SYKKIIKÖ KAUPUNGISSA PAHAHENKI?

Se mikä normaalissa elämässä on hyve, tuntuu politiikassa olevan , sinisilmäisyyttä ja äärimmäistä hölmöyttä ja jopa tyhmyyttä. Luulisi kristillisen lähimmäisen rakkauden ja aatteiden mainostaman yhteisöllisyyden korostuvan juuri silloin, kun ihmiset hakevat luottamusta kansalta ja pyrkivät hoitamaa yhteisiä asioita. Pohtikaamme tahoillamme, onko politiikka likaista peliä ja onko yhteisten asioiden hoidosta tullut vain itsekästä ja omahyväistä kansan rahoittamaa puuhastelua. Ottakaamme käskyt vuoden 1776 Raamatun versiosta ja vertailkaamme osaa niistä tämän päivän poliittisen arkeamme käytäntöihin.

Raamatussa käsketään kunnioittamaan isää ja äitiä, jotta hyvin menestyisit maan päällä! Tämä lienee selvä, ainakin isän ja äidin mielestä. Meidän on siis pidettävä huolta vanhemmistamme, näin ajatellee jokainen. Jopa valtuusto teki päätöksen siitä, ettei meidän ikäihmisiä uhrata pörssiyhtiöiden alttarille. Vaikka valtuusto on vaihtunut eikä asiasta ole tehty uutta päätöstä, alkoi jo edellisen valtuuston aikana nousta po. yhtiöiden rakennelmia ikäihmisillemme. Olemmeko päätöksen teossa noudattaneet Raamatun 5. käskyä?

Raamatussa käsketään kunnioittamaan toisen puolisoa ja omaisuutta. Tuntuu melkoisen selvältä, ettei kukaan ota esim. toisen autoa ja lähde sillä lupaa kysymättä ajelemaan saati, että antaisi toiselta ottamansa auton kaverilleen. Politiikassa tämäkin kääntyy päälaelleen: Toisten omaisuudella ei ole niin väliä, kun otetaan kansa rahoja ja syydetään ne vaikkapa jumalattomuutta kuohuen tuottavaan panimohalliin. Kun samalla viedään lapsilta pois jopa sitä, minkä maallinen laki heille määrää, voidaan todeta päättäjien eksyneen Ison Kirjan opeista mustille poluille

Raamatussa käsketään pyhittää pyhäpäivä. Tätä käskyä on kaupungissamme noudatettu jopa ylenpalttisella hartaudella. Kaupunginhallitus kehotti johtavia virkahenkilöitä etsimään säästöjä. Vaan kuinka kävi, virkahenkilömme laajensivat välittömästi sapatti käskyä säästöjen etsinnän osalta arkeen eli eipä säästöjä löytynyt. Ilmeisesti tämän voi ottaa takaisin virallisesta sapatti ajasta, jolloin rajoittavat kosher-säännöt voidaan unohtaa ja antaa shampanjan virrata ja lihan liikkua.

Yhdeksännessä käskyssä käsketään puhumaan totta eli olemaan valehtelematta lähimmäisestä. Tämän luulisi olevan helpon noudattaa ja sisältävän jo kotona kalloon isketyn käytösmallin. Vaan eipä ole asia näin, kun puhutaan paikallispolitiikasta. Siellä valheet virtaavat kuin viini Bacchusen pirskeissä.  Kun hallituksen jäsen aikoinaan totesi virkahenkilön valehdelleen, tuli siitä sapiskaa! Sapiskaa ei saanut valehtelija, itse asiassa kukaan ei edes ollut kiinnostunut valheesta vaan sitä kauhisteltiin, kun valehtelijaa sanottiin valehtelijaksi ja häntä vaadittiin puhumaan totta. Minkähänlainen kasvatus näillä vallassa keikkujilla on ollut? Ei ainakaan Raamattua ole noissa huoneissa luettu ja jos kirjaa on luettu niin sitä ei ole ainakaan ymmärretty. Jos valehtelija on suojattu totuuden puhujilta säännöllä, joka kieltää valehtelu sanan käytön, niin mitä luulette: Ovatko tämän säännön kehittäjät ja käyttäjät taipuvaisia valehtelemaan,

