tiistai 30. toukokuuta 2017

MINNE VIE WALAN VIITOITTAMA TIE?

Harva edes uumoilee sitä, mitä sopii odottaa Walan noustessa hallituksen puheenjohtajaksi. Media ei aikoinaan valaissut niitä hämäryyksiä, joita kaupunkilaiset maksavat vieläkin. Uudessakaupungissa tiedotus ja viestintä oli, jos mahdollista, vieläkin onnettomampaa ja tuloshakuisempaa kuin tänään. Wala oli nöyrääkin nöyrempi kaupunginjohtajan sätkyketku. Täysin kritiikittä hän palveli kaupunginjohtajaa, joko virheellistä tietoa jakaen, vaieten tai sopivia vainoja järjestäen. Mitään ei saanut kyseenalaistaa tai edes kysyä, seuraava episodi osoittaa kuka oli käskijä Uudessakaupungissa.

Aikoinaan 2009 Naantalin seminaarissa kamreeritar  yritti avata hälyttävään suuntaa ajautuvaa taloustilaamme. Tilaisuutta varten oli tehty kallis konsulttityö, jossa Uudenkaupungin toimintoja tarkasti vertailtiin vastaavanlaisten kaupunkien vastaaviin toimintoihin. Tilaisuus tössäsi alkuunsa, kun kaupunginjohtaja keskeytti kamreerittaren esityksen tavalla, jonka pääsanoma oli tyyliltään jatkumoa hänen letkautuksilleen: Lama kiertää Uudenkaupungin, jäähän meille halli jne. Nyt kaupunginjohtaja kertoi, että Uusikaupunki on selvinnyt pahemmistakin koettelemuksista, joten ei hätää.

Kamreeritar ehti avata kattavasta konsulttityöstä vain 1/50 osan, joten se jäi suuremmin luottamushenkilöiltä unholaan. Kävipä kuitenkin niin, että eräs kaupungin virkahenkilö soitti minulle, pyysi ryystämään kahvia ja ryystämisen sivussa hän avasi minulle yksityiskohtaisesti konsulttityön. Itse otin asian puheeksi Raken ja Juhan kanssa. Päätimme Raken kanssa lähettää po. konsulttityön kaikille valtuutetuilla, jotta he tietäisivät mistä taloutemme vuotaa ja mihin meidän tulisi kohdistaa huomiomme taloutta oikaistaessa. Valtuutetut olivat tyytyväisiä saamaansa tietoon, mutta näin siihen reagoi kaupunginjohtaja:

"Tervehdys


Valtuutettujen Rainer Tähtisen ja Jari Valkosen toimesta tapahtuva
jatkuva muiden valtuutettujen ja virkamiesten asiaton mollaaminen voisi
pikku hiljaa jäädä vähemmälle.

Rainer Tähtinen ja Jari Valkosen viestissä, 18.10.2009 klo 01:34,
mainittu, 16.2.2009 valmistunut ja Heikki Miettisen laatima
"Säästöpotentiaali -malli" on esitelty kaupunginvaltuuston
strategiaseminaarissa Naantalissa 23.3.2009 klo 10.00-10.30
talousjohtaja Anne Takalan toimesta.

Ko. seminaarissa esiteltiin huomattava määrä erilaista aineistoa, joten
on sinänsä ymmärrettävää, että kaikkea ei muista. Vai aiheuttiko
valtuutettu Valkosen muistinmenetyksen sama aine, joka esti häntä
osallistumasta toiseen seminaaripäivään.

Kaupunginjohtaja Kari Koski"



Myllykirje, kuten Rake sen aikoinaan risti,  vaiensi 40 valtuutettua. Yksikään näistä neljästäkymmenestä ei puuttunut konsulttityön jo vuonna 2009 esittämiin taloutemme vuotokohtiin. Valtuuston enemmistö ei kysellyt, ei kritisoinut vaan käytännössä tietoisesti hyväksyi kaupungin talouden kuralle ajamisen. Tuolloin hallitusta johti Wala ja kuntalaki määrää hallituksen tärkeimmäksi tehtäväksi taloudenpidon. Walan ajan huippusalailussa valtuutetut salasivat itseltään sen minkä itse tiesivät. Kaikki vain siksi, kun kaupunginjohtaja käski Walaa ja Wala muita: MINKÄ TEDÄTTE SEN UNOHDATTE! Sopiiko samaa odottaa jatkossa?

Ohessa linkit Raken ja oman blogini tuon aikaisiin kirjoituksiin ja kommentteihin. Kannattaa käydä etenkin Raken blogissa katsomassa ja sen jälkeen päätellä mihin Uuttakaupunkia viedään!

LINKKI RAINER BLOGIIN

LINKKI BLOGIINI 2009

maanantai 29. toukokuuta 2017

CAVETE PRO UUSIKAUPUNKI!



Uudenkaupungin päätäntä siirtyi kuntavaalien 2012 jälkeen mielenkiintoiseen tilanteeseen. Pienen alkuhapuilun jälkeen kaupunkia alkoivat hallitsemaan oikeisto ja vapaan vasemmisto. Kauden alusta muistamme kaupunginjohtajan kammottavat puheet jäävuoreen törmäämisestä, jolla hän kuvasi kaupunkimme huonoon kuntoon ajettua taloutta, sen uhkaa ja pikaista kurssinmuutoksen tarvetta. Edellä mainitun rintaman avulla, kaupunginjohtajan esityksistä huolimatta, jäävuoret vältettiin ja kaupunkimme talous saatiin rutkasti plussan puolelle.

Nyt pidetyissä vaaleissa vapaa vasemmisto ja oikeisto eli se allianssi, joka nosti kaupungin talouden upoksista pinnalle ja hyväksyi kaupunkilaisten kannalta merkittävät investoinnit otti, median manipuloinnista huolimatta, vaalivoiton tuloksella 23-20. On kiistatta selvää, että kaupunkilaiset halusivat viime valtuustokaudella aloitetun vastuullisen kehittämisen jatkuvan: Uusikaupunkilaiset haluavat veroeuronsa käytettävän opetuksen laatuun, vapaa-ajan puitteisiin, yleiseen viihtyisyyteen ja kaupungin hallittuun kasvuun eikä siihen, että kuihtuvasta kaupungista tehdään tyhjien hallien muodostama ikävän ränsistynyt teollisuusalue.

Kaikki näytti aivan selvältä, mutta kuinkas sitten kävikään? Vaalien suurin häviäjä rohmusi itselleen parhaat luottamuspaikat ja jakoi muilta rohmuamiaan paikkoja vaalivalehtelijoille. Kaupungin taloudellisesta suosta positiivisiin kehitysnäkymiin nostanut allianssi ja kaupunkilaisten haluama jatko lyötiin pirstaleiksi. Saimme sen tilalle uuden allianssin JÄÄVUORIALLIANSSIN! Kokoomus neuvottelijoiden munauksia ja kelvottoman lehdistön roolia ja vaikutusta vaaleihin on käsitelty aiemmin, joten eipä niistä tällä erää enempää. Joka tapauksessa paikkajako alkaa olla julkaisua vailla valmis.

Mustalta näyttävä ja vaalituloksen nollaava paikkajakosopimus heittää murheellisen harson tulevaisuutemme ylle, jonka horisontista kumpuaa jäävuoria: kaupunginjohtaja esittää luottamustoimipalkkioiden korottamista ja kavereilleen jopa kolminkertaista korottamista. Sopiikin kysyä, koska esitetään Hepokarin tönökylän rakentamista, kaupungin vuokratalohankkeen käynnistämistä ja jo alkaneiden kaupunkilaisia hyödyttävien investointien perumista? Uskon viimeistään tässä vaiheessa järjen löytyvän ja vapaan vasemmiston sekä oikeiston löytävän jälleen toisensa.

