VIRKAJOHTODIKTATUURI ELÄÄ KORRUPTIOSSA

Hyvinvointialueet ajavat alas palveluitaan, joten terveyspalvelut heikkenevät ja nyt ja huomenna sairaat, vammaiset, ongelmaiset ja ikäihmiset maksavat sen kohtuuttomilla kärsimyksillä ja pahimmillaan hengellään. Kaikki tämä tapahtuu sote-uudistuksen seurauksena, jonka piti pelastaa terveyspalvelut. Käytännössä soteuudistuksen positiivisia voittajia ovat tietenkin pääkaupunki, joka jäi koko kuvion ulkopuolelle sekä sotejohtajat muhkeine palkkoineen, kuten myös aluevaltuutetut kunnon kokoustuloineen. Katsokaapa ihan avoimesti ja pohtikaamme rehellisesti, mitä mainitut käivärät ovat saaneet aikaan: HE TUHOSIVAT SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN! Nyt tämän suorituksen valmistelijoiden johtajille esitetään muhkeaa jopa 200 000 euron erorahaa. Homma on kuulemma kovin stressaava vastuun vuoksi. Mitä stressaavaa sinä on, jos saat onnettomasta tuhertamisesta viiden duunarin palkan. Jos duunari sabotoi työpaikallaan, kuten nyt sotejohtajat alaisineen ovat tehneet, saa hän kenkää ja aiheuttamistaan vahingoista laskun peräänsä.

Voimme todeta kyseessä olevan suomalaiseen päätöksentekoon juurtuneen sisäisen korruption. Tämän raadollisen ravintoketjun huipulla ovat virkahenkilöstön johtajat. Muistetaanpa sekin, että kuntien johtajilla on useimmiten ns. johtajasopimus, joka takaa heille muhkeat erorahat, noin puolen vuoden palkan, jos he munaavat niin pahasti, että kenkä heilahtaa. Suomessa on häikäisevästi loistava rakenteisiin pesiytynyt korruptio: napapäättäjät turvaavat virkahenkilöstön aseman tilanteessa kuin tilanteessa ja johtajat puolestaan jeesaavat heille mieleisiä päättäjiä. Po. rakenteellisen korruption ainoana uhkana voidaan pitää kuntalaisen edunvastaiseen ja epäjohdonmukaisuuksiin puuttuvia luottamushenkilöitä. He saavat tuta virkakunnalta kuten myös päättäjien eliitiltä ja tietenkin myös kaiken siunaavalta, asioita valheilla kaunistelevalta, lehdistöltä. 

Jos yritys menettää rajusti asiakkaitaan, rahoittajat katoavat ja tuotteita ei saada kaupaksi, seuraa moisesta tumpeloinnista vaihdoksia yrityksen johdossa. Mikäli kunnassa töppäillään äärettömän rajusti, tarjoutuu äänestäjille mahdollisuus vaihtaa luottamushenkilöjohtajisto. Ensimmäinen mutka muutoksen tielle syntyy silloin, jos vaihtoehtoa tunaroinnille haluavat näkevät, etteivät he tule saamaan riittävää kannatusta tarpeelliselle muutoksella ja siksi he jättävät vaalit sikseen. Näin ollen jäljelle ehdokaslistoille jää pääsääntöisesti juuri heitä, ketkä lupaavat muutosta, mutta pyörtävät sanansa välittömästi vaalien jälkeen - he siirtyvät muutoslupauksista vanhan tumpelovalmistelun vankoiksi takuuhenkilöiksi. Hyvä esimerkki löytyy kaupungista, joka, muun Suomen ollessa vielä syvääkin syvemmässä  lamassa, nousi vientiteollisuuden työpaikoillaan selkeästi Suomen ylivoimaisesti positiivisimmaksi paikkakunnaksi. Kerrassaan mahtavat kasvun kortit olivat valmistelijoiden kädessä, mutta kuinkas kävi? - Valmistelijat uunoilivat mahdollisuuden tuhlaamalla aikaa ja töppäilemällä, niinpä kaupungissa väheni väki ja velka kasvoi ja huomenna se uhkaa kaataa koko kaupunkilaivan. Silti kaiken tämän munimisen taustavoimat saavat jatkaa loputonta tyrimistään - siihen ei puututtu hallintosääntövalmistelussa, ei yt-neuvotteluissa tahikka sopeutustoimia tarkasteltaessa. Tästä voimme kiittää muutamia luottamushenkilöitä, jotka manipuloivat aina enemmistön valmistelijoiden taakse. Kyse on ilmiselvästä rakenteellisesta korruptiosta, josta pitäisi tehdä tutkintapyyntö, mutta olkoon, kun Jeesus on ristinkuolemalla sovittanut po. tyyppien synnit - HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

JAKAMATON SUURJAKO?

Itse lukeudun luetuimman paikallismedian lukemattomiin lukijoihin. Minulta kysyttiin juuri: luinko lehden, kun oli joka kotiin suurjako? Enpä lukenut, eikä se olisi edes ollut mahdollista, koska periferiassa, jossa asun, posti jaetaan vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Mikäli olisin halunnut saada postin arkipäittäin, minun olisi tullut pystyttää postilaatikko miltei kilometrin päähän kotoani. Silloin joutuisin hakemaan postin tiistaina, torstaina ja kenties lauantaina kilometrin päästä, nyt saan sen em. päivinä kolmensadan metrin päässä olevasta "lähi"laatikosta. Syy kyseiseen toimintani postin vastaanottamisen suhteen, joka lienee yleinen ratkaisu haja-asutusalueella, perustuu siihen yksinkertaiseen syyhyn, että laatikkoihin jaettava posti menettää merkityksensä ja uskottavuuden osalta rajoittuu laskuihin sekä Lidlin, Tokmannin, K-kaupan ja muiden yritysten mainospamflettien tarjoamiin tietoihin. Meidän printtimedian jutuista saan tiedon muilta, joten kiitos heille, kun säästävät aikaani.

Mikä on vanhempi kuin päivän vanha lehti, jonka toimitettu teksti on törkeästi manipuloivaa ja tarjoukset ovat vanhoja - siinä kysymykset, joihin muut, yhä kasvava joukko ja minä vastaamme: Ei kiitos! Kun katsotte esim. S-marketin parkkipaikan vilinää ja vertaatte sitä printtimedian mainontaan toimintansa perustavaan kauppaan, huomaatte ettei printtilehdykäistä lueta enää edes keskustassa. Johtuuko esim. rautakauppamme ahdinko siitä, etteivät taajaman ulkopuoliset taloudet saa lehteä ja siten paikallisen alan kauppiaan heille lähettämä kallis viesti jää matkalle ja yrittäjän maksu puolestaan matkustaa Turkuun lämmittämään julkaisun omistajan posaa? Elämme median kehityksen osalta mielenkiintoisia murroksen ja muutoksen aikoja. Vaikka perinteinen kirja puolustaa paikkansa, niin uutisvälineenä printtimedia siirtyy väkisinkin her/historiaan, jonne se kuuluukin - meillä jo toimitustyylinsä ja suosikkijärjestelmän vuoksi.

