Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa arkkipiispa. Hänet on koulutettu vetovan, tunteita herättävän, puhetyylin mestariksi. Tämän tyylin hän on oppinut niin hyvin, että on onnistunut, puhetaitojaan ja varmaankin myös kyynerpäitään käyttäen, saavuttamaan aseman, jossa vuositulot huitelevat lähes 150 000€. Tyhjien kirkkojen kirkkokunnan vetäjältä, se on ehkä hiukan itsekkäästi, mutta oman itsensä, perheen ja talouden osalta hyvin toimittu.
Hyväpalkkainen kirkonmies julistaa paatoksella lähimmmäisen rakkautta ynnä monikulttuurisuuta. Hän tarjoaa pakolaisille kirkkojen kellareita ja vastaavia, mutta ei omaa kotiaan tai edes talonsa lähipiiriä. Hänen mielestään on inhimillistä asuttaa ihmisiä vuosiksi kellareihin patjoille makaamaan. Pyhä kirkonmies ei välitä pätkääkään siitä, mitä nämä pakolaiset tuntevat, miten he viihtyvät ja kuinka he kotoutuvat osaksi vuosisataista monikulttuurista Suomea.
Saisiko koiraa pitää vuosia kellarissa vankina? Mitä tapahtuisi, jos vankeudessa estäisi vuosikausiksi koiran lajinomaisen käytöksen ja tarpeiden tyydyttämisen? -Tuloksena olisi hullu koira, jota ei voisi koskaan päästää ihmisten ilmoille liikkumaan. Jos joku jäisi kiinni moisesta koiran tylystä kohtelusta, hänet tuomittaisiin yhteiskunnan taholta eläimenpitokieltoon. Eikö ole vähintäänkin vinhaa, että eläimen huono kohtelu on tuomittavaa, mutta ihmisen saadessa saman kohtelun, kyseessä on jalomielinen inhimillisyys ja lähimmäisenrakkauden korkein taso.
Otetaanpa toiseksi esimerkiksi pääministerimme. Hän on varakas miljonääri, joka poikkeaa muista ökyistä siinä, että hän ottaa kotiinsa pakolaisia asumaan. Jos kaikki suomalaiset tekisivät näin voitaisiin puhua melkoisesta kansakunnan laupeudesta, mutta pääministerin kohdalla tilanne on kokonaan toinen. Pääministerillä on, toisin kuin kansan enemmistöölä, toinenkin koti. Kun kotien väli on reilut 500 km, voi ökymiljoonääri ottaa pakolaisia kotiinsa - siihen ensimmäiseen kotiin, jossa ei asu itse.
Loppujen lopuksi niin kirkonmiehen kuin pääministerin esimerkit osoittavat, että jos on millä mällätä, on helppoa olla inhimillinen pakolaisten ystävä ja monikulttuurisuuden kannattaja. Kun vielä media julistaa pääministetrin ja arkkipiispan teot suureksi humanismiksi ja huippuunsa viritetyksi kristilliseksi lähimmäisenrakkaudeksi, ovat molemmat tyypit saavuttaneet tavoitteensa - media nosti heidät pyhimyksiksi ja he saivat medialta sädekehän!
Kun omaa valtaa, aseman ja mammonaa, on helppo olla inhimillinen ja markkinoida mm. monikulttuurisuutta ja asuttaa pakolaisia siten, ettei monikulttuurisuus tai pakolaiset häiritse vähääkään omaa arkea. Mutta entäpä nämä pakolaiset ja he keiden joukkoon pakolaiset asutetaan. Pakolaiset ovat tietenkin reppanoita ja omien ongelmiensa, varattomuuden työttömyyden ja asunnottomuuden tms. kanssa painivat kanta-asukkaat ovat alhaisiaja ja itsekkäitä rasisteja - näin on media päättänyt ja näin media kansalle julistaa.