Kun huomioimme demarien Tähtisen, Kaitasen ja Reijonsaaren poliittiset linjaukset, voimme odottaa edistysrintaman kasvavan vaalituloksesta 23-20 vähintään 26-17.  Ehkäpä vielä joku demareiden maan hiljaisista tai uusita valtuutetuista siirtyy jäävuoriallianssista kehitysallianssiin.  En voi mitenkään uskoa, että me palaamme valtuustossa linjalle, joka manaa holtittoman taloudenpidon, matkustelun sekä sulle mulle -politiikan seurauksena jäävuoria uudelleen esiin. Muistakaa myös se, että vasemmistoliitto ei ole tehnyt hallitus/linjasopimusta kenenkään kanssa, joten luojan kiitos, kun päätöksiä tehdään, juuri siellä ollaan ratkaisijan asemassa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Harto hallituksen puheejohtajaksi!



Nimet ovat papereissa ja neuvottelut on käyty, joten kaiken pitäisi olla selvää, mutta onko näin? Kun nimenkirjoittajien joukossa luuraa sellaisia, joiden nimikirjoituksella ei todistetusti ole katetta, ei mikään ole varmaa ja jo sovitut asiatkin muuttuvat. Historia todistaa murheellisesti Matti Ankelon ja Heikki Walan rikkoneen allekirjoittamansa paikanjakosopimuksen puolessa välissä mennyttä valtuustokautta. Eikä siinä kaikki, he pyrkivät junttaamaan muitakin päättäjiä mukaan luopiomaiseen toimintaansa ja hyväksymään sopimusrikkomuksen. Lienee aivan selvää, että sama vilpillinen venkurointi alkaa viimeistään muutaman vuoden kuluttua.

Nyt oikeistolle avautuu viimeinen mahdollisuus tehdä palvelus uusikaupunkilaisille sekä vasemmistoliitolle ja ennen kaikkea estää kaupunkia odottava hallinnollinen katastrofi. Kuten edellinen valtuustokausi kaikessa karmeudessa osoittaa, mikään ei, mahdollisista vaihtoehdoista,  liene kaupunkilaisten kannalta kammottavampi kuin Walan ja Ankelon kaavailu heille nyt esitettyihin päättäjärooleihin.  Jospa siis rähinäremmin kantajat korvattaisiin Harto Forssilla ja Sami Laaksosella.

Arvioidessamme Uudenkaupungin käytännön politiikkaa, olisi esittämäni vasemmistoliiton askel oikealle, itse asiassa, harppaus vasemmalle. Katsokaapa ketä demarit istuttivat hallitukseen: pörssiyhtiötä edustavan, kaupungin töitä työnantajalleen hamuavan, Lea Myllymäen ja kaikkien ökyjen äidin, ennen vaaleja patteripyöräilevän, mutta vaalien jälkeen ekokatastrofilla ajelevan Kosken sekä näiden esitysten takaajaksi lapatossun tai pikemminkin lapahokkarin. Kokoomuksen riveistä ei löydy yhtään yhtä härskiä kaupungin tuottamien palveluiden kansainvälistäjää kuin  kaksi edellä mainittua päättäjää. Kun tähän lyödään päälle vielä Wala, voidaan puhua itsekästä kapitalismia  mustimmillaan edustamasta kolmikosta, joka ajaa niin kaukaa kokoomuksen ohi oikealta, että väliin jäävät aina IKL ja Pinochet.

Kuinka moni tavallinen duunari olisi antanut äänensä demareille, jos he olisivat  tienneet antamiensa äänien nostavan hallitukseen duunarien sijaan kaupungin synkkäsieluisimmat ökyt? Entäpä kuinka moni kaupungintyöntekijä olisi äänestänyt hallituksen yksityistäjiä tukevaa lapatossua?  Molempiin kysymyksiin kuuluu vastaukseksi: EI YKSIKÄÄN! Median vaietessa meillä käytiin vaalit mielikuvilla ja näiden vaalien suurin häviäjä oli vasemmistoliitto. Jos media olisi vähänkin raottanut vaalipuheilla ja makkaroilla peitettyjä tekoja, olisi moni demarien valheella ja vaikenemisella saama ääni päätynyt vasemmistoliiton laariin.

Kautta historian on aivan oma lukunsa lehden manipulointi muutamia vasemmistoliittolaisia kohtaan. Muistan ikuisesti, kun torilla, erään äänestyspäivän aattona, katsoin Mauri Partasen ja Markku Varjon myrtyneitä kasvoja, he tutkivat vaalikirjoituksiaan, joita lehti oli lievästi sanoen mulkannut vähemmän äänestäjiä houkuttelevaksi. Mauri Partanen on ollut useat vuodet ellei peräti vuosikymmenet punainen vaate lehdelle ja tämä on pitänyt Partasen pois valtuustosta. Jos Partasen lautakunnissa vetämä kaupunkilainen ensiksi -politiikkaa olisi saanut edes vähän palstatilaa, olisi mies istunut lukuisat kaudet valtuustossa.

Minä en muista rivilläkään kerrotun Partasen  tekemisistä. Saman omertan uhriksi jäi myös Li Grönlund, jonka tuulimyllyjä vastaan käymä taistelu vaiettiin vaalien alla kokonaan. Lin aloittama työ ehkäisi kaupunkimme muuttumisen lopullisesti. Li pani taistelussaan jopa työpaikkansa peliin ajamansa asian puolesta. Jos näistä olisi vaalien alla kerrottu kaupunkilaisille, kummanhan kaupunkilaiset olisivat nostaneet hallitukseen Liin vai lapahokkari? Pieni lähihistoriaamme ja tiedotukseemme syventyminen osoittavat, että vaaleja edeltävän mediapelin suurin häviäjä löytyy vasemmistoliitosta.

Kunnassa ei päätetä homoavioliitoista, ei hävittäjähankinnoista, ei NATO:on liittymisestä, ei Kreikan lainoista, ei opetuksen säästöistä jne.. Kokoomus teki armottoman ja ehkä suurimman virheen tuodessaan kaupunkimme juuri vaalien alla maamme historian yhden vihatuimman hallituksen ministereitä . Tämä etäännytti kaupunkilaisten näkemystä siitä ennakkoluulottomasta politiikasta, jolla oikeisto yhdessä vasemmistoliiton kanssa nosti kaupunkimme talouden syövereistä useilla  miljoonilla euroilla plusmerkkiseksi. Mediakaan ei lähihistoriaa avaamalla oikaissut kokoomuksen munausta, vaan huvittuneena, makkaraa maiskuttaen, seurasi sivusta, kun puolue sovitteli köyttä kaulaansa. Ja niinpä: NAKS!

Ei tarvitse ihmeempää matemaattista lahjakkuutta huomatakseen kaupunkia viime valtuustokaudella  eteenpäin vievän akselin voittaneen vaalit äänin 23-20. Tämän tuloksen arvoa nostaa armoton vaalimanipulointi ja vaikeneminen kaupunkimme kohentuneesta tilasta ja valoisista tulevaisuuden näkymistä. Mikä olisi ollut lopputulos, jos äänestäjille olisi kerrottu totuus: Tuskinpa kaupungin muuttotappioon ja sen talouden miljoonien eurojen miinukseen ja miltei selvitystilaan ajaneen hallituksen puheenjohtajasta olisi tullut ääniharava ja kaiken tämän korjanneen hallituksen puheenjohtaja olisi pudonnut hallituksesta! 

