Jo Lipposen pääministeriajoista alkaen duunarit saivat sivusta katsoa, kun SDP lähti kalastamaan äänestäjiä Kokoomuksen vesille. Urpilaisen ja Jungerin rakkaushöttö-huumassa työ ja sen tekijä unohdettiin totaalisesti. Kun samalla Kokoomusessa virkahenkilö ja ammattipolitiikkosiipi jyräsi yrittäjät ja patruunat, ei todellisia yrittäjiäkään juuri noteerattu valtiovallan taholta. Näin Suomesta syntyi aaltelisvaltaa muistuttava, muutaman ammatikunnan, huippuvirkahenkilöiden ja ammattipolitiikkojen hallitsema yhteiskunta.
Suomessa valtaa piti parikymmentä vuotta pieni muutaman ammattikunnan eliitti, joka kasvatti omaa posaa ja nuoleskeli kilvan maamme virkahenkilöstöä sekä petasi itselleen ja omaisuudelle parempaa tulevaisuutta. Nämä aateliset rohmusiva härskisti perusduunarien tekemät vientitulot, vähät välittäen maamme muistakaan perustyön tekijöistä - heidän piikkinsä velkannuttiin ja velkaannutaan yhä. Näin Persuista ja Soinista tuli työtä tekevien viimeinen oljenkorsi. Seurasi jytky ja jatkojytky. Keväällä puolimiljoonaa suomalaista antoi äänensä Soinin johtamille persuille.
Hallitus syntyi räväkästi ilman vaalitappion kärsineitä Demareita. Duunarien tyytyväisyyttä vaalitulokseen seurasi odotukset Persujen vaalilupausten toteutumisesta. Myös muualla alkaneen nousukauden positiivisia vaikusten odotettiin alkavan näkyä Suomessa ja telakkamme saivatkin uusia tilauksia. Ikävä vaan, että hallitus ei saanut orastaneesta noususta kiinni, vaan pikemminkin sen hallitusohjelma alkoi näyttää Suomen tulevaisuutta ja etenkin köyhää kurmoottavalta kehityksen jarrulta.
Persuja äänestäneet puolimiljoona duunaria saivat pettyä kerta toisensa jälkeen, kun puolue järjestään söi antamasa vaalilupaukset. Soinin vaalipuheissa tarjoama muutoksen pelastusrengas, johon Demareiden unohtamat duunarit tarttuivat, muutui nopeasti hataraksi oljenkorreksi ja viimeistään viime viikolla ratakiskoksi, joka vie siihen tarttuneen Persuja äänestäneen duunarin syvemmälle kurjuuteen kuin koskaan ketään on viety itsenäisen Suomen aikana - Persut söivät kaikki vaalilupauksensa.
Kun Pesuissa keväällä vaadittiin vaalilupausten pitämistä sekä hallituksesta lähtöä, räiskäisi Soini totuuden, muutosta odottaneiden, duunareiden naamalle: Hän totesi ettei uusien vaalien kautta valtaan päästetä vihervasemmistoa. Soini siis asettui avoimesti demokraattisia vaaleja vastaan, vaikka ne olisivat mitä todennäköisemmin tuoneet selkeän vaalivoiton juuri Persuille. Vaalien sijaan Soini valitsi vihervasemmiston mollaamisen sekä sillä pelottelun, mutta välittömästi tämän jälkeen Soini pestasi erityisedustajakseen vihreiden Haaviston. Persujen koko polittiikka on vain ja ainoastaan tähdännyt ja tähtää vain yhteen asiaan: Soinin tähden täytyy loistaa ja mahdollisimman korkealla, millään muuaalla ei ole mitään väliä, ei edes sillä, vaikka koko puolue häviäisi maan päältä!
Sipilän säälittävät yhteiskuntasopimussaneluyritykset, pöyristyttävä hallitusohjelma ja niitä seuraavat katastrofaaliset temput ovat saaneet suurimman osan tavallista pienipalkkaista kansasaa jyrkkään vastarintaan hallituksen kanssa. Maan sadattuhannet reilut kaksitonnia kuukaudessa tienaavat eivät kertakaikkiaan hyväksy sitä, että heidän vuositulostaan leikataan lähes kuukauden palkka. Jokainen laskutaitoinen ymmärtää, että tämä romuttaa niin verotuspohjan kuin kotimaisen kysynnän eli suoraan sanottuna se ajaa koko maan niin talouden kuin turvallisuuden osalta kaaokseen.