Meillä, kuten 1930-luvun Saksassa, media on voittajan puolella, ja sillä menee niin kauan hyvin kuin mainitulla Saksan medialla eli se pärjää kunnes voittajasta tulee häviäjä. Aina lopuksi oikeus voittaa, se saattaa viedä aikaa, mutta niin tulee lopulta käymään. Muutosta ja vääryyttä markkinoivan median muutosta/kaatumista hidastavat ne itsekkäät tarinan rustaajat, jotka kirjoituksillaan antavat po. median toimituslinjasta tasapuolisen kuvan: Mikä onkaan vihreämpi ratkaisu kuin siirtyä printtimediasta modernisti toteutettavaan vaihtoehtoon, silti joku kirjoittaa paperilehteen hiilijalanjäljestä ja kasvattaa printtimedian käytöllä hiilijalanjälkeä, syöden näin sanomansa uskottavuutta. Toinen taas menee ansaa, kun lataa, juuri hänen ajatusmaailmansa tyrmänneeseen, lehteen omalla kirjoituksellaan lisää lukuarvoa. Joskus sopisi ensin olla vähemmän itsekäs ja enemmän älykäs kuin nokkela ja innokas. Mikäli semminkin sikses epäilette sanomaani, niin yrittäkääpä maksaa läpyskän tilausmaksu kaupungin taseella. 

NAZIPROPAGANDAA 2023 SUOMESSA

Jos kansa saa väärää tietoa, se äänestää väärin. Jos taantumus haluaa voittaa kehityksen ja pysyä vallassa, se jakaa väärää tietoa. Voi, lehtiä luettuaan, todeta, että tämän päivän taantuvassa kaupungissa persu saa yhtä lempeää ja rehellistä palautetta kuin juutalaiset aikoinaan nazi-Saksassa. Faktoja karttaen mielipidekirjoituksilla muokataan kaupunkilaisten näkemyksiä persuvastaisiksi. Uutisten puolikkaita muokataan välillä valtakunnan- ja välillä paikallistasolta. Mieleen tulee lähinnä, omaa ajatusmaailmaa ja mieltymyksiä syleilevät, mielipidekirjoitukset hippiteinin päiväkirjasta. Pohdinta toimituslinjasta käy lähinnä kahden vaihtoehdon välillä: onko kyseessä tietoinen sumutus, jotta taantumuksen voimat saavat edelleen jatkaa kaupungin johdossa vai löytyykö julkaisutoiminnan takaa kolmanteen potenssiin korotettu ymmärtämättömyys?

Jotta asioiden oikea tola tulisi näkyviin, niin otetaan esille muutama uutissumutuksen oikaisu. Ensinnäkin tase ei ole käypää rahaa eikä sillä voi maksaa nykyään edes Neuvosto-Karjalan nykyisen seuraajan tilausmaksua. Jos tarkastelemme todellista maksuvalmiutta esim. muutaman vuoden kuluttua, kannattaa arviot talouden vahvuudesta tehdä taseeseen vetoamisen sijaan perehtymällä käyttömenoihin, kaavailtuihin muihin menoihin ja verrata niitä tuloennusteisiin. Taloutta voidaan parantaa kahdella tavalla, joko vähennämme kuluja tai lisäämme tuloja. Persut ovat pyrkineet rajoittamaan yhteisen varallisuuden käyttöä: esim. Alicenkadun ja rannan miljoonilla euroilla jne. olisi nyt rutkasti muuta käyttöä eikä meillä olisi käyty yt-neuvotteluja ja ajauduttu sopeutustoimiin. Itse olen kasvun kautta pyrkinyt parantamaan kaupungin taloutta - uudet asukkaat tuovat lisää verotuloja ja heidän lapsensa täyttävät koulut, siksi olisin toivonut satsausta opetuksen laatuun ja vapaa-ajan puitteisiin/tarjontaa plus näiden markkinointiin. Näin ei käynyt, vaan jopa vähennämme opetustunteja tilanteessa, jossa opetuksemme taso sakkaa vahvasti. Onneksi SDP näyttää vihreää valoa nuorisolle tekemällään nuorisopassialoitteella, viimeinkin nuoriso ja lapset ovat kaupungissamme muuta kuin säästökohde.

Itse en tunne toimituksen väkeä kuin morjestus tasolla, en ole heidän kanssaan käynyt keskustelua kaupungin taloudesta, mutta pidän pöyristyttävänä lehden uutisointia tekemästäni valtuustoaloitteesta kriisiryhmän perustamisesta. Julkaisun mielestä po. ryhmää ei tarvita. Lehden tulkinta on totaalisen väärä ja auttamatta ahterillaan. Kun katsomme ensinnäkin aloitteen jättämisajankohtaa, lähes puolitoista vuotta sitten ja toiseksi sen jälkeistä kaupungin kehitystä/kuihtumista, noloja, kerrassaan taantumuksellisia, hallintosääntöneuvotteluja ja ajautumista yt-neuvottelujen kautta sopeutustoimiin, ei voi kuin todeta, että jämäkällä kriisiryhmällä olisi ollut massiivisen runsaasti positiivista annettavaa, jotta nykyisestä ja etenkin muutaman vuoden päässä väijyvästä talouskatastrofista selvittäisiin. Kaiken mainitsemani voi tarkistaa, niin halutessaan, pöytäkirjoista. Kuten jo mainitsin, pelkään ongelman ytimessä piilevän toimituksen ymmärtämättömyyden ja jos näin on, silloin asiat ovat nolon huonosti, sillä tietoa voi antaa, mutta ymmärrystä ei!

VENÄJÄ VOITTAA PAKOTESODAN 10-0

         Valtamedian kelkka kääntyi, kuten poliittisten johtajien, onko sama odotettavissa uudelleen?

Venäjä ja Putin vie ja länsi vikisee. Jos Ukrainan sodan lopputulokseen aiotaan jotenkin vaikuttaa, täytyy mm. pakotteita ja toimintatapoja pohtia uudelleen. Jos ihan rehellisesti tarkastelemme Venäjän roolia maailmassa ja roolin kehittymistä viime vuosina, niin itänaapurimme on vastustanut niin taloudellisesti kuin maailmanpoliittisesti arvovaltaansa sekä asemaansa. Her/historian vuoksi länttä vihaavat maailman kolkat ovat ryhmittyneet Venäjän taakse ja mikä tärkeintä itänaapurin kannalta, näin on tehnyt Kiina. Yllättävää lienee sekin, että jopa Saudi-Arabia alkaa lähestyä Kiinaa ja Venäjää. Saudeja lähinnä risoo lännen vihreät sekä sähköautovouhotus, joka katkaisee sen varallisuuden oksan, johon monen tuon kulmakunnan maan eliitin elintaso perustuu. Länsi on pelannut korttinsa niin typerästi,että loppujen lopuksi ainoat pakotteista kärsijät löytyvät Euroopasta.

Vasta nyt valtamediamme tuo esiin Venäjän merkitystä maailmantaloudelle. Lännen tukemalta Ukrainalta puuttuu ammuksia, joita länsi ei pysty toimittamaan. Maailman nikkelikauppaa hallitsevaa Venäjää ei voi tämän vuoksi pistää nikkelin osalta pakotelistalle. Sama koskee maailman suurimpiin vehnän viejiin kuuluvan Venäjän lannoitekaupassa. Nyt Biden kieltää ukrainalaisia hyökkäämästä Venäjän öljynjalostamoihin, jottei maailmanmarkkinan hinnat heilahtele. Toinen USA:n ongelma löytyy Venäjän kumppanin Kiinan tuottamista sähköautoista, joita valuu kiinalaisten Meksikossa omistamista autotehtaista kiusallisen paljon Pohjois-Amerikan-Yhdysvaltojen markkinoille. Venäjästä ja Kiinasta on tullut melkoinen riesa koko läntiselle maailmalle, koska olemme aliarvioineet po. kulmakunnan osaamisen, kyvyn sopeutua muuttuvaan maailman tilanteeseen ja etenkin olemme laskeneet väärin sen, että länttä ei rakasteta vaan vihataan maailmalla.

