ONNISTUMISEEN TARVITAAN LUOVUUTTA ja ROHKEUTTA

Suurten laivojen tapahtuma veti Turkuun satojatuhansia kävijöitä ja aina ruuhkaksi asti. Välillä kävi, mielessä, että tapahtumassa olisi tarvittu apua Uudenkaupungin kellokkaiden suojelemalta viestintäorganisaatiolta ja merefestpuuhaajilta - silloin olisi väen paljoudelta ja ruuhkilta vältytty. 

Arvostelemisen helppous houkuttelee  useimmat kritiikin tielle. Positiivisista asioista osataan nauttia, mutta harvemmin niistä nauttineet nostavat kokemiaan positiivisia elämyksiään julkisuuteen ynnä kaikkien tietoon. Positiivisesta  tapahtuman julkituomisesta muodostuu onnistunut toimiva markkinointi, jota puolestaan seuraa kasvaneen väenpaljouden tuoma menestys. Kuitenkin kiistaton totuus piilee myös siinä, että ilman kritiikkiä hyssytellen, munauksia vähätellen, munaajia suojellen ja hymistellen ei epäonnistumisiin saada muutoksia saati kiihdytettyä niitä melleviksi menestystarinoiksi.

Taantumuksen airueet passivoivat viestinnällään suuret tapahtumat kutistaen ne vähitellen olemattomiin. Kun rakentavaan ja esimerkkejä vilisevään kritiikkiin vastataan tyylillä: Tee itse parempi juttu tai kun minä viihdyn, täytyy muidenkin viihtyä - ajauduttu rakentavan kommunikaation sijaan  sijaan taantumusta ruokkivaan itsekkääseen asioiden passivointiin. Meillä näitä minä tykkään, muidenkin on tykättävä ja tee itse paremmin - asenteita voidaan pitää pinttyneinä maan tapoina. Mitään  uutta ei sovi esittää tai vaatia uusia tekijöitä ilman, että taantumuksen lippua heiluttavat kellokkaat hännystelijöineen aloittavat intoa latistavan ja viimeisenkin positiivisuuden idun nujertavan passiivisen urputuksensa.

Säälittävät taantumuksen betonoijamme heittävät laajalti synkän varjon kaupunkimme kehitysnäkymien ylle. Heidän vahvin lahjansa paistaa voimakkaimmin esiin pyrkyryydessä. Samat tyypit eli pieni sisäpiiri hallitsee mielipideilmastoa lähes kaikkialla: kulttuurissa, urheilussa, politiikassa ja jopa tapahtumien järjestelyissä. Tältä pohjalta ei ihmeempiä onnistumisia sovi odottaa, joista karua kieltä kertovat juhlavuoden urheilumenestys, tapahtumien fiaskosaldo kne.. Neuvojen kuuntelun sijaan ikivetäjämme sulkevat korvansa ja pitävät entistä lujemmin kiinni asemistaan. Näin on täällä aina tehty ja tehdään jatkossakin aina hamaan loppuun - kuten Merefestit osoittavat.

Kehityksemme ei kuitenkaan jämähdä ääntä pitävien nyhveröiden varaan, sillä onnistumisia tehdään toisaalla. Tavoitteeksi ei pistetä selittelyn keksimistä tai oman aseman säilyttämistä vaan tekemisen kautta onnistuminen on hallitseva päämäärä. Nämä onnistumisten tekijät eivät juuri näy eivätkä kuulu, sillä he eivät kuulu kellokkaiden sisäpiiriin tai viestintätyyppien hyysäyslistoille. Onnistumisten tekijöiden aika menee työhön ja luojankiitos he myös tekevät työtä, josta koko kaupunki ja juhlavuoden vieraat saavat nauttia.

Katsaus lähihistoriaan avaa kaikessa hiljaisuudessa tapahtuneen muutoksen merkityksen. Aikoinaan, Walan aikaan ja ennen sitä, kaupunki tuki ruhtinaallisesti erilaisia matka-alusten omistajia, joiden olisi tullut liikennöidä enemmän kuin vähemmän säännöllisesti Katanpäähän ja Isonkarin saarelle. Muistaakseni kaupunki löi vuosittain liikennöitsijää kohden reilut 70 000€ veronmaksajien rahaa. Ulkopaikkakuntalaiset liikennöitsijät asettivat sopimukseen matkustajakiintiön, jota pienemmillä matkustajamäärillä heidän ei tarvinnut lähteä em. kohteisiin. Tästä taas johtui se etteivät laivat liikkuneet kovinkaan tiheästi, josta puolestaan seurasi ongelmia saarissa toimiville matkailuyrittäjille. Vuosien varrella kaupunki hakkasi verovaroja po."liikennetukeen" varmaankin lukuisan tekonurmen ja mahdollisesti jopa monitoimihallin verran.

Joka torstai Kerttu starttaa klo:18:30 pikkuristeilylle, jonne 130 ensimmäistä pääsevät mukaan. Alukselta löytyy mm. vakkasuomalaista olutta, limonadia sekä leivonnaisia kohtuuhintaan.

