tiistai 28. helmikuuta 2017

TÄSSÄ UUDENKAUPUNGIN KUNTAVAALIEN EHDOKKAAT

Kokoomus
Aaltonen Juha
Ahtiainen Jussi
Arvonen Teemu
Blomqvist Harri
Hildén Noora
Junkola-Lehtonen Maija
Järvinen Timo A.
Kangas Tarmo
Kutila Johanna
Löfstedt Raimo
Maikola Eija
Marsela Pilvi
Mänty Merja
Nikula Jarno
Nikula Seppo
Nikula Ulla-Maija
Päivärinta Olli-Pekka
Salo Tomi
Siivonen Mikko
Suves Tarja
Toivonen Santtu
Tullila Suvi
Tähtinen Rainer
Valkonen Jari
Vidgren Jarmo
Virtanen Lasse
Österman Elina

Vasemmistoliitto
Aitamurto Pentti
Aronen Lauri
Forss Harto
Grönlund Li
Jokinen Henna
Kivari Aki
Laaksonen Sami
Partanen Mauri
Perttunen Merita
Raivonen Sari
Rantasalo Janica
Suominen, Juha

Perussuomalaiset
Aaltonen Esa
Arvonen Matti
Hatunen Matti
Ilmanen Juha
Jokinen Martti
Lehtonen Ari
Lumijärvi Arto
Majander Lasse
Pahikka-aho Juha-Pekka
Saarela Hannu
Saari Jarmo
Salminen Ritva
Salo Ari
Tuominen Markku
Valtanen Jaana
Virtanen Sami

Keskusta
Aaltonen Rauno
Ervasti Riitta
Haapasalo Mauri
Heikkilä Hannu
Hento Eero
Jaakkola Heidi
Kontu Mauri
Kukkula Anniina
Kuusisto Anne
Laivo Olli
Lehtoruusu Laura
Luotonen Martti
Luotonen  Päivi
Nevavuori Juha
Nikusaari Esa
Paldanius Vesa
Pihlava-Lahtinen Virve
Pitkänen Paavo
Puukki Miika
Runola Birgitta
Sandell Päivi
Sjöblom Mika
Tanner Jani
Tenhonen Mauri
Tyykilä Paavo
Tättilä Anniina
Virtanen Veli-Matti





Sdp
Haapavuori Antti
Jokinen Arita
Kaitanen Veera
Kallinen Arto
Kallioinen Heikki
Kelsey Miia
Kokkonen Eemil
Kolkka Jarmo
Konttinen Toivo
Koski Merja
Kramaric Eleonora
Laine Seppo
Laurén Heli-Päivikki
Leino Tommi
Myllymäki Lea
Packalén Jaana
Polojärvi Eila
Reijonsaari Jaana
Repo Matti
Riihijärvi Riikka
Saarinen Rauno
Saarinen Saana
Savolainen Anja
Simojoki Marja
Sjölund Janne
Tissari Jouni
Turunen Marko
Tähtinen Esko
Vasama Jaana
Vasama Virpi
Vuorio Taina
Wallin Hillevi

Kristillisdemokraatit Junnila Eerik
Kiertokari Vesa
Mäkinen Samuel
Salmela Lassi

Vihreä liitto
Rundgren Aimo
Vuorenlaakso Jan

Pro Uusikaupunki
Ankelo Matti
Hämeenkorpi Marketta
Lamminen Mervi
Vahtera Helle
Vaurio Tuija
Viljanen Taija
Vuorio Anneli
Wala Heikki

POSITIIVISTA YHTEISTYÖTÄ KOKO VAKKA-SUOMEN EDUKSI!

Autotehdas nosti Uudenkaupungin tulevaisuuden mahdollisuudet ylivoimaisiksi. Teollisten perustyöpaikkojen seurauksena syntyy siinä sivussa kolme muuta työpaikkaa - näin joku on laskenut. Autotehtaan merkitys ei ainoastaan rajoitu Uudenkaupungin kasvun mahdollisuuksiin, vaan ne heijastuvat koko Vakka-Suomeen. Muutamassa vuodessa kaupunkimme teolliset perustyöpaikat ovat lisääntyneet noin 2 000. Tämä tekee yhteen laskettuna 8 000 työpaikkaa.

On täysin epärealistista uskoa, että Uusikaupunki pystyy yksin hyödyntämään syntyneiden teollisten työpaikkojen kasvupotentiaalin muuttumisen asukkaiksi. Jotta hyödyntämisessä onnistuttaisiin mahdollisimman hyvin, tarvitaan siihen Vakka-Suomen kuntien kesken sydämellistä yhteistyötä. Yhdessä itsenäiset kunnat pystyvät tarjoamaan enemmän kuin yksi tai kaksi itsekkäästi sooloilevaa kuntaa ja jopa toisiaan kampittavaa kilpailijaa. Kuntien yhteistyötarvetta lisää syntymässä oleva maakuntauudistus. Ilman yhteistyökykyisiä kuntia veroeuromme ja palvelut valuvat Turkuun. 

Tehty tutkimus osittaa selkeästi sen, mihin kunnan tulee satsata, jos se haluaa asukaslukunsa kasvavan hallitusti. Työpaikkoja meiltä löytyy, mutta miksei niitä voisi muuttaa asukkaiksi? Kun kukaan ei nauti pitkistä työmatkoista tai ikuisesta keikkatyöstä, tulee meidän satsata rohkeasti Vakka-Suomen elinpuitteiden kehittämiseen. Onnistuneen kehittämisen keskiöön nousevat väistämättä työikäisten ja heidän perheidensä tarpeet: Opetuksen taso, vapaa-ajan puitteet ja tarjonta sekä arjen yksityiset ja julkiset palvelut. Mitä enemmän meitä on, sitä paremmat palvelut meillä on ja sitä pienemmillä taksoilla seka maksuilla elämänlaatumme kustannamme. Ja mitä enemmän lapsiperheitä, sitä paremmat oltavat senioreillakin on.