Sopii myös pohtia sitäkin, miten vallitseva Venäjän boikotointi on vaikuttanut meihin suomalaisiin. Boikotista aiheutui melkoinen sekaannus sähkömarkkinoilla, joka uhkasi voimakkaasti Saksan energian saantia. Tavallaan Saksa selvisi tuosta hässäkästä yllättävän helposti, kiitos Fortumia omistajaohjanneiden ministerien miljardeja euroja kustantaneista Unipertempauksista. Tuon jälkeen seurannutta energiamme hinnan poukkoilua voi pitää hallitsemattomana. Kannattaa muistaa, että energian hinta vaikuttaa aivan kaikkeen: teollisuuteen, elintarvikkeiden alkutuotantoon, logistiikkaan, kotitalouksien lämmitykseen ja kulkemisiin jne.. Nyt me kiihdytämme ammustuotantoa ja lähetämme varastoja myöden kaikki ammukset Ukrainaani. Kysynpä vaan kuinka käy sitten, jos Venäjä pistää meidät nikkeliboikottiin siinä vaiheessa, kun kaikki ammukset varastoja myöden on lähetetty Ukrainaan - mikä on vahvan tykistömme merkitys tuon jälkeen? Olisiko ihan oikeasti viimeinkin ja viipymättä paikallaan rauhan etsiminen ja siihen pakottaminen, jollain muulla konstilla kuin tavallisen tallaajan elämisentasoa ja jopa peruspalveluja heikentämällä?

UPSEEREISTA 75% SANOO NATO:lle: EI!

Mieluimmin ero kuin NATO-komennus, toteaa tutkimuksen mukaan 75% suomalaisista upseereista. Syy tähän löytyy, MTV:n tekemässä tutkimuksessa, suomaisten upseerien tulotasosta, joka jää liian alhaiseksi perheen elättämiselle esim. Brysselissä. Se miten tutkimus on toteutettu ei isommin aukea jutussa, mutta ainakin mainitut esimerkit elämisen kuluista tekevät normaalin perhe-elämän Belgiassa miltei mahdottomaksi suomalaisilla tuloilla. Erittäin kalliiksi tulee lapsen kasvattaminen ja kouluttaminen esim. Belgiassa. Belgiassa lukuvuosimaksu kansainvälisen koulun viimeisellä luokalla kohoaa jopa 40 000–50 000 euroon. Yhdysvalloissa vastaava hinta pyörii noin 30 000 dollarissa. Ongelma on sama muidenkin pohjoismaiden osalla eli maissa, joissa opiskelu ja koulunkäynti on pyritty tekemään tasa-arvoiseksi kaikille lapsille ja nuorille riippumatta heidän kotinsa varallisuudesta.

LINKIT:

Upseerit epäilevät ammattisotilaiden riittävyyttä Nato-Suomessa

Valtaosa suomalaisupseereista valmis eroamaan Nato-komennuksen huonojen ehtojen vuoksi

NATO TEKEE UPSEEREISTA SIVAREITA?

Pako Suomen armeijasta vaikuttaa äärimmäisen hälyttävältä. Vuonna 2022 3 800 ja 2022 1 650 reservinupseeria haki eroa reservistä. Kuluvana vuotena eronneita on pahimpana viikkona 700 eli suunta on kasvava ja vähintäänkin huolestuttava, onhan kyseessä Suomen armeijan selkäranka upseeristo. Upseeripako alkoi voimistua NATO-keskustelun myötä, joten onko kyseessä selkeä mielenilmaus puolustusliittoon liittymistä vastaan ja löytyykö po. upseereilta jotain sellaista tietoa, mistä tavallinen ei saanut valistusta? Meillähän vihervasemmiston vetämä valtamedia ei omaa johdossaan kovinkaan ihmeellistä tietoa sotilasasioissa, veikkaanpa, että huomattava osa valtamedian toimitusten johtotyypeistä kuuluu siviilipalveluksen suorittaneisiin tai edustaa 1960-luvun vasemmistopasifismia. Tuolta tietoperustalta ei voi korkealle ponnistaa saati tarjota kansalle muuta kuin jostain ulkopuolelta omittua propagandaa.

Kuvio on sinänsä vinkeä, sillä nämä samat tyypit tiesivät, että totuus Neuvostoliitosta ja siitä meillä tapahtunut valtamedian uutisointi olivat toisistaan yhtä kaukana kuin kaakko on luoteesta. Jatkuuko sama linja vieläkin ja jopa maamme turvallisuuden vaarantaen? Valtamedia on syönyt omaa uskottavuuttaan menneinä vuosina eikä sitä lisää yhtään se, että aluksi uutisoitiin upseeri paosta reservistä, mutta sittemmin syistä vaiettiin ja lopulta uutisointi aiheesta loppui. Joku voisi kartoittaa reservistä eroavien upseereiden motiivit siviilipalvelukseen siirtymiselle. Minä en ainakaan halua Suomen ajautuvan samaan tilaan kuin 700-vuotisesta saksalaisorjuudesta ja kymmenien vuosien neuvostokokemuksista vapautunut Viro eli itsenäisyysparaatia valmistelee sikari suussa ja stetsoni takaraivolla, lumimöräkkää kiroava, teksasilainen upseeri. Upseeri vaje on selkeä turvallisuusuhka, jonka taustojen odottaisin jonkun asioihin perehtyvän uskottavan uutistahon ammattimaisesti plus uskottavasti avaavan koko kansalle.

LINKIT:

Maanpuolustus Reservistä on hakenut eroa lähes 700 ihmistä viikon aikana

Aseistakieltäytyjäliiton sivuilla hurja piikki

VALTAMEDIAN LUOMA UUSRASISMI

Aiemmin, muita paremmat, eurooppalaiset hakivat luonnonrikkauksia ympäri maailmaa jättäen Jeesuksen vastineeksi. Jos kauppa ei kelvannut tai Jeesus ei kiinnostanut vastakkaista osapuolta alkoi armoton kantaväestön lahtaus - moisista brutaaleista barbaareista täytyi päästä pikimmiten eroon. Kuvottavimmin lienevät toimineet Pohjois-Amerikan kolonialistit sekä voiton maksimoineet kumiplantaasit, joissa huonon päivän palkkioksi saattoi kerääjältä lähteä käsi. Samalla tyylillä hoidettiin eurooppalaisten pyörittämää kaakkaobusinesta. Inhimillisyys oli suklaaketjun alkupäässä harvinaista eikä siitä kukaan välittänyt tuon taivaallista - tärkeintä oli omien lastemme oikeus päästä herkuttelemaan mahdollisimman edullisella suklaalla. Omaan ylemmyyteen vedoten eurooppalaiset alistivat kaukokansat, veivät, mitä halusivat ja jättivät tilalle Jeesuksen ja hallitsemattoman väestönkasvun. Kun Jeesusta ei voinut syödä, puhkesi kaukokansojen keskuudessa nälänhätää ja tautien aallot vyöryivät heidän riesakseen.

