torstai 31. lokakuuta 2013

LEHTI SOTKEUTUI LOPULLISESTI OMAAN KIEROILUUNSA!

Muutama kokoomuslainen rustasi tekstin läpyskään joku kotva sitten. He kirjoittivat oman totuutensa, lisäten siihen abstraktisen luonneanalyysin. Tuo kirjoitus oli kuin teloitusosaston edessä sanotut viimeiset sanat. Sen jälkeen ovat verbaliikan luodit lentäneet ja repineet kirjoittajat riekaleiksi. Ehkä kirjoittajat ajattelivat, etteivät he loputtomasti voi vaieta ja kyllä heidän kirjoitukseen joku uskoo, kun näkee nimet kirjoituksen alla. On vaikea olla pitkäjännitteinen varsinkin riidankylväjän hampaissa, mutta toisaalta kannattaako vakuutta heitä, ketkä ovat ennestään vakuuttuneita, jos samalla epäilijöiden määrä kasvaa? Psykologia ja mediaoppi ovat ihan oikeita tieteen lajeja, joten niihin pitäisi suhtautua vakavasti. Muuten käy niin, että pikaisesta huippuideasta tulee se lopullinen sinetti, joka saa giljotiinin terän kovaan vauhtiin ja putoamaan kovalla kolinalla alas!

Tänä päivänä kieroilijat sortuivat oman kieroutensa tökeryyteen. Vieraspaikkakuntalaisen sivustaseuraajan kirjoitus sisältää käsittämättömän tarkkaa yksityiskohtaista tietoa. Herääkin väkisin kysymys, onko tällä tarinan vieraspaikkakuntalaisella allekirjoittajalla tapana rustata almanakkaan aivan kaikki se, mitä Uudenkaupungin kokoomuslaiset tekevät? Edes sisäpiiriläinen ei pysty moisen tarinan vääntöön ellei tarkista kaikkea tapahtunutta almanakastaan tai..... . Jutun tekstiasu herättää lisää epäilyksiä vieraspaikkakuntalaisen allekirjoittaman tekstin suhteen - tuntuu niin tutulta. Samoin ihmetyttää seurakuntalaisen tittelin nostaminen esiin jutun kirjoituksessa. Muualla seurakuntaan viittaaminen lisännee uskottavuutta, meillä se kertonee enemmänkin päästä löytyneistä sarvista ja suurista sellaisista. Tekisipä mieleni sanoa, että nyt läpyskän väki takapiruineen ja suurine sarvineen jäi kiinni rysän päältä!

Yleensäkin ihmetyttää koko vääntö SOPIMISESTA. Jos yksi äänestää nyt, kuten aina on äänestänyt  vasemmiston mukana linjalla: KÖYHÄT KYYKKYYN JA RAHAT HALLEIHIN jne. ja toiset ovat tasapainottamassa kaupungin taloutta, jottei kaikkia palveluja tarvitsisi karsia; KUINKA TÄLLAINEN LINJAERO VOIDAAN SOPIA? Jos me katsomme kaupungin talouslukuja, emme me voi sopia onko tilanteemme hyvä vai huono. Totuutta ei voi sopimalla muuttaa, sen suhteen joko ollaan oikeassa tai väärässä. Erittäin karvaaksi käy talouden osalta valheessa eläminen ja uskotteleminen itselle ja muille: MITÄ KAUEMMAKSI MAKSUN AIKA SIIRTYY, SITÄ ENEMMÄN REALISMI JA VELANMAKSU SATTUU!

Totuudesta voidaan läpyskän sivuilla valehdella. Nämä valheet saattavat utopistisuudessaan näyttää hienoilta, suurilta ja mahtavilta, mutta ikävä fakta on se, että ME EMME VOI ELÄÄ LÄPYSKÄN UTOPIOISSA VAAN JOUDUMME TYYTYMÄÄN ARKISEEN ALICENKATUUN; Katuun, jossa jopa valopylväät ovat ottaneet hyökkäävän lähtöaskeleen kohti viattomia autoilijoita. Nyt tarvitaan läpyskän riidan kylvön ja riidan kylvämisen sijaan totaalista faktoihin perehtymistä ja yli puoluerajojen tapahtuvaa ryhdistäytymistä, jotta viimeinkin päätöksen teossa keskitytään siihen olennaiseen eli KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI TOIMIMISEEN!

Koko sopan aiheuttaja on läpyskä. Koko menneen valtuustokauden se mollasi määrättyjä valtuutettuja riitaisuudesta, häiriköinnistä ja kiusaamisesta. Mistään ei löydy ensimmäistäkään pöytäkirjamerkintää moisista tapahtumista eikä tallenteistakaan löydy kuin vasemmistoveteraanin törkeä käyttäytyminen valtuustossa. Kun tutkintapyynnötkin tyrehtyneet alkusavuihinsa, voi ihmetellä läpyskän toimituspolitiikka: ONKO SE VAIN JA AINOASTAAN RIIDAN KYLVÄMINEN? Tuntuisi helvettiin pääsee vähemmälläkin pahanteolla, mutta kai sinnekin voi mennä ovet paukkuen! Joka tapauksessa, kiitos läpyskän, kohta tulee umpeen viides vuosi, kun kaupungintalous on jäänyt lapsipuolen asemaan: TÄNÄ VUONNAKIN TULEE MUUTAMA MILJOONA MIINUSTA!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

UUDESSAKAUPUNGISSA ON RAJUJEN INVESTOINTIEN AIKA!

Meidän täytyy nähdä tulevaisuuteen selkeästi sekä realistisesti. Kaupungin täytyy palvella asukkaita kehittämällä heidän palveluitaan ja elämisen puitteita. On viimeinkin ryhdyttävä kehittämään Uuttakaupunkia. Ainoa järkevä tapa tämän toteuttamisessa on voimakas investointiaalto. Meidän on pikaisesti tehtävä päätökset ikäihmisten palvelujen modernisoimiseksi, opetuksen taso on nostamiseksi valtakunnan huipulle, uimahallin remontoimiseksi, monitoimihallin sekä hiekkatekonurmen rakentamiseksi. Nämä hankkeet ja paljon muuta täytyy nuijia nopeasti läpi ja saada käytännön toimet aluilleen, sillä pian on myöhäistä.

Kaupunkilaisten lihava lompsa on vaihtunut mittavaan, jatkuvasti kasvavaan velkataakkaan. Velkataakkamme ja sen aiheuttaneet valtaan läpyskän valheilla nousseet sekä siellä vuosia pysyneet, ovat tehneet Uudestakaupungista syrjään työnnetyn kaikkien hyljeksimän köyhän hullun. Naapurikunnat karttavat kansamme käytäviä kuntaliitosselvityksiä. Kukaan ei halua velkojemme maksajiksi. Kukaan ei halua kotikuntansa keskustaajamaksi entistä, hyvin asukkaitaan joskus palvellutta, kaunista kaupunkia, joka on muuttunut palveluita alas ajavaksi, keskustan liikkeistä tyhjentäneeksi kuihtuvaksi teollisuusalueeksi. Meidän virheiden maksajat tulevat muualta, samoin he maksavat tekemämme tulevat investoinnit, joten nyt piikki on auki!

Omien, valtion toimien sekä valheella valtaan saatujen päättäjien vuoksi Uudellakaupungilla ei ole realistisia mahdollisuuksia selvitä jatkuvasti syvenevästä taloudellisesta ahdingosta. Ikävä kyllä, tällä menolla Uusikaupunki on pakkoliitoksen edessä. Emme tule nykytyylillä koskaan itse selviytymään velkataakastamme, maksajat tulevat muualta, JOTEN NYT PITÄÄ INVESTOIDA RAJUSTI. Ainoa kohtuuetäisyydeltä löytyvä riittävän suuri kunta, jolla on kykyä maksaa munauksemme, on Rauma. Mitään muuta vaihtoehtoa meidän on turha haikailla. Voimme unohtaa puheet Aluesairaalan tänne jäämisistä, asioiden hoidosta Imatran tyyliin ja kaavailuista, joista emme enää tulevaisuudessa voi  päätä itse.

Ainoa asia mihin voimme puuttua, on elinympäristömme muuttaminen harmaasta ränsistyvästä teollisuusalueesta viihtyisäksi, kasvavaksi palvelukeskukseksi! Tämän johdosta meidän täytyy investoida rohkeasti tulevaisuuteen. Vuosikymmeniä säästökohteina olleiden lasten sekä ikäihmisten on saatava viimeinkin jotain: Opetukseen on satsattava, ulkoilupaikat pistettävä kuntoon, ikäihmisten harrastukset ja kokoontumispuitteet on entrattava ajan tasalle, viimeinkin täytyy satsata liikuntapuitteisiin sekä kulttuuriin, kuten hiekkatekonurmeen, monitoimihalliin sekä että kaikkeen kaupunkimme kehittämiseen. Enää meidän ei tarvitse suunnitella systeemejä tai toimintamalleja, nyt on pysyvien puitteiden rakentamisen aika. Vai luuleeko joku, että tulevassa Rauman valtuustossa istuvilla, ryhmäkuriin alistuvilla, kahdella demarilla, yhdellä kokoomuslaisella tai yhdellä keskustalaisella on kykyä, arvovaltaa tai edes halua turvata kaupunkimme etuja.

tiistai 29. lokakuuta 2013

RANNAT MYYNTIIN JA VEROPROSENTTI ALAS, 14% ON HYVÄ!!!

Istuin tänään valtion virkamiehen kanssa kahvilla. Niinpä, pitkän pohdiskelun, vakavamielisen mietiskelyn ja luovan keskustelun lopuksi löysimme ratkaisun kaupunkimme pelastukseksi.

