sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

KUNTALIITOSKOHELLUS PÄÄSI JÄLLEEN VAUHTIIN!

Keskustelu yhtenäisestä Vakka-Suomen kunnasta putkahti jälleen valloilleen. Tämän synnyttäjä lienee autotehtaan moninkertaistunut työntekijä määrä ja siitä mahdollisesti seuraava Uudenkaupungin voimakas vasemmistolaistuminen. Kuntaliitosta puuhaavat tahot masinoivat paikalle cityhenkisiä konsultteja manipuloimaan ihmisiä yhteisen vakkasuomalaisen kunnan masinoimisen aloittamiseksi. Totuushan on se, ettei kaavailun kaltaisella pelkällä hallinnon entraamisella lisätä muuta kuin epädemokratiaa. Palkkojen suhteuttamisen jälkeen kuntaliitos muodostuu vieläpä varsin kalliiksi.

Uuden kunnan keskushallinto  tulisi tietenkin Uuteenkaupunkiin. Itse asun Uudessakaupungissa ja sen laitamilla. Voin todeta ettei Uudestakaupungista juurikaan ole hyötyä tämän kulmakunnan kehittämisessä. Kolkkamme on puhdas säästökohde ja metsätalousreservi, josta lopetettiin koulu ja myytiin puuta. Ainoat asiat mitä kaupunkimme keskushallinto tyrkytti tänne innolla ja lähes väkisin olivat jättimäiset tuulimyllyt. Kiitos Li Grönlundin esimerkin, tänne syntyi voimakas henki vastustaa tuulimyllyjä eikä niitä lopulta tänne tehtykään.

Kulmakuntani liitettiin aikoinaan Uuteenkaupunkiin ja siitä alkoi taantuminen. Tämä käy muiden vastaavanlaisten paikkojen kanssa hyvin esimerkiksi siitä, mitä kauempana päättäjien enemmistö, sitä surkeammin demokratia toimii. Käytännössä suurta Vakka-Suomea hallittaisiin teollistuneen Uudenkaupungin ehdoilla, mutta mikä mielenkiintoisinta valta keikahtaisi tukevasti oikeistolle. Näissä yhtälöissä piilevät melkoiset katastrofin ainekset niin Uudellekaupungille kuin muullekin Vakka-Suomelle. Kaavaillun kuntaliitoksen myötä kunnallinen demokratia häviäisi laajoilta alueilta ikuisiksi ajoiksi, joten jospa asioita vielä hiukan harkittaisiin.

Kuvitelkaapa, jos kuntaliitos olisi tehty jo kaksikymmentä vuotta sitten ja kuvitelkaa mitä olisi käytännössä tapahtunut. Kaikki tuona aikana korjatut ja rakennetut koulut, liikuntahallit, liikuntapaikat jne. olisivat jääneet tekemättä. Kaikki varat olisi pistetty uusikaupunkilaisten päättäjien päätöksellä Uudessakaupungissa vallinneeseen elinkeinokohellukseen ja sen suurimpaan ilmentymään hallihysteriaan. Mikäli kuntaliitos olisi tehty aiemmin, niin tuskinpa koko Vakka-Suomesta löytyisi yhtään kyläkoulua. Puitteiltaan koko Vakka-Suomi olisi berzneviläisen päätännän seurauksena kuin Uusikaupunki eli  1980-luvun ränsistynyt ahdistuksen Kolkka.

Kuntien välistä yhteistyötä tulee suosia, jos se saadaan toimimaan järkivetoisesti kaikkia kuntia kuullen plus palvelevasti, mutta kuntaliitoksessa valta pakenee jokaisen päätettävän asian osalta lopullisesti kauas pois. On pelkästään rikkautta, kun Vakka-Suomesta löytyy erilaisia kuntia ja niiden päättäjiä, jotka eivät hyvine ideoineen jää, osana kaavailtua isompaa kuntaa, pienen klikin ruhjomaksi. Kuntien välinen kilpailu kirittää päättäjiä toinen toistaan parempiin päätöksiin ja taas hyötyvät kaikki Vakka-Suomen asukkaat.


lauantai 29. heinäkuuta 2017

EI OLE HUONOJA PÄÄTTÄJIÄ - PÄÄTTÄJIÄ ON VÄÄRISSÄ PAIKOISSA

Poliittista toiminta voidaan pitää yhtenä ihmisen jaloimmista toiminnoista, mitä hän elämänsä aikana voi tehdä. Toimintaan mukaan lähtenyt luovuttaa yhteisen hyvän käyttöön, koulutuksensa, elämän kokemuksensa, järkensä ja luovuutensa. Politiikassa ihminen uhraa pyhimpänsä eli aikaansa lähimmäistensä hyväksi. Näin, vapaasti siteeraten Hannah Arendtia, voimme luokitella poliittisten toimintamme varsin uljaaksi puuhaksi ellei peräti kaikkein suurimmaksi työksi lähimmäisen ja yhteisön hyväksi.

Paikallispolitiikassa toimitaan yhteisen hyvän maksimoimiseksi ilman ismejä ja härkäpäisiä käytäntöön sopimattomia periaatteita. Kaiken lähtökohtana ovat avoimet vaalit, joista sikiää avoin demokratia, jota pyörittävät mahdollisimman monenlaisen taustan omaavat yhteisön jäsenet. Luottamusvalintoja tehtäessä politiikassa tulee mukana olijoiden kunnioittaa läheistensä osaamista ja omaa rajallisuuttaan. Näin syntyvät avoimesti toimivat lautakunnat ja muut luottamuselimet, joiden ainoa päämäärä on yhteisön yksilöiden parhaaksi toimiminen.

