tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kauppakeskuspohdintaa

Ekan kiinteistön omistaa yrittäjä, joka on ns. tyhjästä, kovalla työllä, noussut asemaansa eli merkittäväksi kiinteistöjen omistajaksi niin Uudessakaupungissa kuin Raumalla. Busines on businesta, mutta nyt kaupungin ja kiinteistön omistajan edut ovat yhteneväisiä. Myös uusikaupunkilaisen kiinteistön omistan menestyminen on koko kaupungin etu. Tilanne olisi kokonaan toinen, jos hänen nyt omistamiensa kiinteistöjen takaa löytyisi joku vierasmaalainen tai pääkaupungissamme lymyilevä sijoitusyhtiö.

Meidän tulisi hieman pohtia kaupunkimme surkeaa tilannetta tyhjenevien liikekiinteistöjen suhteen. Pohdinnan ja ideoiden esittämisen tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten oikeus eikä kuten aikaisemmin, jolloin se on ollut salaillen monopolisoitu nevahaapavuorelaisten yksinoikeudeksi. Totuus on se, että mitä useampi pää on miettimässä, sitä enemmän on miettimisen takana näkemystä, kokemusta ja aivokapasiteettia. Siispä rakentavassa hengessä kaikki pistämään kortensa kekoon eli nostamaan ongelmia esiin ja etsimään niille ratkaisuja.

 Paikallisesta lehtitilanteesta ja vallitsevasta sensuuriin ja tuloshakuisuuteen nojaavasta julkisesta sanasta johtuen meillä on avoin julkinen keskustelu vaikeaa, jollei käytetä netin suomia vaihtoehtoja. Niitä käyttämällä jaatte omia mielipiteitänne ja tietojanne, samalla voitte tankata muiden tieoja ja saatte pohdittavaa muiden mielipiteistä. Netistä löytyy pienellä vaivalla helposti numeraalista faktaa väittämien puolesta ja vastaan. Nettikeskusteluissa kukaan ei voi manipuloida, sensuroida tai ratsastaa faktattomilla talousjutuilla. Netin tietokukkarosta ei löydy mattia.

 Niin K kuin S pyrkii suuntaamaan asiakasvirrat, sinne mihin ne ovat investoineet eniten. Tämän johdosta suuria kauppakeskuksia kuten Prismoja ja Citymarketteja markkinoidaan eniten ja näkyvimmin. Ihmiset syövät päivittäin, joten Suomessa päivittäistavaramainonnalla siirretään miljoonia ihmisiä suuriin ostoskeskuksiin. Uuttakaupunkia pienemmästä Loimaasta löytyy Prisma. Prisman tulo teki Loimaasta merkittävän kauppakeskuksen. Se sai aikaisemmin muualle, vastaavanlaisiin kauppakeskuksiin, ajaneet loimaalaiset ja muut lähialueiden ihmiset suuntaamaan ostosmatkansa Loimaalle.

Jos Uuteenkaupunkiin rakennettaisiin Prisma tai Citymarket, vaikutus olisi sama; Useat kaupunkilaiset ja lähiseutujen asukkaat suuntaisivat ostosmatkansa tänne. Ratkaisevia tekijöitä em. käyttäytymiseen löytyy kaksi: Tv-mainokset ja lyhyt ostosmatka. Esim. H&M, Dressmann ja muut tv-mainontaa käyttävät yritykset saavat asiakkaat muuttamaan ostosmatkoja. Tällä hetkellä Uuteenkaupunkiin tuo asiakkaita tv-mainoksilla ainoastaan Lidl. Mikäli tänne saataisiin lisää kyseisiä yrityksiä, ne toisivat kaupunkiimme lisää ulkopaikkakuntalaisia asiakkaita. Samalla tänne tulisi töitä, vaurautta jne..

Prisman tms. mahdollinen tänne saaminen vaatii ponnistuksia. Mutta tarkastellessamme kaupunkimme positiivisia kehitysnäkymiä ja talousaluettamme, ei Prisman tai Citymarketin tänne rakentamista voida minää maailman ihmeenä pitää. Nämä pienemmät valtakunnalliset ja kansainväliset ketjut saattaisivat tulla tänne helpomminkin, onhan tänne jo saatu Lidl. Oma merkityksensä olisi myös PICK N PAYN saaminen Uuteenkaupunkiin. Raumalla ja Porissa em. yrityksen kaupat ovat kymmenientuhansien ihmisten valitsema vaihtoehto K ja S kaupoille! PICK n PAY toisi kaupunkiimme asiakkaita myös Uudenkaupungin ulkopuolelta.

Vajavainen pohdinta tuottaa tuloksen, jonka mukaan Prismat ja vastaavat tappaisivat omat yrittäjävetoiset kauppamme. Muut paikkakunnat todistavat moisen vajavaisen pohdinnan tuloksen vääräksi. Selkein esimerkki löytyy Tuurista. Vaikka iso kauppakeskus myy tavaroita todella edullisesti, on se synnyttänyt paljon yksityisiä, ketjuihin kuulumattomia, menestyviä yrityksiä ympärilleen. Meillä kävisi samoin eli kaupungin kasvanut yksityisten palveluiden määrä kasvaisi niin voimakkaasti, että siitä hyötyisivät kaupunkimme yrittäjät melkoisesti. Samalla yrittäjien tulot ja maksamat verot kasvaisivat rutkasti. Näin koko kaupunki hyötyisi kauppakeskuksen syntymisestä Uuteenkaupunkiin.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

IHMEELLISTÄ MEDIAMEININKIÄ TOTALITARISMIA JA/VAI TÄTÄ PÄIVÄÄ!

Jossain uutisointi poikkeaa melkoisesti valtavirrasta, enkä nyt tarkoita niitä kulmakuntia joihin sataa mediamenestyksen myötä pulitzerpalkintoja. Vaan tarkoitan kulmakuntia, joka on kuin jäänne natsien ja Neuvostoliiton manipulointikoneistosta. Verratkaapa lehdykäisiä keskenään ja teette toimitusten erilaisuudesta mielenkiintoisia havaintoja.

Kuinka usein olette nähneet esim. Hesarin tai Savon Sanomien tekevän juttua omasta päätoimittajasta? Yleensä päätoimittajat johtavat lehteä ja otteillaan pitävät julkaisunsa journalistisesti korkealla tasolla. Laatu lehdet pyrkivät rehellisesti välittämään tietoa, ne lyövät lukijan eteen tapahtumien taustat, esittävät lukuja ja tilastoja totuuden vakuudeksi. Kyseinen toiminta vaatii aikaa, tarmoa ja ammattitaitoa, siihen menee lehden päätoimittajien ja toimittajien aika. Heillä ei ole aikaa eikä halua linssiluteilla omassa lehdessään.