Meidän on viimeinkin ja edistyksen nimissä kyettävä luopumaan perinteisestä 6-5 ja oikeisto vasemmisto vastakkainasettelusta. Tämä ajattelumalli ei toimi enää Uudessakaupungissa, jossa vastakkain taisteleva kuntalaisten parhaaseen pyrkivät ja kähmijät. Tältä realistiselta pohjalta olisi neuvottelut ollut syytä aloittaa ja tältä pohjalta tulisi neuvottelut aloittaa uudelleen. Joku saattaa tuumata: Mutta kun nimet ovat jo paperissa... Tähän voi vastata suoralta kädeltä, että paperissa on myös kahden sellaisen sopijan nimet, jotka eivät ole nimellään vahvistamaansa sopimusta pitäneet. Sopikin kysyä sopijoilta: Kuinka voitte pärjätä, jos pelaatte ringeten säännöillä, kun vastapuoli jyrää päällenne jääkiekon säännöillä lahjomansa tuomarin avustamana? -Ette mitenkään!


Palataanpa otsikkoon ja kysytään kumpi on parempi vaihtoehto hallituksen puheenjohtajaksi: Esitetyt tyypit vai Harto? -Harto Forss on kaupunkimme kirkkaasti arvostetuin päättäjä ja nauttii luottamusta, määrättyjä demareita lukuun ottamatta, kautta valtuuston. Häntä ei aja eteenpäin ismit, puolue- tai omaetu, vaan hänen yhteistyökykyinen toimintansa tähtää aina kaupungin ja sen asukkaiden parhaasta. Harto on ollut primus motor  tämän kaupungin talouden oikaisemiselle ja kehittymiselle. Kun vaalien jälkeen päädyttiin kehittäjien eduksi voimasuhteeseen 23-20, tulee tämä voimasuhde takaamaan kehityksen tulevaisuudessakin. Kuitenkin samalla periaatteella toteutettu paikanjako helpottaisi Uudenkaupungin kehittämistä ratkaisevasti ja takaisi sen avoimuuden toisin kuin nyt esitetty vaihtoehto. Ehkä vasemmistoliitossa voidaan tehdä sukupolvenvaihdos, mutta Uudellakaupungilla ei ole vielä siihen varaa Harton suhteen!

Opetustoimen luottamuskaavailut ovat sysäämässä, tunkkaisen ahdistuneen ja totaalisesti taantumuksellisen, opetustoimemme Danten helvetin syvintäkin sopukkaa mustempaan ja tuskallisempaan ahdistukseen plus ankeuden tilaan, jonka kärsijöinä ovat kaupunkimme lapset. Kerrankin meille on siunattu maailmaa nähnyt vaihtoehto ja oikein tohtorismies, joten miksemme käytä häntä hyväksemme? Uskoisin Sami Laaksosen po. lautakunnan puheenjohtajana tuovan terveen, värikkään ja ennakkoluulottoman tuulahduksen opetustoimen hapuilevaan hallintoon ja harmaaseen valmisteluun. Nyt jos koska kaupunkimme tarvitsee kansainvälistä kokemusta ja näkemystä eikä sitä tuo Ankelo vaan Laaksonen. Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua, jos lastemme asema ja kaupunkimme kehittyminen hiukankin kiinnostaa.

Sen sijaan, että odotetaan kunnallisneuvoksettaren ja Walan neuvottelupöydästä putoavia murusia, on syytä nousta itse neuvottelupöytään ja nousta yhdeksi sen aktiiviseksi tekijäksi eli todelliseksi neuvottelijaksi. Kuten edellä olen esittänyt, ei pitäisi olla epäilystä vetäjistä eikä tilanteen pitäisi olla edes hankala: KAUPUNGIN KEHITTÄJILLÄ ON 23-20 NEUVOTTELUETU!






tiistai 23. toukokuuta 2017

Vasemmistopaikat: TOHTOREILLE, PORVAREILLE, VAAN EI DUUNARELLE!




Uudessakaupungissa lyötiin pystyyn koalitio, joka takaa valtuuston enemmistön 24. paikalla. Demarit esittävät muutosta menneeseen valtuustokauteen, kuten myös myös leegion hännän huippu KD ja kaikki sillä välillä. Mutta mikä tämä muutos on oikein on ja mihin suuntaan kaupunkia tulee viedä - sitä ei tarkasti kerrota? Pulmaan vastausta etsiessämme meidän täytyy tutkailla mennyttä valtuustokautta ja sen aikana tehtyjä läpimenneitä päätöksiä sekä hävinneitä vastaesityksiä, ehkä siltä pohjalta voimme päätellä, mitä kaupunkilaisten sopii odottaa tältä valtuustokaudelta.

Viime valtuusto lähti liikkeelle melkoiselta taloudelliselta takamatkalta. Walan johtaman hallituksen rampauttama kaupungintalous valui kohti tuhonkuilua kuin kädettömän kaverin pyörätuoli ylämäessä. Kuitenkin Walan poppoon aikaansaama lähes kymmenenmiljoonan euron miinuksen takamatka kirittiin kiinni ja talous saatiin siihen kuntoon, että viimeinkin Uudessakaupungissa voitiin terveeltä talouspohjalta ryhtyä suunnittelemaa suuria investointeja, jotka kerrankin konkreettisesti palvelevat kaupunkimme asukkaita. Mieleen pakottautuu kysymys: MIKÄ MENNELLÄ VALTUUSTOKAUDELLA MENI VIKAAN JA MITÄ MUUTOSTA SEN TILALLE?

Kun tarkastelemme menneen kauden päätöksiin nyt muutoksia haluavien päättäjien menneen kauden esityksiä, heittävät ne kylmän ringin sielun ja Uudenkaupungin tulevaisuuden ympärille. Härskein esitys lienee ollut neljänmiljoonan veroeuron upottaminen yhden hallitusdemarin työpaikan turvaamiseen. Toinen junttauksen kohde oli kaupungin omistaman vuokrakerrostaloduon rakentaminen.Näiden talojen alakerta olisi asutettu sosiaalitoimiston asukkailla, joten ylempien kerrosten asukkaiden haalinnassa olisi  ollut jonkinmoinen haaste.

Jos olisimme tuolloin toteuttaneet näiden nyt mennyttä kautta arvostelleiden ja muutosta haluavien esitykset, olisi kaupunkimme talous miinuksella reilun kymmenenmiljoonaa euroa ilman, että kaupunkilaiset olisivat hyötyneet verorahojensa käytöstä pätkääkään. Eikä siinä kaikki, sillä em. hankkeet olisivat tehneet vaikeaksi ellei peräti mahdottomaksi nyt päätetyt koulu- ja liikuntapaikkainvestoinnit. Käytännössä tämä olisi taannut muuttotappion jatkumisen. Sopii odottaa kauhulla tulevaisuutta, kun muutostyypit pääsevät sähläämään vailla vastuuta periaatteella: TALOUS ON VAIN VÄLINE!

Vasemmisto jakaa keskeiset luottamuspaikat  tutulla meiningillä: tohtoreita, porvareita vaan tuskin duunareita. Ei uskoisi, että Uudessakaupungissa on yksi Suomen suurimpia tehtaita, sillä ensimmäistäkään sen duunaria ei istu työväenpuolueen edustajana hallituksen pöydän ympärillä, ökyjä sen sijaan piisaa. Eipä ole Reijonsaaren helppo pitää tavallisen pulliaisen puolta, sillä tuskinpa hän saa puolueen lapatossulta vähäisintäkään tukea, kun veronmaksajien rahojen yksityistäminen alkaa. Pistän toiveeni hallituksessa Laaksoseen, Forssiin ja oikeistoon, jospa vanha meno sittenkin jatkuu!


lauantai 20. toukokuuta 2017

Kun opetustoimi ei toimi: UKIN LUKIO 218:!!!