Ikävä tosiasia piilee siinä, että harvemmin ihmiset korostavat lähimmäistensä kyvykkyyttä hänet itsensä edelle asettaen . Tämä pätee etenkin politiikassa, jossa ei useinkaan ole paikkajaon tavoitteena maksimoida äänestäjien etua vaan oma etu. Pahimmillaan, median vaikutuksesta, ajaudutaan tilanteeseen, jossa avoimuuden ja faktatiedon puutteen  vuoksi kansa saa juuri sitä, mitä se ei halua. Uudessakaupungissa kävi juuri näin. Viime valtuustokauden merkittävimmät hallituksen jäsenet jäivät pois hallituksesta.

Maija Junkola-Lehtonen palautti demokratian Uuteenkaupunkiin lopettamalla kuppikunnan nimeltä puheenjohtajisto. Harto Forss ja Seppo Nikula loivat yhteistyöakselin vapaan vasemmiston ja kokoomuksen välille. Tämän yhteistyön seurauksena kaupunkimme taloutta ei pistetty ainoastaan kuntoon vaan Uusikaupunki nousi kehityksen tielle. Viime  valtuustokauden lopuksi tehtiin jopa päätöksiä kaupunkimme kehittämisestä ja sen asukkaiden palvelutason kohentamisesta. Pidän vähintäänkin käsittämättömänä, että mainitut kolme henkilöä eivät enää istu kaupunginhallituksessa. Se ei ole kenenkään etujen mukaista, paitsi tietenkin niiden ketkä heidät korvaavat.

Nimeltä mainitut henkilöt saattoivat Uudenkaupungin keltaiselle polulle, jolla kulkemisesta kaupunkilaiset saavat nauttia tulevat kymmenet ja silti heitä ei valittu hallitukseen jatkamaan aloittamaansa työtä - PAIKANJAOSSA EI TOIMITTU KAUPUNKILAISTEN PARHAASEN PYRKIEN! Jos äänestäjät äänestävät talouden tuhoajia talouden korjaajien ja kehittäjien sijaan, voidaan se pistää median piikkiin. Mutta lopullisessa paikanjaossa näin ei ole, sillä jakajat tuntevat faktat. Jos he eivät tee valintoja valittavien kykyjen ja tekojen mukaan, vaan rohmuavat itselleen kärkipaikkoja, ajavat he vain omaa etuaan kaupunkilaisten kustannuksella.

Otetaan esimerkiksi Sami Laaksonen. Meidän pahiten rempallaan oleva ja kaupunkimme kehitystä, hyvinvointia ja kasvua rajoittava osa, opetustoimi on suurien ratkaisujen edessä. Jotta ratkaisut olisivat, toisin kuin aiemmin, oikeita, olisi meidän ollut syytä käyttää tohtorin tietämystä ja elämän kokemusta. Nyt hänen koulutuksensa, kansainvälinen kokemuksensa ja omakotainen nurja kohtelu kouluissamme jäävät hyödyntymättä Uudenkaupungin opetuksen tulevaisuutta linjattaessa.

Pahimmillaan saamme Wannaksen kaupunkiin julmetun opetuskeskitysleirin, jossa pärjäävät vain äänekkäät ölisijät nuolijoineen ja luovuus sekä herkkyys hukutetaan. Tässä yhteydessä en voi olla korostamatta Tarja Suveksen, eräässä kokoomustilaisuudessa pitämää puhetta, joka osoitti hänen perehtyneisyyttään asioihin. Samaan hengenvetoon voin kysyä: Miten noteerattiin Mikko Siivosen tai Juha Aaltosen tiedot ja osaamiset? - EI MITENTKÄÄN, TYHJÄT TNNYRIT TEKIVÄT IHEEMEEN JA AJOIVAT KOLISTEN HEIDÄN OHI HUIPULLE!

Luonnollisesti päätännässä tarvitaan jo taantumuksen välttämiseksi uutta verta, mutta sen täytyy tapahtua harkiten. Mielestäni pidän kaupungin kannalta armottomana munauksena sitä, etteivät esim. Seppo Nikula ja Tomi Salo istu hallituksessa. Keneltä Johanna Kutila saa nyt kokemukseen ja näkemykseen perustuvaa ja yhteistyötä ruokkivaa tukea? -Toivottavasti Reijonsaarelta, keskustalta, persulta ja Laaksoselta tai tarklan Kaitaselta ja Kankaalta. Vain heidän tuellaan voidaan täällä päästä siihen, että päätäntämme huippu tähtää kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen. Päättäjien ideoiden ja ominaisuuksien tulee palvella kaupunkilaisia. Sen sijaan sitä ei palvele koskaan, itsekkyyttä pursuavien kellokaspäättäjien häikäilemätön vallanhimo ja linssiluteuilutarve.

Minulta on lukuisat kerrat tivattu kommentteja kokoomuksesta, mutta ensin haluan korostaa, että paikallispolitiikassa puolueella ei ole väliä. En voi kuvitella noudattavani jonkun Orpon, Vapaavuoren, Kataisen tai Stubbin ohjeita sokeasti vain siksi, että olen heidän puolueensa listoilla. Sama pätisi, jos olisin Sipilän, Soinin, Anderssonin, Rinteen tms. puolueen  listoilla. Puolue on vain vaalijärjestelmän asettama väline, jota tarvitaan päättäjäksi pääsemiseen. Koska vaalit menivät kuten menivät ja paikanjako sujui surkeasti, minä näkisin paikallisen kokoomuksen tarvitsevan uusia voimia kärkeen eli esim. Pilvi Marselaa, Merja Mäntyä tai Tomi Saloa. Olen kyseisten ihmisten kanssa keskustellut, heitä kuunnellut ja luotan heidän pitävän kaupungin etua omaa tai puolueen etua tärkeämpänä.