Työssään onnistuneen päätoimittajan ei yksinkertaisesti tarvitse todistaa lukijoille omaa pätevyyttään, itsestä otettujen, kuvien voimalla tehostetuilla hehkutus/kaveerausjutuilla. Lukijat näkevät päätoimittajan pätevyyden lehteä lukiessaan. Pätevän päätoimittajan lehti on luotettu uutisväline, jonka levikki lisääntyy. Kuvitelkaapa, jos Kalevan päätoimittaja alkaisi esiintyä säännöllisesti lehtensä omissa jutuissa kaveeraamassa kaveriensa sekä julkkisten kanssa tai kekkuloimassa mitättömien kissanristiäisten linssiluteena. Eikö tämä tuntuisi lähinnä koomiselta tai ainakin natsi- tai neuvostotyyliseltä henkilöpalvonnalta?

Hyvän päätoimittajan lehti panostaa faktoihin ja tasapuolisuuteen. Tieto jota lehti tarjoaa on luetettavaa ja se tarjotaan kansalle mahdollisimman nopeasti. Jos käsiteltävästä asiasta syntyy mielipide-eroja, ne julkaistaan tasapuolisesti. Näin lehden uutisointi ja toimitus pysyy keskustelun yläpuolella ja puolueettomana. Tällainen lehti ja sen päätoimittaja nauttivat kaikkien lukijoiden luottamusta eikä päätoimittajan tarvitse teetättää toimittajillaan itseä ylistäviä juttuja.

Kun otat käteesi luotettavan uutislehden, luet siitä uutisia taloudesta, urheilusta, politiikasta jne.. Luet laadukkaasta uutislehdestä laadukkaan toimituksen tekemiä uutisjuttuja. Et hetkeäkään joudu epäilemään laadukkaan uutislehden faktoina esittämiä lukuja. Et koskaan joudu ihmettelemään laadukkaan uutislehden talousjuttua, jossa faktoista kertovat luvut on korvattu mielipiteillä ja henkilöpalvonnalla! Luotettava uutislehti on saavuttanut asemansa vuosien luotettavalla toiminnalla. Ei hyvän uutislehden ole syytä pönkittää omaa johtoaan. Jos johto osaa hommansa, teot puhuvat puolestaan.

Jos lehti ei ole uskottava uutislehti, sinä et ensiksi lue lehden ns. uutisia vaan hyökkäät mielipidepalstoille. Syy tähän on siinä, että et pidä lehteä enää  uutislehtenä vaan mielipidejulkaisuna. Alitajuisesti lukija hakee lehdestä aina ensiksi sen, minkä hän mieltää lehden päätarjonnaksi. Kun uutislehti on muuttunut mielipidejulkaisuksi, on tähän yleensä selvä syy. Neuvostoliitossa ja natsien Saksassa syy oli mielipiteenmuokkaus ja henkilöpalvonta. Totuus uhrattiin mielipiteiden ja valittujen henkilöiden tieltä.

Totalitarismissa uutisointi personoidaan. Uutisten personoinnilla manipuloidaan yleistä mielipidettä yhden ajatussuunnanedustajien  tai jopa yhden ihmisen taakse. Kun jonnekin tehdään kanava, jonka rakentamisessa kuolee miljoona ihmistä, kerrotaan valtavasta ideasta, sen toteuttamisesta ja hehkutetaan idean isää jumalalliselle tasolle; mutta rakentamisessa kuolleesta miljoonasta ihmisestä ei mainita mitään. Kun tarkoituksena on mielipiteen muokkaukseen ja henkilöpalvontaan tähtäävä manipulointi eikä uutisointi, totuutta ei  kerrota, jos se vesittää manipuloinnin. Jos kaupungin talous on ajettu kuralle ja sieltä pakenee väki kuin helium punaisesta vappupallosta, tätä ei voida kertoa, koska se ei palvele henkilöpalvontaa eikä mielipiteen muokkausta. Ikävä totuus torjutaan personoimalla ja häpäisemällä sen esittäjät, rikollisiksi ja epäkelvoiksi yhteisönjäseniksi. Voimallisen häpäisyn tavoite on myös toimia pelotteena ja siten sulkea eri tavoin ajattelevien suut! Näin uutisten personoinnilla estetään normaali demokraattinen keskustelu ja avoin faktoihin perustuva päätöksen teko!

Kaiken huippuna voidaan pitää totalitaristisen median kansajuhlia ja tapahtumia, jotka pahimmillaan saivat ihmiset juhlinnan ja koohotuksen ohessa vainoamaan ja murhaamaan syyttömiä kanssa eläjiä. Onneksi Suomessa on vapaa lehdistö, jonka huipulla häärivät, tehtäviin korkeasti koulutetut ammattitaitoiset rivitoimittajat esimiehineen. Suomessa lehdistöllä on sen yhdessä sopimat pelisäännöt, jotka takaavat tasapuolisen uutisoinnin ja ihmisten inhimillisen kohtelun. Suomessa lehdistö ei ole opettaja, mielipiteen muokkaaja vaan rehelliseen toimitustyöhön sekä tasapuoliseen uutisointiin paneutuva tiedon jakaja, erilaisten mielipiteiden, näkemysten ja innovaatioiden esiin nostaja.

Millä älyllä monopoliasemassa oleva lehti tutkii omaa uskottavuuttaan? Jos lehti saa tuhannet ihmiset juhlimaan torille kaupungin mahtavaa menestystä ja siihen kaupungin johtanutta messiasta, vaikka kaupunki on todellisuudessa ajettu ns. messiaan esittelyllä perikadon partaalle; niin eikö tämä ole selvä tutkimus ja todistus siitä, että kansa nielee/nieli kaiken, mitä monopoliasemassa oleva lehti kertoo/kertoi uutisina?  Enemmän minua ihmetyttää tutkimuksen julkistamistyyli ja syyt moisen tutkimuksen julkaisemiselle kuin edes se kuinka moinen tutkimus on tehty! Vai voiko joku kuvitella esim. sanomalehti Länsi Suomea tekemässä  lukijoilleen tutkimusta oman toimituksensa uutisoinnin luotettavuudesta ja hehkuttavan tämän tutkimuksen  tuloksia:  80% LUKIJOISTAMAMME PITÄÄ UUTISOIMIAMME LUKON PELIEN LOPPUTULOKSIA USKOTTAVINA!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

LUOJAN KIITOS: Eka lähtee viimenkin!