Sen lisäksi, että autotehdas on Vakka-Suomen kasvun selkäranka, on se sitä, menestyvänä vientiteollisuuden yksikkönä, koko Suomelle. Voimme pohtia tehtaan merkitystä vaikkapa yhden euron suuruisella tuntipalkankorotuksella. Jos tehtaalla työskentelee 3 000 autonrakentajaa, nousee sieltä tuleva ostovoima 3 000 eurolla, päivässä kasvu 24 000 euroa, kahdessa viikossa 240 000 euroa, kuukaudessa noin 500 000 euroa ja vuodessa lähes 6 miljoonaa euroa.

Kykenemmekö käyttämään luovuuttamme ja olemmeko riittävän rohkeita maamme suurimman talouskasvun hyödyntämiseen, meillä ja naapureillamme on saumaa vaikka mihin!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

TAKINKÄÄNTÄJÄ, HÄIRIKKÖ PLUS KIUSAAJA!

Takinkääntäminen lienee sitä, että annetaan lupauksia, jotka itsekkäistä syistä syödään vaalien jälkeen. Hyvänä esimerkkinä lienee Soinin eduskuntavaalien jälkeinen vaalilupausten pyörtäminen eli sanansyönti ja takinkääntö. Meille annetut vaalilupaukset ovat pyhiä ja siksi menneellä valtuustokaudella erotimme yhden jäsenen varoitusten jälkeen valtuustoryhmästä. Lopulta kuvio kääntyi niin, että jouduimme itse lähtemään persuista. Valtuustoryhmän yhdeksästä jäsenestä vain kaksi jäi alkuperäiseen persuryhmään, muiden siirtyessä sittemmin syntyneeseen M11:sta. 

Me emme ole syöneet, emmekä tule syömään antamiamme lupauksia. Asia on vaan niin, että kuluvalla valtuustokaudella Uudessakaupungissa Kokoomus on pitkälti samoilla linjoilla kuin me kolme olimme edellisellä kaudella. Sen sijaan, oman ryhmän perustanut, entinen Kokoomuksen napamies ja entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, on järjestelmällisesti äänestänyt niin entistä puoluetta kuin meidän linjaamme vastaan. 

Jos luette Timo A. Järvisen viimeistä kirjoitusta Uudenkaupungin Sanomista ja vertaatte sitä meidän aikaisempiin tavoitteisiin, niin eikö olisi suoranainen ihme, jos emme olisi Järvisen kanssa Kokoomuksessa. Miksi Kokoomus kysyisi meitä kolmea listalleen ja me menisimme sinne, jos ajaisimme Uudessakaupungissa jotain muuta kuin ennalta tunnettuja tavoitteitamme eli kaupungin puitteiden ja palveluiden kehittämistä sekä hallitun kasvun linjaamme? En näe puoluevalinnassamme mitään ristiriitaisuutta, emmekä todellakaan aio kääntää kelkkaamme, takkiamme ja lainapeitettämme. Avoimesti jatkamme ryhmässä, jolla on kansamme yhtenevät tavoitteet, mutta isommat ja vahvemmat hartiat.

Samalla totean, ettei mistään löydy pöytäkirjoja tai tallenteita, jotka todistavat meidän käyttäytyneen kokouksissa huonosti tai kiusanneen luottamus- tai virkahenkilöitä. Yksikään meihin kohdistunut tutkintapyyntö, joita lehti pahimmillaan lehti paisutteli ja toisti sadoin perättömin kirjoituksen ei johtanut oikeustoimiin - kyseessä oli härski valtapeli. Ainoa käytännön seuraus mikä aiheettomista tutkintapyynnöistä ja niillä retostelusta seurasi lienee päätoimittajan vaihtuminen kyseisessä lehdessä. Kannattaa mennä oheisesta linkistä Raken blogiin lukemaan, mitä aikoinaan todella tapahtui.


On täysin käsittämätöntä, jos nämäkin vaalit ratkaistaan menneen valtuustokauden valheellisella tiedotuksella. On kummallista väittää minua riidankylväjäksi ja kiusaajaksi, jos olen tehnyt menestyksellistä yhteistyötä mm. Haverisen, Forssin, Konnun, Tuomisen jne.. kanssa.  Miksette kysy käytöksestäni heiltä, ketkä ovat istuneet kanssani jopa kahdeksan vuotta samassa lautakunnassa esim. Nina Jefimoffilta tai Markku Varjolta tai tutki pöytäkirjoja vai eikö totuus kiinnosta? 

Minua ei haittaa pätkääkään se kuinka minua mollataan, olen palautteen seurauksena oppinut tekemään ostokseni Raumalla, Raisiossa ja Turussa, mutta sitä en voi hyväksyä, jos toistamiseen valheita levittämällä vaikutetaan järjestäytyneen yhteiskunnan vaalitulokseen . Pidän käsittämätönä sitäkin, että ainoastaan Mauri Kontu, Sanna Loven, Tarmo Kangas ja Nina Jefimoff ovat oma-aloitteisesti julkisuudessa olleet oikaisemassa minuun kohdistuvia valheita ja niiden kohtuutonta paisuttelua. Minusta tällainen touhu on kaukana rehellisyydestä, hyvistä tavoista, avoimuudesta ja kaupungin ja sen parhaaksi toimimisesta.

Yleensä kaikki ehdokkaat toteavat etteivät he lähde vaaleihin ketään tai mitään vastaan. En minäkään lähde vastustamaan yhtään järkevää esitystä, olipa sen tekijä kuka tahansa. Mutta valheita ja valehtelijoita ja salailijoita vastaan minä myönnän lähteväni taistelemaan. Meidän kaupunkimme päätöksenteon tulee kestää avointa tarkastelua, keskusteluja sekä vaihtoehtojen esittämistä. Jos näin ei ole, demokratia on  pelkkää sanahelinää ja surkea vitsi Uudessakaupungissa.