Kaiken täytyy politiikassa perustua omahyväisyyden ja puolueenedun  pikaisen tavoittelun sijaan, pitkäjänteiseen työhön kaupungin ja sen asukkaiden parhaan maksimoiseksi. Se puolue joka tämän oivaltaa, rakentaa hyvää tulevaisuutta kaupunkilaisten lisäksi myös itselleen. Kun huomioidaan paikanjaossa oma rajallisuus ja puoluetoverin osaaminen, ollaan oikealla tiellä kehittämässä niin kaupunkia kuin puoluetta. Mainitulla tarkastelulla kaikille mukaan lähteneille löytyy sopiva, kykyjä vastaava ja kaikkia hyödyttävä paikka. Joskus tosin tarvitaan tarvitaan hieman koulutusta. Mutta kukapa olisi päättäjien helteisessä kesäkarkelossa piristävämpi tapaus kuin tyyppi, joka oppi hatun sijaan laittamaan jäitä grogilasiin!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

ONNISTUMISEEN TARVITAAN LUOVUUTTA ja ROHKEUTTA

Suurten laivojen tapahtuma veti Turkuun satojatuhansia kävijöitä ja aina ruuhkaksi asti. Välillä kävi, mielessä, että tapahtumassa olisi tarvittu apua Uudenkaupungin kellokkaiden suojelemalta viestintäorganisaatiolta ja merefestpuuhaajilta - silloin olisi väen paljoudelta ja ruuhkilta vältytty. 


Arvostelemisen helppous houkuttelee  useimmat kritiikin tielle. Positiivisista asioista osataan nauttia, mutta harvemmin niistä nauttineet nostavat kokemiaan positiivisia elämyksiään julkisuuteen ynnä kaikkien tietoon. Positiivisesta  tapahtuman julkituomisesta muodostuu onnistunut toimiva markkinointi, jota puolestaan seuraa kasvaneen väenpaljouden tuoma menestys. Kuitenkin kiistaton totuus piilee myös siinä, että ilman kritiikkiä hyssytellen, munauksia vähätellen, munaajia suojellen ja hymistellen ei epäonnistumisiin saada muutoksia saati kiihdytettyä niitä melleviksi menestystarinoiksi.

Taantumuksen airueet passivoivat viestinnällään suuret tapahtumat kutistaen ne vähitellen olemattomiin. Kun rakentavaan ja esimerkkejä vilisevään kritiikkiin vastataan tyylillä: Tee itse parempi juttu tai kun minä viihdyn, täytyy muidenkin viihtyä - ajauduttu rakentavan kommunikaation sijaan  sijaan taantumusta ruokkivaan itsekkääseen asioiden passivointiin. Meillä näitä minä tykkään, muidenkin on tykättävä ja tee itse paremmin - asenteita voidaan pitää pinttyneinä maan tapoina. Mitään  uutta ei sovi esittää tai vaatia uusia tekijöitä ilman, että taantumuksen lippua heiluttavat kellokkaat hännystelijöineen aloittavat intoa latistavan ja viimeisenkin positiivisuuden idun nujertavan passiivisen urputuksensa.

Säälittävät taantumuksen betonoijamme heittävät laajalti synkän varjon kaupunkimme kehitysnäkymien ylle. Heidän vahvin lahjansa paistaa voimakkaimmin esiin pyrkyryydessä. Samat tyypit eli pieni sisäpiiri hallitsee mielipideilmastoa lähes kaikkialla: kulttuurissa, urheilussa, politiikassa ja jopa tapahtumien järjestelyissä. Tältä pohjalta ei ihmeempiä onnistumisia sovi odottaa, joista karua kieltä kertovat juhlavuoden urheilumenestys, tapahtumien fiaskosaldo kne.. Neuvojen kuuntelun sijaan ikivetäjämme sulkevat korvansa ja pitävät entistä lujemmin kiinni asemistaan. Näin on täällä aina tehty ja tehdään jatkossakin aina hamaan loppuun - kuten Merefestit osoittavat.

Kehityksemme ei kuitenkaan jämähdä ääntä pitävien nyhveröiden varaan, sillä onnistumisia tehdään toisaalla. Tavoitteeksi ei pistetä selittelyn keksimistä tai oman aseman säilyttämistä vaan tekemisen kautta onnistuminen on hallitseva päämäärä. Nämä onnistumisten tekijät eivät juuri näy eivätkä kuulu, sillä he eivät kuulu kellokkaiden sisäpiiriin tai viestintätyyppien hyysäyslistoille. Onnistumisten tekijöiden aika menee työhön ja luojankiitos he myös tekevät työtä, josta koko kaupunki ja juhlavuoden vieraat saavat nauttia.

Katsaus lähihistoriaan avaa kaikessa hiljaisuudessa tapahtuneen muutoksen merkityksen. Aikoinaan, Walan aikaan ja ennen sitä, kaupunki tuki ruhtinaallisesti erilaisia matka-alusten omistajia, joiden olisi tullut liikennöidä enemmän kuin vähemmän säännöllisesti Katanpäähän ja Isonkarin saarelle. Muistaakseni kaupunki löi vuosittain liikennöitsijää kohden reilut 70 000€ veronmaksajien rahaa. Ulkopaikkakuntalaiset liikennöitsijät asettivat sopimukseen matkustajakiintiön, jota pienemmillä matkustajamäärillä heidän ei tarvinnut lähteä em. kohteisiin. Tästä taas johtui se etteivät laivat liikkuneet kovinkaan tiheästi, josta puolestaan seurasi ongelmia saarissa toimiville matkailuyrittäjille. Vuosien varrella kaupunki hakkasi verovaroja po."liikennetukeen" varmaankin lukuisan tekonurmen ja mahdollisesti jopa monitoimihallin verran.