Olemme korkean verotuksen onnettomasti hoidettu kunta, joka sahaa sitä oksaa, minkä päällä se istuu. Niin hienosti oikeiston ja vasemmiston yhteistyö sujuu, että juupas...eipäs -tahdilla saha liikkuu tehokkaasti oikealta vasemmalle kovasti kiihtyvällä vauhdilla. Fraasien heitoilla ja sopimattomilla esimerkeillä kuulutetaan yksimielisyyttä kaupunkimme eteen, mutta mitään käytännön ratkaisuja ei oteta vastaan. Neljän vuoden takaiset fraasit talvisodan hengestä ja uki-sopimuksista valuvat taloutemme kanssa kilpaa alaspäin kuin pökäle viemärissä!

Meidän  on pakko saada kaupunkimme talous kuntoon, mutta: veronkorotus ei käy, toiminnan tehostaminen ei käy eikä kaupungin kehittäminenkään käy. Joten ölinän sijaan pitää kyetä istuttamaan  ratkaisu. joka kelpaa kaikille. Tehdään jotain todella radikaalia, kun mikään normaali järkiratkaisu ei idä poliittiseen roudan jäädyttämässä  pellossamme. On olemassa kelpo ratkaisu, joka helpottaa köyhien olemista sekä saa ökyvarakkaat nelistämään kaupunkimme turvaamaan sen harmonisen tulevaisuuden!

Meillä on merenrantaa kymmeniä kilometrejä, pistetään ne myyntiin. Samalla pudotetaan veroprosentti 14. Tempaus helpottaa täällä kituuttavien elämää, vilkastuttaa elinkeinoelämäämme ja näin saa verot toista kautta kiertämään ainakin osittain kaupunkilaisten yhteiseen veroarkkuun! Tänä veronkorotusten  päivänä veroprosentin alennus löisi itsensä valtakunnan ykkösuutiseksi. Katseet kääntyisivät tarjolla oleviin rantoihimme, jopa Kauniaisissa alkaisi kapsäkkien pakkaus ja muutto aalto Uuteenkaupunkiin. Kilpajuoksu rannoillemme alkaisi!

Jos saisimme verojen alennuksella kaupunkiimme kymmeniä ökytuloista, siis oikein kunnon kapitalisteja ei mitään pikkurikkaita, niin yksi tällainen maksaisi parhaimmillaan kymmenien ellei peräti sadan paikallisen keskituloisen verokertymän! Mielestäni tämän pohjalta meidän täytyy rakentaa talvisodan hengessä kaikkien valtuustoryhmien kesken Uusikaupunki sopimus! UGH!

lauantai 26. lokakuuta 2013

HÄIKÄILETTÖMÄN VALEHTELUN KORKEIN TASO SAAVUTETTU 1939 vai 2013!

Julkaisun toimittaminen on sitä, ettei juttuja vaan lätkitä tai tehdä summanmutikassa vaan ne toimitetaan julkaisun linjan mukaisesti. Vapaa, ns. riippumaton lehdistö pyrki kertomaan asiat kuin ne todellisuudessa tapahtuivat. Vapaan lehdistön periaatteisiin kuuluu myös tasapuolisuus. Tämä näkyy määrättyjen tapahtumien kaikki osapuolet huomioivana toimitustyönä. Jopa journalistiliiton ohjeistuksessa korostetaan tätä selkeällä rautalankamallilla. Demokratiassa vapaa julkinen sana on yhteiskunnan toimivuuden perusta. Ilman vapaata, rehellistä julkista sanaa ei voida järjestää edes tasapuolisia vaaleja. Kun media ei ole vapaa, halvaannuttaa se demokratian.

Totalitarismin alaisuudessa julkinen sana muuttuu propagandakoneeksi. Sen tehtävänä on paisutella hyviä asioita ja salata huonoja asioita. Jos ongelmia ei voi salata, julkisen sanan tehtäväksi muodostuu selityksen löytäminen ongelmille, jotta valtaapitävät säilyttävät kasvonsa. Totalitarismissa julkisen sanan ainoa tehtävä on pitää kansa tyytyväisenä. Huomio käännetään ongelmista toisaalle. Valtaapitävien arvostusta pönkitetään jatkuvasti toistuvina kuvakavalkadeilla: johtajat kertovat ilouutisia kansalle, johtajat avaavat tehtaita, johtajat kuuntelevat iloisia kansalaisia, johtajat ottavat lapsilta vastaan kukkia, johtajat tervehtivät paraati joukkoja sekä johtajien saavutuksia juhlitaan makkarajuhlilla.

Demokratiassa julkaisu on kansalaista varten ja oman seutunsa yhdistävä ääni. Julkaisusta puuttuvat kaikki totalitarismin elkeet: totuus on uutisoinnin perusta, tasapuolisuus on itsestään selvyys, henkilöpalvonta on täysin vierasta, vapaa julkaisu tiedottaa eikä opeta ja se ajaa tinkimättä lukijoidensa ja heidän asuinalueensa etua. Tasapuolisuuden tavoittelun huippuna voitaneen pitää sitä, kun porvarilehti palkkaa vasemmistolaisen päätoimittajan.

 Voisitteko ikinä kuvitella Hesaria tai Aamulehteä toimitettavan niin, että kritiikittä samaa tyyppiä ylistettäisiin vuodesta toiseen, hänen vuokseen vaiettaisiin totuudesta, jahdattaisiin viattomia, kerättäisiin nimilistoja syyttömien pään menoksi, järjestettäisiin valheiden varaan rakentuvia juhlia tai levitettäisiin valheita oman porukan vaalimenestyksen takaamiseksi? Voisitko kuvitella Ylen tai MTV3 päätoimittajaa kuvan kanssa esiintymässä viikosta toiseen julistamassa omaa asiantuntemustaan tahikka erinomaisuuttaan? Ja kaiken huipuksi voisitko kuvitella vapaan julkaisun julistavan olevansa vapaa julkaisu ja olevansa oman lukijakuntansa asialla?

Yhdenkään vapaan julkaisun ei tarvitse vapaassa demokratiassa julistaa olevansa yhtään mitään. Julkaisulla on julistamisen sijaan täysi vapaus näyttää olevansa vapaa, tasapuolinen ja lukijoidensa asialla oleva uutisoija. Jos näin ei ole, vapaan demokraattisen yhteisön jäsenet kääntävät sille selkänsä, jolloin  kansakin näkee näkee julkaisun puolueellisuuden ja jättää noteeraamatta sen. Eihän puolueellisessa, pienen piirin etua ajavassa mediassa alennu nimellään esiintymään muut kuin he, ketkä haluavat po, median häikäilemättömän toiminnan suojaan ja osaksi kepulikonstein itselleen henkilökohtaista valtaa pelaavien joukkoon.




torstai 24. lokakuuta 2013

KOKOOMUSHIIPPARIT TUIMAILEE TOISILLEEN PIKKUSORMI PYSTYSSÄ... TEEPUSSIT LENTÄÄ JA VIINI LÄIKKYY!

Riidan noustessa mahdottomiin mittoihin, kannatta istua pöydän ääreen korkata viskipullo plus puhua asiat selviksi nokatusten. Näin ei sanonut Gandhi eikä Zarathustra vaan monivuotinen, välillä vihertänyt, kokoomusvaikuttaja Tarmo Kangas. Viime kaudella ei mainostettua riita edes ollut muualla kuin läpyskän palstoilla, joten istuskelu, olemattoman sopiminen plus viskinjuonti jäi toteuttamatta. Nyt riita on koko kaupungin tiedossa plus riitelijöiden nimetkin tiedetään. Uljaasti pikkusomia heristellen kokomuushiipparit sättivät toisiaan. Sinänsä ikävää, että nytkään viskiohje ei toimi, sillä niihin ryystimiin, mihin kokoomusmiesten käsi pikkusormi oikeaoppisesti ojennettuna tarttuu tarttuu, ei käy viski. Po. tyypit ovat kultivoituneita teeeen ja viiiinin nautiskelijoita.

 He eivät ole tottuneet sopimaan, heitä ei kiinnosta totuus, faktat, muiden ajatukset tai mielipiteet ja kaikkein vähiten heitä KIINNOSTAA TÄMÄN KAUPUNGIN TULEVAISUUS. He ovat kuin hiekkalaatikolla kiukutteleva pikkupoika, joka haluaa kaikki lelut itselleen plus jonka isä on kaikkein vahvin. Jos oikeistossa olisi yksikin HELENA VARTIAISEN mitat täyttävä johtaja, hän käyttäisi plus näyttäisi johtajuuttaan, kutsuisi omat joukkonsa kokoon ja runnoisi väkisin pysyvän sovun aikaiseksi, niin että sovussa olisi mukana 22 valtuutettua.

Hieman oiontaa julkisuudessa levitettyyn väärään tietoon. Wala marssi puolueensa ääriharavana valtuustoon kahden demarin välissä, siinä imussa valtuuston menivät loputkin kokoomuslaiset. Walan lehdistösuhteita, hallituskäytöstä plus makkaramestarin elkeitä saavat läpimenneet  kokoomuslaiset kiittää. Joidenkin vaalilauseet esim. ollaan ihmisiksi, olivat selkeää ratsastamista lehden luomalle walheelliselle kuvalle valtuuston riitaisuudesta. Wala ei ole koskaan vaatinut talouden kiristämistä. Tuskin hän edes vieläkään tunnustaa kaupungin taloudellista ahdinkoa. Häenelle plus etenkin HÄNEN TAKAPIRUILLEEN SEN MAINITSEMINEN ON KIUSAUSTA, HÄIRIKÖINTIÄ PLUS RIIDAN HAASTAMISTA!