                 NÄINKÖ UUDESSAKAUPUNGISSA: Äiti en tahdo mennä kouluun


Lukio yo-tulosvertailussa naapurikuntien ykköseksi nousee perinteisesti Mynämäki sijalla 49. Positiivisena voidaan pitää Laitilan lukijoin sijoitus top-50:ssä. Rauman jättilukio keikkuu sijalla 165 ja sen iltalinja löytyy lukiolistan häntäpäästä 406/417. Uudenkaupungin lukion löydät rankingin paikalta 218.

Lukioiden rankingin kärkisijoja pitävät perinteisesti pääkaupunkiseudun koulut, joiden korkealla sisäänpääsykynnyksellä on vaikutusta sijoitukseen. Muuten lukion rangin osoittaa pitkälti, kuinka tasokasta opetus on ollut niin määrällisesti kuin laadullisesti. Tämä ei koske ainoastaan lukio-opetusta, vaan myös oppilaiden sitä edeltävää koulunkäyntivaihetta. Onhan selvä, jos toisella paikkakunnalla lapsi yo-kirjoituksiin mennessään saa kuukausia enemmän opetusta, vaikuttaa tämä kirjoituksissa menestymiseen.

Laitilan lukion sijoitus  kertoo siellä, vuosia sitten, tehdystä satsauksesta opetukseen. Uudenkaupungin lukion sijoitus puolestaan valaisee koruttomasti sen, mihin Walan ajan koulutussäästöt johtivat. Kun tähän liitetään Ankelon kaoottisesti johtama koulutuslautakunta ja sen junttapäätökset, ei lukiomme sijoitus liene mikään ihme. Sen sijaan, että nämä vanhat opetuksen alas-ajajat päästetään valtaan, täytyisi vastuullisia  opetuspäättäjiä uusia luovempaan ja koululaisen lähtökohdat ja menestys huomioivaan suuntaan. Luonnollisesti sama koskee myös esittelyä.

Opetus ja sen laatu on yksi tärkeimpiä paikkakunnan vaihdokseen vaikuttuvia tekijöitä.  Etenkin tämä vaikuttaa lapsiperheiden paikkakuntavalintaa. Kumpaan muuttaisit lapsinesi, jos saisit töitä autotehtaalta: Laitilaan, jossa on uusi monitoimitalo, uusittu uimahalli, uusi koulu, uusi kirjasto ja toimiva opetus vai Uuteenkaupunkiin, jossa Walan klikin aikana kaiken Laitilassa kuntoon saatetun  annettiin Uudessakaupungissa rappeutua, jotta  rahat kyettiin kanavoimaan huuhaaelinkeinopolitiikkaan ja hallihullutteluun?

Vallitsevasta tilanteesta saamme pitkälti kiittää onnetonta mediaamme, joka ei missään vaiheessa nostanut opetustoimeamme keskustelun kohteeksi eikä avannut ehdokkaiden opetusvisioita äänestäjille. Toisaalta, meidän ei pidä kokonaan heittää toivoamme sen suhteen etteikö opetustoimemme olisi jossain asiassa nostanut koulujamme valtakunnan kärkikastiin. THL:n tutkimuksen mukaan Uudenkaupungin kouluissa lapset oppivat muita enemmän ja verrokkikuntia nuorempana tupakoimaan. Kokonaan toinen juttu on se, onko kyseessä positiivinen asian muun kuin tupakkateollisuuden kannalta katsottuna - SE LIENEE SELVÄÄ, ETTEI SE AINAKAAN PAIKKAKUNNALLE MUUTOA EDISTÄ!

Linkki Lukio rankingiin

tiistai 16. toukokuuta 2017

Näinpä jakelisin kokoomuksen ja vähän muidenkin paikkoja



Ensinnäkin tämä on vain ja ainoastaan oma näkemykseni paikkajaosta, josta en ole keskustellut muiden kanssa. Vaalimme olivat, kuten tavallista, median merkittävästi muokkaamat. Tärkeitä asioita ei media nostanut esille ja valotti vaalien alusviikolla vain yhden ryhmän kaikkien jäsenten tavoitteet ja vaalimotot. Tämän lisäksi paikanjakoesitykseeni vaikuttavat käydyt puolueiden väliset neuvottelut sekä vaalien aikana käymäni keskustelut ehdokkaiden kanssa. Niin ikään olen esityksissäni huomioinut sen, jos ehdokas on aiemmin valittanut luottamustehtävien vievän kohtuuttomasti aikaa.

Kaupungin liikelaitosten ja yhtiöiden salamyhkäisyys plus hankala tiedonsaanti on ärsyttänyt useita päättäjiämme. Tämän vuoksi minun mielestäni niiden hallituksiin/johtokuntiin tulisi lisätä tuntuvasti jäseniä. Katsokaapa vaikkapa Yardian vastuuhenkilöitä. Kaupunkilaisten miljoonaomaisuudesta pääsee tietämään/päättämään yksi luottamushenkilö - sairaanhoitaja. Myös satamamme tulisi toimia avoimemmin.

Jotta näin olisi, esittäisin tuntuvaa luottamushenkilölisäystä kaupungin omistamien yhtiöiden vastuuhenkilöiksi siten, että myös pienryhmät saavat  niihin jäsenen. Oivia vastuuhenkilöitä voisivat olla mielestäni vaikkapa päätännän historian hyvin tuntevat Harto Forss ja Mauri Kontu. Toivon keskustelun avoimuudesta muutenkin nousevan isompaan rooliin - tieto ei vahingoita ketään, mutta tietämättömyys käy monesti kalliiksi.

Kukaan älköön loukkaantuko, sillä kaikkia ehdokkaita en oppinut vaalien alla tuntemaan ja nyt ovat yhteydet katkenneet. Muutenkin esitykseni kuuluu sarjaan leikkimieliset viritykset 31 äänen arvovallalla, joten kukaan ei vetäne ennää  hernehiä nennää. Vakavamielinen, tulosvastuullinen ja yhteishenkeä lisäävä paikanjako toteutetaan avoimesti keskustellen, porukan ollessa muutaman kerran nokakkain. Esityksessäni erään päättäjän sapattivuosi vaikuttaa valintoihini.

Kaupunginhallitus: Tomi Salo, Seppo Nikula, mahdollinen hallituksen/valtuuston varapuheenjohtaja Johanna Kutila.
Tästä kaksikosta on suora linja autotehtaan johtoon ja lisäksi Nikula tuo kokemusta ja tukea ensikertalaiselle Salolle. Lisäksi molemmat saavat suunsa auki, ovat uudistusmielisiä ja asioihin perehtyviä! Nikula on osoittanut yhteistyökykynsä ja ollut johtamassa kaupungin talouden kuntoon nostamista, siitä rappion syöveristä mihin se Walan jäljiltä jäi. Hallituksessa istuville talous ei saa olla vain väline.

Tekninen lautakunta: Pilvi Marsela, Mikko Siivonen.
Molemmat saavat suunsa auki Pilvi Marsela on koulutukseltaan insinööri ja Mikollapuolestaan on rutkasti kokemusta asioihin perehtymisen ja muunkin lautakuntatyön suhteen. Oiva kaksikko, joilla on poliittisina vaikuttajina tulevaisuutta edessä!

Ympäristö- ja lupalautakunta Timo A. Järvinen ja Juha Aaltonen.
Kaupunki ja koko maakunta elää kasvubuumia, joten se tekee po. lautakunnasta yhden merkittävimmistä lautakunnistamme. Pitkälti tämän lautakunnan käsissä on maakuntamme nopea kehittyminen ja siihen tarvitaan Järvisen luovuutta sekä lakiosaamista. Perfektionisti Aaltonen pitää perusteellisuudellaan huolen siitä ettei lautakunnasta mene läpi älyttömyyksiä.