Pari vuotta sitten Eka uudistui. Voimakas asiakasmäärän väheneminen Ekassa alkoi tästä uudistuksesta. Uudenkaupungin ykköskaupasta tuli vain iso tsiva. Kaupassa tarjolla ollut tuotemäärä supistui ja hinnat nousivat pilviin. Jos jotain oli tarjouksessa, puhuttiin lähinnä ihmeellisistä tuotteista, ihmeellisissä erissä: Kermaviiliä 3 litran sangossa tai turkkilaista jugurttia 5 litran sangossa. Kun uudistukset ja tarjoukset ovat tuota luokkaa, olisi parasta pohtia yhtiön ylimmän johdon kykyä hoitaa tehtäviään. Jokainen, jopa meikäläinen, näki jo muutamia viikkoja uudistuksen jälkeen sen, mitä yrityksen johto ei nähnyt: TÄMÄ EI VOI LYÖDÄ LEIVILLE!

Ammattitaidottoman ja mitään tekemättömän johdon toimista, kärsi eniten osaava ja äärimmäisen miellyttävä henkilökunta, jota vähennettiin ja jonka viimeisiä puurtajia odottaa nyt joko kilometritehdas tai paikkakunnalta muutto. Ekan asiakasmäärän hiipumisesta kärsivät myös kulmakunnan yrittäjät. Niistä jotkut löivät lapun luukulle ja ikävä kyllä jotkut tulevat lyömään pian lyömään lapun luukulle. Tähän vaikutti paljon se, ettei keskustassa enää ollut vetovoimaista elintarvikeliikettä.

Ekan uudistuksen suurimmat voittajat löytyvä kolmelta taholta. S ja K ovat paikallisia voittajia, mutta se ylivoimaisesti suurin voittaja on Raision Mylly. Sinne, edullisten elintarviketarjousten perään, ovat uusikaupunkilaiset rientäneet sankoin joukoin. Ikävintä Raisioon suuntautuvissa ostoksissa on se, että Myllyyn tehdyn reissun aikana ostetaan sikses muutakin kuin ruokaa. Mm. Gigantti, Ikea, Bauhaus jne. kuten myös sikäläiset erikoisliikkeet saavat lukuisasti uusikaupunkilaisia asiakkaita,. Nyt tämän seurauksena Alicenkadun ilme muuttuu aavekaupungin pääkaduksi!

Vai onko Ekan poistuminen sittemmimminkin hyvä asia? Poistuuko pääkaupunkiseudulta huonosti johdetun kaupan myötä nykyisiltä työntekijöiltä pitkään jatkunut epävarmuus ja pääsevätkö irtisanotut takaisin siihen työhön, missä he ovat ammattilaisia? Kyse on ainoastaan siitä, mitä tulee Ekan tilalle. Mielestäni keskustaamme tarvitaan hyvät valikoimat tarjoava ja kaikin tavoin kilpailukykyinen elintarvikeliike. Se turvaisi kaupunkimme palvelutason säilymisen ja takaisi kaupunkimme laadukkaiden yrittäjävetoisten liikkeiden tulevaisuuden. Toimivan elintarvikeliikkeen tulo Ekan tilalle muuttaisi Alicenkadun pitkään jatkuneen negatiivisen kehityssuunnan positiiviseksi.

Pääkadun ilme on jokaiselle kaupungille erittäin tärkeä. Se ratkaisee paikallisten ihmisten viihtyvyyden kotikaupungissaan ja se myös ratkaisee sen, onko kaupungilla imua maakunnalliseksi kauppakeskukseksi! Raumalla ja Porissa toimii S ja K ryhmien ulkopuolinen PICK N PAY. Uskoisin tämän kaupan täyttävän mainiosti keskustamme elintarvikemyynti tyhjiön jopa siten, että se vetäisi asiakkaita kaupunkimme ulkopuoleltakin. Näin myös paikkakuntamme yrittäjävetoiset, tänne veronsa maksavat, liikkeet saisivat piristysruiskeen yritystoimintaansa. Mikäli kaikki onnistuisi oikein loistavasti, saattaisi kaupunkiin viimeinkin tulla uusia, paljon kaivattuja naistyöpaikkojakin!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Koko paletti uusiksi tai meitä ei kohta ole!

Uusikaupunki elää viennistä; kuten koko Suomi ja kuinkas ollakaan juuri siksi koko Suomelle, siis myös meille vienti on ylen tärkeää! Hallitus muutti yritysverotusta kevyemmäksi, mutta miksi kuitenkin nimen omaan vientiyritykset lähtevät maastamme? Hallituksen ratkaisusta voi nähdä vain yhden asian, ministerit ja heidän assistenttinsa eivät pahemmin ole työskennelleet normaalissa työelämässä. He eivät tunne normaalia arkea saati yritystoimintaa tai työntekoa yrityksissä.

Jos yritykset eivät tuota mitään, on yritysten omistajille ja yrityksiin sijoittaneille ihan sama, mikä niiden nolla tuloksesta maksettava veron osuus on.  Yritykset lähtevät sinne, missä voi tehdä tulosta ja hyvästä tuloksesta ollaan valmiita maksamaan veroja. Meidän pitäisi pohtia niitä syitä, mitkä vievät yritystoimintamme kannattavuuden. Eikä ongelman perussyyn löytyminen ole vaikeaa. Suomessa kallis energia vie kansalta ostovoiman ja yrityksiltä kannattavuuden. Aikoinaan Suomessa esim. sähkö oli kansainvälisesti vertailtuna erittäin edullista, mutta tänään se ei enää ole sitä. Liikennepolttoaineemme ovat aina olleet maailman kalleimpia ja ovat sitä edelleenkin. Muistakaa sekin, että niin dieselissä kuin bensiinissä suurin osa on veroa.

Olemme kalliin energian maa ja energian hinta vie yritysten tulokset alas ajaen ne ulkomaille. Samoin energian kallis hinta nakertaa rajusti kansan ostovoimaa. Kuvitelkaapa, jos dieselin hinta pudotettaisiin vaikkapa 0,80€/l. Tämä vaikuttaisi kaikkien tuotteiden hintoihin. Työllisyytemme paranisi muutenkin kuin kotimaisten kuljetusliikkeiden osalta, joiden kalustoa seisoo, halvalla tuontidieselillä ajavien, ulkomaalaisten rekkojen vuoksi. Jos vielä laskisimme sähköveroa voimakkaasti, tekisi se teollisuudestamme kansainvälisesti kilpailukykyisemmän.