Tästä pääset Timo A. Järvisen kirjoitukseen!

perjantai 24. helmikuuta 2017

AALTOSEN JA TÄHTISEN KERA KOKOOMUKSEEN!

Juha Aaltonen Rake Tähtinen ja minä olemme kokoomuksen ehdokaslistalla. Rake ja minä olemme aamulla pistäneet nimet paperiin ja Juha tekee niin tänään tai huomenna. Kaikkien meidän perustelut ovat yhtenevät ja ne löytyvät oheisesta linkistä Raken kirjoittamina hänen blogistaan.

Kuten jossain virheellisesti väitetään, kyse ei ole M-11 ryhmästä vaan kolmesta po. ryhmän ent. valtuutetusta. M-11 ei ole neuvotellut kokoomuksen kanssa, enkä tiedä onko moista puoluetta enää edes olemassa. Olemme yhdessä tuumin tehneet po. ratkaisun ja olemme kokoomuslaisia kokoomuksen listalla.

Haluamme ilmaista tukemme tällä vaalikaudella alkanutta oikeiston ja vapaan vasemmiston väliselle yhteistyölle, joka on selkeästi konkretisoitunut Uudenkaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Parhain todiste mainitusta yhteistyöstä on talouden kuntoon saattaminen ja niin asuntojen kuin muunkin rakentamisen elpyminen Uudessakaupungissa.


Tästä Raken blogiin

maanantai 20. helmikuuta 2017

Suomen positiivisin paikkakunta: UUSIKAUPUNKI!

Valtakunnan media syytää harvase päivä positiivisia uutisia Uudestakaupungista. Viikko päättyi autotehtaan tarjoamiin ilouutisiin. Tänään saatiin kuulla kaupungissamme pian alkavasta asuntorakentamisen buumista. Ja mikä parasta kaikki tämä on realistista, olemassa olevien faktojen kertomista. Toinen huomioitava asia on se, ettei rakentaminen tapahdu veronmaksajien varoilla tai kantamalla riskillä. Ensimmäiset moduuliasunnot valmistuvat muutamassa kuukaudessa ja vuoden kuluttua kaupunkimme  talouselämää ruokkii toista tuhatta uutta asukasta.

Instrumentarium haistoi ensimmäisenä, tv-mainontaa käyttävänä ketjuna Uudenkaupungin orastavan ostovoiman kasvun. Sen sijaan, että olemme tumput suorina, meidän täytyy tarjota kaupunkimme vahvistuvia markkinoita vastaaville valtakunnan kaupallista mediaa käyttäville ketjuille. Nämä tekisivät Uudestakaupungista varteen otettavan ostoskeskuksen tuhansille ja taas tuhansille kaupunkimme ulkopuolisille asukkaille.

Uudella elinkeinojepellä on edessään positiivinen haaste: Miksi mennä Myllyyn, kun voi tulla mukavaan Uuteenkaupunkiin? Alkajaisiksi uusi elinkeinoheppu voisi vaikkapa katsastaa Koon ja S-kaupan kiinnostuksen kaupunkimme kasvua kohtaan eikä pidä unohtaa voimalla laajenevaa M-kauppaa tai maahan rantautumista harkitsevia ulkomaalaisia kauppaketjuja. Oikealla markkinoinnilla ja taktiikalla saamme varmasti ainakin yhden. em toimijan sijoittamaan Uuteenkaupunkiin.

Melkoisesti on Uudenkaupungin esiintyminen muuttunut mediamaailmassa. Kun käännetään katseet historiaan, muistan ikuisesti kuinka Raken ja Aaltosen kanssa aikoinaan ihmeteltiin Kauppalehden Uusikaupunki liitettä, jossa vastoin totuutta ylistettiin yhden tyypin aikaansaannoksia ja sivulauseissa hiukan Uuttakaupunkia. Jälkikäteen kävi ilmi, että kyseinen liite oli ostettu ja se muistaakseni kustansi Uudenkaupungin asukkaille 23 000€. Kuvittelimme tuolloin kaiken takana olleen tuon yhden tyypin  halu edetä urallaan ja näin kai olikin, kun tuo yksi tyyppi eteni urallaan.

Uudessakaupungissa täytyy takoa juuri nyt, kun kulta on kuumaa ja mukavasti muotoutuvaa. Jos tähän tilaisuuteen ei tartuta myös paikkakunnan omassa mediassa, vaan säälittävällä sairaalalla ja walheilla ratsastamisella jatketaan, saavat ulkopaikkakuntalaiset varsin oudon kuvan Suomen positiivisimmasta paikkakunnasta ja häipyä ensikokemuksen jälkeen. Aivan aluksi media voisi julistaa, että elinkeinomarkkinointi on jotain alustuksen alussa mainittua eikä sitä, että kaupunki syytää yhteen lehteen rahaa, joka pitää sopivat tyypit vallassa, jotka takaavat kaupungin autojen tankkaamisen yhdellä huoltamolla, joka.... .

lauantai 18. helmikuuta 2017

Perustyöpaikat mahdollistavat 30 000 asukkaan Uudenkaupungin

Uudenkaupungin pelastajana voidaan pitää teollisuutta, se on kuin ratsuväki, joka pelasti ja antoi toivoa erämaassa villien armoilla ja uskon varassa vaeltaneelle hihhulilaumalle. Kiitos autotehtaan ja Vahteruksen usko haihatteluun ja utopistiseen elinkeinopolitiikkaan konkretisoitui todellisiksi työpaikoiksi. Nyt on enää kyse siitä, tarttuuko kaupunki tarjottuun mahdollisuuteen, aloittaa kehittymisen eli puitteiden ja palveluiden rohkean plus määrätietoisen rakentamisen.