Samoihin aikoihin edellä mainitun kaukorasismin aikana luotiin Euroopassa inhimillistä yhteiskuntaa, jossa jopa naisten asemaa kohotettiin vahvasti! Suomi kuului tässä eturintamaan, antamalla naisille yleisen äänioikeuden valtakunnallisissa vaaleissa, pian myös köyhät saivat äänioikeiden kuntavaaleissa. Näitä ennen luotiin suomalainen koululaitos osittain yhteisin, osittain yksityisin varoin. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki löytyy Uudestakaupungista, jossa Seikowin kauppias perhe lahjoitti varat koulun rakentamiseen. Ja jos rahaa jäisi yli ja jäihän sitä, niin lopuilla rahoilla kustannettiin koululaisten ruokailu. Vaikka tuolloin elettiin sisällissodan aikoja ja aatteiden välistä myllerrystä, inhimillisyys kasvoi monissa Euroopan valtioissa. Siksipä kuninkaat saivat väistyä ja tilalle nousivat vaaleilla valitut valtioidenpäämiehet. Tasa-arvon ja inhimillisyyden huippu saavutettiin Suomessa, kaikki saivat ilmaiset sote-palvelut, kukaan ei haikaillut yksityisiä palveluja tai päässyt rahalla jonon ohi, maksuton koulutus taattiin suomalaisille, samoin tiestö, uimahallit, jäähallit, vapaa-ajan puitteet jne. pistettiin kuntoon koko Suomessa. Suomessa pidettiin huolta, kiitos silloisen valtamedian, ettei tänne tuotu lapsi- tai vankityövoimalla tai muuten epäeettisesti tuotettuja tuotteita.

Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, saamme päivittäin kuulla kuinka vanhukset, sairaat ja vammaiset tulevat kaltoin kohdelluksi laitoksissa, joiden johtavat tienaavat älyttömän suuria palkkoja ja joiden voitto kanavoidaan veroparatiiseihin. Sote-uudistus loi uuden rikkaiden virkahenkilöiden kuppikunnan nykytyylillä, jossa voitot otetaan potilaiden hoidon tai viihtyvyyden kustannuksella. Hyväksymme täysin kansanmurhat ja yhteiskuntien hävittämiset sekä nälänhätää ja pakolaisuutta aiheuttavan ryöstökalastuksen, raaka-aineiden riiston jne. maailmalla, kunhan saamme siitä hyödyn itsellemme. Kaiken tämän suunnan luojana voidaan pitää vihervasemmistoa ja heitä tukevaa valtamediaa. On mielestäni täysin käsittämätöntä syyllistää eläkkeellä olevia suuria ikäluokkia maan taloudellisista ongelmista - he rakensivat tiet, koulut, vapaa-ajan rakennukset jne., jotta nykypäivän suomalaiset voisivat elää tyytyväisinä turvallista elämää kotiseudullaan. Eivät he suunnannet yhteisiä varoja kantaeurooppalaisia palvelevaan lentokenttään, joutoväkeä liikuttaviin paikallisjuniin, metroihin tai tunnin juniin jne. 

Jos elettäisiin yhtä inhimillisesti kuin aiemmin, ensin pistettäisiin köyhien ja sairaiden asiat kuntoon ja vasta sitten keskityttäisiin Suomen ökykulman kohtuuttoman kalliiseen entraamiseen. Ja mitä vallitsevaan lähisotaan tulee, Suomi puhuisi rauhan puolesta vaatisi miekkojen takomista auroiksi eikä päin vastoin. Olemme yhtä sotahulluja kuin 1930-luvulla. Ja jos erehdyt vaatimaan rauhaa, olet, valtamedian mukaan, ryssien trolli - kerrassaan käsittämätön näkemys. Ukrainaan hyökkääminen on väärin ja tuomittavaa siinä kuin Vietnamin sota tai Irakin pommittaminen kivikaudelle, mutta silti täytyy muistaa, että sodat loppuvat aina - jos saamme Ukrainan sodan loppumaan päivääkin aikaisemmin, se tietää satojen kenties tuhansien ihmishenkien säästymistä. Rauhan tietä täytyy etsiä tosissaan, jos emme etsi sitä, vaan ruokimme sodan jatkumista, yritämmekö edes olla hyviä ihmisiä?

Ihmeellisintä kuviossa lienee se, että koko hässäkän luoja löytyy vihervasemmistosta ja valtamediasta. Voi todeta, että onneksi some kasvaa ja vahvistuu. Pian me pääsemme siihen vaiheeseen, ettei ns. valtamedia täytä pienempiäkään uskottavuuden ja inhimillisen tiedottamisen kriteereitä - siis medialukutaitoa ystävät ja toverit! Vai emmekö elä sellaisessa uusrasismissa, jotta oksat pois ja rungot pinoon. Me riistämme kaukomaita kuten aiemmin ja sen lisäksi pieni eliitti hyötyy törkeästi joidenkin hädästä ja tuskasta. Tämän kaiken valtamediamme verhoaa voitontavoittelussaan näennäisinhimillisyyden taakse vaikka kyse on todellisuudesta pienen siivestäjäeliitin huippuunsa kohotetusta itsekkyydestä eli uusrasismista. 

MAAKUNTIEN HARAKIRIT TAKAAVAT STADIN KASVUN!

Pääkaupunkiseudun kasvattamisesta johtuen maakuntien peruspalveluita ajetaan vauhdilla alas. Tästä kärsivät eniten maakuntien lapset, sairaat, vammaiset ja ikäihmiset. Häikäilemätön yhteiskuntamme niistää mainittujen, puolustuskyvyttömien ryhmien kustannuksella miljardeja euroja tuottamattomaan aikamme neuvosto-Moskovaan, jonka ihmiset ovat kuin entisaikojen, tuottavaa työtä tekemättömät, mutta etuoikeuksista nauttivat keskiajan, aateliset. Luonnollisesti inhimillisintä olisi pysäyttää moinen kehitys, mutta eihän siitä sovi edes keskustella, tämän takaa valtamediamme, joka tukee epäinhimillisesti haihattelevaa vihervasemmistoa sekä etenkin niitä piirejä, jotka repivät suunnattomat voitot pääkaupunkiseudun pahoinvoiville asukkaille suunnatuista tuista ja rakennushankkeista, unohtamatta jonnin joutavaa viihdepuolta, jota pidetään pystyssä mm. Yle-pakkoverolla.

Esim. ay-liike ei mene koskaan lakkoon mainitun epäinhimillisen yhteiskunnallisen ongelman vuoksi, koskapa ay-liike ja sen pomot niittävät vuosittain satojamiljoonia euroja pääkaupunkiimme suunnattua vuokra-asumistukea. Eikä tähän ongelmaan ole tarjottu parannusta oikealtakaan. Vaikka ylivoimaisesti suurin osa kansaedustajista valitaan maakunnista, sieltä muutosta ei tulossakaan. Tämä onnettomien tunarien lauma on kiinnostunut ainoastaan äänistä, sen jälkeen he kääntävät selkänsä maakuntien asukkaille. Sote-uudistus on viimeinen naula hyvinvointi-Suomen arkkuun, meillä ei enää maakunnissa voida hyvin tai edes eletä kelvollisesti. Sairaita, vammaisia ja ikäihmisiä sijoitetaan epäinhimillisen kauas lähimmistään saamaan kyseenalaista hoitoa. Elämme käsittämättömän julmia aikoja, joiden suurille poliittisille linjauksille emme voi yhtään mitään - olemme Suomen maakunnissa samanlaisen kyydityksen kohteena kuin jotkut väestöryhmät 1930-luvun Saksassa.

