UUSIKAUPUNKI ON TURVALLISIN VALINTA KOTIPAIKAKSI!

Positiivisuus ja positiivisesti Uuteenkaupunkiin uskovat sekä sen avoimesti näyttävät uusikaupunkilaiset ovat kaupunkimme kehityksen ja tulevaisuuden varmin tae!

Suomessa ihmetellään syntyvyyden romahdusta. Mielestäni moisessa ämistelyssä ei piile perusteita - kyseinen ongelma seuraa aikaamme varjostavaa turvattomuutta. Epävarmuus perusasioista kuten työstä, nivoutuu osaksi useiden ihmisten elämää. Pienipalkkaiset tilapäistyöt ja työllisyystukityöt heittävät väkisinkin synkän varjon realististen tulevaisuuden suunnitelmien verhoksi. Etenkin nuorten elämään pitkittyvä epävarmuus vaikuttaa, ehkäisten asunnon hankintaa ja lapsien maailmaan saattamista. Vai luuletteko yhdenkään vastuullisen ja realistisen nuorenparin haaveileman kodittomuudessa ja köyhyydessä tapahtuvasta lastenkasvatuksesta?

Näinä epävarmuuden aikoina syntyi Uuteenkaupunkiin reilut 2 000 vakinaista työpaikkaa. Samoin Turussa telakkateollisuus kokee uuttaa renessanssia. Meillä ja lähistöllä tehdään taloudellista tulosta sektorilla, johon koko Suomen elintaso perustuu eli puhutaan maamme toimintojen suurimmasta rahoittajasta vientiteollisuudesta. Valtiovallan soisi ojentavan kepin sijaan maksamaamme porkkanaa tänne, jotta todellista Suomen hyvinvoinnin perustaa rakentavat työläiset ja heidän elämäänsä turvaavat julkisen ja yksityisen sektorin puurtajat voisivat asua työpaikkojensa lähistöllä.

Uudessakaupungissa voidaan jo nyt, kasvua odotellessa tehdä päätöksiä, jotka rohkaisevat ihmisiä muuttamaan tänne pysyvästi asumaan. Ei riitä, että meillä asiat tehdään hyvin, vaan lopputulosten täytyy olla laadukkaita ja loisteliaita, jotta esim. lapsiperhe vaihtaa tutun entisen ympäristönsä Uuteenkaupunkiin. Motiivi uudelle paikkakunnalle muuttamisesta nojaa työpaikan lisäksi paikkakunnan tarjoamasta elämisen laadusta. Meidän täytyy kyetä tarjoamaan lapsille parempaa ja monipuolisempaa opetusta myös lukion jälkeen. Emmekä saa saa unohtaa muun väestön vapaa-ajantarjontaa. Elämme kehityksen ja mahdollisuuksien aikaa.

Vaikka autotehtaalla eletään sen historian parasta aikaa, katsokaa tehtaan tontilla tapahtuvia investointeja ja kuunnelkaa henkilöstöpäällikön sanoja, heittävät jotkut varjon tulevaisuutemme rattaisiin kysymällä: Entäpä autotehtaan jälkeen? Ikävä totuus piilee siinä, että kautta historian kaikki ikuiseltakin tuntuva kaatui. Polvilleen rojahtivat Rooman valtakunta, Ottomaanien imperiumi sekä Iso-Britannian suurvalta-asema ja Neuvostoliitto. Varmasti myös autotehtaalla piilee ajallisia rajoituksia, mutta nykyisiä investointeja ja suunnitelmia tarkastellessa voitaneen puhua kahdenkymmenen vuoden vakaasta tulevaisuudesta eli ajasta, jona autotehtaan työntekijä ehtii maksamaan talonsa ja kouluttamaan lapsensa. Tämä on harvinaista herkkua nykypäivän osa-aikaisessa pätkätyöelämässä.

Entäpä jos kuitenkin käy niin, että negaatioita heittävien skenaariot toteutuvat ja vaikkapa meteoriitti tuhoaa autotehtaan? -Tietotaidon ja sopimusten vuoksi tänne rakennetaan uusi tehdas. Mutta tuolloin autonrakentajille jää väkisinkin vuosia kestävä luppoaika odotteluineen. Mitä he tekevät tuona joutoaikanaan - muuttavat pois? - He eivät muuta minnekään, jos Uudestakaupungista ehditään rakentaa puitteiltaan viihtyisä ja turvallinen paikka asua, viihtyä ja kasvattaa lapsiaan. Lähes kaikki se mitä Suomi pystyy tarjoamaan, mutta Uusikaupunki ei, löytyy tunnin automatkan sisältä akselilla Turku-Pori. Kyse on viime kädessä itsestämme, rohkeudestamme sekä positiivisuudestamme, saammeko Uudenkaupungin kaupungin samaan nousukiitoon kuin Salaterän aikana ja saavutammeko Lahikaisen aikana asetetun tavoitteen: Tehdään Uudestakaupungista viihtyisä 25 000 asukkaan kaupunki!