Sosiaalilautakunta: Tarja Suves ja Ulla-Maija Nikula.
Nikulalla on alallaan valtakunnantason huippuosaamista, jota tämä lautakunta ehdottomasti tarvitsee ja hän saa suunsa auki. Suves on aiemmin istunut po. lautakunnassa ja puolustanut ennakkoluulottomasti vähäväkistä.

Ympäristöterveydenhuollon lautakunta: Pilvi Marsela ja Eija Maikola.
Molemmilla alan koulutusta ja molemmat saavat suunsa auki. Maakunnallisesti merkittävä lautakunta kasvun aikana.

Terveyslautakunta: Rainer Tähtinen ja Nora Hilden.
Rainerilla on selvät näkemykset ennaltaehkäisevästä työstä ja niiden laiminlyönnin seurauksista. Noora tuo näkemystä muualta, hänellä on luovuutta ja hän saa silmänsä auki. Kukaan ei ole parempi ja sinnikkäämpi Uudenkaupungin esiin tuoja ja puolustaja kuin Rainer Tähtinen. Rainer Tähtistä tarvitaan ylikunnallisessa toiminnassa ja siksi edustamassa kaupunkiamme myös TYKS:n paikallisena päättäjänä.

Kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta: Timo A. Järvinen ja Jarno Nikula.
Timo on kaupunkimme yksi harvoista niin kulttuuritouhuja kuin urheilua aktiivisesti seuraava valtuutettu, siten hän tuo luovuutensa lisäksi kokemuspohjaista näkemystä tämän lautakunnan taantuneeseen toimintaan. Jarno Nikula on ennen kaikkea lasten liikunnan ja niiden mahdollisuuksien puolesta taistelija. Molemmat saavat suunsa auki. Yhtenä lautakunnan tavoitteena tulee olla sen palauttaminen ennalleen eli kulttuuri erikseen omaksi lautakunnaksi.

Tarkastuslautakunta: Tarmo Kangas, Harri Blomqvist.
Tässä lautakunnassa kokoomukselle on kaikkein tärkeintä saada puheenjohtajuus. Tarmo Kangas nosti aikoinaan kaupunkimme taloussotkuja ja rahaihmeellisyyksiä rohkeasti esiin saaden, maanhiljaisten hyväksymän, median parjauskampanjan plus syytösryöpyn silmilleen. Nyt tarvitaan hänen jämäkkyyttä, kokemusta sekä kokemusta po. lautakunnan puheenjohtajana. Harrilla on tietoa ja näkemystä kaupungin toimista ja hän pystyy keskustelemaan rakentavasti. Vasemmistoliiton ja SKP:n vaaliliitosta toivoisin tarkastuslautakuntaan nousevan kaikkien puolueiden arvostusta nauttivan Pertti Haverisen.

 Opetus- ja kasvatuslautakunta: Johanna Kutila ja Seppo Nikula.
Lautakunnan osalta voi jo omalta kokemuspohjalta luvata totaalista kaaosta - kiitos esittelijän, puheenjohtajan ja kokouksiin saapuvan hallituksen puheenjohtajan. Olisin mielelläni ollut yhdessä vasemmistoliiton kanssa sopimassa lautakunnan puheenjohtajaksi tohtorismiestä Sami Laaksosta. Hän olisi aivan varmasti tuonut raikkaita uusia tuulahduksia po. lautakunnan tunkkaiseen virkahenkilödiktatuurin jyräysyritysten masentamaan mustan murheelliseen ilmapiiriin.

Kokemuksesta otaksun lautakunnan puheenjohtajan sekä esittelijän jäävän äänestyksissä vähemmistöön, jos lautakunnan jäsenistöstä löytyy tohtoreita sekä esim. Esko Tähtinen, Veli-Matti Virtanen, Heli-Päivikki Lauren jne. Tilanne on kokonaan toinen, jos valmistelijan esityksille ei löydy perusteltuja vastaesityksiä. Tämän lautakunnan jäseniltä vaaditaan paljon aikaa, hikeä ja  kyyneleitä, sillä he joutuvat hakemaan valoisaa tietoa junttaustyylisen sekä kiukuttelevan puheenjohtajan mustaan pelin synkkyyteen.

Satama: Merja Mänty ja Teemu Arvonen. 
Insinööri Mänty on sopiva linkki autotehtaan ja sataman välillä. Toivon todellakin, osakeyhtiölaista huolimatta, satamaan saatavan enemmän avoimuutta.

Yardia: Juha Aaltonen ja Timo A. Järvinen.
Entisen telakkakiinteistön taustoissa lienee rutkasti pengottavaa. Omistajan edun nimissä niihin tarvitaan sitkeää kaivajaa ja pätevää juristia. Harto Forss ja Mauri Kontu täydentäisivät kaksikkoa sopivasti.

Uudenkaupungin vesi johtokunta: Maija Junkola-Lehtonen, Lasse  Virtanen. 
Olemme, korjausvelan vuoksi, suurten investointien edessä. Viemäri ja vesijohtorahat iskettiin hullusti halleihin, joten nyt tarvitaan tarkan markan Maijaa.

Vakka-Suomen Vesi liikelaitos:  Juha Aaltonen.
Tätä miestä laitilalaiset eivät vinkumatta vie.





keskiviikko 10. toukokuuta 2017

VAALIANALYYSEJA JA TULEVAISUUTTA!




Vaalit meni median ehdoilla ja makkara voitti totuuden, jonka kepitti jopa nakkisämpylä. Melkoisen mielenkiintoisia vaalianalyyseja on heitelty kehiin. Sami Laaksonen pohti koko vaalijärjestelmän kaipaavan uudistamista, jottei yhden miehen äänet ratkaise liikaa. Tietenkin yhden miehen äänten imussa valtuustoon mennyt Matti Ankelo on muutostarpeesta kokolailla toista mieltä ja vähättelee Laaksosen ongelmaksi kutsumaa kriisiä. Niinhän usein ajattelu tapaa mennä, että asiat tulkitaan siten, kuin se itselle parhaiten sopii.

Sami Laaksonen nostaa esille, minun mielestäni vaaliemme suurimman ongelman eli onnettoman äänestysinnon. Uudessakaupungissa 12 862 äänestysoikeutetusta vain 7 345 eli vain 58,4% kävi äänestämässä: 5 517 UUSIKAUPUNKILAISTA JÄTTI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JA SE JOS MIKÄ ON OSOITUS DEMOKRATIAN KRIISISTÄ! Demokratian nimissä on lähinnä tragikoomista, jos vihreiden Jan Vuorenlaakso jää kaikesta rannalle 140 äänellä, mutta Matti Ankelo saa itselleen 58 äänellä keskeisimmän lautakunnan puheenjohtajuuden. Osittain teoriassa tämä voisi jatkossa korjata sillä, että valtuutettujen määrä lisättäisiin 43:sta 45:en. 

Jos haluamme demokratiamme toimivan, täytyy tarkastelun keskiöön nostaa onneton äänestysprosentti. Demokratia perustuu tietoon, jonka perusteella kansalaiset voivat tehdä vaalivalintansa. Jos vaalien alla tiedotusta ja tapahtumia hallitsevat valheet, makkarat ja nakkisämpylät, voi perustellusti kysyä, jäivätkö vaalipäivänä kotiin vegetaristit ja rehelliset? Meillä ei nähty minkään tasoista mediajohtoista uutisoimista niistä konkreettisista asioista, jotka hallitsevat kaupunkimme tulevaisuuden päätöksentekoa eikä mediamme avannut päättäjien lähihistorian tekoja, jotta äänestäjät olisivat todellakin tienneet, minkälaista arvomaailmaa ja käytännön valintoja eri ehdokkaat kannattavat.