Yrityspaon lisäksi ongelmamme on se, ettei tavallisella kansalla ole rahaa kuin välttämättömimpään. Eletään mahdollisimman halvalla kädestä suuhun. Kun ei ole varaa käydä ravintoloissa, teattereissa ja jopa live jääkiekko alkaa olla tavalliselle kansalle liian kallista. Työtätekevien ahdinko ja työttömien ankeus kasvattavat yleistä toivottomuutta sekä lisäksi yleinen ankeus sekä ahdinko kasvattavat lisää työttömyyttä. On syntynyt kehä, jossa ongelmat ruokkivat toisiaan ja tämän kehän kasvu meidän täytyy pysäyttää ja purkaa. Jos emme tee niin, ajautuu koko maa selvitystilaan muun valtiounionin kanssa.

Energiapolitiikan lisäksi meidän tulee tarkastella myös maassamme harrastettua investointipolitiikkaa. Onko järkevää, että työllisyystöinä tehdään jonnekin pääkaupunkiseudulle metroja ja tiehankkeita, jotka eivät käytännössä paranna talouttamme mitenkään. Päin vastoin velaksi tehdyt hankkeet tulee vielä joskus maksaa ja maksu revitään tavallisen kansalaisten selkänahasta. Tulevaisuudessa muita maksajia ei ole, koska tällä menolla yritykset ovat lähteneet muualle, edullisemman energian perään, tekemään tulosta. Lisäksi on järjetöntä satsata johonkin pääkaupunkiseutuun muun maan kustannuksella.

Meidän maamme kaikesta teollisuus- ja palvelutuotannosta suurin osa on pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on hallintoa, toisten työllä eläviä sijoittajia sekä näiden, muualta maasta muuttaneita, palvelijoita. Yksipuolinen satsaaminen pääkaupunkiseutuun on yhtä typerää kuin autokorjaamon omistaja satsaisi välttämättömien laitteiden sijaan toimitusjohtajan työhuoneeseen tai kuljetusliikkeen johtaja ostaisi hajonneen rekan tilalle hienon Ferrarin.

Maassamme on käsittämättömiä hallinnollisia päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa, joka vie tehoa yhteiskuntamme kansainväliseltä kilpailukyvystä. Jos yksinkertaistaisimme ja selkeyttäisimme lakeja ja säädöksiä, kuinka monta legioonaa vähemmän tarvitsisimme virkahenkilöitä valvomaan yhteiskuntamme pykälien noudattamista ja kuinka paljon vähemmän tarvitsisimme yksityisellä sektorilla väkeä, jonka ainoa tehtävä on saada yritysten ja yksityisten toiminta näyttämään pykälien mukaiselta.

Yritysten yhteiskuntavastuuta tulisi palkita tai vastuuttomuutta rangaista, mikäli kumpikaan tässä liittovaltiossa on edes mahdollista. On vähintään epämääräistä, jos yritys saa valtiolta mittavia tukia tai elvytyksen nimissä tehtyjä tilauksia, joiden tuotto menee, nälkäpalkkaista vierastyövoimaa härskisti hyväksi käyttävän, pienen eliitin yltäkylläiseen elosteluun. Onneksi juuri Uudestakaupungista löytyy edelliselle päinvastainen  hyvä esimerkki kasvavan yrityksen yhteiskuntavastuusta. Tämä yritys on Vahterus, joka jostain kumman syystä ei juuri saa kotipaikkakunnalla positiivista huomiota.

Tyhjästä merkittäväksi vientiyritykseksi ja uusikaupunkilaiseksi työllistäjäksi noussut Vahterus käy hyväksi malliksi siitä, miten Suomessa työ ja työllistäminen kannattaa! Työpaikat ja valtakunnan varallisuus syntyy innovaatioiden, rohkean yrittämisen ja yhteiskuntavastuun yhdistelmällä. Vientitulot ja kansallisen talouselämän kasvu ja vahvuus syntyvät yritysten luomista ja terveellä toiminnallaan rahoittamista työpaikoista. Eivät kunnat tai valtio mitään työpaikkoja luo. Yhteiskuntaorganisaatioiden tehtäväkin on kokonaan toinen eli vastata tasa-arvoisista perustoiminnoista, turvallisuudesta, elämän ja yritystoiminnan puitteista sekä myös laadukkaasta opetuksesta, joka takaa yrityksillemme mahdollisuuden luoda uusia innovaatiota ja työpaikkoja, joiden tuottamilla verotuloilla turvataan valtion ja kuntien laadukkaiden palveluiden rahoitus!


tiistai 9. heinäkuuta 2013

KUMMALLINEN KAUPUNKIMME? TAAS LÄHTI YKSI VIRKAHENKILÖ!

Taas yksi virkahenkilö nostaa kytkintä kaupunki organisaatiostamme. Viime ajoilta meillä löytyy useampiakin vastaavia tapauksia. Käsittääkseni meillä ei virkahenkilöitä rasiteta ylisuurilla onnistumisen paineilla, joten miksi uudet virkahenkilöt eivät viihdy kaupunkimme palveluksessa vaan poistuvat muille seuduille? Mieleen kumpua kysymys: Onko meidän kaupungissamme jotain outoa vai voidaanko kaupunkiamme pitää jopa jokseenkin outona kummajaisena?

Luottamushenkilösektorin tarkastelussa havaitsee kevyitä outouden piirteitä. Viime vaalien Kokoomuksen ääniharava ratsasti valtuuston kampanjoimalla yhdessä demarien kanssa. Ääniharavan poliittisen toiminnan tarkastelu osoittaa hänen olleen päätöksen teossa lähes poikkeuksetta vasemmiston takuumies. Herääkin kysymys: Äänestivätkö, ääniharavalle äänensä antaneet, kokoomuslaiset valtuustoon puolueensa listoilla ollutta demaria vai äänestivätkö demarit kokoomuslaisten listoilla ollutta demaria ääniharavaksi? Ääniharava sai paljon ääniä jääden kuitenkin selkeään vähemmistöön puolueensa sisäisissä demokratiamittelöissä. Lopulta hän kiukutteli itsensä syrjään isojen päättäjien paikoilta ja hallitukseen muodostui oikeistoenemmistö.

Entä demarien ääniharava? Demarien ääniharavana heiluu kenties kaupungin suuri palkkaisin nainen. Kun tämän ääniharavan taustat otetaan huomioon, hän sopinee yhtä hyvin vähempiosaisten ja tavallisten kulkevaisten asioita ajavaan puolueeseen kuin pyöveli synnytyslaitokselle tai kätilö mestauslavalle. Oliko tämä ääniharava kokoomuslainen demarien listoilla ja saiko hän äänensä kokoomuslaisilta vai äänestikö demarit listoillaan ollutta kokoomuslaista? Oli miten oli näiden ääniharavien suhteen, aika epäloogiselta tuntuu heidän menestys puolueissaan. Näin herää jälleen uusi kysymys: Tiesikö kansa, mitä he äänestävät ja mitä äänillään saavat, kun tekivät näistä kahdesta ääniharavia?