Jotta maakuntien asukkaiden toiveita huomioitaisiin jotenkin, on meidän kyettävä itse tekemään ehdotuksia, joissa hyväksytään valtamedian ja eduskunnan pääkaupungille siunaama jatkuva taloudellinen kasvu ja sen viihteen koskemattomuus. Kuinka olisi, jos yhteiskunta maksaisi meille vaikkapa siitä, että suostuisimme kuolemaan sen verran nuorina, ettemme rasita yhteiskuntamme taloutta. Onhan tosiasia, että nykyisillä hinnoilla syöpäpotilas, jonka hoito maksoi jo kahdeksan vuotta sitten 500,00€/vuorokausi, tulee kohtuuttoman kalliiksi ja siten ruuhkaikäluokan ikääntyessä em. ryhmään kuuluvien maakuntien asukkaiden terveys uhkaa pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä, palveluja, kansallisoopperan tukia 250,00€/myyty lippu jne.. Voisimmeko siis tehdä harakiri-diilin valtiovallan kanssa tyylillä: Jos suostun kuolemaan seitsemänkymppisenä, saan 150 000 € vanhuudenpäiville ekstraeläkettä. Tähän voitaisiin liittää optio: Jos sairastun syöpään, saa minut siinä tapauksessa tappaa jo aiemmin, mikäli yhteiskunnan ja pääkaupungin etu näin vaatii? Luonnollisestikaan ikäihmisen teloituksen/kuoleman jälkeen valtiolta saatu 150 000€ ei kuulu vainajan jäämistöön ja perillisille, vaan se voitaisiin suunnata vaikkapa perustettavalle säätiölle, joka turvaa Linnanmäen laitteiden turvallisuuden ja kehittymisen, onhan se noloa, jos siellä joku saisi vaikka mustelman.

LINKKI: Suomalaiset saavat syöpähoitoa 95 prosentin alennuksella

EUTANASIA PELASTAA OOPPERAN JA TALOUDEN!

Kivun hoidossa Suomea, jossa miljoona kansalaista kärsii kroonisesta kivusta, voidaan luokitella kivunhoidon kehitysmaaksi. Tästä johtuen ja kivunhoidolle vaihtoehtona markkinoidaan eutanasiaa eli oikeutta siirtyä oman halun ja kenties kädenkin kautta ajasta iäisyyteen. Tilanne ja keskustelu osoittaa karmealla tavalla meidän suomalaisten arvomaailmamme: Meillä päättäjät käyttävät yhteisiä varoja mieluimmin lentokenttään, jotta kantaeurooppalaiset pääsevät edullisesti meidän tukemaa lentoyhtiötä käyttämällä Aasiaan tai rahaa upotetaan kansallisoopperaan, pääkaupunkiseudun metroihin tai muihin ei ns. perustarpeisiin liittyviin hankkeihin. Toisin sanoen päättäjämme ovat jo toimineet, äänestäneet ja päättäneet eli hyväksyneet sen, että edellä mainitun vuoksi miljoona suomalaista kärsivät kivusta. Nyt sairaisiin ja mm. kipupotilaisiin suunnattuja rahavaroja halutaan säästää entisestään, tätähän sote-uudistus käytännössä tarkoittaa - palkattiin jopa yli 15 000 euroa kuukaudessa tienaavat sote-johtajat hoitamaan po. operaatiota.

Puhuttaessa laadukkaasta kuolemasta, voisiko siihen suostuvalle tarjota vaikkapa vastineeksi laadukasta elämän loppua. Kipupotilas voisi vaikkapa elää ja nauttia morfiinitokkurasta elämässään 65-vuotiaaksi, jos hän hyväksyy tuolloin suoritettavan armonmurhan kohdalleen. Uskoisin mainitun vaihtoehdon houkuttelevan kroonisesta kivusta kärsiviä ja toisaalta tuovan melkoisesti säästöjä niin sote.-kuluissa kuin ikäihmisten jo maksamien eläkkeiden maksujen jäämisellä valtion käyttöön ts. näin turvataan pääkaupunkiseudun turhuuskohteiden rakentamiseen riittävät varat jatkossakin. Voisimmehan valita toisenkin tien eli siirtyä myös omaishoitajamaallista omaisteloittajamalliin vai miltä tuntuisi, joka kunnassa istuva, kalmanlautakunta. Kunnan talouden tasapainottamiseksi lautakunta määräisi teloitettavien määrän ja viimeisten kuntavaalien äänestystuloksen perustella valittaisiin teloitettavia puoluekannan perusteella.

Tuntuu hullulta, mutta antaisitko mieluummin armonmurhat vaikkapa vakuutuslääkäreille korvausta vasten päätettäväksi? Tuolloin saisimme varmaankin melkoiset säästöt lääkekuluissa ja lisäisimme työpaikkoja - joka kuntaan perustettaisiin pikaisesti kunnan/kaupunginteloittaja. Mutta olisiko tässä vakuutuslääkärimallissa riskinä se, että kuka tahansa saattaisi yllättäen löytää itsensä teloitettavien listalta, vaikkapa vain siksi, että naama ei miellytä tai po. teloituksesta päättävä lääkäri tarvitsee lisää tuloja esim. kesähuvilan laajennuksen vuoksi?

LINKIT:

Miljoona suomalaista kärsii kroonisista kivuista

EX-PÄÄMINISTERILTÄ VIETÄVÄ SUOMEN KANSALAISUUS

Aiemmin pidin lupsakalta vaikuttanutta persupuheenjohtajaa Suomen poliittisen historian härskeimpänä tyyppinä ja itsekkäimpänä demokratian hyväksikäyttäjänä. Näkökantaa täytyy tarkistaa, kun huomioi viime vaalit ja niiden jälkeiset tapahtumat. Enkä nyt härskeimpinä pidä persujen puoluejohtoa tai persujen turkulaisia kansanedustajia, ketkä eivät pistäneet tikkua ristiin puolustaakseen, valtamedian valheilla moukaroinutta, persuministeriä. Tarkoitan ex-pääministeriä, joka vaalikampanjassaan mitätöi hallituskumppaneille annetut äänet ja kerättyään vaalilupauksillaan yli 35 000 henkilökohtaista ääntä, jätti koko politiikan ja lensi saamansa poliittisen maineen siivittämänä kansainvälisiin jetset-piireihin, joissa hän nyt elostelee luxusautojen nahkapenkeillä ja poseeraa julkkisjulkaisuissa kuin joku filmitähti. Köyhien puolustamisella kerätyillä äänillä saatu asema muuttui harvinaisen härskisti kohtuuttoman kalliiksi ökyelämäelosteluksi.