Joka torstai Kerttu starttaa klo:18:30 pikkuristeilylle, jonne 130 ensimmäistä pääsevät mukaan. Alukselta löytyy mm. vakkasuomalaista olutta, limonadia sekä leivonnaisia kohtuuhintaan.
 Viime vuonna  tapahtui selkeä muutos menneeseen, kun Isokarin yrittäjät ostivat Kerttu aluksen liikennöimään majakkasaareen. Samalla satsattiin saaren opastukseen ja sapuskapuoleen, joten enää kukaan ei pety, kun matkaa ei tehdä eikä myöskään kukaan saavu reissulta vatsa kurnien tai naama vääränä, vaan saaristoelämyksen rikkaampana. Majakan lisäksi Isokarissa kohtaa saariston luonnon, josta ja hyljesafarista jne.  enemmän oheisen linkin takana.

Oivallukset kuuluvat onnistuneeseen palveluun ja juuri tällaisesta ideasta pääsevät uusikaupunkilaiset vieraineen nauttimaan kesätorstaisin klo: 18:30. Tuolloin starttaa ilmainen iltaristeily Kertulla. Matkalaiset voivat ostella aluksesta olutta ja virvokkeita sekä nauttia merellisistä maisemista. Risteilyn kruunaa ja tunnelmaa kohottaa kotoisan mukavaksi reissun aikana järjestetty viihtyisä ja hyvin juonnettu rento tietokilpailu. Itse en ole, jo rajallisesta yleissivistyksestä johtuen, mikään tietokilpailuihminen, mutta mieltä lämmitti, kuinka kilpailun juontaja sai matkustajat kysymysten avulla ja niiden esittämistyylillä viihtymään aluksella.

On todella hienoa, että viimeinkin meri on avoin Uudestakaupungista Isokariin ja torstai-iltaisin saa viettää vaikkapa ikimuistoisen merellisen perherupeaman. Enää alukseen ei käytetä veronmaksajien rahaa, vaan se tuottaa hyvän mielen lisäksi rahaa kaupunkilaisille. Kertun tarjoamat virvokkeet ovat kohtuuhintaisia ja mikä tärkeintä niin tarjotut leivonnaiset, virvoitusjuomat kuin  oluetkin ovat vakkasuomalaista valmistetta. Jo yleissivistyksen kannalta suosittelen pistäytymistä laivalla ja maistamaan Isokarin nimikko-olutta. Kertun risteilyt on otettu niin hyvin vastaan, että rannalle jäämisen välttämiseksi matkalle haluavien on syytä saapua hyvissä ajoin satamaan.

Toinen merkittävä, lähes huomiotta jätetty, juhlavuosikohde löytyy sillanpielen kaupunginportista, jossa grilli muuttui ateljeeksi. Ateljeessa kävijää odottaa ainutlaatuinen näyttely. Herkkä nainen on elämänsä varrella ilmentänyt tuntojaan tallentamalla kulkemansa matkaa taideteoksiin. Sadat teokset kuvaavat tekijän kulkua elämän polulla, jossa erilaiset hetket ilmentävät kohdalle sattuneita hyviä ja vielä parempia elon hetkiä. Taiteilijan ideaa voi pitää melkoisena jo lähtökohdan osalta ja se herättää kysymyksen: Minkälaista taidetta sinä olisit tehnyt niistä sattumista, jotka olet kohdannut kyntäessäsi elon muhevia vainioita?

Vaatii melkoista rohkeutta luottaa omaan itsensä ja elämän varrella tehtyihin taideteoksiin, kun muuttaa menestyvän grillin ateljeeksi ja kaikille avoimeksi näyttelytilaksi, joka ikkunan lailla avaa oman persoonansa  vieraiden tarkasteltavaksi. Suosittelen pistäytymistä ateljeessa ja ehkäpä sieltä löytyy samalla juuri se pala aitoa elämää, jonka voi taideteoksen muodossa ostaa rikastuttamaan omaa elinympäristöään. Kaupungin päättäjistä Lea Myllymäki on jo ehtinyt pistäytyä näyttelyssä ja kaikki voivat käydä lukemassa, mitä hän kirjoitti ateljeen vieraskirjaan ja verrata sitä ateljeen itselle tarjoamaan kokemukseen.

Kuinka hyvin sinun pihaasi istuisivat kuvan patsaat, joita ei sitten muualta löydy!?
Kaksi edellä mainittua yrittäjäkuviota ovat osoitus luovuudesta, rohkeudesta ja riskin kantamisesta. Jotenkin tuntuu myös kaupunkilaisen kannalta reilummalta, että hän saa itse päättää mihin omat rahansa käyttää eikä  sitä tee salassa, päättäjien siunauksella, yksittäinen virkahenkilö. Eipä sitten muuta kuin risteilemään tai taiteeseen tutustumaan ja ostamaan pihalle vaikkapa tusinatonttujen ja sammakoiden sijaan persoonallinen, paikallisen taiteilijan tekemä patsas. Mainittua kahta palvelua et muualta löydä kuin Uudestakaupungista ja niitä suosimalla takaat niiden toiminnan jatkossakin.

Linkki Isokarin kotisivulle




sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

$ote-valinnanvapaus: HOITO vai HAUTA

Soteviritystä runnotaan läpi, vaikka sitä vastustavat asiantuntijoiden lisäksi suurin osa suomalaisista. Mutta otetaanpa faktoja vuodelta 2013: Tuolloin Suomen terveydenhuoltomenot olivat 18,5 miljardia euroa. Erikoissairaanhoidon 6,8 miljardia euroa ja perusterveydenhuollon 3,8 miljardia euroa menot muodostivat hieman yli puolet vuoden 2013 terveydenhuoltomenoista. Asukasta kohden menot olivat 3 395 euroa.  Jotteivät luvut kasvaisi entistä kohtuuttomimmiksi, tarvitaan Suomessa uudistuksia, jotka suuntaavat terveyspalveluita nykyistä suuremmille toimijoille. Samalla puhutaan potilaan edusta, kun syntyy valinnanvapautta.