Jos media olisi ottanut ennen vaaleja aktiivisen roolin eikä passiivisena katsonut vierestä ja jakanut palstatilaa muutaman ehdokkaan poskettomana toistuneelle kaupunkilaisten  sumutuksille, olisi äänestysprosentti nousut varmaankin suuremmaksi ja vaalitulos ollut aivan toinen. Havaitsiko joku median johtamaa tasapuolista ehdokaskeskustelua kaupunkiamme tulevaisuudessa odottavista keskeisistä päätöksistä? -Eipä näkynyt mitään kouluista, vapaa-ajan puitteista, kaupungin yleisestä kehittämisestä, suhtautumisesta pakolaisiin jne.. Lähes kaikki vaalitoiminta keskittyi makkaran jakamiseen ja säälittävään ja valheelliseen  sairailla ratsastamiseen; eikä siltä pohjalta voinut odottaa muuta kuin alhaista äänestysprosenttia ja osittain valheella valtuustoon jyrättyjä ehdokkaita.

Ehkäpä eniten amatöörimäinen media vaikutti passiivisuudellaan vasemmiston sisäisiin voimasuhteisiin, sillä toinen, se suurempi, ns. työväenpuolue säilytti johtavan asemansa viime valtuustokauden tempauksistaan huolimatta. Tuskinpa tavalliset duunarit, hoitajat ja teollisuuden työntekijät jne. olisivat äänestäneet tämän ns. työväenpuolueen äärioikeistolaisia ehdokkaita, jos olisivat tienneet heidät virkahenkilöiden ja kansainvälisen suurpääoman juoksuhenkilöiksi, itselleen  kuntalaisten miljoonilla etuja pelaaviksi ehdokkaiksi tai näiden nöyrääkin nöyremmiksi kumileimasimiksi. Jos media olisi valistanut tässäkin asiassa rehellisesti ja tasapuolisesti kansaa, olisi työväenpuolueiden voimasuhteet keikahtaneet selvästi, vapaan vasemmiston eduksi. Politiikkamme olisi kovin toisenlaista, jos Aitamurto, Jokinen ja Haverinen istuisivat valtuustossa ns. työväenpuolueeseen soluttautuneiden ökyjen sijaan.

Vaaleissa, kuten jokainen hoksaa, jonkun saamat äänet ovat aina toiselta ehdokkaalta pois. Äänet siirtyvät vastustajalta toiselle ja media määrää tässäkin suunnan. Meillä media passiivisuudellaan torpedoi koko vaalikauden jatkuneen ennakkoluulottoman oikeiston ja vapaan vasemmiston kaupunkilaisia hyödyttäneen yhteistyön jatkumisen. Osa tämän yhteistyön takuumiehistä putosi kokonaan valtuustosta, mutta sen sijaan perässä hiihtävien maanhiljaisten ääniin median rooli ei juurikaan laskevasti vaikuttanut. Tämä heikentää tuntuvasti kaupunkimme tulevaisuuden näkymiä vai voiko joku odottaa näiltä perässähiihtäjiltä asioihin perehtymistä, ideoita, avauksia saati kaupungin kehityksen jatkumista? - Jo käytyjen paikanjakoneuvotteluiden eteneminen kertoo po. tyyppien lahjojen surullisen totuuden. Enkä missään tapauksessa tarkoita jonkun tietyn vaan useamman puolueen neuvottelijoita.


Maija Junkola-Lehtonen nostaa mielenkiintoisia asioita esiin omassa kirjoituksessaan

"Lähestyn päätöksentekoa ja luottamustehtäviä asia pohjalta, mutta näyttää siltä, että yhä useammassa kunnassa mennään asema edellä. Valitut edustajat vaativat merkittävää asemaa, ellei sitä saada erotaan ryhmästä. Asioilla tai arvoilla ei ole merkitystä, vain oma asema merkitsee. Tämä on ikävä ”mulle kaikki” – kehityssuunta ja vieroittaa poliittisesta päätöksenteosta ne henkilöt, joille asioiden sisältö on tärkein. Poliittista valtapeliä on joskus vaikea ymmärtää.
 
Edellä mainittu myös tukee vahvasti mielikuvaa siitä, että politiikka on salaista kähmintää, asioita sovitaan salassa, eikä vaaleilla ole merkitystä. Viime valtuustokauden alussa tärkeinä asioina olivat talouden tasapainottaminen, hyvinvoivat asukkaat  ja nimenomaan päätöksenteon sekä valmistelun avaaminen julkisemmaksi. Mielestäni kaupunginhallitus onnistui näissä asioissa vähintäänkin kohtuullisesti. Toivotaan, että kehitys jatkuu samansuuntaisena."

Vaikka vaalitulos syntyi median vaikutuksesta, on sen kanssa elettävä tulevat neljä vuotta. Nyt erittäin keskeiseen rooliin nousevat puolueiden maanhiljaiset. Asettavatko he paikkoja jaettaessa edelle kaupunkilaisten edun ja hyväksyvät oman rajallisuutensa vai pitävätkö he sitkeästi kiinni vippasvaalituloksen mahdollistamasta asemastaan. Katse menneeseen vaalikauteen auttaa erottamaan jyvät akanoista. Itse asiassa tuolloin oli kaksikin tapausta, jolloin paluu menneeseen eli nykytilanteeseen olisi kyetty estämään - he ketkä nynnyilyllään estivät tosiasioiden julkitulon ja mahdollistivat nykyisen vaalituloksen, voisivat tykönänsä tutkiskella kykyjään ja siirtyä, kaupunkilaisten edun nimissä, syrjään.

Kaikki edellisen valtuustokauden nähneet tietävät, mitä tuhoa nyt puheenjohtajistoon nyt nousevat tyypit saivat tuolloin aikaiseksi. Kaupunginhallitus nosti veroja, ajoi alas palveluita, sai puolitoista miljoonan euroa harkinnanvaraista apua valtiolta, myi miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta ja silti kaupungin talous jäi kauden päättyessä lähes kymmenen miljoonaa euroa miinukselle. Koulutuslautakunta eteni kaoottisesti kokouksesta toiseen: useat lautakunnan jäsenet erosivat, lautakunnan enemmistö marssi ulos kokouksesta, opetuksen taso romahti, kouluolot huononivat, lapsilta vietiin koulut, henkilökuntaa kohdeltiin käsittämättömän epäinhimillisesti. Tämä kaikki aiheutti lapsiperheiden massapaon kaupungistamme. Jos ja kun palaamme tälle tielle, tarvitaan 22, jottei se tie ole pitkä.

Kaupunki on sukeltamassa syvälle sellaiseen murheiden ja kähminnän mereen, ettei sitä nynnyjen voimin voida torjua. Keskeisillä paikoilla tarvitaan itsensä peliin pistämistä sekä kovuutta eikä maanhiljaisista ole siihen. Myös uudet luottamushenkilöt tarvitsevat rinnalleen päättäjiksi vahvoja, kokeneita tukijoita, jottei heistä kasva nynnyjen opastuksella surkeita ja nöyriä virkahenkilöiden esitysten kumileimasimia. Kannattaa viimeinkin varoa heitä, ketkä ovat vuosia hokeneet jäitä hattuun, sillä todennäköisesti ajansaatossa heidän aivonsa ovat jäätyneet! Nyt tehtävän paikkajaon kanssa eletään seuraavat neljä vuotta ja linjataan kaupunkimme tulevaisuus1

Jos joku epäilee kähminnän ja kaverille kanssa -meiningin tulemista, siitä on saatu jo esimakua: MAKKARAMAAKARIN PUHEENJOHTAJAPALKKIOTA ESITETTÄNEE KOLMINKERTAISTETTAVAN! Ja valmistelijana häärii kuulemma  aiesopimusmies. Viimeistään tämä tulee ottaa vastaan hälytyskellon soittona ja asettaa luottamuspaikkatarjokkaiden kyvyt vippaskonstivaalien menestyksen edelle.