Ehkäpä kaikki tuo vielä menee Suomessa, vaikka tuskin muualla, mutta sitä en ymmärrä, että kyseinen ex-pääministeri haukkuu Suomea maailmalla varsin avoimesti, voimakkaasti ja valheellisesti joksikin sovinismin Mekaksi, vaikka his/hertoria kertoo maamme kuuluneen aina tasa-arvon eturintamaan. Syynä moiseen lienee se, että somessa ei hyväksytty ex-pääministerin käytöstä, toisin kuin valtamediassa, joka piti sitä mahtavana pääministeri-instituutin ravisteluna. Kiitos valtamediamme täysin kritiikittömän suhtautumisen po. entiseen poliitikkoon, häntä markkinoitiin seksikkäänä rockstarapääministerinä. Tämä upposi uusia linssiluteita kaipaaville kansainväliselle lehdistölle, mutta lukuisat suomalaiset olisivat haluneet vastuullisen ministerin, kenen ykkösasia on suomalaisten elämisen olot ja tulevaisuuden turvaaminen. Valtamedian kautta, ex-pääministeri haukkui arvostelijoitaan boomereiksi, kunnes väänsi krokotiilin kyyneleitä vaatiessaan itselleen iloa ja valoa. Lopulta, epäolennaisuuksiin tarttuneen, valtamedian ansiosta Suomi ajautui muihin pohjoismaihin nähden taloudelliselle takamatkalle ja tätä aikaansaannosta media tahdo myöntää vieläkään.

Valtamediamme voisi kantaa vastuunsa tunnustamalla ex-pääministeriuutisointinsa nojanneen todellisuuden sijasta illuusioista kummunneihin mielikuviin. Valtamedian päätoimittajien sopisi pohtia sitä joukkoa, jonka äänestyskäyttäytymiseen po. media vaikutti kylvämillään utopioilla ja sitä kuinka se moisella toimituslinjallaan nakertaa omaa ja suomalaisen demokratian uskottavuutta. Mitähän tuumivat ex-pääministeristä reilut 35 000 hänelle äänensä antanutta ja mitä he tuumivat valtamediasta, joka sai heidän äänensä katoamaan maailman jetsetpiireihin. Olisiko valtakunnan valtamedialla kohtuullista tarkistaa linjaansa, joka mässäilee suurin suupaloin sen uskottavuutta. Mielestäni media voisi nostaa framille vaikkapa seuraavat pari asiaa: Missä on ja miten voi ex-pääministerin lapsi - voiko ex-pääministeri nauttia Suomen kansallisuudesta, jos tämä on hänen mielestään niin vastenmielinen, kun hän antaa maailmalla ymmärtää?

EU-KORKKI TULEE - OLETKO VALMIS?

EU:n kammioissa lymyää isopalkkainen porukka, joka aika ajoin tupsauttaa EU-kansalaisille jotain ihmeteltävää. Viimeisen ihmettelyn aiheen tarjoaa korkki ihan kiinni -direktiivi tai mikä se lienee. Joka tapauksessa purkit ja purnukat on kahlittu kiinni kantamiinsa korkkeihin pienellä jouhella, joka usein, juomaa lasiin kaadettaessa, kääntyy lasin ja purkin väliin ohjaten lasiin tähdätyn juoman pöydälle. Juolahtaapa mieleen sellainenkin juttu: kuinkahan monta litraa juomia lainehtii Euroopan pöydillä moisen korkkidirektiivin seurauksena. Varmaankin, mainitusta johtuen korkkiuudistus lisää korkillisten purkki/pullojuomien menekkiä ja siten siitä löytyy työllisyyttä lisäävä aspekti. Toinen elinkeonelämää piristävä vaikutus näkynee saksikaupassa. Useat EU-kansalaiset leikkaavat korkin irti saksilla, koska ohut muovinyöri on niin ärsyttävästi kiinni pullossa/purkissa, jotta sitä ei siististi revittyä irti. Sen jokainen kaiketi oivaltanee ettei korkkidirektiivi ainakaan pienennä ns. hiilijalanjälkeä, vaan, kuten mainitut esimerkit kertovat, kasvattaa sitä.

EU-alueella tapahtuvaan häikäilemättömään korkkien irrotteluun ja direktiivin kiertoon tulee pian armoton vastaisku, sillä sen rikkomista estävää pykälistöä sorvataan parhaillaan kiireellä. Brysselissä ja joskus Strasbourgissa istuu parinsadan korkkiasiantuntijan täysipäiväinen virkahenkilöryhmä pohtimassa välttämättömiä korkkidirektiivikierron ehkäiseviä toimenpiteitä. Suunnittelupöydällä, huhujen mukaan, valmistellaan esitystä siirtymisestä henkilökohtaiseen EU-korkkijärjestelmään. Jokainen EU-kansalainen saa henkilökohtaisen korkin ja muutaman rinnakkaiskorkin, jotka hän juomaa ostaessaan kiinnittää joko pulloon tai purkkiin. Luonnollisesti EU luo järjestelmän, joka kontrolloi korkkien käyttöä ja ehkäisee esim. pimeiden piraattikorkkien käytön. Näitähän ilmestyy väkisin, sillä jokainen EU-kansalainen joutuu lunastamaan henkilökohtaisen korkin EU:n valtuuttamasta ja perustamasta kansallisen korkkikeskuksen määräämässä korkkijakopisteessä. EU:n korkkivalvonta rahoitetaan korkkien myynnillä ja niihin kohdistetulla vuosittaisella valvontamaksulla sekä hukkaamiskorvauksella. Jokainen unionin kansalainen joutuu lunastamaan henkilökohtaisen korkkisarjan 112,27 eurolla ja maksamaan vuosittain 52,19 euron korkkikohtaisen korkkiveron. Lunastettavaan korkkisarjaan kuuluu 2 maitopullon, 2 mehupurkin ja 23 olutpullon korkkia. Vaihtoehtoisesti olutpullon korkkien sijaan voi ottaa haltuunsa joko yhden viinipullon korkin luopumalla kuudesta olutpullon korkista tai väkiviinakorkin, jonka ottaja joutuu luopumaan 12 olutpullon korkista. Kyseiset kontrollit jokainen jäsenmaa kustantaa itse, mutta toisaalta jäsenmaa saa pitää lyhentämättömänä mainittujen hintojen eurojen jälkeiset senttisummat. Luodulla maksujärjestelmällä taataan tehokaan korkkivalvontaorganisaation luominen, ylläpito ja kontrolli, jolla taataan ja turvataan direktiivin tehokas lainpuitteissa tapahtuva toiminta. Korkkiuudistuksen myötä pelkästään Suomeen on luvassa 21 731 uutta työpaikkaa.

Syntyvän korkkijärjestelmän turvallisen käytön jatkuminen ja haittavaikutusten eliminointi taataan muutamilla, tarkasti valvotuilla, säännöillä. Esim. TikTokkia käytettäessä ei EU-alueella EU-kansalainen saa juoda mitään, jottei tieto korkin ja sen omistajan sijainnista leviä Kiinan armeijalle, joka saattaa hyökätä varastamaan korkinhaltijan korkin. Toinen varjeluksen ja varottavan suunta löytyy Venäjältä. Putin on kuulemma perustamassa lukuisia piraattikorkkitehtaita Ural vuoriston taakse ja on vain ajan kysymys, koska Putinin inhottavat pimeät korkit tulevat uhkaamaan EU:n luomaa turvallista ja unionin toiminnalle välttämätöntä korkkien käyttöohjeistusta sekä sen viimeisen päälle hiottua korkkikontrollijärjestelmää. Korkkeja ei siis saa luovuttaa tai edes näyttää Venäjän kansalaisille! Ole tarkka korkkiesi kanssa, sillä: EI IHMINEN ELÄ AINOASTAAN LEIVÄSTÄ, VAAN MYÖS JOKAISESTA EU-KORKISTA, JONKA  HÄN AVAA JA SULKEE!