Otetaanpa toinen esimerkki totuudesta tai sen puutteesta meidän yhteisten asioiden hoidossa: Eräs ikänsä politiikassa mukana ollut tyyppi lähetti, luottamuspaikan kiilto silmissä, puoluekaverinsa vaimolle nimettömän kirjeen, joka sisälsi ikäviä valheita hänen aviomiehestään. Lähettäjä oli  levittämällä valheita valmis hajottamaan perheen oman poliittisen asemansa turvaamiseksi. Hän ei ajatellut kirjeen saajaa, tämän lapsia, ei lasten isää eikä kaikille näille aiheuttamaansa tuskaa, vaan HÄN AJATTELI VAIN JA AINOASTAAN ITSEÄÄN! Kun kirjeen lähettäjän puolue hyväksyi tämän alhaisen tempauksen, voidaanko sen myötä todeta: Politiikassa voi oman kaverin perheenkin hajottaa, jos oma henkilökohtainen(ei missään nimessä kaupungin) etu sitä vaatii? Kun puolue hyväksyy tämän niljakkuuden ja ottaa moisen kuvottavuuden tehneen otuksen listoilleen, se käytännössä hyväksyy valehtelun ja kaikkein alhaisimmatkin temput henkilökohtaisen aseman saavuttamiseksi; mutta samalla puolue on hylännyt omat uljaat periaatteensa, aikaisemmat saavutuksensa ja myynyt sielunsa saatanalle.

Liittäkäämme käskyt väärän todistuksen antamisesta ja toisen omaisuuteen kajoamisesta yhteen ja tarkastelkaamme politiikkaamme tältä pohjalta. Katsokaapa uutisoinnin rehellisyyttä ja sen nivoutumista pienen piirin haluun hamuta itselleen valtaa ja yhteistä hyvää. Jokainen valtuutettu tietää sen, minkälaisessa uutisvalheessa kaupungissamme eletään. Se, että hyväksyy tämän meiningin mainingit , tekee hyväksyjästä samanlaisen surfaajan kuin valheiden aaltojen tekijät ja niillä ratsastajatkin ovat. Onko politiikkamme aina ollut tällaista vai miksi ja milloin se on muuttunut tällaiseksi, sitä sopii kunkin pohtia tahoillaan!

Entäpä kuudes käsky, jossa kielletään tappamine? Onneksi valtuutetut eivät ole vielä riistäneet kenenkään henkeä vallanhimossaan. Mutta entäpä jatkossa, joko enne vuoden vaihdetta saamme lukea joukosta puhdistetuista valtuutetuista?

Kun paha puhuu mielestään hyvää, hän levittää pahaa ja pahuutta. Näillä puheillaan pahan tarkoitukset ovat itsekkäät ja pahojen puheiden tavoitteena on hävittää hyvä ja oikeudenmukaisuus, sillä ne ovat ainoita esteitä saatanan perkeelliselle vallalle!

On hyvä pysähtyä, silloin tällöin, lukemaan ISOA KIRJAA ja sen niitä versioita, joita arkielämän maallistamat kvartaaliveijarit eivät ole päässeet muuttamaan mieleisekseen:

2. Moos. 20:1 Ja Jumala puhui kaikki nämät sanat, sanoen:

1. 20:2 Minä (olen) Herra sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.
2. 20:3 Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni. 20:4 Ei sinun pidä tekemän sinulles kuvaa eikä jonkun muotoa, niiden jotka ylhäällä taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä niiden, jotka vesissä maan alla ovat. 20:5 Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä: Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat; 20:6 Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.
3. 20:7 Ei sinun pidä turhaan lausuman sinun Herras Jumalas nimeä; sillä ei Herra pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
4. 20:8 Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit. 20:9 Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman. 20:10 Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on. 20:11 Sillä kuutena päivänä on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen.
5. 20:12 Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, ettäs kauvan eläisit maan päällä, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle.
6. 20:13 Ei sinun pidä tappaman.
7. 20:14 Ei sinun pidä huorin tekemän.
8. 20:15 Ei sinun pidä varastaman.
9. 20:16 Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.
10. 20:17 Ei sinun pidä pyytämän sinun lähimmäises huonetta. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää, eikä hänen palveliaansa, eikä piikaansa, eikä hänen härkäänsä, eikä mitään mikä sinun lähimmäises on.