Vilkaisu virkahenkilöjohtoomme saa myös pienen kummeksunnan kiertämään asialle ajatuksen antavan kaalia. Kaupungin menoista valtaosa uppoaa soteen, mutta missä on tämän puolen johtava virkahenkilö? Meillä ainakin oli tällainen ja hän teki hyviä, jopa toiveita herättäviä, esityksiä sektorinsa taloudelliseen balanssiin saattamiseksi. Mutta miksi hän luopui tehtävästään? Kaupungista, jossa kaikki on sekaisin, ei löydy lakimiestä, vaikka jo vuosia sitten sellaisen palkkaamista ehdotettiin. Niinpä lakiasiatkin lepäävät hurujen uskon varassa. Kaupunginjohtajamme oli täysin kokematon, kun hänet valittiin ja kun hän astui virkaansa. Valittiinko virkaan sopiva vai pätevä, jokainen päätelköön itse. Joka tapauksessa tämä osoittaa, ettei meillä kokemusta hämmästyttävästi arvostettu. Sen sijaan opetuspuolelta ja kaavoituspuolelta löytyy jopa ruhtinaallisin palkankorotuksin ja mahtavin kannustinlisin palkittua kokemusta!

Löytyykö kannustinlisien ja palkankorotusten antamiselle perusteita? Muualla opetussektorin vetäjälle maksetaan siitä, että hän turvaa lasten opetuksen laadun ja kehittää opetusta. Meillä vastaavan henkilön esityksestä, on lapsilta viety koulut ja ajettu opetusta laadullisesti alas sekä estetty esim. Freinetkoulun saapuminen kaupunkiin. Jos muualla kaavoitetaan asuntoja sinne, minne ihmiset haluavat rakentaa ja tehdään taloja sinne, minne väki muuttaa asumaan; on meillä rakennettu taloja sinne, minne kukaan ei halua muuttaa ja tontteja on kaavoitettu paljon siten tai sinne, miten tai minne kukaan ei halua rakentaa.

Oudoksuntaa herättää myös kaupunkimme tuomitsemis- ja/tai nuhtelupolitiikka. Aikoinaan käytiin melko voimakasta ja tunteita pinnalle nostanutta vääntöä kouluverkkomme kohtalosta. Tuolloin eräiltä virkahenkilöiltä löytyi aktiviteettia ja aivotoimintaa tilanteen ratkaisemiseksi. He löysivät ratkaisun, joka olisi tuottanut säästöjä ja säilyttänyt vanhan kouluverkon. Toteutettiinko tuo ratkaisu? Eipä tietenkään, vaihtoehdon esittäjät saivat julkisen varoituksen ja paikallista logiikkaa noudattaen kouluja lakkautettiin sieltä, missä lapsimäärä olivat kasvussa ja kouluja jätettiin sinne, missä lasten määrä väheni.

Kun näiden lisäksi läväytetään pohdintaan "tontonmäet", vuokrakerrostalot, ääliömäiset keittiöinvestoinnit jne., niin onko kovinkaan iso ihme, jos kaupunkimme ei vedä puoleensa kunta-alan huippuosaajia? Eikö päin vastoin se ole äärettömän selvää, jos joku alansa huippu tänne vahingossa eksyy, ei hän kaupunkimme touhuja pitkään viitsi katsella. Jos nyt haluamme tänne pysyvää lääkäriä, kannattaako hakuilmoitukseen laittaa: Ensinnäkin etsimme ensisijaisesti sopivaa, emme niinkään pätevää ja toiseksi hautausmaatamme laajettiin joku vuosi sitten, joten virheille löytyy edullista tilaa!

lauantai 6. heinäkuuta 2013

SYKKIIKÖ KAUPUNGISSA PAHAHENKI?

Se mikä normaalissa elämässä on hyve, tuntuu politiikassa olevan , sinisilmäisyyttä ja äärimmäistä hölmöyttä ja jopa tyhmyyttä. Luulisi kristillisen lähimmäisen rakkauden ja aatteiden mainostaman yhteisöllisyyden korostuvan juuri silloin, kun ihmiset hakevat luottamusta kansalta ja pyrkivät hoitamaa yhteisiä asioita. Pohtikaamme tahoillamme, onko politiikka likaista peliä ja onko yhteisten asioiden hoidosta tullut vain itsekästä ja omahyväistä kansan rahoittamaa puuhastelua. Ottakaamme käskyt vuoden 1776 Raamatun versiosta ja vertailkaamme osaa niistä tämän päivän poliittisen arkeamme käytäntöihin.

Raamatussa käsketään kunnioittamaan isää ja äitiä, jotta hyvin menestyisit maan päällä! Tämä lienee selvä, ainakin isän ja äidin mielestä. Meidän on siis pidettävä huolta vanhemmistamme, näin ajatellee jokainen. Jopa valtuusto teki päätöksen siitä, ettei meidän ikäihmisiä uhrata pörssiyhtiöiden alttarille. Vaikka valtuusto on vaihtunut eikä asiasta ole tehty uutta päätöstä, alkoi jo edellisen valtuuston aikana nousta po. yhtiöiden rakennelmia ikäihmisillemme. Olemmeko päätöksen teossa noudattaneet Raamatun 5. käskyä?

Raamatussa käsketään kunnioittamaan toisen puolisoa ja omaisuutta. Tuntuu melkoisen selvältä, ettei kukaan ota esim. toisen autoa ja lähde sillä lupaa kysymättä ajelemaan saati, että antaisi toiselta ottamansa auton kaverilleen. Politiikassa tämäkin kääntyy päälaelleen: Toisten omaisuudella ei ole niin väliä, kun otetaan kansa rahoja ja syydetään ne vaikkapa jumalattomuutta kuohuen tuottavaan panimohalliin. Kun samalla viedään lapsilta pois jopa sitä, minkä maallinen laki heille määrää, voidaan todeta päättäjien eksyneen Ison Kirjan opeista mustille poluille

Raamatussa käsketään pyhittää pyhäpäivä. Tätä käskyä on kaupungissamme noudatettu jopa ylenpalttisella hartaudella. Kaupunginhallitus kehotti johtavia virkahenkilöitä etsimään säästöjä. Vaan kuinka kävi, virkahenkilömme laajensivat välittömästi sapatti käskyä säästöjen etsinnän osalta arkeen eli eipä säästöjä löytynyt. Ilmeisesti tämän voi ottaa takaisin virallisesta sapatti ajasta, jolloin rajoittavat kosher-säännöt voidaan unohtaa ja antaa shampanjan virrata ja lihan liikkua.