JOHTAJISTO - KULU VAI SIJOITUS

Mikäli joukkueurheilussa halutaan pärjätä, täytyy muodostaa ryhmä, joka pelaa joukkueelle sen sijaan, että pelaajat pyrkisivät pääsääntöisesti henkilökohtaisiin näyttöihin, jotta pääsisivät parempaan seuraan ja sarjaan. Jos alasarja joukkue on kasattu joukosta pyrkyreitä, ei siltä voi ihmeempää odottaa. Pelaajien vaihtuvuus on suurta, jos he saavat sopimuksen muualta, mutta mikäli heidän ura ei jatku toisaalla jämähtävät he sinne, missä ovat muiden, samalle tasolle jämähtäneiden, tyyppien kanssa. Jokainen hoksaa senkin, että urheilussa maksetaan suoritustason mukaisesti. Jos haluat liigamiehistön, täytyy sinun käyttää ajan, taidon ja vaivan lisäksi joukkuetta kootessasi rahaa. Ilman liigakorvausta ei liigapelaaja pelaa liigassa. Menestyksen mittari löytyy helposti siitä kuinka sarjassa pärjätään, joten sen suhteen ei ole mitään epäselvää.

Kunnissa ja kaupungeissa pätee samat lait kuin joukkueurheilussa. Lähes jokainen kuntapeluri eli virkahenkilö haluaa nousta mahdollisimman korkealle tasolle. Tämä käy ilmi siitä, että yleensä virkahenkilöt hakevat isompiin kuntiin ja kaupunkeihin aiempaa parempipalkkaisiin töihin. Hyvin harvoin hakemisen suunta on päinvastainen ja silloin syynä on jokin haettavan kunnan/kaupungin erityispiirre tai se, ettei nykyinen organisaatio tyydytä po. hakijaa tai hän tietää olevansa kykyihinsä nähden nyt liian korkealla tasolla. Jos joukkueurheilusta, niin kuntasektoriltakin löytyvät selkeät mittarit, joilla ne kyetään pistämään paremmuusjärjestykseen. Mikäli kunta toimii mainiosti, siellä palvelut toimivat, se tarjoaa asukkailleen mainiot elämisenpuitteet ja näiden seurauksena kunta vetää puoleensa uusia asukkaita rahoittamaan ja jakamaan verotaakkaa.

Kuntasektorin ja urheilun toimintoja voi verrata varsin kivuttomasti ellei esiin nosteta menestysstrategiaa ja etenkin sen toteuttamista. Samoin kuin seurat asettavat tavoitteita tekevät niitä myös kunnat. Ainoa ero seurojen ja kuntien välillä piilee sitoutumisessa tavoitteeseen. Jos jääkiekossa seura ei pärjää nykyisillä eväillä, ne korvataan uusilla pelureilla ja valmentajilla. Kunta taas tyytyy selittelemään onnistumisvajetta ja jatkaa vanhoin eväin vanhaan suuntaan. Sama ei voisi mitenkään toimia esim. jääkiekossa vai luuletteko, että 10 000 yleisön kotikatsomolle pelannut joukkue voisi jatkaa samoin pelurein, samoilla palkoilla, jos se putoaisi 200 katsojaa kiinnostaviin alasarjoihin. Kuten kunta myös seura voi määrätä veron/lipun hinnan, mutta tarjonnan huonontuessa katsoja/asukas äänestää jaloillaan, joskin asukas toimii pidemmällä viiveellä.

Äkkipäätä tuntuu siltä, että Suomessa jääkiekko/koripallo ja muut joukkueurheilulajit ovat tärkeämpiä kuin kunnan tarjoamat palvelut eli tiet, kunnallistekniikka, opetus jne.. Tuntuukin kerrassaan käsittämättömältä, miksi taantuvien kuntien toiminnan suunta ei muutu vaalien jälkeen, kun juuri niitä edeltävinä viikkoina ehdokkaat lupasivat totaalista muutosta ja taantumuksen selättämistä. Ajatuksiin kiipeää, jotta ainoa vaalien aiheuttama seuraus singahtaa esiin päättäjiin kohdistuneen epäluottamuksen kasvuna. Tästä kertoo karua kieltään jatkuvasti hiipuvat kuntavaalien äänestysprosentit. Kaiken mainitun synnyttäjäksi havaitsemme ajan, se liimaa kavereiksi vuosia ja kymmeniä vuosia yhdessä toimineet päättäjät ja virkahenkilöt. Aika ja sadat palaverit/kokoukset/illanistujaiset muovaa päättäjistä valmistelijoiden kavereita - päättäjien kriittisyys hiipuu ja äänestäjän edun puolustaminen hukkuu selitysten meren syvimpään hautaan.

Kunnissa valtaa käyttävien päättäjien tulisi käyttää kuntalaisilta saamaansa valtaa kuntalaisten parhaaksi eikä antaa sitä pois tai käyttää sitä kuntalaisten sijaan vain virkahenkilöstön parhaaksi. Ei luulisi vaatimusten riman kohoavan maagisiin korkeuksiin, jos päättäjät perehtyisivät ongelmiin ja vaatisivat niille selitysten sijaan muutoksia. Monia raivostuttaa esimerkiksi vanhempien syyllistäminen plus haukkuminen, jos heidän lapsensa eivät pärjää koulussa. Kun tähän vielä lisätään vanhempien maahanmuuttajatausta, voidaan puhua aivan avoimesta rasismista. Selitysten sijaan tulisi virkahenkilöstön tehdä jotain konkreettista, siitä johtajille maksetaan - eikä ainakaan vähentää opetustunteja, kuten nyt jossain tehdään. Kun on selkeät tunnusluvut pärjäämisessä kuntien/kaupunkien liigassa, olisi hyvä tarkastella nykyisen kuntajoukkueen saavutuksia ja toimia sen mukaan niin, ETTÄ JATKOSSA PÄRJÄÄ!  Vai onko parasta edetä niin, jotta kunta satsaa voimalla johtajistoon - pistää johtoryhmän paikat auki ja lupaan Suomen korkemmat palkat onnistuneesta työstä - puhtaanko silloin sijoituksesta tai enemmän riskistä?

VIRKAHENKILÖDIKTATUURI JYLLÄÄ - KIITOS NUOLESKELIJOIDEN!

 

Jospa jokainen ottaisi huomioon omat realiteetit eikä yritä olla parempi kuin on - Kiitos Harpo!

Jos vientiteollisuuden työntekijältä loppuvat hommat saa hän kenkää ja lopettaa työllään yhteiskunnan toimintojen rahoittamisen. Sen sijaan, jos kaksi kuntaa liitetään yhteen, ketään ei irtisanota, vaikka tehtäviin nähden töitä ei riitä kaikille entiseen malliin. Liitoksen yhteydessä palkat jopa harmonisoidaan niin, että pienemmän kunnan entisistä napahenkilöistä tulee uuden liitoskunnan hyväpalkkaisia virkaheppuja. Kun vielä huomioidaan sekin, että kuntien toimintojen järkeistäminen tahokkaaksi on äärettömän hankalaa ellei peräti mahdotonta voli todeta lakonisesti: Tässä on syy mikseivät sairaanhoitajien palkat koskaan nousseet sille tasolle, minne ne olisi kohtuullisuuden nimissä tullut nostaa. Tehottomien organisaatioiden tehottomimmat tekijät, joiden olemisen ja työtahdin mahdollistaa surkea johtohenkilöstö/päättäjät. 