Wala antaa aivan väärä kuvan Tontonmäestä. Koko hanke runnottiin äärettömän nopeasti läpi VUOKRAOMAKOTITALOINA, JOHON VUOKRALAISET OLIVAT TIEDOSSA! Tällä vakuutettiin valtuutetut Tontonmäen rakentamisen taakse - 43 autotehtaan ulkolaista insinööriä ja lapsiperheet olivat tulossa Tontonmäelle vuokralle hintaan: lähes 1 000,00e+sähkö+vesi/kk. Moni piti tätä silkkana utopiana, mutta ikävä kyllä enemmistö uskoi huuhaa valmisteluun  mm. lähes jokainen kokoomusryhmän jäsen, niinpä saimme Tontonmäen.

Viime valtuustossa istuneet kokoomuslaiset olivat lähes poikkeuksetta kaupungin nykyiseen ahdinkoon johtaneen esittelyn takana. On naurettavaa yrittää pestä tästä kätensä toitottamalla: OLIN TONTONMÄESTÄ ERI MIELTÄ! Kun jotkut nyt haukkuvat Walaa luopioksi, kannattaa näiden  katsoa ympärilleen ja silloin löytää heitä ketkä vuosia vastaan inahtamatta marssivat nöyrinä sotilaina Walan johtamassa rintamassa. Ehkä Walalla on täysin toinen käsitys siitä ketkä ovat luopioita.

Ihan omiin sfääreihin voidaan osaamattomuuden suteen korottaa määrättyjen tyyppien mediakäytös: Toimitaan kuin eläimet, jotka elävät vai nykyistä hetkeä vailla harmainta hajua tulevaisuudesta. No, ehkä tiistaina oli hauska lukea käsi onnesta täristen plus nuppi riemusta tutisten läpyskää: -Noin minä kirjoitin, minä sanoin viimeisen sanan! -Katso nyt kuinka fiksu plus kova minä olen. -Enkö ole kova minä, MINÄ, MINÄ, MINÄ... No entäs kuinka sama suu pannaan tänään?: - Se alhainen valehteleva plus puolueellinen lehti.... Niinhän se on, mutta tiistain plus torstain jälkeen kansa ajattelee aivan toisin... Ilman tiistain rustausta ei olisi tullut tämän päivän möyhennystä. Suosittelen mediaoppiin ja propagandaan perehtymistä. Tähän kaupunkiin sopivaa tiedotussuunnan tietotaitoa ja kokemusta löytyy hakusanan Joseph  Goebbels takaa plus suhtautukaa lukemaanne kuin kantaisitte tähteä hihassanne!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

TARVITSEMME ANNA ERIKSSONIN ROHKEUTTA!

Anna Eriksson uskalsi tehdä oman ratkaisunsa ja lähteä tekemään musiikkia omilla ehdoillaan. Hän jätti tutun ja turvallisen, otti muiden mielestä riskin, mutta luottamalla itseensä hän onnistui. Samaa itseluottamusta tarvitaan päättäjiltämme. On satsattava kaupunkimme luontaisiin ja luotuihin vahvuuksiin. Turhan jaarittelun, kinaamisen ja oman puoleen eteen pelaamisen sijaan on viimeinkin kyettävä yhteistyöhön ynnä terveeseen itseluottamukseen nojaavaan kaupunkimme kehittämiseen.

Anna Erikssonilla oli vaihtoehtoja. Hän pystyi valitsemaan tutun ja tuvallisen sekä oman vaihtoehtonsa välillä.  Uudenkaupungin kaupungilla ei ole vaihtoehtoa: tuttu ja turvallinen. Lisäksi me olemme jo nostaneet veroja ynnä myyneet miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta, kuten muut kaupungit nyt tekevät. Meidän on löydettävä jotain muuta ynnä uutta.

Kiitos Kari Kosken meille on tulossa ja tullut uusia työpaikkoja. Niistä ei ole mitään hyötyä, jos ne eivät muutu uusiksi asukkaiksi. Jos näin ei käy olemme heittäneet miljoonia euroja minotauruksen ahteriin. Tarvitaan uskoa ja rohkeutta satsata niihin tekijöihin, mitkä saavat ihmiset muuttamaan tänne. Nämä samat tekijät lisäävät nykyisten kaupunkilaisten viihtyvyyttä ja katkaisevat kaupungista pois suuntautuvan muuttoliikkeen. Nyt meillä on mahdollisuus, jos emme käytä sitä valumme kinaten ynnä toisiamme sättien kohti pakkoliitosta osaksi Raumaa!

Samalla on kohtuullisen välttämätöntä pistää kaupunkimme siihen kuntoon, että se pystyy itse rahoittamaan toimintansa. Tämä tarkoittaa taloudellisten ongelmakohtien korjaamista, ei umpimähkää säästöjen nimissä tapahtuvaa roiskimista ja kaupungin kaikkien, myös kilpailukykyisten palveluiden totaalista alasajoa. Se tie vie auttamatta tuhoon muuttotappion ynnä kuihtuvan elinkeinoelämän seurauksena.

tiistai 22. lokakuuta 2013

OLLAAN IHMISIKSI RAUHANTEKIJÄ : nyt hallitus vaihtuu!

Suurin positiivisin odotuksin suhtauduin kaupungin tulevaisuuteen kuullessani hallituksemme koostumuksen. Uskoin sen kykenevän puuttumaan kaupunkimme suurimpaan ongelmaan, jonka eteen edellinen hallitus ei pistänyt kortta ristiin, eli talouteen. Kuitenkin jo keväällä alkoi hälyttäviä tietoja tippua päättäjien pöydän ympäriltä. Toinen puheenjohtaja piti päättäjien toimintaa riitaisena ja toisen mielestä kaikki sujui äärettömän hyvin. Vähän sama, jos kaksi ihmistä mätkii toisiaan kuonoon ja toinen ei huomaa lyöntejä. Silloin ei päässä ole tuntoa eikä juuri muutakaan.

Edelliskerralla valtuustoon meni äänivyöryllä RAUHANTEKIJÄ. Siitä huolimatta ko kausi leimattiin juuri hänen suullaan riitaisaksi. Vaikka mistään ei löytynyt pienintäkään näyttöä riitaisuudesta, häiriköinnistä jne., niin koko vaalikauden ajan kaupungintalous jäi rempalleen. Hallituksen pöydän ympärillä istujat keskittyivät, taloudesta välittämättä, olemattomiin: kiusauksiin, häiriköinteihin ja riitaisuuksiin sekä niistä sikiäviin ilmoituksiin työkiusauksista ja tutkintapyynnöistä.

 Kun otetaan huomioon viime valtuustokausi, sen aikana saadut valtion harkinnanvaraiset avut ja myyty kaupunkilaisten omaisuus, TALOUTEMME MENI MIINUKSELLE 16 MILJOONAA EUROA! Tämän lisäksi menetimme asukkaita, työpaikkoja, yritysten määrä väheni ja ajoimme kaupunkilaisten palveluita alas. Meillä oli kallis rauhantekijä, joka mainosti julkisessa sanassa olemattomia riitoja ja kiusauksia vähät välittäen hallituksensa lainmukaisesta päätehtävästä: KAUPUNGIN TALOUDESTA VASTAAMISESTA!

Nyt valtuustoon meni rauhantekijän lisäksi OLLAAN IHMISIKSI tyyppi. Viimeistään nyt sopi odottaa inhimillisen rauhan nousevan julkisuuteen. Mutta jos aikaisemmin riita oli tehtyä ja teennäistä, nyt se on todellista ja syvää. Tänään saavutettiin sosiaalisten taitojen puutteen pohja: Nyt julkisessa sanassa molemmin puolin muutama tapaus haukkuu toisiaan  valehtelijoiksi, kostajiksi jne..Tilanne on säälittävä, surullinen ja kaupunkilaisten kannalta tuhoisa: KAUPUNGIN TALOUS SAA  KAIKESSA RAUHASSA JATKAA VAPAATA PUDOTUSTA!

Kannattaisi kaikkien muistaa, ettei totuutta kannata kylvää sinne, missä ratsastetaan aina valheella. Nyt valheella ratsastajat saivat hevostensa rehuksi juuri sen, mihin provosoinnillaan tähtäsivät eli alatyylisen ja henkilökohtaisuuksiin mennen ns. vastineen. Viimeistään tänään  ns. luopio takapiruineen sai jaettua kaikelle kansalle hyvän julkisen näytön toisen osapuolen sovittamattomista negatiivisista, henkilökohtaisuuksiin menevistä asenteista. Henkilösuhteet kääntyivät kansan silmissä kerralla sille mallille, että yksi ihminen voi suurena marttyyrina, kaupunkilaisten etua ajavana, suoraselkäisenä, herrana ja upseerina vaihtaa puolta aina puoluetta myöden. NYT HALLITUS TODELLAKIN ALKAA VAIHTUA!

Lienee eräässä Alicenkadun nurkkahuoneessa hauskaa ja uskonpa erään raumalaisen pariskunnankin naureskelevan kirjoituksille ja merkitsevän tämän päivän kalenteriin ruksilla ja sydämellä. Merkintä tulee samalle kohdalle kuin viime vuonna ruksattiin makkarajuhlat. Kaikessa on aina jotain positiivista, niin tässäkin: Edellinen hallitus vei kaupunkia keskimäärin neljänmiljoonan euron miinusvauhdilla vuosi, nyt miinus taitaa puolittua ja jäädä kahteenmiljoonaan euroon tai kolmee... tai .... riippuu minne Tontonmäen saldo pistetään!

lauantai 19. lokakuuta 2013

VUODEN PIÄSTÄ HALLITUS ON VASEMMISYO ENEMMISTÖINEN!

Ensinnäkin, jos on oikomista, niin kokeneet ja lainoppineet oikokaa!