Kaupungin kehittämisestä on tehnyt realistisen vaihtoehdon oikeiston ja vapaan vasemmiston menestyksellinen yhteistyö. Tämä rintama ei ainoastaan lopettanut haihatteluihin nojaavaa elinkeinokohellusta ja surrealismin varaan rakentamista, vaan kykeni maksamaan menneen valtuustokauden miljoona haihattelut. Kaupunkimme taloudellinen pohja kestää voimakkaan puitteiden ynnä palveluiden kehittämisen. Tällä hetkellä Uusikaupunki on Suomen kiinnostavin kunta, jonka tulevaisuus on sen omissa käsissä.

Jos kaupunkimme on maksanut mittavat oppirahat siitä ettei huuhaa elinkeinopolitiikalla luotu työpaikkoja, on maksettu myös puitteiden ja palveluiden karkeasta kehittämisen laiminlyönnistä, nyt on viimeinkin aika investoida kaupunkilaisten parhaaksi.  Viime vuosina Uudenkaupungin työpaikkojen kasvu on ollut ennätyksellistä, mutta siitä huolimatta väkilukumme on vähenemään päin. Jokainen meistä haluaa asua mahdollisimman hyvissä elinoloissa ja vieläpä mahdollisimman lähellä työpaikkaa. Kyse on niin ajasta, elämisen laadusta kuin rahasta, joten meidän täytyy kyetä tarjoamaan juuri näitä perusasioita ja kaupunkimme kasvu on taattu.

Jos meillä on menneillä valtuuskausilla ollut varaa heittää kymmeniämiljoonia kaupunkilaisten euroja hyödyttömään haihatteluun ja vieläpä velaksi asti, on meillä oltava rohkeutta investoida kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Tämä vaatii pitkälti uusia valmistelijoita, uusia päättäjiä ja uusia ajatuksia. Jotta tämä kaikki toteutuisi, on otettava oppia herra Kirkkomäestä eli vilkaistava tulevien virheiden ehkäisemiseksi menneisyyteen ja vasta sen jälkeen painettava kirkkain ajatuksin, positiivisin mielin ja yhteistyössä kohti ,paljon nykyistä parempaa, tulevaisuutta.

Tehdyt selvitykset ja tutkimukset, joiden linkit olen aiemmin täällä julkaissut, kertovat niin Uudenkaupungin vahvuudet kuin kehittämistarpeet. Jos haluamme tänne uusia asukkaita, meidän tulee satsata elämisen puitteisiin ja etenkin vapaa-ajan mahdollisuuksien laatuun sekä määrään. Monitoimitalon rakentaminen, opetuksen, uimahallin ja kulttuuripalvelujen modernisointi eivät ole mitään mielipideasioita vaan tutkittuja juttuja, joiden avulla pystymme muuttamaan teollisten työpaikkojen potentiaalin muuttovoitoksi.

Mikäli onnistumme hyödyntämään teollisuuden uudet työpaikat yhdessä naapurikuntien kanssa, nousee koko Vakka-Suomi merkittävään kukoistukseen. Pienien kuntien elinvoima säilyy ja ne säilyttävät päätösvallan omissa asioissaan. Erilaisten kuntien välinen hedelmällinen yhteistyö on voimavara, jota ei voi jättää käyttämättä Vakka-Suomea kehitettäessä. Välistä vetämisen  ja isomman oikeudella etujen rohmuamisen aika saa jäädä taakse. Palkinto kuntien välisestä yhteistyön ja kasvun onnistumisessa on sairaalamme elpyminen parhaiden aikojen tasolle. Populistiselle adresseille viitataan kintaalla niin läänitasolla kuin ministeriössä, mutta maakunnan tuntuvaa väkimäärän kasvua ei voi heittää adressin lailla roskikseen.

Uudessakaupungissa asiat ovat oikealla tolalla. Kun kaupunkia kehitetään, löytävät oikeisto ja vapaa vasemmisto toisensa. Toivottavasti tulevissa vaaleissa tämä, kaupungin taloudellisesta suosta nostanut, rintama saa entistä jämäkämmät hartiat. Toisin kuin talous puolueet ovat vain väline. Valitsemalla oikean välineen, kuntalainen voi parantaa olotilaansa rutkasti. Kuntavaaleissa kannattaa tärkeimmäksi valintakriteeriksi nostaa tekojen ohella puolueiden välinen yhteistyö.

Valtakunnan huipulla puolueet saattavat olla etäällä toisistaan, mutta kuntatasolla ei ole samantyylistä hallitus vastaan oppositio asetelmaa eikä kuntatasolla päätetä homoavioliitoista, NATO-kannoista tai ilmastoasioista; kuntatasolla ollaan joko kehittämässä koko kaupunkia tai ottamassa kaupunkilaisilta sen verran pois, että yhden napapoliitikon  työpaikan ostoon irtoaa neljämiljoonaa euroa ....



torstai 16. helmikuuta 2017

LASTEN LUOVUUDELLA 400-VUOTISPÄIVÄÄN!

Hakametsän koululaiset käyttivät luomisvoimaa ja tekivät juhlavuodelle persoonallisen tunnuksen.

Tämän päivän Uudenkaupungin Sanomat muokkasi mielen mukavaksi. Lehden sivulla 10 kerrottiin elävällä tekstillä ja värikkäin kuvin Hakametsän koulun oppilaiden aarrejahdista. Aarrejahti kuului oivana osana uuteen opetussuunnitelmaan. Oppilaiden harjoitellessa useita oppiaineita, pulpahti luovuus mukavasti esiin. Mielestäni Uudenkaupungin aarre, josta kuva lehdessä, sopisi oivallisesti kaupunkimme juhlavuodentunnuksesi.

Miksi tyytyä mielikuvituksettomaan, mitään kuvaamattomaan ja juhlajulistemassaan hukkuvaan, kaikkialla nyt näkyvään 400-vuotislogoon, kun tarjolla on jotain aivan uniikkia ja luovan työn tulosta. Tuskin mikään kuvaa Uudenkaupungin historiaa paremmin kuin vaakunahaukemme uimassa läpi historiamme vuosien. Kaupunkimme juhlavuoden ovat mahdollistaneet 400 vuoden aikana eläneet uusikaupunkilaiset, heitä ja heidän eteemme tekemää työtä meidän tulee kunnioittaa sekä arvostaa tämän vuoden aikana.

