YT-NEUVOTTELUT, SOPEUTUS, VÄKIKATO - POSITIIVISUUTTAKO?

Neuvostoliitossa ei johtoa kohtaan saanut esittää kritiikkiä, ei edes parannusehdotuksia. Kaikkeen annettuun täytyi tyytyä vaieten tai Siperia kutsui urputtajaa, pahimmillaan hänet nielaisi maanpovi. Kun valmistelu/päätös- ja toteutusvalta rajoittui muutamalle tyypille kärsivät miljoonat. Neuvostoliitto oli hyvä esimerkki siitä, kuinka onnettomat tunarit juhlivat surkeita tempauksiaan suurina saavutuksina, vaikka todellisuudessa kansan olot muuttuivat ankeaakin ankeammaksi. Tällaiselle tehottomalle, harvojen hallitsemalle ja määräämälle näennäisriemulle tuli onneton ja varsin nolo loppu. Valheessa ei pystynyt elämään eli jos arkena tarvittiin ruokaa ja rahaa, ilman niitä kukaan ei pärjännyt, vaikka kuinka ns. asiantuntijat näyttäisivät, valtaeliitin maksamia, tilattuja ja tuloshakuisia tilastoja.

Jos kunta, joka menettää asukkaita, nostaa veroja, vetää yt-neuvotteluita ja ajautuu sopeutustoimiin, juhlii menestystä ja menestyvää valtaeliittiä, sen kemujen aiheilla ei ole mitään kosketuspintaa kansan arkeen, koko päätöksenteon voidaan väittää ajautuneen täysin epärealistisille, tuhoon vieville, raiteille. Jos haluat muutosta moiseen apatian alhoon johtavan vaelluksen suuntaan, sinut leimataan ilkeämieliseksi maalittajaksi, hyvä ettei kansan viholliseksi, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan. Sopiikin pohtia, miten mainitun alamäen voi muuttaa, vaikka elettäisiin demokratiassa, jos päättäjien enemmistö siunaa vallitsevan taantumuksilleen tyylin. Oliko demokratiaa kritisoinut Machiavelli oikeassa ja pitäisikö toteuttaa hänen oivallustaan: Yksi muutos avaa aina tien uusille muutoksille?

En väitä kenenkään lukeutuvan pahoihin ihmisiin, joskin itsekkäiden joukkoon jokunen valmistelijamme täytyy lukea. He käyttävät häikäilemättä heikompia hyväkseen samoin kuin Hitler pompotti eichmanneja mielensä mukaan, jotta pysyisi vallassa. Hannah Arendt totesi aikoinaan, että ei ihmisen tarvitse olla paha eksyäkseen pahan toimien toteuttajaksi. Tällainen eksyjä on pikemminkin heikko ja menee helposti massan mukana. Ei siis missään tapauksessa tule tuomita heitä, keistä tulee, kymmenien yhteisten istuntojen seurauksena virkaeliitin kavereita ja sen seurauksena he noudattavat vanhaa suomalaista sääntöä: Kaveria ei jätetä. Pidän kuitenkin jokseenkin kohteellisena muistuttaa, että vaaleissa valitut päättäjät edustavat äänestäjiä ja siten toimivat heidän luottamushenkilöinään. Ehkäpä voisimme ottaa ohjenuoraksemme uusikaupunkilaisen kunnallisneuvoksettaren Helena Vartiaisen ohjeen: Me päättäjät teemme päätöksiä kuntalaisille emme toisillemme!