Uudessakaupungissa hallituksessa on nyt oikeistoenemmistö 6-5 ja valtuustossa vasemmistoenemmistö 22-21. Jos nykyiset puolueista lähteneet äänestävät valtuustossa käytännöksi ottamallaan tyylillä, reilun vuoden päästä, edessä olevissa uusissa paikanjakoäänestyksissä, muuttuvat hallituksen voimasuhteet 6-5 vasemmistolle. Keskusta menettää yhden paikan ja Demarit saa yhden paikan. Jos vain toinen puolueensa jättäneistä äänestää oikeistoa, pysyvät voimasuhteet nykyisellään ellei vaan kieleksi nouseva KD tai M 2011 pohdi vaalikarttasijoittumistaan uudelleen.

KD kohdeltiin paikanjakoneuvotteluissa hyvin ja se sai vasemmalta paljon, joten tuskinpa siellä on odotettavissa linjan muutoksia. Sen sijaan M 2011 sai tuta porvaripuolen kierouden ja demokratian häpeällisen halveksunnan. M 2011 vetoa vasemmalle lisää myös se, että vasemmalla edes sanoissa tulee esiin kaupungin kehittäminen ja Kari Kosken perinnölle rakentaminen. Oma lukunsa on myös se ääretön kierous ja epärehellisyys, mitä Kokoomus on aiemmin vastaavassa tilanteessa osoittanut.

Jos historia vähänkin toistaa itseään, reilun vuoden päästä myös lehdistön rooli nouse paikanjaossa jykevästi esiin. Mitä härskimmällä tavalla, kansaa ja luottamushenkilöitä mollataan julkisuudessa lehden numerosta toiseen. Muistakaa tuloshakuiset etusivun ja kokosivun kokoiset jutut, jotka perustuivat tuloshakuisiin, mihinkään oikeustoimiin johtamattomiin tutkintapyyntöihin. Näin mollattiin toisia ja toisille näytettiin kuinka käy, jos ette marssi läpyskän pillin mukaan.

Edellä oli pelkkää spekulointia ja vuosi on molemmilla suunnilla aikaa houkutella karkulaisia takaisin tai pysyvästi toisaalle. Tuo äskeinen oli vain minun omaa pohdintaa ja uskon Juhan ja Raken suhtautuvan huomattavasti minua positiivisemmin oikeistoon, pois otettuna Kokoomus, Ketkusta ja Persut.


torstai 17. lokakuuta 2013

VIISI KERTAA TONTONMÄEN TAPPIO ODOTTAA KULMAN TAKANA?

Muistomerkki virkamiesosaamisesta elinkeinosektorilla: Kiskot vievät etelään - ei meillä!

Kaupunkimme omistelee runsaasti osakeyhtiötä, jotka eivät aina tuota kaupunkilaisille kovinkaan hyvää tulosta palveluina, rahana, uusina asukkaina, verotuloina tai työpaikkoina. Viimeinen osakeyhtiöpommi räjähti Tontonmäen osalta. Vähintään miljoona ellei peräti kaksimiljoonaa on euroissa kaupunkilaisille koituvan vahingon suuruus. Pahimmillaan voidaan puhua yhden veroprosentin menevän Tontonmäen töppäilyjen kuittaamiseen.

Tontonmäen kanssa saman toimitusjohtajan vetämän Yardian tilitiedot näyttävät sangen murheellisilta. Yhtiön tietoja ei joku aika sitten saatu millään jakeluun, mutta nyt ne ovat kaikkien nähtävillä. Yardian tulot ovat romahtaneet sadoillatuhansilla euroilla. Kun yhtiön liikevaihto koostuu pääsääntöisesti vuokrasaatavista, voi perustellusti olla huolissaan yhtiön vuokralaisten taloudellisesta tilasta. Mikäli huoli realisoituu, on odotettavissa melkoinen suonen isku ellei peräti aortan katkaisu kaupunkimme talouteen. Kaupungilla on tiettävästi noin viidenmiljoonan euron takaukset po. vuokralaisille. Pahimmillaan puhutaan kahden ja puolen veroprosentin suuruisesta riskistä.

Osakeyhtiöt elävät omaa elämäänsä ja ovat siten tietoineen ja päätöksineen  kaukana kaupungin luottamushenkilöistä, jotka yleensä pääsevät vain takaamaan em. yhtiöiden  lainoja kaupunkilaisten piikkiin. Yardiasta kaupunki omistaa vajaat 90% ja kuitenkin yhtiön kolmen jäsenen hallituksessa on vain yksi kaupungin luottamushenkilöedustaja. Pankin ja jostain kumman syystä, virkahenkilöstön edustaja täyttävät muut po. yhtiön hallituksen jakkarat. Lienee paikallaan mainita, että luottamushenkilöjäsenkin hallituksessa on entinen virkamies.

Osakeyhtiön hallituksen on toimittava yhtiön ja sen omistajan etujen mukaisesti. Sopii kysyä: Kävikö näin Tontonmäen osalta, onko näin käynyt ja käymässä Yardian osalta? Aikoinaan valtuustossa ehdotettiin kaupunginyhtiöihin laajempaa luottamushenkilöedustusta.Tuolloin ehdotus tyrmättiin luottamushenkilöiden sitoutumisen puutteella ja heidän osaamisen puutteella. Puhuttiin jopa vastuuvakuutuksista, joita luottamushenkilöt tarvitsisivat mahdollisten aiheuttamiensa vahinkojen kattamiseksi. Kun nyt katsotaan tilannetta toteutumien perusteella, olisi ainakin vastuuvakuutuksella käyttöä, jos sellainen jollain olisi.

Omistamiensa yhtiöiden kautta kaupungille toteutuneet ja pahimmillaan toteutuvat riskit antavat aihetta kiihkottomaan pohdintaan siitä, onko näissä yhtiössä kaupunkilaisten etua parhaiten palveleva edunvalvonta ja operatiivinen osaaminen. Totuus on se ettei menestyvien yritysten ja elinkeinoelämän onnistumisten takaa löydy massiivista virkahenkilöstön edustusta. Ensinnäkin yhtiöissä, joissa kaupunki on mukana, täytyy olla kaupunkilaisten vaaleilla valitsemista henkilöistä koostuva vastuullinen enemmistö. Toiseksi hallituspaikat eivät ole palkkioita vuosikymmenien nöyrästä puolueen eteen tehdystä nöyrästä, kaupunkilaisten rahoittamasta työstä. Puusuksihiihtäjien aika on ohi, siksi hallituksiin tarvitaan tässä päivässä eläviä, aikaa seuraavia ja avoimutta kannattavia vastuunkantajia.

Kaupunkilaisten takausten ja kaupungin toimintojen kannalta keskeisissä yhtiöiden hallituksissa olisi syytä olla
vähintään viisi jäsentä plus virkahenkilöjäsen. Virkahenkilöpuolella meillä löytyy tämän alan osaamista ja tietoa aina sivistyspalvelujohtajaa myöten, joten luulisi kaupungin yhtiöiden hallitukseen löytyvän muitakin virkahenkilöitä kuin esim. entisiä palopäälliköitä. Koska kaupunginjohtaja johtaa kaupunkia, näkisin kamreerittaren sopivaksi hallituksen jäseneksi.

Oikealla istuu runsaasti menestystä niittäneitä yrityselämän osaajia(Kontu, Nikula, Järvinen). Myöskään vasemmalla sopivuus vajetta ei ole esim. aikaa seuraava suuren tehtaan pääluottamusmies ja kansainvälisissä ympyröissä kouliintunut tohtoriska. Oman ratkaisevan panoksensa tiedoillaan ja perusteellisuudellaan yhtiöiden toimintaan ja kaupunkilaisten varojen edunvalvontaan yhtiöiden hallituksissa antaisi Juha Aaltonen. Ongelmamme ei ole osaamisvajeesta vaan päätöksenteossa, joka tähtää omaan, kaverin/toverin tai puolueen eikä kaupungin etuun.

tiistai 15. lokakuuta 2013

JUHA AALTONEN EI NUKU!

Koko valtuustokauden olen käynyt Juha Aaltosen kanssa keskustelua paikallispolitiikastagin.  Vaikka läpeensä valheellisten vaalien, törkeän mediamanipuloinnin ja porvarien pöyristyttävän demokratian raiskauksen vuoksi jäimme vallattomiksi lehdellä soittelijoiksi, emme silti, käsittämättömästä tietoboikotista huolimatta, ole kaikesta aivan totaalisen pihalla. Tältä pohjalta olemme yrittäneet töräytellä ajatuksiamme esille ja tarjota parempia, valoisia vaihtoehtoja kaupungillemme, jota parhaillaan pahuuden akseli johdattaa synkkääkin mustempaan talouden hornaan.

Elokuussa Juha Aaltonen otti minuun yhteyttä Jardian tiimoilta ja synkisti mielessäni velloneita kaupungin positiivisia sknaaroita Jardian ikävillä tausta faktoilla. Yhteistyökumppanin äärimmäisten vaikeuksien johdosta Yardian tilaan oli syytä puuttua mahdollisimman nopeasti. Kun nyt tutkaillaan kaupunkilaisten omistaman yhtiön tilaa, lienee parasta varautua pahimpaan. Tämä pahimpaan varautuminen ei mielestäni ole julkista kauhistelua, jolla lisätään väkikatoa kaupungissamme vaan meidän täytyy saada yhtiön hallitukseen kaupungin edustajiksi avoimuutta kannattavia osaajia. Muuten ei edes valtuustolla ole muuta kontaktia po. osakeyhtiöön kuin ottaa kantaa sen lisääntyvään rahoitustarpeen tyydyttämiseen.