 Viime vuonna  tapahtui selkeä muutos menneeseen, kun Isokarin yrittäjät ostivat Kerttu aluksen liikennöimään majakkasaareen. Samalla satsattiin saaren opastukseen ja sapuskapuoleen, joten enää kukaan ei pety, kun matkaa ei tehdä eikä myöskään kukaan saavu reissulta vatsa kurnien tai naama vääränä, vaan saaristoelämyksen rikkaampana. Majakan lisäksi Isokarissa kohtaa saariston luonnon, josta ja hyljesafarista jne.  enemmän oheisen linkin takana.

Oivallukset kuuluvat onnistuneeseen palveluun ja juuri tällaisesta ideasta pääsevät uusikaupunkilaiset vieraineen nauttimaan kesätorstaisin klo: 18:30. Tuolloin starttaa ilmainen iltaristeily Kertulla. Matkalaiset voivat ostella aluksesta olutta ja virvokkeita sekä nauttia merellisistä maisemista. Risteilyn kruunaa ja tunnelmaa kohottaa kotoisan mukavaksi reissun aikana järjestetty viihtyisä ja hyvin juonnettu rento tietokilpailu. Itse en ole, jo rajallisesta yleissivistyksestä johtuen, mikään tietokilpailuihminen, mutta mieltä lämmitti, kuinka kilpailun juontaja sai matkustajat kysymysten avulla ja niiden esittämistyylillä viihtymään aluksella.

On todella hienoa, että viimeinkin meri on avoin Uudestakaupungista Isokariin ja torstai-iltaisin saa viettää vaikkapa ikimuistoisen merellisen perherupeaman. Enää alukseen ei käytetä veronmaksajien rahaa, vaan se tuottaa hyvän mielen lisäksi rahaa kaupunkilaisille. Kertun tarjoamat virvokkeet ovat kohtuuhintaisia ja mikä tärkeintä niin tarjotut leivonnaiset, virvoitusjuomat kuin  oluetkin ovat vakkasuomalaista valmistetta. Jo yleissivistyksen kannalta suosittelen pistäytymistä laivalla ja maistamaan Isokarin nimikko-olutta. Kertun risteilyt on otettu niin hyvin vastaan, että rannalle jäämisen välttämiseksi matkalle haluavien on syytä saapua hyvissä ajoin satamaan.

Toinen merkittävä, lähes huomiotta jätetty, juhlavuosikohde löytyy sillanpielen kaupunginportista, jossa grilli muuttui ateljeeksi. Ateljeessa kävijää odottaa ainutlaatuinen näyttely. Herkkä nainen on elämänsä varrella ilmentänyt tuntojaan tallentamalla kulkemansa matkaa taideteoksiin. Sadat teokset kuvaavat tekijän kulkua elämän polulla, jossa erilaiset hetket ilmentävät kohdalle sattuneita hyviä ja vielä parempia elon hetkiä. Taiteilijan ideaa voi pitää melkoisena jo lähtökohdan osalta ja se herättää kysymyksen: Minkälaista taidetta sinä olisit tehnyt niistä sattumista, jotka olet kohdannut kyntäessäsi elon muhevia vainioita?

Vaatii melkoista rohkeutta luottaa omaan itsensä ja elämän varrella tehtyihin taideteoksiin, kun muuttaa menestyvän grillin ateljeeksi ja kaikille avoimeksi näyttelytilaksi, joka ikkunan lailla avaa oman persoonansa  vieraiden tarkasteltavaksi. Suosittelen pistäytymistä ateljeessa ja ehkäpä sieltä löytyy samalla juuri se pala aitoa elämää, jonka voi taideteoksen muodossa ostaa rikastuttamaan omaa elinympäristöään. Kaupungin päättäjistä Lea Myllymäki on jo ehtinyt pistäytyä näyttelyssä ja kaikki voivat käydä lukemassa, mitä hän kirjoitti ateljeen vieraskirjaan ja verrata sitä ateljeen itselle tarjoamaan kokemukseen.

Kuinka hyvin sinun pihaasi istuisivat kuvan patsaat, joita ei sitten muualta löydy!?

Kaksi edellä mainittua yrittäjäkuviota ovat osoitus luovuudesta, rohkeudesta ja riskin kantamisesta. Jotenkin tuntuu myös kaupunkilaisen kannalta reilummalta, että hän saa itse päättää mihin omat rahansa käyttää eikä  sitä tee salassa, päättäjien siunauksella, yksittäinen virkahenkilö. Eipä sitten muuta kuin risteilemään tai taiteeseen tutustumaan ja ostamaan pihalle vaikkapa tusinatonttujen ja sammakoiden sijaan persoonallinen, paikallisen taiteilijan tekemä patsas. Mainittua kahta palvelua et muualta löydä kuin Uudestakaupungista ja niitä suosimalla takaat niiden toiminnan jatkossakin.

Linkki Isokarin kotisivulle