Sote-uudistuksen oli tarkoitus tehostaa toimintoja niin kunnissa kuin ns. hyvinvointialueilla, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti parempia sote-palveluita ja kunnat voisivat keskittyä paremmin rahavaroin jäljelle jääviin tehtäviin. Kuten jokainen voi havaita sen enempää säätöä kuin toimintojen paranemista ei tapahtunut kuntalaisten näkövinkkelistä tarkasteltuna. Käytännössä otettiin takapakkia niin sote-palvelujen kuin kunnan palvelujen suhteen. Tavallinen kadun kuluttaja saa entistä huonompaa palvelua entistä kauempana ja entistä kalliimmalla. Nyt kaiken kukkuraksi ns. hyvinvointialueet tyrkyttävät rahapulassa kunnille niitä palveluja, jotka ne uudistuksessa sai hoitaakseen. Ja kunnathan eivät näitä voi hoitaa, ilman leikkauksia muualta, koska niiltä vietiin varat nyt palautuviin tehtäviin. Toinen juttu on se, jos kuntien toiminnan tehostamista valmistelee virkahenkilöstöstä koostuva johtoryhmä, lienee selvää ettei johtoryhmään ja heidän lähipiiriinsä kohdistuvaa kulujen karsintaa tapahdu. On nähty, että muutenkin mahdottoman mainiota työturvaa nauttiva johtajisto pitää entistä lujemmin kiinni asemastaan ja eduistaan.

Jokainen näkee vilkaistessaan kuntaorganisaatiokaaviota, jotta varsin useista niistä löytyy melkoisesti tehostettavaa. Kuinkas käy, jos vaisusta ja lonkeron harmaasta massasta erottuu luottamushenkilö, kuka, esittämiinsä faktoihin vedoten haluaa tehokkuutta kunnan valmisteluun tai esittää mielestään vaihtoehtoisia ratkaisuja kuntaorganisaation huipun tarjoamiin kyseenalaisiin esityksiin? Tällainen tyyppi pyrkii synnyttämään ja käymään kuntalaisten kesken avointa keskustelua niistä asioista, joiden taustafaktat hän omalla ajallaan selvitti. Hyväntahtoinen päättäjä, kuka uhrasi aikaansa yhteisten asioiden hoitoon saa yllätys, yllätys silmilleen haukkumiset ja hänet kutsutaan, vanhaan neuvostotyyliin, nuhteluihin teemalla: EI MEIDÄN VIRANHALTIJOITA SAA ARVOSTELLA! Nuhteluelimen muodostavat tietenkin he, ketkä eivät pelkästään nuole virkajohdon ahteria vaan pyrkivät sujauttamaan koko nuppinsa po. anuksen uumeniin. Koko kuviota voidaan pitää vähintäänkin sairaana ja, tarkoitukseen nähden, päälaelleen kääntyneenä, jos se kieltää kuntalaiskeskustelun ja päättäjien osallistumisen siihen. Osaltaan koko organisaation kelvottomuudesta kertoo omaa kieltää sekin, että strategiapäivityksessä tärkeimmäksi asiaksi kohoaa virkahenkilöiden koskemattomuus. Milläs pistät asioita kuntoon, jos et saa todeta niiden olevan totaalisesti poskellaan? Ilman negatiivisten asioiden esiin nostoa niitä ei koskaan saada kuntoon ja jos luottamushenkilö on äänestäjiensä antaman mandaatin arvoinen, hän ei alistu minkään, viranhaltijoiden käskyläiseksi alistuneen, kuppikunnan kuulusteluihin. 

KOLME ONGELMAA: SOTE - SOTE - SOTE

Sote-uudistus vähensi kuntien vastuita kuudellakymmenellä prosentilla. Siirron seurauksena lähtivät kunnilta myös po. tehtäviin tarkoitetut rahat. Ja mitä ilmeisimmin sote-uudistus ja mainittu varojensiirto tapahtui kunnat pulaan jättäen. Kalliin hallinto-organisaation luoneet sote-alueet kärvistelevät nyt rahojen puutteessa. Tämän vuoksi sote-alueet eivät kykene hoitamaan kaikkia niitä tehtäviä, jotka sille siirtyivät kunnilta uudistuksen seurauksena. Siispä kuntien, joilta uudistuksen myllerryksessä leikattiin varat, täytyisi jatkaa toimintoja, koska sote-alueen varat menevät hallintoon ja johtajien palkkoihin. Kun uudistuksen seurauksena opetuksesta jäi kuntien suuruudeltaan merkittävin toiminta-alue, tulee siitä kehityksen sijaan loppujen lopuksi leikkauskohde, koska kuntien täytyy järjestää inhimillisten palvelujen jatko heille, ketkä sote-alue jätti/jättää nyt oman onnensa nojaan. Tilanne muodostui äärettömän noloksi vastuun siirroksi valtakunnan päättäjiltä kuntien päättäjille. Käytännössä sote-manööverin vuoksi kunnissa kaikki tulevaisuuden suunnitelmat menevät, rahan puutteen vuoksi, uusiksi.

Kunnissa eteen nousee räikeä vastakkainasettelu, kun jo suunnitelluista ja luvatuista asioista ei voida pitää kiinni. Miten on, pistätkö miljoonan urheilupaikkaan ja samalla viet ikäihmisiltä kokoontumispaikan, jonka toiminta on jatkunut kymmeniä vuosia, joihin sote-alueella ei ole varaa? Luonnollisesti ikäihmisistä on pidettävä huoli siinä, missä huolehditaan lapsista, sairaista ja vammaisista, mutta se miten tämä vastuu lankeaa kuntapäättäjien päälle, on niljakkaan valmistelun ja epäonnistuneen sote-uudistuksen seurausta. Jos kunta lähtee nyt hoitamaan näitä ns. sote-alueelle kuuluvia perustehtäviä, saa se, takuuvarmasti, niitä jatkossa lisää. Jos taas kunta ei hoida mainittuja tehtäviä, jättää se osan asukkaistaan heitteille. Sote-uudistus söi paljon enemmän rahaa, mitä se tarjoaa ja nyt tämän ongelman ratkaisijoiksi pakotetaan kuntapäättäjät vieläpä niin, että kovimmille joutuvat pienten kuntien päättäjät.

Pohditaanpa yksinkertaisimman kautta koko sote-uudistuksen toteutusta: Valtio antaa varat ja määrää niillä suoritettavat tehtävät. Näinhän se menee eli sama homma, jos äiti antaa lapselle kympin rahaa kymmenen euron tavarat sisältävää ostoslistaa varten. Eikö näin ajateltuna koko sote-organisaatio uusine johtajineen ja päätäntäelimineen ole täysin turha. Sen sijaan, että tuhoamme kaiken suunnitellun ja luvatun, olisiko meidän kohtuullista myöntää po. uudistuksesta, että ahterilleen meni ei toimi vai katsommeko sivusta, kuinka synnytetty hirviö syö ja tuhoaa kaiken hyvän ja jo aikaansaadun siinä sivussa, kun osa sairaista, vanhuksista ja sairaista kärsii hoidonpuitteesta siirrettynä kauas tutusta ympäristöstä ja ystävistä - TÄMÄKÖ ON INHIMILLINEN HYVINVOINTI SUOMI?