Harto hallituksen puheejohtajaksi!

Nimet ovat papereissa ja neuvottelut on käyty, joten kaiken pitäisi olla selvää, mutta onko näin? Kun nimenkirjoittajien joukossa luuraa sellaisia, joiden nimikirjoituksella ei todistetusti ole katetta, ei mikään ole varmaa ja jo sovitut asiatkin muuttuvat. Historia todistaa murheellisesti Matti Ankelon ja Heikki Walan rikkoneen allekirjoittamansa paikanjakosopimuksen puolessa välissä mennyttä valtuustokautta. Eikä siinä kaikki, he pyrkivät junttaamaan muitakin päättäjiä mukaan luopiomaiseen toimintaansa ja hyväksymään sopimusrikkomuksen. Lienee aivan selvää, että sama vilpillinen venkurointi alkaa viimeistään muutaman vuoden kuluttua.

Nyt oikeistolle avautuu viimeinen mahdollisuus tehdä palvelus uusikaupunkilaisille sekä vasemmistoliitolle ja ennen kaikkea estää kaupunkia odottava hallinnollinen katastrofi. Kuten edellinen valtuustokausi kaikessa karmeudessa osoittaa, mikään ei, mahdollisista vaihtoehdoista,  liene kaupunkilaisten kannalta kammottavampi kuin Walan ja Ankelon kaavailu heille nyt esitettyihin päättäjärooleihin.  Jospa siis rähinäremmin kantajat korvattaisiin Harto Forssilla ja Sami Laaksosella.

Arvioidessamme Uudenkaupungin käytännön politiikkaa, olisi esittämäni vasemmistoliiton askel oikealle, itse asiassa, harppaus vasemmalle. Katsokaapa ketä demarit istuttivat hallitukseen: pörssiyhtiötä edustavan, kaupungin töitä työnantajalleen hamuavan, Lea Myllymäen ja kaikkien ökyjen äidin, ennen vaaleja patteripyöräilevän, mutta vaalien jälkeen ekokatastrofilla ajelevan Kosken sekä näiden esitysten takaajaksi lapatossun tai pikemminkin lapahokkarin. Kokoomuksen riveistä ei löydy yhtään yhtä härskiä kaupungin tuottamien palveluiden kansainvälistäjää kuin  kaksi edellä mainittua päättäjää. Kun tähän lyödään päälle vielä Wala, voidaan puhua itsekästä kapitalismia  mustimmillaan edustamasta kolmikosta, joka ajaa niin kaukaa kokoomuksen ohi oikealta, että väliin jäävät aina IKL ja Pinochet.

Kuinka moni tavallinen duunari olisi antanut äänensä demareille, jos he olisivat  tienneet antamiensa äänien nostavan hallitukseen duunarien sijaan kaupungin synkkäsieluisimmat ökyt? Entäpä kuinka moni kaupungintyöntekijä olisi äänestänyt hallituksen yksityistäjiä tukevaa lapatossua?  Molempiin kysymyksiin kuuluu vastaukseksi: EI YKSIKÄÄN! Median vaietessa meillä käytiin vaalit mielikuvilla ja näiden vaalien suurin häviäjä oli vasemmistoliitto. Jos media olisi vähänkin raottanut vaalipuheilla ja makkaroilla peitettyjä tekoja, olisi moni demarien valheella ja vaikenemisella saama ääni päätynyt vasemmistoliiton laariin.

Kautta historian on aivan oma lukunsa lehden manipulointi muutamia vasemmistoliittolaisia kohtaan. Muistan ikuisesti, kun torilla, erään äänestyspäivän aattona, katsoin Mauri Partasen ja Markku Varjon myrtyneitä kasvoja, he tutkivat vaalikirjoituksiaan, joita lehti oli lievästi sanoen mulkannut vähemmän äänestäjiä houkuttelevaksi. Mauri Partanen on ollut useat vuodet ellei peräti vuosikymmenet punainen vaate lehdelle ja tämä on pitänyt Partasen pois valtuustosta. Jos Partasen lautakunnissa vetämä kaupunkilainen ensiksi -politiikkaa olisi saanut edes vähän palstatilaa, olisi mies istunut lukuisat kaudet valtuustossa.

Minä en muista rivilläkään kerrotun Partasen  tekemisistä. Saman omertan uhriksi jäi myös Li Grönlund, jonka tuulimyllyjä vastaan käymä taistelu vaiettiin vaalien alla kokonaan. Lin aloittama työ ehkäisi kaupunkimme muuttumisen lopullisesti. Li pani taistelussaan jopa työpaikkansa peliin ajamansa asian puolesta. Jos näistä olisi vaalien alla kerrottu kaupunkilaisille, kummanhan kaupunkilaiset olisivat nostaneet hallitukseen Liin vai lapahokkari? Pieni lähihistoriaamme ja tiedotukseemme syventyminen osoittavat, että vaaleja edeltävän mediapelin suurin häviäjä löytyy vasemmistoliitosta.