Surullisina näissä Sipilän hallituksen esittämissä palkanalennuksissa ja työajan pidennyksissä lienee se, että ne osoittavat ajatelman taustavalmistelijoiden ja esittäjien kyvyttömyden nähdä mihin ehdotelma kaikissa tapauksissa johtaa. Vaikka maailmaan tulisi minkälainen nousukausi, estää sipilläläisten kaavailemat leikkaukset Suomessa nousun kanavoitumisen ostovoimaksi ja maksetuiksi veroiksi. Onnettoman sipiläläisen yhteiskuntasähläyksen takana lienevät sama virkahenkilöstö huippu ja valmistelijat, jotka ovat suorittaneet myös aikaismpien hallitusten vastaavat Suomen suohon vieneet kaavailut.
Jos Persujen ensimmäinen jytky perustui puolueeseensa ja sen EU-politiikkaan kyllästyneisiin keskustalaisiin ja toinen jytky Persuja työväenpuolueeksi luulleisiin demareihin, niin kolmatta jytkyä ei enää tule. Perussuomalaisten toimet hallituksessa antavat SDP:lle viimeisen tilaisuuden olla satojentuhansien suomalaisten työläisten puolue. Eikä missään tapauksessa sovi unohtaa Vasemmistoliittoakaan, joka Demareita pienemmällä markkinarahalla, mutta duunarit huomioivalla politiikalla tulee keräämään oman osansa Persuja työväenpuolueeksi luulleista ja äänestäneistä duunareista.
Persuministereissä on Soinia lukuunottamatta, kokemuksen puutteesta huolimatta, potetiaalia, samoin Kokoomuksella on muutama oiva ministeri. Ikävä vaan, että Persujen puoluekokous sinetöi puolueen tulevissa vaaleissa tapahtuvan romahtamisen. Vai voiko joku väittää, että Soinilla on kaikkien näiden takinkääntöjen jälkeen minkäänlaista uskottavuutta viedä puolue vaalivoittoon? Soini oli korkealle nostettu kansan kielellä puhuttu kansamies, joka osoittautui samanlaiseksi ellei pahemmaksi luikuriksi ja takinkääntäjäksi kuin haukkumansa politiikot. Jo nyt väki jättää avoimesti soinilaiset perussuomalaiset.
Loppujen lopuksi Vasemmistoliiton ja SDP:n ei tarvitse tehdä muuta kuin huomioida tulevien lakkojen seurauksena pidettävissä vaaleissa AY-väki eli tavallisetr duunarit ja puolueet saavat takaisin Persuille menettämänsä äänet. Kaiken koetun jälkeen niin demarien kuin vasemmistoliiton duunarit äänestänevät duunareita ja palauttavat puolueet juurilleen. Kokoomuksen äänimäärään uudet vaalit tuskin vaikuttavat, joskin puolueen yrittäjä/patruunasiiven soisi etenevän. Keskustassa perinteiset voimat jylläävät väyrysläisten kanssa ja turvaavat tulevien vaalien jälkeen kehäkolmosen ulkopuolisen elämän.
Lakot ovat se pienempi paha, jolla Suomessa saadaan aikaiseksi uudet vaalit. Toinen vaihtoehto on väkivalta. Ilman lakkoja SSS-hallitus veisi Suomea päivä päivältä lähemmäs sitä tilannetta, jossa sadattuhannet tuntevat väkivallan oikeutetuksi. SAK on avoimen rähinän välttämiseksi ottanut Robin Hoodin roolin pyrkiessään estämään tavallisen perustyötä tekevän kansan elämisentason romahduttamisen. Mitä ilmeisimmin toinen Robin Hood presidentti olisi jo toiminut, mutta häneltä vietiin jousi ja miekka eli valtaoikeudet hajoittaa eduskunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!