Otetaanpa toinen alaan liittyvä tieto vuodelta 2009. Se kertoo, ettei suuri ole aina tehokasta ja taloudellisesti kannattavaa: Esimerkiksi lääkärin kouluttaminen Helsingissä maksaa 173 000 euroa, kun Turussa lääkäri koulutetaan 62 000 eurolla. Kuopiossa lääkärikoulutus maksaa runsaat 81 000 euroa ja Tampereella vajaat 80 000 euroa. Jos haluamme tehokkuutta terveyspalveluihin, miksei lääkärien koulutusta lopeteta Helsingissä ja siirretä Turkuun, kun jälkimmäisessä koulutetaan miltei kolme lääkäriä sillä rahalla, millä Helsingissä yksi?

Edellä mainittu esimerkki kertoo karusti sen, että Suomessa terveydenhuolto pyörii valmistelija- ja virkakoneiston ehdoilla. Potilaan rooli rajoittuu pakolliseen pahaan eli pompotettavan säästökohteen asemaan. Sotea perustellaan potilaan saamalla valinnanvapaudella. Pukamapotilas saa itse valita paikan, jossa hänen suolensa hoonataan puhtaaksi. Tietenkin se lähin ja nopein operointi paikka siirtyy etäämmäs soten myötä, joko heti tai myöhemmin. Tämän jälkeen herääkin kysymys: Miten monella eri tyylillä tai tavalla voi suolen hoonata pukamista puhtaaksi eli mitkä ovat potilaan valintavaihtoehdot? Käytännössä taitaa potilaan valinnanvapaus rajoittua taksiin, jolla sairaalareissu tehdään - ellei senkin päätöksen tee KELA!

Entäpä jos kyseessä on vakavampi juttu: Ryyppymiehen maksa viheltää tai munuaiset piiputtavat. Vaativat toimenpiteet tehdään viidessä yliopistosairaalassa, joten valinnanvapaus on laaja ainoastaan maantieteellisesti ajateltuna. Ryyppymiehen kannalta paras suunta lienee Oulu, jossa yliopistollisen keskussairaalan varastokaapissa saattaa odottaa hyvän geeniperimän omaavia vähän käytettyjä ryyppymiehelle sopivia takuumaksoja. Mikäli terveystoimenpiteen tarpeen takaa löytyy vakava ja ripeyttä vaativa toimenpide, lienee viittä yliopistotason sairaalapaikkakuntaa lukuun ottamatta potilaan vaihtoehdot: HOITO tai HAUTA. Ja mitä pitempi matka hoitoon niin sitä todennäköisempää lienee, että perillä potilasta odottaa kirurgin sijaan viikatemies!

Linkki:

Lääkäreiden koulutus on kohtuuttoman kallista Helsingissä

lauantai 15. heinäkuuta 2017

UUSIKAUPUNKI ON TURVALLISIN VALINTA KOTIPAIKAKSI!

Positiivisuus ja positiivisesti Uuteenkaupunkiin uskovat sekä sen avoimesti näyttävät uusikaupunkilaiset ovat kaupunkimme kehityksen ja tulevaisuuden varmin tae!


Suomessa ihmetellään syntyvyyden romahdusta. Mielestäni moisessa ämistelyssä ei piile perusteita - kyseinen ongelma seuraa aikaamme varjostavaa turvattomuutta. Epävarmuus perusasioista kuten työstä, nivoutuu osaksi useiden ihmisten elämää. Pienipalkkaiset tilapäistyöt ja työllisyystukityöt heittävät väkisinkin synkän varjon realististen tulevaisuuden suunnitelmien verhoksi. Etenkin nuorten elämään pitkittyvä epävarmuus vaikuttaa, ehkäisten asunnon hankintaa ja lapsien maailmaan saattamista. Vai luuletteko yhdenkään vastuullisen ja realistisen nuorenparin haaveileman kodittomuudessa ja köyhyydessä tapahtuvasta lastenkasvatuksesta?

Näinä epävarmuuden aikoina syntyi Uuteenkaupunkiin reilut 2 000 vakinaista työpaikkaa. Samoin Turussa telakkateollisuus kokee uuttaa renessanssia. Meillä ja lähistöllä tehdään taloudellista tulosta sektorilla, johon koko Suomen elintaso perustuu eli puhutaan maamme toimintojen suurimmasta rahoittajasta vientiteollisuudesta. Valtiovallan soisi ojentavan kepin sijaan maksamaamme porkkanaa tänne, jotta todellista Suomen hyvinvoinnin perustaa rakentavat työläiset ja heidän elämäänsä turvaavat julkisen ja yksityisen sektorin puurtajat voisivat asua työpaikkojensa lähistöllä.

Uudessakaupungissa voidaan jo nyt, kasvua odotellessa tehdä päätöksiä, jotka rohkaisevat ihmisiä muuttamaan tänne pysyvästi asumaan. Ei riitä, että meillä asiat tehdään hyvin, vaan lopputulosten täytyy olla laadukkaita ja loisteliaita, jotta esim. lapsiperhe vaihtaa tutun entisen ympäristönsä Uuteenkaupunkiin. Motiivi uudelle paikkakunnalle muuttamisesta nojaa työpaikan lisäksi paikkakunnan tarjoamasta elämisen laadusta. Meidän täytyy kyetä tarjoamaan lapsille parempaa ja monipuolisempaa opetusta myös lukion jälkeen. Emmekä saa saa unohtaa muun väestön vapaa-ajantarjontaa. Elämme kehityksen ja mahdollisuuksien aikaa.