Yhdeksännessä käskyssä käsketään puhumaan totta eli olemaan valehtelematta lähimmäisestä. Tämän luulisi olevan helpon noudattaa ja sisältävän jo kotona kalloon isketyn käytösmallin. Vaan eipä ole asia näin, kun puhutaan paikallispolitiikasta. Siellä valheet virtaavat kuin viini Bacchusen pirskeissä.  Kun hallituksen jäsen aikoinaan totesi virkahenkilön valehdelleen, tuli siitä sapiskaa! Sapiskaa ei saanut valehtelija, itse asiassa kukaan ei edes ollut kiinnostunut valheesta vaan sitä kauhisteltiin, kun valehtelijaa sanottiin valehtelijaksi ja häntä vaadittiin puhumaan totta. Minkähänlainen kasvatus näillä vallassa keikkujilla on ollut? Ei ainakaan Raamattua ole noissa huoneissa luettu ja jos kirjaa on luettu niin sitä ei ole ainakaan ymmärretty. Jos valehtelija on suojattu totuuden puhujilta säännöllä, joka kieltää valehtelu sanan käytön, niin mitä luulette: Ovatko tämän säännön kehittäjät ja käyttäjät taipuvaisia valehtelemaan,

Otetaanpa toinen esimerkki totuudesta tai sen puutteesta meidän yhteisten asioiden hoidossa: Eräs ikänsä politiikassa mukana ollut tyyppi lähetti, luottamuspaikan kiilto silmissä, puoluekaverinsa vaimolle nimettömän kirjeen, joka sisälsi ikäviä valheita hänen aviomiehestään. Lähettäjä oli  levittämällä valheita valmis hajottamaan perheen oman poliittisen asemansa turvaamiseksi. Hän ei ajatellut kirjeen saajaa, tämän lapsia, ei lasten isää eikä kaikille näille aiheuttamaansa tuskaa, vaan HÄN AJATTELI VAIN JA AINOASTAAN ITSEÄÄN! Kun kirjeen lähettäjän puolue hyväksyi tämän alhaisen tempauksen, voidaanko sen myötä todeta: Politiikassa voi oman kaverin perheenkin hajottaa, jos oma henkilökohtainen(ei missään nimessä kaupungin) etu sitä vaatii? Kun puolue hyväksyy tämän niljakkuuden ja ottaa moisen kuvottavuuden tehneen otuksen listoilleen, se käytännössä hyväksyy valehtelun ja kaikkein alhaisimmatkin temput henkilökohtaisen aseman saavuttamiseksi; mutta samalla puolue on hylännyt omat uljaat periaatteensa, aikaisemmat saavutuksensa ja myynyt sielunsa saatanalle.

Liittäkäämme käskyt väärän todistuksen antamisesta ja toisen omaisuuteen kajoamisesta yhteen ja tarkastelkaamme politiikkaamme tältä pohjalta. Katsokaapa uutisoinnin rehellisyyttä ja sen nivoutumista pienen piirin haluun hamuta itselleen valtaa ja yhteistä hyvää. Jokainen valtuutettu tietää sen, minkälaisessa uutisvalheessa kaupungissamme eletään. Se, että hyväksyy tämän meiningin mainingit , tekee hyväksyjästä samanlaisen surfaajan kuin valheiden aaltojen tekijät ja niillä ratsastajatkin ovat. Onko politiikkamme aina ollut tällaista vai miksi ja milloin se on muuttunut tällaiseksi, sitä sopii kunkin pohtia tahoillaan!

Entäpä kuudes käsky, jossa kielletään tappamine? Onneksi valtuutetut eivät ole vielä riistäneet kenenkään henkeä vallanhimossaan. Mutta entäpä jatkossa, joko enne vuoden vaihdetta saamme lukea joukosta puhdistetuista valtuutetuista?

Kun paha puhuu mielestään hyvää, hän levittää pahaa ja pahuutta. Näillä puheillaan pahan tarkoitukset ovat itsekkäät ja pahojen puheiden tavoitteena on hävittää hyvä ja oikeudenmukaisuus, sillä ne ovat ainoita esteitä saatanan perkeelliselle vallalle!

On hyvä pysähtyä, silloin tällöin, lukemaan ISOA KIRJAA ja sen niitä versioita, joita arkielämän maallistamat kvartaaliveijarit eivät ole päässeet muuttamaan mieleisekseen:

2. Moos. 20:1 Ja Jumala puhui kaikki nämät sanat, sanoen:
  1. 20:2 Minä (olen) Herra sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.
  2. 20:3 Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni. 20:4 Ei sinun pidä tekemän sinulles kuvaa eikä jonkun muotoa, niiden jotka ylhäällä taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä niiden, jotka vesissä maan alla ovat. 20:5 Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä: Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat; 20:6 Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
  3. 20:7 Ei sinun pidä turhaan lausuman sinun Herras Jumalas nimeä; sillä ei Herra pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
  4. 20:8 Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit. 20:9 Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman. 20:10 Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on. 20:11 Sillä kuutena päivänä on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen.
  5. 20:12 Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, ettäs kauvan eläisit maan päällä, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle.
  6. 20:13 Ei sinun pidä tappaman.
  7. 20:14 Ei sinun pidä huorin tekemän.
  8. 20:15 Ei sinun pidä varastaman.
  9. 20:16 Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.
  10. 20:17 Ei sinun pidä pyytämän sinun lähimmäises huonetta. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää, eikä hänen palveliaansa, eikä piikaansa, eikä hänen härkäänsä, eikä mitään mikä sinun lähimmäises on.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

ITSEKKYYTTÄ VAI KAUPUNGIN ETUA ?

Olemmeko säästäneet väärissä asioissa, kuten kaatopaikan hoidossa ja käyttäneet rahat halli-huuhaahan?
Arkielämässä lähimmäisen auttaminen on hyve, josta saa hyvän mielen joidenkin mukaan niitä pisteitä, jotka takaavat pääsyn parempaan kerrokseen. On itsestään selvää auttaa lähimmäistä hänen hädässä, ongelmissa, peloissa ja pakkomielteissä. Niin ihminen on rakennettu, että mitä hankalampaa ja vaativampaa lähimmäisen auttaminen on, sitä paremman olon siitä saa itselleen ja sitä enemmän sitä myös muut kulkevaiset arvostavat. Inhimillisyyteen, lähimmäisen rakkauteen, toisesta huolehtimiseen ja omasta liiasta luopumiseen perustuvat niin uskonnot kuin aatteet.