Mieluiten niin oikealla kuin vasemmalla valitaan näihin yhtiöihin politiikan veteraaneja, uskollisia puoluejyriä eli heitä, jotka suureen ääneen ihmettelivät: Näkyykö netti Turussakin? Nämä veteraanit ovat pistäneet lusikkansa tämän kaupungin taloussoppaan ja ovat jo aikaa sitten näppiensä lisäksi polttaneet kyynärpäänsä kovemmin ja kovemmin porisevassa taloussopassa. Veteraanit ovat osoittaneet jo mennessä ettei heidän tiedollaan ja taidollaan tulevaisuutta rakennetta, päin vastoin he ovat purkuosaston miehiä, äänettömän pommin laukaisijoita, tuhannen tavan tumpeloita, uskomattomaan uskovia ja omiin valheisiinsa uskovaisia.

Jos nyt valittaisiin Yardiaan pätevintä eikä sopivinta, mukavinta tai hiljaisinta totuuden peittelijää, olisi oikea valinta Yardian hallitukseen Juha Aaltonen. Hänellä on yli viidentoista vuoden kokemus kaupungin parhaaksi toimimisesta. Koko tuon ajan hän on sinnikkäästi puolustanut kaupunkilaisten etua. Jos hän on jostain varoittanut, on aika aina todistanut varoituksen aiheelliseksi ja kaupunkilaisille kalliiksi. Lisäksi Juha Aaltonen on nimeen omaan nostanut esille kaupunkimme yhtiöseikkailuja ja vastaavia. Kannattaisi siis niin oikealla kuin vasemmalla pohtia pommia nimeltä Yardia. Nyt olisi oikea hetki pistää yhtiön hallitukseen osaaja, joka toimii niin yhtiön itsensä kuin kaupunginkin parhaaksi. Tätä ratkaisua puolustaisi varmasti myös se, että tuskinpa oikealla tai vasemmalla on halukkuutta mennä pommin päälle istumaan!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

TÄMÄN PÄIVÄN UUSIKAUPUNKILAISET SS-MIEHET!

Seppo Nikula ihmetteli taannoin 600 000€ investointia Seikowin kouluun. Hän perää aivan asiallisesti päätöksiä, joiden seurauksena mainitun suuruinen investointi tehdään. Perustellusti voikin ihmetellä virkahenkilöidemme asemaa kaupungin päätöksenteossa. Pikku hiljaa alkaa tuntumaan  siltä, että virkahenkilöjohtomme ei välitä pätkääkään luottamushenkilöistä, heille ei edes kerrota mistään mitään. Kun mielivaltaiset hankkeet on pantu salaa vauhtiin, niille haetaan hyväksyntä julkisessa julkisessa sanassa ja määrättyjen luottamushenkilöiden siunauksella.

Ennen vaaleja kaupungin valtuusto teki yksimielisesti selkeän linjauksen, jonka mukaan Uusikaupunki huolehtii ikäihmisistään itse. Apuna käytämme vain ja ainoastaan paikkakuntamme omia pieniä yksityisiä toimijoita. Em. päätöksestä huolimatta useaan kaupungin kolkkaan nousee hoivalaitoksia, jotka eivät mitenkään voi olla sopusoinnussa valtuuston yksimielisen päätöksen kanssa. On perusteltua kysyä, kuinka tällainen yksityistäminen on mahdollista vastoin valtuuston yksimielistä päätöstä?

Valtuuston käsitellessä asiaa vasemmalta ja oikealta korostettiin ääni väristen ikäihmisten oikeutta arvokkaaseen vanhuuteen. -Vanhuksiamme ei koskaan jätetä kansainvälisten pörssiyhtiöiden armoille!: Nämä sanat kaikuivat valtuustosalissa. Eniten tuolloin ääntä värisyttivät, jopa kammottavia kokemuksia maalaillen hallituksen II-varapuheenjohtaja ja sosiaalilautakunnanpuheenjohtaja. Hyvä etteivät he vääntäneet itkua puhuessaan. Kuitenkin lähes samaan aikaan oli pakko jonkun kaupungin taholta neuvotella po. pörssiyhtiöiden kanssa, sillä pian niiden rakennustyömaat käynnistyivät.

Keväällä toinen äänenvärisyttäjä virnuili iloisesti paikallislehden sivuilla tutustumassa kansainvälisen pörssiyhtiön miltei valmiiseen rakennukseen, ENÄÄ EI ARVOKAS VANHUUS PALJOA PAINANUT. Tämä osoittaa, että puheet vanhusten arvokkaasta kohtelusta olivat vain vaalipuheita, puhujien mustissa sielussa kyti vain oma poliittinen pyrkyryys ja etu. Nämä ns. uskovaiset, jo eläkkeellä olevat, veijarit ovat turvanneet henkilökohtaisesti oman arvokkaan vanhuutensa maallisen mannan rohmuamisella. Mielestäni kyseessä on käsittämätön sumutus aikamme SS-miehiltä eli SeurakuntaSarvipäiltä. Entä joka käänteissä yksityistämistä vastustava vasemmisto? He eivät ole inahtaneetkaan vaalien jälkeen kuin juhlapuheissa; päätöksenteossa yksyistäminen ja kaupunkilaisten varojen ulkoistaminen on sääntö eikä poikkeus!

Seppo Nikulan esiin tuomalle toiminnalle  on pistettävä piste, siihen ei saa törmätä jatkuvasti muutaman kuukauden välein. Virkakoneisto ei voi terveessä demokratiassa käyttää kaupungin korkeimpia päätäntä elimiä kynnysmattona, jonka päätöksistä tai tekemistä aloitteista ei välitetä tuon taivaallista. 



QUO VADIS KOKOOMUS?

Syysarkkinoilla moni ihmetteli Kokoomuksen kojulla kuultujen kokoomuspäättäjien juttuja. Toisten kojuisäntien mukaan kaupunki on talouden vuoksi äärimmäisessä hädässä, ensimmäisten kojuisäntien mukaan mitään hätää ei ole, kaupungin näkymät ovat mahtavat. Onpa puolueen ehdokaslistalle haalittu väkeä laidasta laitaan, aatteista, ajatussuunnista ja mielipiteistä vähät välittämättä! Lienee vaalitaktiikkana ollut: Meidän listalle kelpaa kaikki! Ensin ääniharavan imussa saadaan väkeä valtuustoon ja seuraavaksi tämä väki pistää ääniharavan pihalle. Tuota suunnitelmaa voisi pitää miltei kansan jymäyttämisenä.

Mutta mikä on Kokoomuksen virallinen linja? Siitä ei saa selvyyttä, puolueesta sinkoilee niin erilaisia näkemyksiä maailmalle. Löytyykö näkemyseroille selitys lähihistoriasta?  Vuosi sitten torilla juhlittiin tuhansien makkaroiden voimin kaupungin menestystä ja menestyksen tekijää: KAIKKI OLI, ON JA TULEE OLEMAAN UUDESSAKAUPUNGISSA HYVIN! Tuolloin satunnaisia paikallaolijoita kummastutti demareiden lähes totaalinen puuttuminen ja kokoomuslaisten runsaus. Hiukan nurinkurista, kun muistetaan entisen kaupunginjohtajan olleen demari, ainakin jäsenkirjaltaan. Kun katsotaan paikkansa uusineiden Kokoomusvaltuutettujen aikaisempaa valtuustokäytöstä, he olivat lähes poikkeuksetta koko kauden entisen kaupunginjohtajan esitysten takana eli täysin vastaan puolueen nykyistä talouden  korjauslinjaa. Onko Kokoomuksen linja entisen kaupunginjohtajan linja? Viimeaikaisen valtuustokäyttäytymisen mukaan näin ei ole, mutta onko puolue jakautumassa vai onko pinnan alla kova vääntö hiljaisten sieluista?

Aivan oma lukunsa on Kokoomuksen suhde lehdistöön. Kun nimellään aktiivisesti kansan kanssa avoimeen keskusteluun osallistuvat kokoomuslaiset oikovat lehdessä esitettyjä selkeitä virheitä ja sen törkeää puolueellisuutta, muutamat avoimeen keskusteluun osallistumattomat kokoomuslaiset kirjoittavat juttujaan samaan läpyskään. Näin kirjoittajat antavat po. tiedotusvälineestä kuvan avoimesta, rehellisestä, tasapuolisesta julkaisusta ja nollaavat aktiivisten puolueen jäsenten kritiikin leimaten heidät lähinnä naurettaviksi ruikuttajiksi. Tämä sataa väkisinkin po. lehden laariin ja syö avoimeen keskusteluun osallistuvien kokoomuslaisten uskottavuutta. Onko kyse Kokoomuksen sisällä olevasta oppositiosta, oman edun itsekkäästä ajamisesta vai huippuunsa viritetystä typeryydestä? Sitä ei ulkopuolinen tiedä, mutta varmaankin läpyskän toimituksessa hykerrellään käsiä ja naurussa suin nautitaan tilanteesta sekä joidenkin toiminnasta.

Minusta tuntuu täysin käsittämättömältä, jos joku on järjestään äänestänyt puolueen esityksiä vastaan valtuustossa, julkisuudessa haukkunut po. puolueen kaikki esitykset aina niiden esittäjiä myöden ja silti hän tunkee kyseisen puolueen vaaliteltalle kuin olisi sen ajamien asioiden kannalla. Eikö tuossa vaiheessa pitäisi etsiä uutta puoluetta? Ristiriitainen käyttäytyminen on joko huippunsa trimmattua typeryyttä, kansan älyn törkeää väheksymistä, äärimmäisen härskiä pelaamista tai valheellisen julkaisun puolueellisen tiedottamisen varaan laskemista sekä puolueen uskottavuuden uhraamista oman edun saavuttamiseksi!


torstai 10. lokakuuta 2013

MERJA KOSKI OLI MYÖS OIKEASSA

Meidän kaupungillamme on Suomessa huomattavasti keskimääräistä paremmat kehitysnäkymät. Meille on todellakin tullut ja tulossa uusia työpaikkoja. Ongelmamme on osaamattomuus niiden muuttamisessa asukkaiksi. Hölmöilymme näyttää väistämättä johtavan siihen, että Uudenkaupungin asukkaiden veroilla, omaisuuden myynnillä ja palvelujen alasajolla rahoitettujen työpaikkojen hyöty valuu naapurikunnille. Nykytyylin sijaan meidän tulisi toimia niin, että kuntalaisten piikkiin toteutetut hankkeet muuttuisivat sijoitukseksi eikä taloudelliseksi rasitteeksi.