Vaikka autotehtaalla eletään sen historian parasta aikaa, katsokaa tehtaan tontilla tapahtuvia investointeja ja kuunnelkaa henkilöstöpäällikön sanoja, heittävät jotkut varjon tulevaisuutemme rattaisiin kysymällä: Entäpä autotehtaan jälkeen? Ikävä totuus piilee siinä, että kautta historian kaikki ikuiseltakin tuntuva kaatui. Polvilleen rojahtivat Rooman valtakunta, Ottomaanien imperiumi sekä Iso-Britannian suurvalta-asema ja Neuvostoliitto. Varmasti myös autotehtaalla piilee ajallisia rajoituksia, mutta nykyisiä investointeja ja suunnitelmia tarkastellessa voitaneen puhua kahdenkymmenen vuoden vakaasta tulevaisuudesta eli ajasta, jona autotehtaan työntekijä ehtii maksamaan talonsa ja kouluttamaan lapsensa. Tämä on harvinaista herkkua nykypäivän osa-aikaisessa pätkätyöelämässä.

Entäpä jos kuitenkin käy niin, että negaatioita heittävien skenaariot toteutuvat ja vaikkapa meteoriitti tuhoaa autotehtaan? -Tietotaidon ja sopimusten vuoksi tänne rakennetaan uusi tehdas. Mutta tuolloin autonrakentajille jää väkisinkin vuosia kestävä luppoaika odotteluineen. Mitä he tekevät tuona joutoaikanaan - muuttavat pois? - He eivät muuta minnekään, jos Uudestakaupungista ehditään rakentaa puitteiltaan viihtyisä ja turvallinen paikka asua, viihtyä ja kasvattaa lapsiaan. Lähes kaikki se mitä Suomi pystyy tarjoamaan, mutta Uusikaupunki ei, löytyy tunnin automatkan sisältä akselilla Turku-Pori. Kyse on viime kädessä itsestämme, rohkeudestamme sekä positiivisuudestamme, saammeko Uudenkaupungin kaupungin samaan nousukiitoon kuin Salaterän aikana ja saavutammeko Lahikaisen aikana asetetun tavoitteen: Tehdään Uudestakaupungista viihtyisä 25 000 asukkaan kaupunki!

torstai 13. heinäkuuta 2017

HIENOA UUDENKAUPUNGIN MARKKINOINTIA!!

Ajat muuttuvat ja viestintä sen myötä. Aiemmin kaupunki hakkasi rahaa elinkeinopuolemme onnistumisten ylistämiseen. Vaikka todellisuudessa elinkeinopolitiikkamme onnahti pahasti sijoituksen sijaan miljoonien kuluksi, sitä ylistettiin mediassa isolla rahalla. Kaikki muistanevat Kauppalehden, kaupunkilaisilla maksatetun, kymppitonnien liitteen, jossa ylistettiin etenkin elinkeinomessiastamme - yrittäjiä palvelevaa yhden luukun Midasta. Tänään YLE:n TV 1 aamulähetyksessä kaupungin markkinointi keskittyi linssiluteilun sijaan itse kaupunkiin, sen faktoihin ja tulevaisuuteen.

Kaupunginjohtaja, autotehtaan henkilöstöpäällikkö ja ulkopaikkakunnalta tänne muuttanut autotehtaan työntekijätär antoivat todella positiivisen kuvan kaupungistamme. Henkilöstöpäällikkö tarjosi faktoja huumorilla höystettynä, kaupunginjohtaja totesi elinpuitteiden Uudessakaupungissa uudistuvan ja mikä tärkeintä uusi uusikaupunkilainen kertoi, että tänne oli hyvä tulla ja kaupungissamme viihtyy kivasti. Kiitos näiden kolmen uusikaupunkilaisen epäitsekkään ja vilpittömän esiintymisen muuttokynnys kaupunkiimme laski melkoisesti.

Henkilöstöpäällikkö Tomi Salo osasi tuoda asiansa mainiosti julki ja samalla hän osoitti olevansa yksi merkittävimpiä tulevaisuuden poliittisia päättäjiämme. Mikä menetys onkaan se, ettei kehitystä korostava ja positiivinen Salo istu, walangisten metkut tuntevan, Seppo Nikulan kanssa korkeimmassa päättäjien pöydässä. Jos jotain olisi toivonut tv-esiintyjiltä, niin he olisivat voineet mainostaa, että nyt on myös runsaasti edullista liiketilaa kasvavan kaupungin uusille yrittäjille. Mutta pääasia on se, kiitos uuden uusikaupunkilaisen ja kaupunginjohtajan muuttokynnys kaupunkiimme laski. Atso Vainio osasi esittää rakentamistilanteemme niin hyvin, että varmaankin kaupungissamme alkaa kilpailu silläkin saralla. VILPITTÖMÄT KIITOKSET KOLMIKOLLE!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

KATSE KAUEMMAKSI JA OPPIMAAN MUIDEN ONNISTUMISISTA!


Piipahdus Ikaalisissa opetti pari asiaa: Osaamista ja itseluottamusta ruokkivaa kannustamista seuraa onnistuminen. Kun pienen paikkakunnan asukkaat yhdistävät kaikki voimansa ja puhaltavat yhteen hiileen takaa se menestyksen koko paikkakunnannalle. Kaiken takana tulee olla vilpitön avoimuus, tasapuolinen ideoiden kuuntelu, lähimmäisten kunnioittamine, kyky asettua lähimmäisen asemaan ja kyky hyväksyä lähimmäinen. Jos ei ideoita löydy itseltä voi aina ottaa mallia muualta, siten onnistuminen on kovin yksinkertaista ja kaikki nauttivat menestyksen lopputuloksista.

Ilman tavoitteellisuutta ei mikään asia voi saavuttaa tai edes lähestyä tavoitteita kuin vahingossa. Jos yrittäjä haluaa bussilasteittain ulkopaikkakuntalaisia asiakkaita, tarvitaan siihen oman yrityksen markkinointia tai mahdollisesti markkinointiyhteistyötä muiden yrittäjien kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa piilee yrittäjälle se riski, että hän joutuu jakamaan muiden yrittäjien kanssa ulkopaikkakuntalaisen matkailijan ostovoiman. Mukava tapa välttää mainittu riski löytyy virkahenkilön voitelusta. Esim. kaupunkiin saapuva näyttelyvieraiden bussi ohjataan vain ja ainoastaan  virkahenkilöä voitelevan yrityksen eteen. Tuolloin yrittäjä pääsee yksin maksimoimaan bussin sisällään pitämän ostovoiman.