Linkki Maija Junkola-Lehtosen kirjoitukseen


Linkki Sami Laaksosen kirjoitukseen





sunnuntai 7. toukokuuta 2017

KYLÄKORRUPTIO REHOTTAA?

Politiikkaa pidetään reiluna yhteisten asioiden hoitona, jossa kaiken keskiössä piilee kunnan ja asukkaiden etu. Kuinkas muuten joskus jossain kaukana ajaudutaan tielle, millä kuntalaiselle lankeaa kustantajan rooli ilman, että hän itse hyötyy maksamistaan suoritteista. Vaasan Yliopisto teki tältä pohjalta tutkielman, joka valaisee suomalaisten kuntien päätöksenteon mahdollisia pimeyksiä eli kuntalaisten antaman vallan ja varojen kanavoimista pienille piireille.

Kunta menetti yrityksiä, työpaikat hävisivät, väki muutti vikkelästi muualle, mutta silti kaupunki keikkui yrittäjäystävällisempien joukossa ja jopa aivan kärjessä. Sopii pohtia, mikä kumma mahdollistaa moisen harhakuvitelman? - Ensinnäkin tarvitaan muutamia aktiivisia yrittäjiä, ketkä mobilisoivat muut yrittäjät äänestämään kaupunkinsa yrittäjien ykköspaikkakunnaksi. Toiseksi tarvitaan media, joka toitottaa päivät päästään valheellista ykkösasemaa ja vaikenee kaupungin todellisesta tilasta. Kolmanneksi tarvitaan pieni rinki päättäjiä, ketä manipuloivat puolueensa yhtymään median katteettomaan suitsutukseen ja vaikenemaan ikävistä faktoista.

Tuntuu uskomattoman koomiselta tai vähintäänkin sairaan itsetehostuksen huipulta, jos kunta haluaisi julkisuutta väkisin ja vasten todellisuutta elinkeinoelämän Mekkana tai yrittäjien maanpäällisenä paratiisina. Koomisuus vaihtuu itkuun ja paikallisten parahduksiin, jos todelliset faktat yritysten murheellisesta tilasta ja osaamattoman elinkeinopolitiikan seurauksista lyödään julki kaikille kaupunkilaisille.  Voisi äkkipäätä epäillä, että kaiken takana piilee päättäjien armoton typeryys ja hillitön hölmöys sekä hyväuskoisuus, mutta entäpä sitten,  jos taustalta löytyy rahaa, ja kunniaa?

Periaatteessahan kukaan ei hyödy siitä, että joku kunta paistattelee valtakunnan elinkeinoykkösenä vastoin todellisuutta. Päin vastoin kaikki tämä maksaa ja sitä enemmän se maksaa mitä murheellisempaa elinkeinotulosta ylistetään mahtavana elinkeinomenestyksenä. Kaiken takana piilee sairaudenasteelle kohonnut julkisuudenkipeys, omanarvontunteen kohottaminen ja epätoivoinen hyväksymisenhakeminen. Kun pohdimme kuviota, jolla epäonnistuminen voidaan mediassa muuttaa ja poliittiseksi vallaksi, alkaa hyötyjiä löytymään.

Kuvitellaanpa kuvitteellinen kuvio, jonka keskiöön kuvittelemme Peter Pan -syndrooman (Puer aeternus) uhrin eli henkilön joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Tämä uhri haluaa huomiota ja hyväksyntää, kuten hiekkalaatikolla leikkivä "ainoa lapsi". Jostain kumman syystä esimerkkiheppumme halua päteä saralla, josta hän ei tiedä eikä tunne tuon taivaallista eli hän pyrkii saamaan tunnustusta maailman johtavana elinkeino-Jeesuksena, inhimillisenä onnistujana, merkittävänä hyväntekijänä. Sopivassa asemassa, sopivien kaverien avulla ja sopivalla paikkakunnalla heppumme voi saavuttaa maagisen erehtymättömän elinkeinogurun aseman.

Heppumme täytyy päästä sellaisen kunnan johtoon, jossa häntä ympäröivät sopivat päättäjät, yrittäjät ja etenkin heppumme tulee tuntea tyyppi, kuka hallitsee paikallista tiedottamista. Mitä mielikuvituksellisemman idean elinkeinoheppu esittää, sitä mahtavampana ja edistyksellisempänä vetona tiedotuskaveri lanseeraa esityksen julkisuuteen. Media markkinoi uusia elinkeinohankkeita sellaisella suitsutuksella ja tyylillä, että jo ennakkoon kaikki hankkeiden kyseenalaistajat leimataan hulluiksi. Jos ja kun elinkeinohepun hankkeet rojahtavat ahterilleen, media vaikenee epäonnistumisista ja hehkuttaa elinkeinohepun uusia virityksiä.

Ajan kuluessa päättäjät siunaavat kymmeniä poskelleen menneitä kuntansa elinkeinokuvioita ja siten he istuvat elinkeinohepun ja median kanssa samassa veneessä. Viimein kaikki suojelevat toisiaan ja kiittävät mediaa vaikenemisesta. Tämä helpottaa päättäjien työtä kustantaa epäonnistumiset veronkorotuksilla, taksojen nostoilla sekä veronmaksajien omaisuuden myynnillä. Kaikki peitetään lumeuutisilla, joissa julistetaan elinkeinogurun olematonta mahtavuutta ja hänen paikkakuntansa ylivertaista yritysystävällisyyttä. Otsikot sumentavat kansan, jopa vaaleissa ja päättäjäksi päästään ongelmista vaikenemalla makkaraa kansalle jakaen.

Äkkinäin pohtii koko esitystä typeräksi ja vilkkaan mielikuvituksen tuottamaksi sairaaksi salaliittoteoriaksi. Samoin suhtautuu asioihin kansa, jolta vaietaan totuus epäonnistumisista. Faktojen esittäjät puolestaan leimataan mediassa vainoharhaisiksi kaheleiksi ja kateellisiksi räyhäsieluiksi. Vilkaisu kuihtuvaan katukuvaan lisää skeptikkojen määrää, samoin epäilyksiä herättävät kunnassa alas ajetut palvelut sekä jälkeenjääneet ja lahoava infra. Kuvitteellisen kunnan kuvitteellisiin kuvioihin voidaan perehtyä luomalla kuvitteellisia kuvioita vallankäytöstä ja siihen liittyvästä viestinnästä.

Kuvitteellisen paikkakunnan kuvitteellinen yrittäjäyhdistys valitsee vuosi toisen jälkeen kotipaikkansa maansa parasta elinkeinopolitiikkaa harjoittavaksi kunnaksi nostaen elinkeino-Jeesuksen mahtaviin sfääreihin. Hehkutettu guru saa kunnia, mutta mitä saa yrittäjäyhdistys? -Kun kaupunkiin saapuu esim. teatterivieraita, opastetaan heidät sopivasti elinkeinogurua jalustalle nostaneiden yrittäjien liikkeisiin. Kaupunki tankkaa autonsa gurulle ystävällisen yrittäjän huoltoasemalla. Kun kuvioon kuuluu myös media, saavat keskeiset gurumyönteiset yrittäjät siitä asevelihintaan palstatilaa ja luonnollisesti kunnan varoilla kompensoidaan mainittu asevelihinta.

Heitetäänpä vielä koppuun hurja kuvitteellisen paikan kuvitelma kehiin. Aikansa yrittäjäyhdistyksen nokkatoiminut ja elinkeinogurua tauotta ylistänyt nokkahenkilö saa palkinnon työstään: Hänestä tehdään kaupungin palkkalainen ja hän pääsee hääräämään ihan tapahtumien keskiöön. Asemassaan hän palkitsee omia ja elinkeino-Jeesuksen varauksettomia tukijoita. Nämä tukijat saavat makkarakojuilleen ja poliittisen sanoman levitykseen parhaat paraatipaikat entiseltä yrittäjien nokkanaiselta.  Mutta eihän Suomessa ole korruptiota, jos joku toista väittää on se kateellisten räyhäsielujen katkeruuden tuottama salaliittoviritelmä.