Päätöksentekoomme pinttynyt osaamattomuus sekä kyvyttömyys järjelliseen yhteistyöyöhön,  nähdä tulevaisuuteen ja poliittinen puoluekeskeinen nurkkakuntaisuus ovat kaupunkimme kehityksen totaalinen jarru. Kaiken päätöksenteon takana on voimakkaimpana toimintamallina: MINÄ JA MUN PUOLUE - MEILLE KAIKKI MAHDOLLINEN, OSAAMISESTA VIIS! Puolueissa kaikki nähdään mustavalkoisena jo ennen kokouksia; rintamalinjat tai pikemminkin käpykaartilaiskuopat,  on kaivettu niin syviksi, ettei yhteistä säveltä kaupungin talouden oikaisemiksi ja kehittämiseksi voi löytyä. Tässä vikaa on niin oikealla kuin vasemmalla. Ei edes pyritä löytämään sitä yhteistä nimittäjää, jonka varaan voitaisiin rakentaa, kaupungin parhaaksi tähtäävän, keskustelun avaus.

Meillä oma lukunsa on selän kääntäminen historialle. Historiaan perehtymällä hölmöistä hölmöinkin oppii välttämään virheiden jatkuvan toistamisen, tämä tunnustetaan ja näin toimitaan muualla. Meillä ruikutetaan valmistelun laatua sekä esittelyä, mutta kukaan ei puutu mitenkään mainittuihin asioihin. Olemme kuin hölmöläiset, jotka tunnetuin tuloksin kantavat säkillä valoa synkkään luolaan: ruikutetaan esittelyä - tehdään sen mukainen päätös - ruikutetaan esittelyä - tehdään sen mukainen päätös...., näin meillä on menty vuosia ja mennään edelleen välittämättä tai oppimatta lähihistoriasta yhtään mitään. Jopa viimeisestä valtuuston istunnosta puhuminen on vanhojen kaivelua ja yhteistyökyvyttömyyttä. Tämän seurauksena vallan itselleen rohmunnut hallitus on viemässä ensimmäistä toimintavuottaan pari miljoonaa euroa miinukselle -SILTI HE OVAT MIELESTÄÄN TEHTÄVÄÄN PARHAITA SUURIA SÄÄSTÄJIÄ!

 Jos erehdyt esimerkein osoittamaan, ettei jostain tai jonkun touhuista voi tulla mitään, on se menneisyydessä piehtarointia ja yhteistyökyvyttömyyttä. Se vaan on niin, että joskus maalivahti kannatta vaihtaa kesken pelin! Eikä maalivahtia oteta pois siksi, että se päästi maalin, kaksi tai oli epävarma, vaan siksi, ettei maaleja tule lisää ja joukkue häviäisi peliä! Jos taas yhteistyö on sitä, että täytyy suu supussa rajusti aplodeeraten seurata napapoliitikkojen uhoksi jääviä naurettavia puheita säästöistä, olen minä mieluimmin äänekkäästi erimieltä, vaikka se kuinka ärsyttäisi punakaartin johtoa tai porvarihiippareita. En tule koskaan kuulumaan heidän johtamaan, vallan puolueelta perineitä herroja sokeasti tottelevaan, hattiwattilegioonaan. Sen sortin tyyppejä riittää valtuustossa ja lautakunnissa riittämiin. Valtuuston kokouksen teho asioiden hoidossa on kaupunkilaisen kannalta verrattavissa Tupperware kutsuihin, joista kupit ja kipot unohtuivat!

Oikeisto on oikeassa siinä, että taloutemme oikaisemiseksi täytyy tehdä jotain, muuten olemme kriisikunta ja muut tulevat pistämään taloutemme kovalla kädellä kuntoon. Oikeiston konstit talouden kuntoon saattamiseksi ovat vain itsestään selviä, laiskuutta asioihin paneutumiseen osoittavia, toteamuksia ja näiden muuttamista prosenteiksi ja henkilöiksi.  Vasemmisto on oikeassa siinä, että meidän täytyy talouden oikaisemiseksi puuttua rakenteisiin ja kehittää kaupunkia sen positiivisia tulevaisuuden näkymiä hyödyntäen. Mutta missä ovat vasemmiston käytännön esitykset? -Ei missään, niitä ei ole. Vasemmalla jatketaan kaupungin upottanutta hallipolitiikan sokeaa siunaamista ja oikeiston säästövaatimukset loppuvat, kun puheeksi tulee esim. golf tai kaveripiirin kekkerit! Tällä itsekkäällä haparoinnilla, johtamisvajeella, luomiskyvyttömyydellä ja lapsellisella kinaamisella kaupunkimme talous ei korjaannu koskaan, mutta sen sijaan väkipako sekä velkaantuminen Uudessakaupungissa jatkuu ja ahdinko syvenee. Ainoa kaupunkilaisen edun kannalta varma vihje lienee: Jos sinulla on talo, myy se nyt, sillä pian sen hinta romahtaa. Näinhän käy, kun kaikki vireillä ja rakenteilla olevat kerrostalohankkeet tulevat myyntiin ja vuokrakerrostalo asuntojen tarjonta alkaa.

Ratkaisun löytäminen ongelmiimme ei ole mahdotonta. Kun otamme lähtökohdaksi oikeiston esiin nostaman äärimmäisen huolestuttavan taloudellisen tilanteen ja lähdemme korjaamaan sitä, ilman mustavalkoajattelua, Merja Koskenkin, esiin nostamilla positiivisilla asioilla, on homma toteutusta vailla valmis. Tarvitsemme nurkkakuntaisuuden sijaan yhteistyötä kaupungin parhaaksi. Käytännön esimerkkejä eri vaihtoehdoista on kymmeniä, mutta ne on jo esitetty, joten eipä piehtaroida menneisyydessä vaan tähdätään tulevaisuuteen, jota ei itsenäisellä Uudellakaupungilla, ilman muutosta, taida olla! SIITÄ KIITOS TASAPUOLISESTI NIIN OIKEALLE KUIN VASEMMALLE, KESKUSTAA UNOHTAMATTA!

tiistai 8. lokakuuta 2013

....hah hahhah haaah TALOU$$$ ON VAAN VÄLINE puaah haah haah........

Eräässä valtiossa, joka sijaitsi Lappeenrannan ja Japanin välissä harjoitettiin suunnitelmataloutta, tuossa maassa talous oli "vain väline". Kun talouteen siellä suhtauduttiin kuin "vain välineeseen", teki luonnonvaroiltaa, koulutukselta ja tieteen tasolta maailman vaikuttavin valtakunta konkan eli yksinkertaisesti se hävisi olemasta. Aamulla juttelin Rainerin kanssa ja hänen kommenttinsa "talous on vain väline" tokaisuun oli hyvä: Mitäs sitten kun ei ole välinettä? Jos joku sanoo, että talous on väline, niin entä sitten kun väline eli hohtimet on pudonnut kaivoon? Ehkäpä sanojan olisi parasta hypätä, yhteisen edun nimessä kaivoon ja jos moista ölinää vielä kuuluu niin sitten voisi hypätä vaikka koskeen.

Meidän taloudellinen tilanteemme on totaalisen katastrofaalinen. Valtuustokauden alussa meillä oli velkaa kuusimiljoonaa euroa. Tämän vuoden lopussa velka kasvaneen kahdesta kolmella lisä miljoonalla, riippuen siitä onko Tontonmäen tappio laskettu mukaan. Olemme kuin rekkafirma, jolla on jäljellä enää yksi vanha juuri käyntiin lähtevä rekka ja velkaa kymmenestä rekasta. Me lillumme totaalisessa virtsassa: MUUTAMAN VUODEN PÄÄSTÄ VALTIONVARAINMINISTERIÖN JEHUT TULEVAT PISTÄMÄÄN ASIAT KUNTOON, TÄLLÄ MENOLLA SE ON EDESSÄ EIKÄ SIINÄ ENÄÄ KYSELLÄ MEILTÄ MITÄÄN. Tämä on auttamaton fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri. Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että kaupunkiamme ajetaan tarkoituksella niin huonoon kuntoon, että velkojemme maksuun tarvitaan liitos isompaan kuntaan, jos sekään riittää ilman ydinvoimalakuntaa.

On viimeinkin pohdittava ihmisten motiiveja ja jääviyttä kaupungin huipulla. Kaupungin kilpaillessa telakalla sekä satamalla naapurikaupungin kanssa ja parhaillaan käynnistyvät kuntaselvitysneuvottelut, kuinka yksi ruokakunta on edustettu kahden kaupungin päättävissä pöydissä. Pikku hiljaa joku alkaa jossain epäilemään, että eeloppeja luuraa jossain. Kahden välisessä kilpailussa ei voi olla kuin yksi voittaja, ratkaistaanko tieto yhden ruokakunnan keskusteluissa vai asuvatko perheen jäsenet omissa kaupungeissaan?

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Onko S-demokraateista $-demooneja?