Mikä antaisi uusikaupunkilaisten tulevaisuudenuskosta paremman kuvan kuin tulevan uusikaupunkilaispolven merkittävä kädenjälki 400-vuotisjuhlassamme? -Se pysäyttäisi katsojat toisin kuin mainostoimiston pakkopullana suoltama tusinajuliste saaden katsojan pohtimaan kuvan sisältöä sekä kysymään sen tekijää. Ja mikä onkaan parempi tapa luoda kasvua ja herättää lapsiperheiden kiinnostus kaupunkiamme kohtaan kuin osoittaa, että jo koululaisina uusikaupunkilaiset ovat oppineet rohkeasti käyttämään luovuutta, johon koko kaupunki luottavat.

lauantai 11. helmikuuta 2017

PAKOLAISILLE LÖYTYY ASUNTOJA MUILLE EI?

Menneen vuoden kesäkuussa käsiteltiin Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston Kalannissa pidetyssä kokouksessa pakolaistenvastaanottoa Uuteenkaupunkiin. Äänin 38-5 valtuusto hyväksyi pakolaisten tulon ja kaupungin osallistumisen toimintaan. Tuolloin valtuustossa todettiin, että Uudenkaupungin vuokra-asuntopula on pelkkä kupla ja aina kaupungin asuntoihin muutamia maahanmuuttajia mahtuu. Kas kummaa, kuinka tilanne muuttui, kun niitä tarvitsisivat autotehtaan työntekijät : Nyt asuntoja ei löydy millään.

Säälittävää tilanteessa on se, että vain muutamia viikkoja po. äänestyksen jälkeen yksi valtuutettu, joka äänesti sen puolesta ettei kaupungissamme ole vuokra-asuntopulaa, aloitti paikallismedian yleisönosastolla kampanjan: UUDESSAKAUPUNGISSA ON VUOKRA-ASUNTOPULA, MEIDÄN TÄYTYY SAADA UUTEENKAUPUNKIIN KAUPUNGIN OMA VUOKRAKERROSTALO! Tämän kaksinaamaisen ja härskin vaalipupun ampui lehden toimitus alas alta viikon. Julkaistiin juttu, jossa avattiin paikkakuntamme asuntotilanne.

Autotehdas on rekrytoinut väkeä Uuteenkaupunkiin lähes muutaman vuoden ajan, tuossa ajassa vuokra-asuntotilanteen olisi saanut kuntoon useammankin kerrostalon voimalla. Lakea oli jo tehnyt päätöksen vuokrakerrostalon rakentamisesta Uuteenkaupunkiin. Tämä hanke kaatui kaavoittajan hitauteen. Mainittua esimerkkiä lukuunottamatta kaupunkimme valmistelu ei ole tehnyt mitään muuta vuokra-asuntotilanteen helpottamiseksi kuin hokenut: KAUPUNGIN TÄYTYY RAKENTAA VUOKRAKERROSTALO!

Kaupungin toimesta konkretisoitui, kuulemma kaupungin johtajan, oivallus kuljetetaan raumalaisia aamubussilla kotilieden äärestä autotehtaan portilla ja viedään heidät iltabussilla takaisin kotiovelle. Kun otamme huomioon valmistelun saamattomuuden ja siitä seuranneen päättämättömyyden, ei ole ihme, että elämme kasvuedellytysten kannalta Suomen ylivoimaisesti parhaassa kaupungissa, johon syntyy vuodessa 1 500 uutta työpaikkaa ja jonka väkiluku pienenee. Peruskysymykseksi kumpuaa: MIKSEI MITÄÄN TAPAHTUNUT, MIKSI POSITIIVISESTA ASIASTA TULI ONGELMA?

Kaupunginjohtaja toitotti toistuvasti etteivät markkinavoimat ole kiinnostuneita rakentamaan Uuteenkaupunkiin. Nyt yhtä äkkiä tänne kaavaillaan reilua kymmentä kerrostaloa, kaikki markkinavoimien toimesta. Herääkin kysymys, kuka kysyi ja kuinka, kun markkinavoimia ei kiinnostanut kaupunkiimme rakentaminen. Kun muistellaan Tontonmäkeä, jonka ensimmäisen myyntitilaisuuden tarjoukset jätettiin noteeraamatta ja luottamushenkilöille kertomatta, mutta vuoden kuluttua, uudessa myyntitilaisuudessa, samat tarjoajat saivat talonsa alkuperäistä tarjousta halvemmalla, herää väkisin epäilys: Onko luottamushenkilöitä taas vedätetty ja onko heille syötetty väärää tietoa markkinavoimien kiinnostuksesta kaupunkiamme kohtaan?

Jotta kummallisuus muuttuisi entistä kummallisemmaksi, miksi kaikki kaupungin kehittäminen alkaa ja edistyy enemmän yhden ihmisen sairausloman aikana kuin menneenä kahtenakymmenenä vuotena? Minusta tämän pitäisi herättää syviä pohdintoja sekä vahvoja ajatuksia, jotka ruokkivat intoa lähihistoriaan perehtymiseen. Päättäjien tehtävänä on toimia kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi eikä veljeillä ja hyväksyä kaupungin ja sen asukkaiden vastaista toimintaa vain siksi, että luottamushenkilö on päässyt pitkäaikaiseen kaverisuhteeseen virkahenkilön kanssa.

Kun naapurikunnissa rakennetaan uusia kouluja ja liikuntatiloja veronmaksajien rahoilla veronmaksajille, meillä pyritään tekemään senioritaloa sinne, missä seniorien liikkuminen on hankalinta; meillä yritetään ostaa Novida yhden ihmisen edun vuoksi; meillä yritetään väkisin juntata jättituulimyllyjä vasten kaupunkilaisten tahtoa pilaamaan kaupungin yleisilme, meillä viedään lapsilta koulut ja laiminlyödään totaalisesti harrastuspuitteet. Ilman Leijonia ja UPK:a, kaupunkimme aktiviteettien kehittäminen olisi jäänyt kahteen kaupungin rakentamaan paskahuussiin ja valaistuun lankkurantaan.