Inhimillisyys on itsestäänselvyys, joka on jokaisen ihmisen sisällä jo ennen syntymää. Kaikki tietävät ilman ohjeita ettei ketään saa tappaa, heikompaa täytyy auttaa eikä toisen omaa saa ottaa. Ihmeelliseltä tuntuukin se, että kun näiden inhimillisten ajatusten eteenpäin viemiseksi perustetaan kuppikuntia, alkaa inhimillisyys niiden toiminnan seurauksena kadota. Aate tai puolue, jonka perusta on köyhien auttamisessa alkaa siirtämään köyhälle kuuluvaa yhteistä omaa rikkaille. Pinnalle pukkaa ihmisen toinen puoli itsekkyys, joka nujertaa ihmisen sisälle rakennetun hyvyyden.

Hannah Arendt pitää vapaata poliittista toimintaa kaikkein hienoimpana asiana, mihin ihminen voi osallistua elämänsä aikana. Omaan kokemukseen, ympäristöstä saatuihin näkemyksiin ja omaan älyyn sekä mielikuvitukseen nojaten, ihminen toimii yhteisönsä parhaaksi. Sopiikin pohtia onko poliittinen toimintamme edellä mainittua  vai onko ihmisen itsekäs puoli pilannut sen ja muokannut lähimmäisen auttamisesta välineitä, jotka tähtäävät pienen porukan henkilökohtaiseen hyvinvointiin?

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, silti köyhyys ja leipäjonot kasvavat. Kun vallassa ovat ns. köyhien tai tavallisten ihmisten puolueet, voi hyvin pohtia syitä siihen, miksi näin on päässyt käymään. Aluksi puolueet ajoivat tukijoidensa etua ja se tapahtui menestyksellä, työolot paranivat, tuli kahdeksan tuntinen työpäivä ja luotiin sosiaaliturva jne.. Entä tänään, miksi köyhyys ja eriarvoisuus kasvaa vaikka ns. heikkojen puolella olevat puolueet häärivät vallassa? Onko puolueista, jotka aluksi olivat kansanvallan välineitä, tullut itse tarkoituksia, joiden todellinen tavoite löytyy kollektiiviseksi kasvaneesta itsekkyyden ja vallanhimon maksimoinnista?

Kun katsomme Uuttakaupunkia ja menneiden vuosien päätöksiä sekä niiden seurauksia, luulisi meillä heiluneen vallassa joku Chilen sotilasjuntalta oppinsa ottanut kööri.  Täällä ei päsmäröinyt kenraali, vaan virkamies, joka huseerasi vapaasti nukkehallituksen ja sitä nuolleen valtuuston enemmistön siunauksella. Kun vielä lehdistö takasi johtoköörillemme täyden koskemattomuuden, sai se tehdä ihan mitä tahansa. Näin ulkoistettiin kaupunkilaisten varoja, ajettiin alas heidän palveluitaan, myytiin heidän omaisuuttaan, saatiin valtion apua, nostettiin kuntalaisten veroja ja taksoja sekä otettiin heidän piikkiinsä velkaa. Kaikki uhrattiin elinkeinoelämän ja uusien työpaikkojen nimissä. Vaikka totuus oli karua alamäkeä, työpaikkojen vähenemistä, elinkeinoelämän alamäkeä, velkaantumista, muuttotappiota ja muita totaalisia epäonnistumisia, näistä vaiettiin, korvaamalla totuus hehkuttamalla ja juhlimalla olematonta menestystä ja tulevaisuuden illuusioita.

Sotilasjuntassa valta on heillä, ketkä osaavat valjastaa voiman ja älyn ajan ajamaan omaa etuaan. Kuinka tämä voi onnistu demokratiassa, jossa kansa äänestää valtaan päättäjät? Kansa äänestää saamansa tiedon perusteella. Jos kansalle jaettu tieto ei pidä totuuden kanssa yhtä, kansa ei tiedä ketä kannattaisi äänestää. Tällaisessa tapauksessa vaalit ratkaisee väärän tiedon jakaja eikä kansa. Näin samat tyypit pysyvät vallassa vaikka maailman tappiin. Tiedon jakajan kanssa yhteistoimin maalataan ruusuisia tulevaisuuden kuvia ja vaietaan arkirealismista. Valheilla ja velanotolla voidaan sumuttaa kansaa, mutta viimein kupla puhkeaa, kuten Neuvostoliitto osoitti.

Meillä oli 70-luvulla osaavat virkahenkilöt. Kaupunki kasvoi maan ennätysvauhtia. Työpaikkoja tuli ja kaupungin viihtyvyyttä lisäämällä(jäähallit, uimahallit jne.) väkimäärä lisääntyi aina 80-luvulle asti. Koko Suomi kehittyi tuolloin ja kasvua oli tekstiiliteollisuudessa, jalkineteollisuudessa, puunjalostuksessa, kuten metalliteollisuudessa. Tuolloin elettiin hallipolitiikan aikaa. Kansa vaurastui ja yritykset tunsivat yhteiskuntavastuunsa. Tuolloin oli hyvä olla päättäjänä Uudessakaupungissa: Sen kun teki, mitä esitettiin ja kaikki onnistui.

Mutta niin on käynyt, että maailma muuttui ja Suomi siinä sivussa. Tekstiiliteollisuus buumin jälkeen ollaan koettu uusien teollisuussektoreiden nousuja ja tuhoja. Globalisaatio vaikuttaa meidän tekemisiin päivä päivältä enemmän ja siinä ei enää pärjätä 70- ja 80-lukujen hallipolitiikalla. Miksei tätä hyväksytä Uudessakaupungissa? Meillä puolueissa valtaa käyttävät ovat edelleen samat 70- ja 80-luvulla onnistumisen ja kasvun nähneet puoluejyrät. Heillä on puolueessa asema, jonka he ovat betonoineet itselleen. Kun he eivät osaa luopua vallasta, he ovat kaupunkimme painolasti ja kehityksemme jarru.

Vallassa keikkujat jatkoivat uskomalla entiseen menoon ja uusiin virkahenkilöihin, jotka eivät vastanneet laadultaan edeltäjiään. Arjesta vieraantuneet vallassa keikkujat jatkoivat sokeasti valmistelun siunausta, uskoen kaiken menevän hienosti kuten kaupungin kasvun aikana. Näillä kauan vallassa olleilla oli puolellaan lehdistö, joka hiljensi kyselyt, epäilyt ja vaihtoehdot. Jopa aikaisemmat kaupunginjohtajat saivat tuta medialta, jos jotain uutta yritettiin.

