JAKAMATON SUURJAKO?

Itse lukeudun luetuimman paikallismedian lukemattomiin lukijoihin. Minulta kysyttiin juuri: luinko lehden, kun oli joka kotiin suurjako? Enpä lukenut, eikä se olisi edes ollut mahdollista, koska periferiassa, jossa asun, posti jaetaan vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Mikäli olisin halunnut saada postin arkipäittäin, minun olisi tullut pystyttää postilaatikko miltei kilometrin päähän kotoani. Silloin joutuisin hakemaan postin tiistaina, torstaina ja kenties lauantaina kilometrin päästä, nyt saan sen em. päivinä kolmensadan metrin päässä olevasta "lähi"laatikosta. Syy kyseiseen toimintani postin vastaanottamisen suhteen, joka lienee yleinen ratkaisu haja-asutusalueella, perustuu siihen yksinkertaiseen syyhyn, että laatikkoihin jaettava posti menettää merkityksensä ja uskottavuuden osalta rajoittuu laskuihin sekä Lidlin, Tokmannin, K-kaupan ja muiden yritysten mainospamflettien tarjoamiin tietoihin. Meidän printtimedian jutuista saan tiedon muilta, joten kiitos heille, kun säästävät aikaani.

Mikä on vanhempi kuin päivän vanha lehti, jonka toimitettu teksti on törkeästi manipuloivaa ja tarjoukset ovat vanhoja - siinä kysymykset, joihin muut, yhä kasvava joukko ja minä vastaamme: Ei kiitos! Kun katsotte esim. S-marketin parkkipaikan vilinää ja vertaatte sitä printtimedian mainontaan toimintansa perustavaan kauppaan, huomaatte ettei printtilehdykäistä lueta enää edes keskustassa. Johtuuko esim. rautakauppamme ahdinko siitä, etteivät taajaman ulkopuoliset taloudet saa lehteä ja siten paikallisen alan kauppiaan heille lähettämä kallis viesti jää matkalle ja yrittäjän maksu puolestaan matkustaa Turkuun lämmittämään julkaisun omistajan posaa? Elämme median kehityksen osalta mielenkiintoisia murroksen ja muutoksen aikoja. Vaikka perinteinen kirja puolustaa paikkansa, niin uutisvälineenä printtimedia siirtyy väkisinkin her/historiaan, jonne se kuuluukin - meillä jo toimitustyylinsä ja suosikkijärjestelmän vuoksi.

Meillä, kuten 1930-luvun Saksassa, media on voittajan puolella, ja sillä menee niin kauan hyvin kuin mainitulla Saksan medialla eli se pärjää kunnes voittajasta tulee häviäjä. Aina lopuksi oikeus voittaa, se saattaa viedä aikaa, mutta niin tulee lopulta käymään. Muutosta ja vääryyttä markkinoivan median muutosta/kaatumista hidastavat ne itsekkäät tarinan rustaajat, jotka kirjoituksillaan antavat po. median toimituslinjasta tasapuolisen kuvan: Mikä onkaan vihreämpi ratkaisu kuin siirtyä printtimediasta modernisti toteutettavaan vaihtoehtoon, silti joku kirjoittaa paperilehteen hiilijalanjäljestä ja kasvattaa printtimedian käytöllä hiilijalanjälkeä, syöden näin sanomansa uskottavuutta. Toinen taas menee ansaa, kun lataa, juuri hänen ajatusmaailmansa tyrmänneeseen, lehteen omalla kirjoituksellaan lisää lukuarvoa. Joskus sopisi ensin olla vähemmän itsekäs ja enemmän älykäs kuin nokkela ja innokas. Mikäli semminkin sikses epäilette sanomaani, niin yrittäkääpä maksaa läpyskän tilausmaksu kaupungin taseella.