Virkahenkilövalmistelun suhteen olisi päättäjien hälytyskellojen pitänyt soida jo viime valtuustokaudella.  Valmistelun tulisi tähdätä kaupunkilaisten parhaaseen eikä apinoida muualla tapahtuvaa trendihulluttelua mm. tuulimyllyjä ja pakolaisia, joiden onnistuneeseen vastaanottoon emme ole varautuneet vähimmässäkään määrin. Karu fakta todistaa: Onnettoman valmistelun plus sen surkean siunauksen seurauksena 3 000 uusikaupunkilaista on muuttanut muualle. Se on noin viisitoista prosenttia kaupunkimme väestöstä. Tästä surkeasta, kaupungin ja sen asukkaiden edun vastaisesta tuloksesta huolimatta, päättäjien enemmistö on palkinnut valmistelijat toistuvin kannustinlisin ja ruhtinaallisin palkankorotuksin.

Meidän kaupunkiorganisaatiomme tarvitsee viimeinkin todellista ravistelua, jotta tilaa ja energiaa vievät akanat eivät anastaa kasvuedellytyksiä niiltä siemeniltä, jotka synnyttävät kasvua kaupunkimme ja sen asukkaiden parhaaksi. Juuri nyt meidän täytyy antaa näiden siemenien kasvaa ja niiden kasvun näkyä kauas, koska olemme yksi harvoista kasvun paikkoja tässä maassa. Kuten kokemuksesta tiedämme, osaavat valmistelijat saavat töitä muualta. Heidät meidän tulee palkita ruhtinaallisesti heille meidän tulee antaa valtaa ja vastuuta. Tarvitsemme pikaista organisaatiouudistusta, jossa surkeus korvataan sähäkästi laadulla. Kaupunkiorganisaatiomme täytyy turvata itsensä sinne mahdollisesti pesiviltä mätäpaiseilta ja tämän mahdollistaa virkojen määräaikaisuus.

Vaalien alla median tulisi tarjota äänestäjille mahdollisuus tutustua seurauksien sijaan syihin - valmistelu ja sen hinta olisi avattava. Yksinkertainen ja jälkiviisas kansaan vetoaminen sairaalalla on ala-arvoista kansan aliarviointia nukkuvan puolueelta. On aivan turhaa haaveilla asioiden kuntoon saattamisesta, jos ei ole valmistelukoneistoa joka voi tehdä parempaan vieviä esityksiä. Kasvun kautta saamme kaupunkiamme kehitettyä ja kasvu alkaa omien asukkaidemme hyvästä kohtelusta eli sijoittamisesta tavalliseen uusikaupunkilaiseen.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

ELINKEINOHULLUTTELUN TAPPIOT MAKSATETIIN LAPSILLA JA NUORILLA

Uudessakaupungissa innovoitiin rajusti. Kaupungistamme piti tulla maanosamme teräsjalostuksen ja teräskaupan keskus. Kaupunki rakensi teräsyritykselle hallin ja takasi reilun viidenmiljoonan euron lainan. Teräskeskusta ei syntynyt, se ei pystynyt edes maksamaan kaupungin sille rakentamaa hallia, vaan lopulta kaupungilta hallin osti kaupungin omistama satamayhtiö. Tämä kuvio oli kallis, mutta ei ainoa lajissaan. Uusikaupunki hassasi miljoonia euroja mitä mielikuvituksellisimpiin typeryyksiin, joista räikein järjenvastainen esimerkki lienee Tontonmäki.

Jokainen kolmivuotiaskin olisi hoksannut Tontonmäki hankkeen älyttömyyden ja kannattamattomuuden. Kun kunnan viranhaltijat lähtevät leikkimään elinkeinopolitiikalla saattavat jäljet olla karmeita ja kalliita, sillä kunta ja yritys toivat aivan eri säännöin ja toimintaedellytyksin. Yritys kilpailee muiden yritysten kanssa tarkkojen lainalaisuuksien säätelemänä, sillä on melkoisesti velvoitteita yhteiskuntaa, asiakkaita ja työntekijöitään kohtaan. Kunta taas voi periaatteessa tehdä mitä lystää, jos ongelmat ja virheet saadaan salattua. Yritystä ja kuntaa ei voi tulosvastuullisesti edes verrata, niin  erilaisia ne ovat.

Yrityselämässä ainoa menestyksenmittari löytyy viimeisen viivan alta eli tuloksesta. Yksikään terve yritys ei laske toimintaansa kunnan veronkorotusten tai yhteiskunnan suoran taloudellisen tuen tai raha-apujen varaan. Sen sijaan kunnallisen toimijan tulos ei ole mitenkään taloudelliseen kannattavuuteen sidottu. Jos kunnallinen yksikkö ei toimi tehokkaasti, voidaan aina nostaa veroja tai taksoja ja muuttaa organisaatiota, siten että toinen hallintokunta joutuu maksamaan tappiot. Tarvitaan sopivia poliittisia päätöksiä ja salaileva lehdistö ja niiden seurauksena katastrofista tietämätön kansa juhlii menestystä ryystämällä ilmaista kahvia ja mutustelemalla maksutonta makkaraa. Kun juhlinta tapahtuu vain viikko ennen vaaleja, ei se voi olla vaikuttamatta äänestystulokseen.