Entäpä ovatko pakolaiset sopetumattomia väkivaltarikollisia, raiskaajia ja epäkelpoja suomalaisen yhteiskunnan kiusanhenkiä sekä siivestäjiä. Tuskinpa kukaan tuleee tänne tieten tahtoen väkivalta tai raiskaus mielessä. Mutta miten mies muuttuu, kun häntä pidetään parinsadan miehen ryhmässä pari vuotta? Varmasti noissa oloissa alkavat naamat kyllästyttää, vitsit väljähtyä ja hormoniit hyrräämään. Juuri tämän vuoksi koiraakaan ei saa kohdella, kuten jalomieliset päättäjämme, uljaat mielipidevaikuttajat ja lähimmäisenrakkautta huokuvat kirkonmiehet haluavat kohdella pakolaisiamme!
Pohtikaa ihan itse kuinka esim. pääministerit ja arkkipiispat saavuttavat asemansa. Itse epäilen, että kyseessä ei ole kovinkaan inhimillinen, lähimmäisiä huomiova ja rakkautta huokuva suoritus, vaan häärskiä itsekästä pelaamimista, jumalatonta vallanhimoa, mammomonan ahneutta ja narsistista itsekkyyttä sisältävä toiminta. Ihmettelen kuinka nämä läpensä itsekkäät ihmiset voivat muuttua inhimillisiksi lähimmäisiä huomioviksi pyhimyksisi? Entä minkälainen on näiden rikkaiden ihmisten kosketuspinta pakolaisiin? -Ei minkäänlainen, he eivät tiedä tuon taavallista pakolaisten käytännön ongelmista tai auttamisesta, he eivät halua näitä pakolaisia edes lähelleen. Pakolaiset ovat näille ökytyypeille vain välinen, jolla päästään julkisuuteen jeesustelemaan ja kiillottamaan sädekehää.
On aivan selvää, että Suomessa on ulkomaalaisia raiskaajia ja kotimaisia rasisteja. Jospa media ökyjen jututuksen sijaan, ottaisi selvää maahanmuuttajaraiskaajien taustoista aina koko hiedän elmäntarinaansa myöden. Näin voisimme etsiä taustoista ongelmiin johtavat yhtymäkohdat. Tuolloin oppisimme tapahtuneista ikövyyksistä ja välttyisimme jatkuvalta virheiden toistamiselta. Eihän ongelmia saada kuntoon ökyjen tai piispojen itsestään selvillä hymistelyillä. Ongelmien korjaamiseen on vain yksi tie: Ne täytyy nostaa esiin, seuloa ajatuksella, älyllä sekä kokemuksella juuriaan myöden. Vain siten ongelmat saadaan hoidettua ja kenties poistettua kokonaan.
Pakolaisongelman hoitamiseksi olisi, kuten presidenttikin painottaa, puututtava itse ongelman aiheuttajaan eli lähtömaiden oloihin. Olemmeko todellakin tehneet päätäjien pöydissä kaikkemme pakolaisongelman torjumiseksi vai peräti olleet edesauttaneet pakolaisaallon kasvamista? Olisiko pakolaisten asuttaminen inhimillisempää jossain muualla kuin täällä? Ja jos päätämme vastaanotta pakolaisia tänne, on meidän paneuduttava onnistuneen kotoutukseen suunnitteluun. Kaikki näkevät ettei ongelman ulkoistaminen SPR:lle johda onnistuneeseen kotoutukseen, vaan kantaväestöä kuin pakolaisia koetteleviin suuriin ongelmiin.
Kaiken kaikkiaan pakolaistenvastaanottoon tai maahanmuuttoon saati uusmonikultuurisuuteen ei Suomessa ole paneuduttu lainkaan syvällisesti tai vakavasti. Kaikki on jäänyt arkkipiispan ja pääminsterin tasoisten juhlapuheiden ja tempausten tasolle. Näitä ovat seuranneet omilla avoilla ajattelemattomat ja luomiskyvyttömät
"minusta monikulttuurisuus on hienoa" -ihmiset. Juuri tämä titteileitä ja asemaa nöyrästi kunnioittava sekä mediaa sokeasti uskova porukka on omalla kritiikittömällä hölmöydellään aiheuttanut uusmonikulttuurisuuden ongelmat ja estänyt niiden korjaamisen. Kun huomioidaan, että koiriakaan ei saisi vuosiksi asuttaa keskitysleirimäisiin oloihin kuten kirkon kellareihin tms., voidaan näitä
"minusta monikulttuurisuus on hienoa" -ihmisiä pitää tämänpäivän todellisina käytännön rasisteina.