 Kun virkakoneiston huipulle pääsi, vuosikymmeniä valtaa käyttäneiden, kaveri, ottivat nämä median kanssa vallan. Muutama ihminen, puheenjohtajisto, haki puolueiltaan siunauksen kaikelle esitetylle. Päätöksiä hehkutettiin ja totuudesta eli epäonnistumisista vaiettiin. Lopulta tultiin viime valtuustokauden alkuun. Kaupungin varannot oli syöty, palvelujen alas ajolla säästetty raha oli kanavoitu tuottamattomaan haihatteluun, tuhannet ihmiset olivat jättäneet kaupungin, niinpä hulluttelua jatkettiin kaupunkilaisten omaisuutta myymällä, velkaa ottamalla ja edelleen kuntalaisille kuuluvien palveluiden  alas ajolla. Näin kuljettiin ja nyt olemme samassa pisteessä kuin Neuvostoliitto vuotta ennen hajoamistaan.

Olemme luoneet toimintamallin, jonka huipulla istuvat itsekkäät, häikäilemättömät pelurit. Heille puolueet ovat vain henkilökohtaisen vallan väline. Tuota valtaa on käytetty, julkisen sanan tuella oman persoonan esille nostoon ja paremman aseman  saavuttamiseksi yhteisössä.  Valtaa ei ole pyritty tai edes osattu käyttää kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Näihin jarruihin meidän otettava etäisyyttä, sillä he ovat saaneet aikaa näyttöjen antamiseen. Jos heille vielä annetaan lisää aikaa, sitä ei jää muille.

Emmekä me tästä nouse tunnustamatta totuutta ja hyväksymällä toistemme mielipiteitä ja ajatuksia. On ikävä sanoa ikäviä asioita, mutta jos ikävistä asioista ei ole tietoa, niin ei niitä voi pistää kuntoonkaan. On viimeinkin nostettava toiminnan pohjaksi inhimillisyyden perusarvot ja rakennettava kaupunkia kaupunkilaisten parhaaksi. Puolueen etu ei saa ajaa kaupunkilaisen edun ohi. Jos naapuri puolueesta löytyy johonkin hommaan oman puoleen jäsentä parempi tekijä, hänet on siihen valittava, koska se palvelee kaupungin ja sen asukkaiden etua. Myös ryhmäkurin sijaan on valtuutetun itsenäistä ajattelua ja kokemuspohjaa noteerattava. 43 miettivää päätä sisältää enemmän aivokapasiteettia kuin viisi ajatusmaailmaltaan rajoittunutta menneeseen jämähtänyttä itsekästä nuppia, jotka käskyttämällä komentaa 38 terrakotta sotilasta! Vai onko edellä mainittu turhaa pohdintaa ja kaupungin vinoutuminen ja pahuudeksikin mainitun voiman syntyminen voidaan selittää todennäköisemmin jollain muulla - vaikkapa muutoksilla paikallislehdessä?

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tämä ei olisi onnistunut edes Pohjois-Koreassa!

KUVITELKAA NYT: TOIMITUS JULKAISEE TEKSTIN, JONKA MUKAAN TARMO KANKAAN (ELÄMÄN) TARKOITUS ON HANKALOITTAA ENTISEN KAUPUNGINJOHTAJAN ELÄMÄÄ. TÄMÄ ON HARVINAISEN SELKEÄ OSOITUS LEHTEMME TOIMITUKSEN TOTAALISESTA HARKINNAN PUUTTEESTA JA AMMATTITAIDOTTOMUUDESTA!

Kyseessä on kaikkien hyvien tapojen vastainen, täysin puolueellinen asioiden vääristely, joka ei millään muotoa sovi vapaan politiikan eikä vapaan, itseään puolueettomana, pitävän lehdistön toiminta kuosiin. Kuvassa esitettyä julkaisua voidaan pitää täysin moraalittomana ja edesvastuuttoman manipulointina ja yhden ihmisen törkeänä solvaamisena.

Ensinnäkin minä olen yksi noista jokaisesta, samoin 10 tarkastuslautakunnan jäsentä ja 23 valtuutettua. Minä pidän Tarmoa rehtinä ja suoraselkäisenä LUOTTAMUSHENKILÖNÄ, kenellä on kyky erottaa kaveruus ja tunteet todellisuudesta sekä tapahtuneista faktoista. Tuskinpa Tarmon vaimokaan, yhtenä lehden mainitsemasta  jokaisesta viitsisi katsella miestään, jos hän olisi tekstin väittämän mukainen tyyppi! Minä suuresti ihmettelen sitä, kuinka yksi Suomen suurimmista ja arvostetuimmista lehtitaloista voi hyväksyä lehdeltään näin äärimmäisen loukkaavan käytöksen yksityistä ihmistä kohtaan.Ihmistä joka ei enää ole edes luottamushenkilö!

Kun tarkastellaan tekstejä, Tarmon haukkuminen ja sen alla oleva toisen luottamushenkilön ylistys, kannattaa huomioida kuinka nämä on toimitettu/taitettu peräkkäin kyseiselle sivulle! Paha ja hyvä - näin toimitus manipuloi lukijaa em. teksteillä.  Kun tätä hoetaan sadat kerrat vuodesta toiseen, niin johan läpyskään luottava uskoo painettuun sanaan ja vähät välittää niistä tapahtumista, rahasta tai muusta totuudesta, minkä julkaisu jätti kertomatta! Kun tämän päälle sama läpyskä jeesustellen lässyttää yhteistyöstä ja leikkii kaiken yläpuolelta ohjeita jakavaa Jumalaa, niin voi maailman kieroutta ja tämän toiminnan takana olevien saatanallisten sielun mustaa synkkyyttä!

Lehden toiminta on niin poskettoman puolueellista, yksityistä ihmistä törkeästi loukkaavaa, totuudesta vaikenevaa ja manipuloivaa, että ihmettelen kuinka kaupunki voi olla rahoittamassa po. julkaisutoimintaa. Onko kaupungin intressien mukaista syytää rahaa taholle, joka aktiivisesti yrittää vaikuttaa luottamusmiesten toimintaan ja antaa kaupungin luottamuselinten toiminnasta vähintäänkin kyseen alaisen kuvan?  Voiko kaupunki tukea uutisointia, joka saa manipulointikieroudessaan Goebbelsinkin kääntymään kateudesta haudassa? Jos hallitus katsoo tätäkin, kuten mennyttä neljää vuotta, sormien läpi, niin siellä istuu vain ostettavissa olevia itsekkäitä oman edun tavoittelijoita ja nynnyjä pupuhäntiä!