Näin mainostetaan vaaleissa, mutta kuka todella välittä ikäihmisistämme? Nimeen omaan $-demonit pistävät kaupunkilaisten rahat yrittäjien riskeihin ja huuhaa hankkeisiin. Sanojen syönti käy kalliiksi tavalliselle uusikaupunkilaiselle - HÄNEN ROOLINSA ON MAKSAJAN ROOLI!

Me saamme kiittää S-demokraatteja lukuisista hienoista asioista: 8 tuntinen työpäivä, viisipäiväinen työviikko, kesälomat, yleinen sosiaaliturva jne. S-demokraatit ovat yhdessä oikeiston kanssa luoneet Suomesta toimivan ja turvallisen yhteiskunnan. S-demokraatit ovat juuri sopivasti osanneet ulosmitata yritysten ja liike-elämän kasvusta kohtuullisen siivun yhteiskunnan kehittämiseksi. Yhteiskunta rauha on säilynyt, yrityksillä on ollut kasvun ja työllistämisen edellytykset ja mikä tärkeintä: KETÄÄN EI JÄTETTY SAIRAUDEN; HEIKKOUDEN; VAJAALAHJAISUUDEN TMS. VUOKSI.

Näin kasvatettiin Suomea ja yksi Suomen helmistä oli Uusikaupunki, kehittyvien palvelujen, alhaisen verotuksen turvallinen, kaikki asukkaat huomioiva vauras kasvukeskukseksi kehittyvä  omavarainen rannikkokaupunki. Kaikki muuttui Uudessakaupungissa, kun muualla Suomessa elettiin maamme historian voimakkainta taloudellisen kasvun aikaa, meillä työpaikat vähenivät, varantomme sulivat, verot ja taksat nousivat sekä väki kaikkosi kaupungista. Kaiken voi kiteyttää Eero Laesterän valtuustolle esittämään kysymykseen: MITÄ HELVETTIÄ TE OLETTE TEHNEET VUODEN 2002 JÄLKEEN?

Meillä on kaupunkiin ajatunut huonoja valmistelijoita, onnettomia esittelijöitä ; Heidän työnsä kritiikittä hyväksyneet onnettomat luottamushenkilöt ovat tehneet huonoja päätöksiä. Kaikki kulminoitui viime vaalikauden rajuihin mokiin. Ne peiteltiin valheilla ja valheiden perään tarvittiin uusia valheita. Vaalivalheilla pyrittiin valheellisen menestyksen jatkumiseen  Uudessakaupungissa. Kuitenkin vaalit antoivat mahdollisuuden muutokseen ja muutosta yritettiinkin oikealla. Kovasta julkisesta mollauskampanjasta huolimatta Kokoomuksessa otettiin pesäero entiseen kaupungin riuduttamispolitiikkaan. Kokoomuksessa nostettiin realiteetit esiin ja lähdettiin toimimaan faktapohjalta.

Sen sijaan vasemmisto ja etenkin $-demonien enemmistö ei hyväksy realiteetteja. Sama hallipolitiikka ja päätön investointi-intoilu jatkuu, sama tuhlaus jatkuu. Kun otetaan huomioon S-demokraatien Suomen historiassa aikaansaamat tasa-arvoon tähtäävät yhteiskunnalliset uudistukset, voi Uudenkaupungin $-demonien touhua pitää irvokkaana köyhät kyykkyyn ja heidän rahat ja palvelut halleihin -politiikkana. Meidän $-demonien touhu on niin äärioikeistolaista, että sitä voi pöyristyttävyydessään verrata Chilen sotilasjuntan toimiin, jossa omaa kansaa kyykytettiin ja sen työn tulokset lahjoitettiin vierasmaalaisille yrityksille.

Meillä oikeisto lähtee ehdotuksissaan liikkeelle realismista. Siltä pohjalta esitetyt ehdotukset ovat varsin tavallisia ja ympäripyöreitä säästäkää 4% tai potkia 50 kaupungintyöntekijää pihalle esityksiä. Vasemmisto vastustaa tätä ja puhuu mm. kasvuun satsaamisesta. Mitkä ovat $-demoonien konkreettiset ehdotukset kaupungin kasvun saavuttamiseksi? En ole havainnut niitä. Enkä usko niitä edes olevan. Ainakin valtuustokäyttäytyminen puhuu sen puolesta, että mitään kasvua tukevaa ei esitetä. Päin vastoin sama Uutakaupunkia kurjistava huuhaahalli-linja ja vastuuton kaupunkilaisten rahojen suohon survominen jatkuu.

Kun keskustelet paikallisten vasemmistolaisten kanssa, osalla heistä on järkeviä näkemyksiä niin tehtyjen virheiden vastuukysymyksistä kuin kaupungin kehittämisestä. Mutta auta armias kun he menevät kokoukseen, heistä tulee mielikuvituksettomia ja tahdottomia robotteja $-demonien kaupungin upotuslinjalaisia. Tässä ryhmässä tyylikkäintä kaupunkilaisen etujen puolustamista on poisjäänti valtuustosta ja älyttömien päätösten 22-21 siunauksesta. Henkilökohtaisesti poisjäänti on miehekäs suoritus, mutta se ei palvele kaupunkilaista, kun tilalle marssitetaan 22-21 tilanteen takaava puoluekihoja sokeasti totteleva hattiwatti.

Jos tässä kaupungissa $-demonien ryhmän ns. vastuulliset ottaisivat äänen käyttöön ja lähtisivät kasvuideoineen oikeiston kanssa neuvottelemaan, löydettäisiin kaupungin ja sen assukkaiden kannalta toimiva rastkaisu Uudenkaupungin tulevaisuuden pelastamiseksi. Näin demokratiassa tulisi toimia yhteistyöllä ja lainmukaisesti kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Sopiikin pohtia, miksi älykkäät ja ideoita sisällän pitävät ihmiset ovat hiljaa? $-demoneissa ei luovuudella, älyllä tai ideoilla ole mitään sijaan. Kaikki on valjastettu puolueen edun ajamiseen ja puoleen etu on sama kuin virheitä tehneen organisaation, sen valmistelijoiden ja hyväksyjien takana seisovan ja näköjään vieläkin määräävän messiaan töppäysten piilottaminen ja hänen henkilökohtaisen egonsa varjelemin!

Suurin osa oikeiston nykyisistä valtuutetuista oli ennen tätä valtuustokautta viemässä tukemillaan päätöksillään kaupunkiamme nykyiseen taloudelliseen ahdinkoon. Nyt he osoittavat oman suuruutensa myöntämällä virheensä ja vaihtaneensa kurssia kaupunkilaisten kannalta parempaan suuntaan. Samaa itsetutkiskelua, rehellisyyttä ja suunnanmuutosta kaivataan vasemmalla. Vasemmistolle tämän luulisi olevan helppoa, sillä kyse on selkeästä suunnanmuutos muutos vasemmalle, kun hallien omistajien sijaan kuntalaisten varat suunnattaisiin kuntalaisten palveluihin.

Tuntuukin ihmeelliseltä se valhe, mikä $-demoneissa vallitsee. Aivan kuin kaikesta määräisi nainen, joka osoittaa rehellisyytensä jo vaalimainoksissa, joissa ajetaan vaatimattomasti, rungon ali, polkupyörällä; mutta todellisuudessa matka taittuu hirvittävällä ekokatastrofilla, äärimmäisellä hiilidioksidilingolla, muskelimaasturilla. Eikö vasemmiston kannattaisi viimeinkin kuunnella sydäntä, kaupunkilaisia ja myöntää kaupunkimme viime aikojen politiikka auttamatta epäonnistuneeksi. Aikoinaan S-demokraatit vastustivat vallan siirtymistä aatelis- ja kuningasmeiningillä isältä pojalle. Tuolloin vallan haluttiin siirtyvän kansalle eikä mieheltä vaimolle!




perjantai 4. lokakuuta 2013

OLISIKO JAMES HIRVISAAREN KAVERILLE PATSAANPAIKKA JOSSAIN TÄÄLLÄ?