Kaupunki on jaettu erilaisiin hallintokuntiin, jotka toimivat omilla luottamushenkilöiden myöntämillä budjeteilla. Aikoinaan nuoriso- ja liikuntatoimen budjetti oli 2,5 miljoonaa euroa. Summa tuntuu varsin rapialta, mutta toisaalta sisäisellä laskutuksella nuoriso- ja liikuntatoimi oli pakotettu maksamaan vuokria sun muita tekniselle puolelle 2,1 miljoonaa eroa. Käytännössä nuoriso- ja liikuntatoimen oli pärjättävä 400 000 eurolla. Tuolloin kaupunkimme oli taloudellisessa lirikierteessä, kiitos Tontonmäkien, soijatiestön, hallihulluttelun jne.. Niinpä hallintokunnille asetettiin kymmenen prosentin säästötarve. Siispä nuoriso- ja liikuntatoimen tuli säästää 250 000 euroa 400 000 eurosta.On warsin kuvottavaa, kun tätä politiikkaa ajanut tyyppi näyttelee nyt suurta nuorten ja liikunnan ystävää.

Ikävä totuus, joka Uudessakaupungissa todistettiin miljoonien erojen oppirahoilla on se, että yrityselämä ja kunta poikkeavat niin paljon toisistaan, ettei virkahenkilöiden tule ryhtyä leikkimään elinkeinogurua. Jäljet ovat ovat kalliit ja kammottavat, ne ovat kaupungista poismuuttaneiden tuhansien uusikaupunkilaisten jälkiä. Elinkeino-operaatioiden maksajiksi ovat jääneet paikkakuntamme lapset, nuoret ja vanhukset. Elinkeinosähläykset on maksettu heihin kohdistuvilla palvelujen riisumisilla sekä verojen ja taksojen korotuksilla. Mitä voimme tästä kaikesta oppia? - Ensinnäkin sen, jos joku tarjoaa sinulle ennen vaaleja ilmaista kahvia ja makkaraa, älä anna niiden vaikuttaa äänestyspäätökseesi ja toiseksi Uudessakaupungissa pitäisi valhe sana kirjoittaa tästä eteenpäin TUPLAWEELLÄ!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

MESSUHUHU: K. Koski häärii arkkitehdin avustajana

Eilen Pohitullin koulussa järjestettiin varsin onnistunut ja äärimmäisen positiivishenkinen messutapahtuma. Nyt on luotu hyvin toimiva tapahtumasapluuna, jonka voisi viedä Turkuun, Raumalle ja Hinnerjoelle, näin saisimme kaupunkiimme, kauan kaivattuja, uusia asukkaita elävöittämään katukuvaamme ja keventämään kaupunkimme kehittämisestä kertyviä sijoituksia sekä nauttimaan sijoitusten hedelmistä.

Messusalongissa pyörähteli myös entinen kaupunginjohtaja mielitiettynsä opastamana. Häneen, siis mielitietyn mieheen, liittyi messuissa kiertänyt huhu. Entisen kaupunginjohtajan kerrottiin olleen mukana arkkitehdin kuulemisessa. Siis entinen kaupunginjohtajamme, nykyinen naapurikaupunginjohtaja, kaupunginhallituksen varapuheenjohtajan mies ja henkilö joka antoi arkkitehdille viimeisinä työpäivinään viranhaltijapäätöksellä tuhdin palkankorotuksen, toimi nyt kuultavan edusmiehenä. Joku saattaisi löytää tästä esintymisestä tai sen seurauksista eturistiriitoja.

Messulegendan mukaan arkkitehtiä kuultiin työnantajan toimesta siksi, että hän oli pyyhkäissyt  sairauslomaltaan pariinkin otteeseen töihin. Tästä puolestaan oli kuulemma aiheutunut melkoista haittaa työyhteisölle. Lääkärin passittaessa arkkitehdin sairauslomalle, julkisuudessa arveltiin diagnoosissa syyn olleen jaksaminen eli vika silloin lienee mielen liikkeissä. Joten jos näin todella diagnosoitiin ja tapahtui, niin eipä ihme, jos työpaikalla ilmeni häikkää.

Huhun mukaan, arkkitehdin virkaesimiesten lisäksi, kuulemisessa kerrottiin olleen läsnä myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan. Yritin varmistaa asian tolan kaupunginhallituksen puheenjohtajalta, mutta en saanut häntä kiinni, koska mies nautti puolueristeilyn haastavista keskusteluista ynnä  iloisesta kanssakäymisistä. Niin monelta taholta kuulin huhun samoin toistuvana, joten siksi ja etenkin edellä mainitun mielitietyn ilmeestä päättelen, olen taipuvainen uskomaan legendan kuulemistapahtumasta pitävän kutinsa. Joka tapauksessa sopii pohtia, koska kaupungissa saatiin keskittyä normaaliin tekemiseen joidenkin kärhämien tai junttauksien torjumisen sijaan?

Vaikka edellä mainittu huhu sai huulet pyöreiksi ja ihmetykset ilmoille, eivät ne haitanneet messuilla olleiden yrittäjien, seurojen tai järjestöjen näytteilleasettajia. Tapahtuma onnistui loistavasti ja sen vieminen kaupunkimme ulkopuolelle antaa valoisen kuvan uusikaupunkilaisista toimijoista. Kun edelliseen  lisätään päätös vapaa-ajan puitteiden ja kouluolojen modernisoinnista, laskemme kaupunkimme muuttokynnystä ratkaisevasti. Viimeinkin voimme varautua kaupungissamme niin rutkaan väestön kasvuun, jotta sairaalan säilyttäminen nykyisellään ja jopa sen kehittäminen saa riittävän uskottavat perusteet, jotka uppoavat ministeriön virkahenkilöihin. Mutta sitä ennen: EI POLTETA PIENEMPIÄ SILTOJA!


perjantai 3. helmikuuta 2017

Kaupungin 400-vuotislahja kaupunkilaisille: UIMARANTA!