Enkä missään tapaa tarkoita kyseessä esitetyn voitelun olevan maan tapa tuolla tai täällä. Saattaahan kuvitellun esimerkkiyrittäjän viehättävä olemus säteillä ja huokua niin voimakasta virkahenkilöihin kohdistuvaa lämpöä, jotta yrittäjän valloittava habitus riittää lumoamaan virkahenkilön tuottamaan busseja yrittäjän toimipisteeseen. Oli bussin pysähtymisen syy mikä tahansa, ei sen kaupungille antama elinkeinoruiske ole kovinkaan merkittävä, jos kyseinen yritys ei myy omalla paikkakunnalla valmistettuja tuotteita, vaan pikemminkin muualla ja jopa halpatuotanto maissa valmistettuja tavaroita.

Ikaalisissa muutaman isomman valmistajan halpamyymälät toimivat ostoskeskuksen houkuttimina ja tämä turvaa yrittäjille riittävän asiakasmäärän. Ostoskeskus palvelee paikallisia asukkaita ja saapa jonkun turistinkin piipahtamaan useissa paikallisissa yrityksissä. Näin omat eurot työllistävät omia ja omat eurot pysyvät omalla talousalueella rahoittamassa paikkakunnan ihmisten palveluita sekä elinolosuhteita. Ikävä realiteetti on se, jos ihmiset eivät saa haluamaansa kotipaikkakunnalta, he hakevat sen muualta - kuntalaisten ostokäyttäytymiseen ei vaikuteta vetoamalla paikkakuntauskollisuuteen, vaan tarjoamalla heille tavaroita tai palveluja niin hyvin tai laadukkaasti, etteivät he löydä syytä matkata muualle ostelemaan tavaroita tai palveluja - Jokainen suosii luonnostaan kotikuntaansa, mutta harva on valmis maksamaan siitä.

Ikaalisen esimerkki ilmentää selvästi ja yksinkertaisesti, tuplaten suuremman, Uudenkaupungin mahdollisuudet pitää kaupalliset työpaikat ja eurot omassa kaupungissa. Koska meidän suurimmat puutteet löytyvät luovuudesta ja yhteistyökyvystä sekä muiden ideoiden vastaanottokyvystä, kannattaa Uudenkaupungin ideoinnin sijaan pohtia Ikaalisten ostoskeskussapluunan kopioimista tänne. Ehkäpä elinkeinopuolemme pitäisi kääntää katseet myös voimakkaasti kasvavaan tavarataloketju Kärkkäiseen sekä M-kauppaketjuun. Jospa kerrankin lähestyisimme jotain uutta asiaa positiivisesti ja kehityshenkisesti, jollain muulla kuin perinteisillä torppausmenttaliteetilla eli tee ite - tai ei käy -asenteilla - Vai vaatiiko tämäkin uusia valmistelijoita, päättäjiä, kellokkaita ja heidän nöyriä nuolijoitaan?




keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

VOI TÄTÄ UUDENKAUPUNGIN JUHLAVUOTTA - VOI - OI

Juhlavuotemme on lurahtanut jo yli puolenvälin ja yksikään kaupunkimme juhlatapahtuma ei ole ylittänyt tavaratalon viikonlopputapahtuman tasoa. Muutama yksityinen on rakentanut taloihinsa hienot juhlakoristeet, mutta kaupunki taasen on tyytynyt koristelussaan pikkulippuihin ja kaivonkansiin. Kun käyt toteamassa kaupunkimme sivuilta heinäkuun, vilkkaimman matkailukuukauden tarjontaa, ei siellä 400-juhlavuotemme ihmeemmin nouse esiin. Samat paikalliset puhallintapahtumat mäkikarkeloineen kohoavat näkyville. Kaikki on kuin kopio menneiltä vuosilta listalta.


Juhlavuotemme  ei kuitenkaan jää totaalisesti unohduksiin, sillä muistorikkaita hetkiä on täällä saatu, jos ei nauttia, niin ainakin elää: Kaikki alkoi ikimuistoisella taskulamppujen heilutuksella. Koripallojoukkue meinasi tehdä konkan ja pudota sarjasta - Pohitullissa järjestettiin nuorisotapahtuma, joka ei nuorisoa isommin kiinnostanut - ensimmäiset kaupunkilaisille maksulliset, kaupungin tukemat, Merefestit, joihin ei isommin väkeä tullut. Mutta vikahan ei ole tapahtumissa, vaan ymmärtämättömissä kaupunkilaisissa. Tämän ovat julkituoneet järjestäjät, heidän kellokkaat ystävänsä ja näiden molempien porukoiden alamaiset, uskolliset nuolijat ja kaikkia edellisiä hyysäävä nöyrääkin nöyrempi media.

Systeemimme pyörii pienen piirin ehdoilla. Olipa sitten kyseessä peli tai karkelo, samat ihmiset kavereineen valmistelevat, juhlivat ja tiedottavat. Jos ette usko, niin katsokaa nimiä kaikkien tekojen, juttujen  ja kommenttien takana. Muutamat nimet toistuvat heidän tukiessa ja puolustaessa toisiaan. Tällaiseen brezneviläiseen maaperään uusien ideoiden ja ajatusten kylväminen onnistuu yhtä hankalasti kuin kapitalismin markkinointi neuvostoliitossa. Seurauksetkin noudattavat Neuvostoliiton mallia: Annetaan viisivuotissuunnitelmalle lisää aikaa, valehdellaan kansalle ja passitetaan kritisoijat Siperiaan.

