KATSE KAUEMMAKSI JA OPPIMAAN MUIDEN ONNISTUMISISTA!

Piipahdus Ikaalisissa opetti pari asiaa: Osaamista ja itseluottamusta ruokkivaa kannustamista seuraa onnistuminen. Kun pienen paikkakunnan asukkaat yhdistävät kaikki voimansa ja puhaltavat yhteen hiileen takaa se menestyksen koko paikkakunnannalle. Kaiken takana tulee olla vilpitön avoimuus, tasapuolinen ideoiden kuuntelu, lähimmäisten kunnioittamine, kyky asettua lähimmäisen asemaan ja kyky hyväksyä lähimmäinen. Jos ei ideoita löydy itseltä voi aina ottaa mallia muualta, siten onnistuminen on kovin yksinkertaista ja kaikki nauttivat menestyksen lopputuloksista.

Ilman tavoitteellisuutta ei mikään asia voi saavuttaa tai edes lähestyä tavoitteita kuin vahingossa. Jos yrittäjä haluaa bussilasteittain ulkopaikkakuntalaisia asiakkaita, tarvitaan siihen oman yrityksen markkinointia tai mahdollisesti markkinointiyhteistyötä muiden yrittäjien kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa piilee yrittäjälle se riski, että hän joutuu jakamaan muiden yrittäjien kanssa ulkopaikkakuntalaisen matkailijan ostovoiman. Mukava tapa välttää mainittu riski löytyy virkahenkilön voitelusta. Esim. kaupunkiin saapuva näyttelyvieraiden bussi ohjataan vain ja ainoastaan  virkahenkilöä voitelevan yrityksen eteen. Tuolloin yrittäjä pääsee yksin maksimoimaan bussin sisällään pitämän ostovoiman.

Enkä missään tapaa tarkoita kyseessä esitetyn voitelun olevan maan tapa tuolla tai täällä. Saattaahan kuvitellun esimerkkiyrittäjän viehättävä olemus säteillä ja huokua niin voimakasta virkahenkilöihin kohdistuvaa lämpöä, jotta yrittäjän valloittava habitus riittää lumoamaan virkahenkilön tuottamaan busseja yrittäjän toimipisteeseen. Oli bussin pysähtymisen syy mikä tahansa, ei sen kaupungille antama elinkeinoruiske ole kovinkaan merkittävä, jos kyseinen yritys ei myy omalla paikkakunnalla valmistettuja tuotteita, vaan pikemminkin muualla ja jopa halpatuotanto maissa valmistettuja tavaroita.

Ikaalisissa muutaman isomman valmistajan halpamyymälät toimivat ostoskeskuksen houkuttimina ja tämä turvaa yrittäjille riittävän asiakasmäärän. Ostoskeskus palvelee paikallisia asukkaita ja saapa jonkun turistinkin piipahtamaan useissa paikallisissa yrityksissä. Näin omat eurot työllistävät omia ja omat eurot pysyvät omalla talousalueella rahoittamassa paikkakunnan ihmisten palveluita sekä elinolosuhteita. Ikävä realiteetti on se, jos ihmiset eivät saa haluamaansa kotipaikkakunnalta, he hakevat sen muualta - kuntalaisten ostokäyttäytymiseen ei vaikuteta vetoamalla paikkakuntauskollisuuteen, vaan tarjoamalla heille tavaroita tai palveluja niin hyvin tai laadukkaasti, etteivät he löydä syytä matkata muualle ostelemaan tavaroita tai palveluja - Jokainen suosii luonnostaan kotikuntaansa, mutta harva on valmis maksamaan siitä.

Ikaalisen esimerkki ilmentää selvästi ja yksinkertaisesti, tuplaten suuremman, Uudenkaupungin mahdollisuudet pitää kaupalliset työpaikat ja eurot omassa kaupungissa. Koska meidän suurimmat puutteet löytyvät luovuudesta ja yhteistyökyvystä sekä muiden ideoiden vastaanottokyvystä, kannattaa Uudenkaupungin ideoinnin sijaan pohtia Ikaalisten ostoskeskussapluunan kopioimista tänne. Ehkäpä elinkeinopuolemme pitäisi kääntää katseet myös voimakkaasti kasvavaan tavarataloketju Kärkkäiseen sekä M-kauppaketjuun. Jospa kerrankin lähestyisimme jotain uutta asiaa positiivisesti ja kehityshenkisesti, jollain muulla kuin perinteisillä torppausmenttaliteetilla eli tee ite - tai ei käy -asenteilla - Vai vaatiiko tämäkin uusia valmistelijoita, päättäjiä, kellokkaita ja heidän nöyriä nuolijoitaan?