Uudenkaupungin uimapaikat löytyvät jokseenkin etäältä siihen nähden, että meillä on meri ihan rannassa ja ranta ihan keskustassa. Tämä puute voitaisiin mielestäni poistaa ja kaupunki antaa kaupunkilaisille 400-vuotislahjaksi kunnon uimarannan. Jos kaupungilla on joidenkin mielestä varaa heittää neljämiljoonaa euroa verovaroja vain siksi, että yksi napapoliitikko saa mieleisen työpaikan ja jos olemme valmiita sijoittamaan miljoonia suorana  rahana ja takauksina alkoholin valmistukseen, täytyy, kaupungilta löytyä varoja yhden laadukkaan plus viihtyisän uimaranta-alueen toteuttamiseen.

Aikoinaan esitin päättäjille JiiPee Hyytiän idean, jossa Pietolan lahdesta tehtäisiin vesikeidas kaupunkilaisille. Sehän ei käynyt mitenkään, koska  kaikki into keskittyi toteuttamisen tai vaihtoehtojen etsimisen sijaan idean tyrmäykseen. Siispä tälläkään saralla ei kaupungissamme ole tapahtunut mitään ihmeempää ellei sellaiseksi lasketa yhdelle uimarannalle nousutta omakotitaloa tai entisestään vahvemmin ryteköitynyttä Ykskoivun tien lähellä sijaitsevaa entistä uimarantaa.
Muutamilla hiekkakuormilla, jäätelökojulla jne. kaupunkilaiset saisivat viihtyisän ja toimivan kesäkeitaan turvallisten kulkuyhteyksien päähän.
Pistäytyessäni katsomassa DDR-tyylistä leirintäaluettamme, havaitsin kuinka kaunis sinne vievän tien vieressä sijaitseva ja kevät auringossa kylpevä ranta on. Kuinka pienellä rahalla ja vaivalla paikasta saisi äärettömän mukavan kesäkeitaan. Rantaan pääse mukavasti ja turvallisesti Laitilan tien ali kahdestakin alikäytävästä. Autoilijoita varten voisi parkkipaikaksi kunnostaa reilun sadan metrin päässä olevan veneiden talvisäilytyspaikan. Tämä ei olisi iso juttu ja varmasti sillä olisi käyttöä. Jos  joku löytää paremman paikan ja ehdotuksen niin siitä vaan nokittamaan!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Persujen paikalliset hallituksenjäsenet vaalikelvottomia?

Perussuomalaiset on toiminnaltaan varsin mystinen puolue. Nyt en tarkoita Soinin ja kumppaneiden kuvottavia säätiösuhmurointeja tai hänen nuolijoidensa siunaamaa vallilupausten syöntiä ja vuosisadan takinkääntöjen sarjaa! Myös paikallispolitiikassa persut kuuluivat ja kuuluvat aivan omaan sarjaansa. Kun muissa puolueissa ehdokas-asettelusta vastaavat kymmenet jäsenet, persuissa vajaa pikku-Fiatillinen tekee päätökset ketä hyväksytään puolueen ehdokaslistoille.

Persujen paikallisosastokuviot ovat jäänteitä puolueen minipuolueajoilta eli eduskuntavaaleissa toiseksi eniten kansanedustajapaikkoja keränneellä puolueella ei ole omaa paikallisosastoa Uudessakaupungissa, vaan täällä vaikuttaa Uudenkaupungin-Pyhärannan yhteinen puolueosasto, jonka neljä hallituksen jäsentä jakavat kuntavaaliehdokaspaikat. Kyseisen osaston hallituksen jäsenistä yksi tulee Pyhärannasta ja muut Uudestakaupungista. Nämä hallituksenjäsenet jakavat ehdokaspaikat siten, ettei vahingossakaan voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että he pyrkivät turvaamaan oman läpimenonsa puolueen menestyksen kustannuksella.

Pyhärannassa persujen paikallisosaston hallituksen jäsen on yksin ehdolla ja vaaliliitossa toisen puolueen kanssa. Voisitteko kuvitella, että eduskuntavaaleissa persuja vähemmän paikkoja saaneet demarit tai kokoomus lähtisivät missään vaaleihin vain yhdellä ehdokkaalla ja vaaliliitossa kristillisten kanssa. Uudenkaupungin-Pyhärannan persuosaston toiminta vaikuttaa kaikessa kuvottavuudessaan härskiltä sulle-mulle pelipolitiikkalta, jossa puolueen ja ennen kaikkea oman kunnan etu jää härskin henkilökohtaisen eduntavoittelun jyräämäksi.

Puolueosaton hallitus täydentää itse itsensä, joten sinne eivät pääse esim. puolueen jäsenet eivätkä edes vaalien ääniharavat, jos hallituksen jäsenet torjuvat heidät turvatakseen omanasemansa puolueen paikalliskuvioissa.  Jottei puolue menetä kasvojaan ja viimeistäkin uskottavuuttaan, paikalliskihojen itsekkäiden pyrkimysten vuoksi, on persujen yläkerrasta tullut selkeät ohjeet kuntavaaliehdokkaiden vallinnasta. Sen mukaan ainoat esteet ehdokkaan hyväksymättä jättämiselle ovat vajaavaltaisuus, vakava rikostausta tai käsittelyssä oleva syyte vakavasta rikoksesta ja puolueen vastainen työ.

Käytännössä, jos persut nyt noudattaisivat omia sääntöjään, heidän täytyisi ottaa ehdokaslistalle kaikki tavalliset ei rikolliset halukkaat eikä ainoastaan hallitukselle ja sen sen jäsenten valtapyrkimyksille sopivat tuntemattomat nobody-ehdokkaat.  Kun vielä huomioidaan Uudenkaupungin-Pyhärannan perussuomalaisissa tapahtunut puolueen etua vahingoittanut härski oman edun tavoittelu, lienee selvää, että peluri hallituksenjäseniä ei voi asettaa ehdolle. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että persut noudattavat omia sääntöjään!

p.s Minä en ole missään tapauksessa po. puolueen ehdokkaana. Olen ilmoittanut asian jo viime kesällä!

Uudenkaupungin persujen hallitus löytyy tästä klikkaamalla!