Elämme taantumuksen aikaa ja 400-vuotijuhlamme tekevät taantumustunareista tumpelolegendoja, jotka kirjataan historian lehdille. Jospa viimeinkin joku saisi päättäjät ja virkakoneiston huipun pohtimaan luomiskyvyttömyyttään. Ensimmäiseksi tarkasteluun pitäisi nostaa viestintä ja tiedotustoimintamme. Kuinka Mörnen ilmapiiri voi passivoida ja nynnyttää yhden kaupunkimme luovimman ihmisen?: Tätä sopisi jokaisen päättäjän pohtia ja niistää ulos Mörnen mädättävät ja passivoivat ideamahot tyypit. Mikäli näin ei pian tehdä olemme valtakunnallinen naurunkohde.

Voimmepa kirjata jotain hyvääkin juhlavuotemme osalta. Keskustan kaupalliset palvelut ehostuvat. Toivottavasti tämän seurauksena jotain vetovoimaista sijoittuu pian myös entisen Ekan tiloihin. Se vauhdittaisi kaupunkimme keskustan kehitystä. Runsaasti lykkyä uudelle elinkeinojohtajalle. Hänen ja Nikkarin visioissa sekä luottamushenkilöiden päätöksissä on kaupunkimme tulevaisuus.








maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kokoomus ja SDP nostivat Walan jo eduskunnan kynnykselle!

Siinä koko Bolore Herbert won Karajan johtamana. Jos viitsitte kuunnella ja katsoa, tässä näkee kuinka kaikki alkaa pikkurummulla.

Olipa kyse musiikista tai uusikaupunkilaisesta politiikasta, tarvitaan vain tyhjää yksinkertaisuutta ja menestys toteutuu mellevästi. Tämä sävellys pitää sisällään äärimmäisen yksinkertaisen rytmin ja kaksi simppeliä säveltä. Näitä toistamalla, niihin lisäämällä soittimia, soitinryhmiä sekä voimaa syntyy klassisen musiikin simppelein menestyscrescendo ja eräs tunnetuin musiikkiteos Ravelin Bolero. Koko teoksen perustan luo monotooninen rumpu ja tyhjä putki eli huilu, johon säveltäjä puhaltaa hengen - Samoin uusikaupunkilaisessa politiikassa tyhjyyteen puhaltamalla, saadaan aikaiseksi kansaan uppoava ilmiö.

Boleron tavoin uusikaupunkilaisessa politiikassa toistetaan yksinkertaista rytmiä ja kahta säveltä: TULEVAISUUDEN UTOPIAA ja MENESTYKSEN VALHETTA. Musiikkikappaleen tapaa, kukaan ei tiedä tuleeko politiikan versiosta mitään kaiken alkaessa hiljaisella rummun nakutuksella ja huilun ujelluksella. Vaisusti toistetaan: rauhan mies, rauhan mies ja kansa herätetään kiinnostumaan ilmiöstä. Ravel lisää soittimien ja soitinryhmien määrää ja kasvattaa niiden avulla Boleroaan.  Aivan samoin politiikassa lisätekijöillä kasvatetaan olemattoman tapauksen uskottavuutta.

Uusikaupunkilaisessa politiikassa tyhjän tukijaksi saadaan ensin yksi luottamushenkilö seuraavaksi luottamushenkilöryhmä ja yksi puolue ja lopulta useita puolueita. Samalla kuvioon lisätään virkahenkilö ja pian virkahenkilöryhmä. Lopuksi koko virkakoneisto tukee tyhjyyttä. Kiitos taitavan säveltäjän simppelistä rytmistä ja muutamasta melodiasta kasvaa valtavan suosittu esitys, jonka suuruutta ei voi ennustaa onnettomilla lähtökohdilla tahikka vaisulla alulla.

Kun katsomme viime vaaleja edeltänyttä aikaa, voimme todeta Walan, mies vailla realismia ja toimivia visiota, nousseen tyhjästä poliittisen menestyksen mittoihin.  Hänen nosteensa takaa löytyy ensin yksi toimittaja, seuraavaksi muutama toimittaja ja lopulta media. Samoin virkahenkilöiden ja luottamushenkilöiden laajentunut tuki nostivat Walan poliittisen "Boleron" menestykseen. Nyt Uudenkaupungin talouden kääntyneen velasta velattomaksi ja autotehtaan kasvun myötä tulevaisuuden osalta positiiviseksi, ollaan Uudessakaupungissa tilanteessa, jossa hölmöinkään kaupunginhallituksen puheenjohtaja ei voi epäonnistua, ei vaikka tukena häärisi kuinka armottoman töppöjä virkahenkilöitä ja itsekeskeisyydessään härskejä politiikkoja.

Kiitos kokoomuksen toimien  ja paikallisten demarien vetämien paikanjakoneuvotteluiden Wala nousi askelmalle, josta hän ei voi pudota. Wala harppasi kokoomuksen ja demarien tuella asemaan, josta on enää pikkuloikka eduskuntaan. Etenkin kunnallisneuvoksettaren ansiosta Wala näyttää nyt kaupunkilaisten silmissä poliitikolta, jota tukevat useat puolueet samoin, kuten viimeistä suoraan vaaleissa eduskuntaan noussutta uusikaupunkilaista Risto Ahosta. Vai voiko joku väittää, että kokoomuksen puoluetoimistossa jätetään viidensadan äänen mies valitsematta eduskuntavaaliehdokkaaksi ja hänet korvataan jollain jäitä hattuun -tyypillä? Walan ura etenee ja kasvaa kuin Bolero konsanaan, mutta kuinka Bolero päättyykään? - KUIN RÄJÄHDYKSESTÄ KOKO HOMMA HAJOAA.......