"Mauno Viktor Vannas (18. elokuuta 1891 Uusikaupunki19. joulukuuta 1964 Helsinki) oli silmätautiopin (oftalmologian) professori ja äärioikeistolainen poliitikko. Vannas oli myös yksi natsien suosimista ehdokkaista heidän omissa suunnitelmissaan, joihin kuului kanssallissosialistisen hallinnon asettaminen Suomeen.
Mauno Vannas syntyi Uusikaupunkilaisen Viktor ja Maria Johanssonin perheeseen 18.08.1891. Hän sai kasteessa nimen Viktor Mauno. Johanssonin perheen kaksi lasta, tytär ja poika, olivat kuolleet aikaisemmin kurkkumätään ja tulirokkoon parin vuoden ikäisinä. Merimies Viktor Johansson (1851-1915) oli kotoisin Karjalasta ja hänen vaimonsa Maria Kristina Iskaksdotter (1847-1911) oli syntyjään laitilalainen. Viktor Mauno Johansson otti vuonna 1905 käyttöönsä sukunimen Vannas.
Vannaksen ensimmäinen vaimo oli Sylvi Vannas ja toinen Salme Vannas (1918–1993), joka myös oli silmälääketieteen professori.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa opiskellut Mauno Vannas loi silmälääketieteen saralla kansainvälisesti merkittävän uran. Hän oli taitava kirurgi ja kehitti myös leikkausinstrumentteja.
Vannas toimi Suomen sisällisodassa sotilaslääkärinä. Sodan jälkeen Mauno Vannas oli lääkintäupseerina Autopataljoonassa. Vuonna 1921 hänet ylennettiin lääkintäkapteeniksi, ja hän saavutti vielä lääkintäeverstin arvon. Hän toimi Suomen silmälääkäriyhdistys ry:n puheenjohtajana 1936–1938 ja vuosina 1937–1961 Helsingin yliopiston silmätautiopin professorina. Vuonna 1943 hän toimi muun muassa Suomen silmälääkäriyhdistyksen pommitusten aiheuttamien silmävammojen toimikunnassa. Niin ikään 1940-luvulla hän kehitti Vannaksen värikalvoatulat ja 1950-luvulla kansainvälisesti Vannaksen sakset. Vannas aloitti ensimmäisenä Suomessa sarveiskalvonsiirrot ja perusti myös ensimmäisen silmäpankin klinikalleen 1956. Mauno ja Salme Vannas perustivat optikkoliikkeen A-Linssi Oy:n, johon he kouluttivat myös optikoita.
Politiikassa Vannas toimi äärioikeistossa ja johti kansallissosialismia ja natsi-Saksaa ihailevaa Suomen Valtakunnanliittoa (SVL). YLE TV1:n MOT-ohjelmassa esitettiin Suomen Valtakunnanliiton olleen juutalaisvastainen järjestö, joka kaavaili myös vallankaappausta, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan. Vannas ehti tuhota SVL:n arkistot sodan lopulla, joten todisteet ovat vähäisiä. Vannas oli tiedekunnassa, joka ei puoltanut Saksasta paenneelle lääkäriksi esittäytyneelle juutalaiselle Walter Cohenille toimilupaa. Tiedekunta vetosi siihen, ettei Saksassa suoritettu tutkinto ollut saman arvoinen suomalaisen kanssa, sekä huomautti, ettei lupia tulisi antaa "tällaisille poliittisille pakolaisille" epävakaiden poliittisten olojen vallitessa, koska heitä sitten alkaisi Suomeen tulvimaan. Todellisuudessa saksalainen tutkinto oli vähintään yhtä hyvä, ellei parempi, minkä Saksassa itsekin oppinsa saaneet Ylppö ja Vannas tiesivät. Vannasta syytetään myös Moses Zewin väitöskirjatyön vaikeuttamisesta.[1]
Vannaksen yhdessä professori Signe Löfgrenin, lääket. lis. Birgitta Knapen ja professori Jorma Castrenin kanssa perustamansa Silmäsäätiö jakaa apurahoja silmälääketieteen tutkijoille. Säätiön Mauno Vannas-mitali jaetaan saavutuksista silmälääketieteen ja silmäsäätiön hyväksi.
Vannaksen syntymäkaupungissa Uudessakaupungissa sijaitsevassa Vannaksen puistossa, Rantakadun ja Blasieholmankadun risteyksessä, on vuonna 1961 kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen messingistä veistämä Mauno Vannaksen muistomerkki. Vannas perusti 1960-luvulla Vannaksen säätiön, jonka tarkoitus on Uudenkaupungin kaunistaminen muun muassa puiden istuttamisella ja puistoalueilla."

Kun tällaiselle kasvolle perustetaan puistot sekä muistomerkit kaupungin rahoilla, joilla vieläpä pidetään molemmat kunnossa, voi perustellusti kysyä onko James Hirvisaaren kaveri nimikkopuiston ja patsaan arvoinen?

torstai 3. lokakuuta 2013

Estääkö henkilökohtainen etu talouden oikaisemisen ja yhteisön kehittämisen?

Erään kaukaisen, meri ei ihan rannas, kaupungin talouden piti mennä kuntoon, kun sen vanha kouluverkko ajettiin alas. Rahaa piti riittää tuon jälkeen kaikkeen, jopa opetuksen tason entraamiseen. Kaupungissa kaikki näkevät nyt, että koulut lopetettiin, mutta taloutta ei saatu kuntoon ja opetuksen tasokin laski. Kun joku tyyppi uholla ajaa moista epäonnistumista, mitkä ovat hänen toimintamotiivinsa uhon realisoiduttua totaaliseksi mahalaskuksi? Entäpä kun tämä toistuu ja toistuu, kaikki uhotut mannasateet toteutuvat kaupunkilaisia polttavina tuskan liekkeinä. Mikä on jatkuvia epäonnistumisia masinoineen luottamushenkilön motiivi tehtävässä jatkamiseen?

Demokratiassa jatkuvaa, saman porukan harjoittamaa, mokaamista ja kaupungin valtuustokauden yli velkaantumista ei voi tapahtua, sillä vapaa lehdistö estää tämän. On kaupunkilaisten etu, että julkisen sanan rehelliset jutut tuovat esiin munaukset ja niiden aikaansaajat. Lehdistö pitää huolen siitä, että kansa tietää ketä äänestää ja kansa todellakin äänestää lehden juttujen mukaan kaupunkia parempaan suuntaan vieviä ehdokkaita. Tilanne muuttuu kokonaan, jos media ei kerro totuutta, ja kansa ainoastaan luulee valitsevansa osaavat menestyksentekijät luottamustehtäviin. Tällöin ei enää puhuta vapaasta, rehellisesti uutisoivasta lehdistöstä ja demokratiakin voidaan unohtaa.

Palataanpa edellisen kappaleen loppuun: Mikä on jatkuvia epäonnistumisia masinoineen luottamushenkilön motiivi tehtävässä jatkamiseen? - Eikö se ole selittely, mokauksien syyn vierittäminen toisille ja oman nahkan pelastaminen eli lyhyesti sanottuna motiivi on kaikkea muuta kuin kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi toimiminen. Eihän kukaan äänestä henkilöä, kuka kertoo vaalipuheissaan, että tulihan munittua rankasti, mutta antakaa minun munia jatkossakin, saatte jatkossakin maksaa sen! Tällaisen ehdokkaan läpimenoon tarvitaan totuudesta tinkivä, suosiollinen media sekä niin yliampuvia juhlia, nimilistoja ja vastapuolen häpäisyä ettei kukaan ei edes epäile niiden olevan tuloshakuista harvain valtaan tähtäävää valehtelua ja kieroilua.

Entäpä henkilön jääviys olla hallituksessa ja toiminnan ytimessä, jos kyseessä on kilpailevan yrityksen omistajan puoliso? Jos kilpailu yritysten välillä on veristä pudotuspeliä, valitsisitko sinä pahimman kilpailijan omistajanpuolison  tai toimitusjohtajan puolison oman yrityksesi hallitukseen? Kävisikö sinulla missään vaiheessa mielessä, että joku saattaa puhua vaikkapa unissaan?


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

KOVUUS PUUTTUU, METSÄÄN MENNÄÄN!

Luottamusmiestoiminnassa ei hienoilla ajatuksilla tai tulevaisuuden visioilla ole mitään virkaa, jos pitää päänsä kiinni. Ei riitä, jos toreilla ja turuilla esittelee ratkaisumalleja ja lupaa ajaa kuntalaisten asiaa, mutta valtuustossa ja lautakunnissa sekoittuu hiljaisten hattivattien  massaan. Ikävä kyllä näitä politiikan hattivatteja on suurin osa valtuutetuista. He ovat pelkkiä puoluejohdon ja/tai virkahenkilöiden säälittäviä marionetteja.

Koomisin tilanne sanan syönnistä tapahtui viime valtuuston istunnossa. Eräs tyyppi uhosi vieressä istujille lehtereillä, ettei hän ikinä voisi hyväksyä mitään noin härskiä. Tuli tauko ja valittiin jäävien tilalle uusia valtuutettuja. Kuinkas kävi? Alta vartin tämä tyyppi käänsi kelkkansa ja äänesti isojen puoluekihojen käskyn mukaisesti juuri toisin, kun oli uhonnut. Pohtikaapa sydämissänne, mikä on tällaisen ihmisen merkitys kuntalaisten edunvalvojana ja vaalilupausten pitäjänä?

Puolueiden sisällä luottamushenkilöitä painostetaan varsin rajusti. Sama koskee virkakoneistoa. Kun nämä yhdistetään ja kuvioon sotketaan vielä natsiopein toimiva media, vaaditaan yksittäiseltä valtuutetulta melkoisesti, jos hän haluaa ajaa kuntalaisten asiaa esim. vastustamalla, laajasti hyväksyttyä, osamaatonta ja kaupungintaloutta katastrofiin ajavaa valmistelua.

Kuinka voit suuressa puolueessa esiin tuoda ja siten oikaista esittelyssä olevaa selkeää ääliömäisyyttä, jos oman puolueen kihot ovat aina sokeasti esittelijän takana? Entäpä jos valtuustossa vastustat esittelijän päätöntä valmistelua ja hän heiluu huomenna esihenkilönä työpaikallasi? Kun koko organisaatio käyttää häikäilemättömästi hyväkseen kaikkia painostuskonsteja, vaatii yksilöllinen toiminta melkoista kovuutta.

Kovuus ei ole häiriköintiä eikä itsekkyyttä, jos sen taustalla on oman asian esiintuominen kokouksia häiritsemättä. Sen sijaan se on  häiriköintiä, jos kantaansa tai asioita esiin tuovalta kuntalaisten edustajalta evätään puheoikeus. Näin meillä on käynyt esim. viime valtuustokaudella ainakin yhdessä lautakunnassa.

Jo ehdokkaaksi lähtiessä on paikallaan pohtia oman kovuuden riittämistä yhteisten asioiden hoidossa. Samalla sopii pohtia toimiiko työelämässä sellaisessa asemassa, että joutuu poliittisen painostuksen kohteeksi ja sen seurauksena pettää äänestäjille antamansa lupaukset. On turha lähteä hattivatiksi ja tehdä itsestään nimetön, mielipiteetön ja muiden johdatettavissa oleva vaalilupaukset syönyt mitättömyys, jota kukaan ei edes muista. Vai kuinka monen hattivatin nimen sinä muistat?