Vaasan yliopiston linkki: Kansalaiset epäilevät piilokorruptiota monissa kuntien asioissa


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Median tehtävä: TOTUUS JA RAJALLISUUS ESIIN!

 Jos ei tunne omia tai toisen rajoja, saattaa jo palvoa rajan takana lymyilevää kaunokaista!


Lähestymme niitä hetkiä, kun yksi tyyppi, taas kerran, toteaa: Pulinat pois, kansa on puhunut! Tajuaakohan tämän lausahtava reppana lainkaan, mitä murheellista jotkin kuulijat hänestä tietävät ja sen seurauksena hänestä ajattelevat? Onko tyyppi vienyt omertan sisäiselle tasolle eli hän kykenee vaikenemaan omat hävettävät tekonsa jopa itseltään. Sisiliassa omerta kuvaa maskuliinisuutta tyylillä vähäpuheisuus. Ymmärtääkö edellä mainittu tyyppi lainkaan omia rajojaan?

Lähestymme niitäkin hetkiä jolloin tehdään tilinpäätös talvikauden palloiluista. Mitä miettii, syksyllä tasaisilla peleillä kauden aloittaneen joukkueen valmentaja, kun nyt keväällä hänen porukka häviä ennen niin tasasille  vastustajille kymmenillä pisteillä? Ymmärtääkö valmentaja, että ehkäpä hän heiluu rajojensa ylälaidoilla tai rima on yksinkertaisesti liian korkealla? Tajuaako valmentaja sitä, mitä jotkut hänestä ajattelevat eli kuinka sellainen kaveri voi menestyksellä valmentaa pääsarjajoukkuetta, kuka ei pysty menestyksellä valmentamaan junnujoukkuetta?


Lähestyimme ja ohitimme suuren juhlan kohokohdan, mutta hoksaavatko järjestäjät oman juhlatyönsä tason? Heidän piti järjestää juhlat, jotka liittyvät pyöreisiin satoihin vuosiin, mutta ymmärtävätkö järjestäjät, että heidän isolla budjetilla pyörittämät tapahtumat häviävät kiinnostuksessa, monipuolisuudessa ja persoonallisuudessa tavalliselle tavarataloviikonlopulle? Tietävätkö juhlien järjestäjät, mitä heidän juhlatuotoksistaan ja heidän kyvyistään ajattelevat jotkut  kaiken touhun maksajista eli aivan tavalliset kansalaiset eli he keille juhla olisi tullut järjestää.

Lähestytään sitä hetkeä, kun koululaisille lyödään kouraan tyly arvio heidän menneestä opiskeluvuodesta. Siinä ei mikään jää epäselväksi, vaan onnistumiset on mitattu ja laitettu järjestykseen epäonnistumisten kanssa. Kaikille lyödään vuoden tekemisistä  todistus kouraan. Kukaan ei pohdi miltä tuntuu tai mitä muut ajattelevat, kun luokan jumbo-oppilaalle ojennetaan paperi käteen ja kotiin vietäväksi! Lapsia arvioitaessa rehellisyys nousee esiin ja suoruudessaan se kipuaa aina julmuuden asteelle; Toisin on aikuisten kohtelu politiikassa, työelämässä ja jopa urheilussa.

Voi pitää miltei mielenkiintoisena ja toisaalta arveluttavana kuinka tylysti lapselta vaaditaan rehellisyyttä ja hänestä kerrotaan julkisesti armoton totuus. Lapsella on vain tämä yksi tie, jonka kulkemisesta häntä arvioidaan. Vaihtoehtoisia arviointi/opetuskuvioita ei lapselle tarjota. Esim. Freinet ja Steiner vaihtoehtoja ei lapsille anneta. Pienet lapset patistetaan samaan, vuosivuodelta kurjistuvaan,  perusopetukseen ja puristetaan samaan perusmuottiin. Heistä leikataan kaikki luovuus ja erilaisuus pois. Tai ei aivan kaikkea erilaisuutta, sillä epäsopeutuvat eli luovat sekä muuten erilaiset lapset saavat jo pienestä pitäen todistuksen epäonnistumisestaan.

Tästä alkaa tuomioiden muotoon kirjattujen epäonnistumisten ketju, joka johtanee väistämättä siihen, että aikuisina näiden lasten yhteisössä menestyminen onnistuu helpoiten salaamalla totuus omista rajallisista kyvyistä. Sen sijaan, että lapsen luovuutta olisi ruokittu, häntä olisi kannustettu omissa vahvuusalueissa, joita jokaisella meistä on, lapsi motivoitiin peittämään osaamattomuutensa muutamassa mittarina käytetyssä asiassa. Mitä luovemmasta ja erilaisemmasta lapsesta on kyse, sitä surkeammin hän menestyi ja sitä suuremmat syntymälahjat  häneltä vietiin. Murheellista mutta totta, näin käy, kun kaikki keskitetään samaan paikkaan ja valetaan samaan keskivertomuottiin.

Kaikki edellä mainittu on syytä ja seurausta tasapäistämisestä, valheessa elämisestä ja suoranaisesta totuudessa elämisen pelosta. Jos hyväksyisimme oman rajallisuutemme, pian sen hyväksyisivät myös lähimmäiset ja jokainen meistä alkaisi etsiä omia vahvuuksiaan sekä kannustamaan lähimmäistä vastaavan etsintään. Ihmiset vapautuisivat tasapäisyyden kahleista ja jokainen saisi elämältään enemmän itselleen ja pystyisi antamaan yhteisölleen enemmän. Yhteisöstä tulisi inhimillisempi ja turvallisempi, jos yksilöiden persoonallisia piirteitä kannustettaisiin plus pyrittäisiin hyödyntymään positiivisella tavalla.

Armeija marssii aina perinteisesti hitaimman eli viimeisen sotilaan vauhdilla, mutta se ei sentään anna viimeisen miehen johtaa joukkoja. Jos aikuiset asettavat itsensä kaiken kritiikin yläpuolelle, heidän rajallisuutensa esiintuominen estetään ja näin he pysyvät virheistään huolimatta vallassa, onko tuolloin luotu systeemi, jota johtavat koko porukan hännänhuiput? Eletäänkö tuolloin juopon perheen kuviossa, jossa vanhemmat juovat, muulta yhteisöltä salassa, lastensa lapsuuden, nuoruuden ja vieläpä tulevaisuudenkin? Onko samalla luotu käänteentekevä esimerkki ravihevosjalostuksesta, jossa nopeimman sijaan jalostetaan menestyksellä mahdollisimman hidasta hevosta?

Sopiikin pohtia, miten yhteisö voi päätyä demokraattisissa vaaleissa toistuvasti siihen, että sen päättäjät vievät heikoilta eli lapsilta ja antavat vahvimmille eli valtaeliitille? Vastaus ei häikäise monimutkaisuudella, sillä se löytyy yhteisön tiedotuksesta ja viestinnästä. Myös yhteisön viestijät ja tiedottajat kuuluvat alansa ehdottomaan epäpätevien kategoriaan. Onnettomat viestijät ja tiedottajat pyrkivät säilyttämään asemansa pohjattomalla nuoleskelulla, valheiden syytämisellä ja itseään hyödyttävällä manipuloinnilla. Yhteisö, jossa töpöt häärivät huipulla, pärjäävät onnettomat töppötiedottajat ja tumpeloviestijät parhaiten. Näin on syntynyt pahahenkilö kuvio, jossa totuudesta vaietaan oman edun ja oman aseman vuoksi!