Kunnassa ei päätetä homoavioliitoista, ei hävittäjähankinnoista, ei NATO:on liittymisestä, ei Kreikan lainoista, ei opetuksen säästöistä jne.. Kokoomus teki armottoman ja ehkä suurimman virheen tuodessaan kaupunkimme juuri vaalien alla maamme historian yhden vihatuimman hallituksen ministereitä . Tämä etäännytti kaupunkilaisten näkemystä siitä ennakkoluulottomasta politiikasta, jolla oikeisto yhdessä vasemmistoliiton kanssa nosti kaupunkimme talouden syövereistä useilla  miljoonilla euroilla plusmerkkiseksi. Mediakaan ei lähihistoriaa avaamalla oikaissut kokoomuksen munausta, vaan huvittuneena, makkaraa maiskuttaen, seurasi sivusta, kun puolue sovitteli köyttä kaulaansa. Ja niinpä: NAKS!

Ei tarvitse ihmeempää matemaattista lahjakkuutta huomatakseen kaupunkia viime valtuustokaudella  eteenpäin vievän akselin voittaneen vaalit äänin 23-20. Tämän tuloksen arvoa nostaa armoton vaalimanipulointi ja vaikeneminen kaupunkimme kohentuneesta tilasta ja valoisista tulevaisuuden näkymistä. Mikä olisi ollut lopputulos, jos äänestäjille olisi kerrottu totuus: Tuskinpa kaupungin muuttotappioon ja sen talouden miljoonien eurojen miinukseen ja miltei selvitystilaan ajaneen hallituksen puheenjohtajasta olisi tullut ääniharava ja kaiken tämän korjanneen hallituksen puheenjohtaja olisi pudonnut hallituksesta! 

Meidän on viimeinkin ja edistyksen nimissä kyettävä luopumaan perinteisestä 6-5 ja oikeisto vasemmisto vastakkainasettelusta. Tämä ajattelumalli ei toimi enää Uudessakaupungissa, jossa vastakkain taisteleva kuntalaisten parhaaseen pyrkivät ja kähmijät. Tältä realistiselta pohjalta olisi neuvottelut ollut syytä aloittaa ja tältä pohjalta tulisi neuvottelut aloittaa uudelleen. Joku saattaa tuumata: Mutta kun nimet ovat jo paperissa... Tähän voi vastata suoralta kädeltä, että paperissa on myös kahden sellaisen sopijan nimet, jotka eivät ole nimellään vahvistamaansa sopimusta pitäneet. Sopikin kysyä sopijoilta: Kuinka voitte pärjätä, jos pelaatte ringeten säännöillä, kun vastapuoli jyrää päällenne jääkiekon säännöillä lahjomansa tuomarin avustamana? -Ette mitenkään!


Palataanpa otsikkoon ja kysytään kumpi on parempi vaihtoehto hallituksen puheenjohtajaksi: Esitetyt tyypit vai Harto? -Harto Forss on kaupunkimme kirkkaasti arvostetuin päättäjä ja nauttii luottamusta, määrättyjä demareita lukuun ottamatta, kautta valtuuston. Häntä ei aja eteenpäin ismit, puolue- tai omaetu, vaan hänen yhteistyökykyinen toimintansa tähtää aina kaupungin ja sen asukkaiden parhaasta. Harto on ollut primus motor  tämän kaupungin talouden oikaisemiselle ja kehittymiselle. Kun vaalien jälkeen päädyttiin kehittäjien eduksi voimasuhteeseen 23-20, tulee tämä voimasuhde takaamaan kehityksen tulevaisuudessakin. Kuitenkin samalla periaatteella toteutettu paikanjako helpottaisi Uudenkaupungin kehittämistä ratkaisevasti ja takaisi sen avoimuuden toisin kuin nyt esitetty vaihtoehto. Ehkä vasemmistoliitossa voidaan tehdä sukupolvenvaihdos, mutta Uudellakaupungilla ei ole vielä siihen varaa Harton suhteen!

Opetustoimen luottamuskaavailut ovat sysäämässä, tunkkaisen ahdistuneen ja totaalisesti taantumuksellisen, opetustoimemme Danten helvetin syvintäkin sopukkaa mustempaan ja tuskallisempaan ahdistukseen plus ankeuden tilaan, jonka kärsijöinä ovat kaupunkimme lapset. Kerrankin meille on siunattu maailmaa nähnyt vaihtoehto ja oikein tohtorismies, joten miksemme käytä häntä hyväksemme? Uskoisin Sami Laaksosen po. lautakunnan puheenjohtajana tuovan terveen, värikkään ja ennakkoluulottoman tuulahduksen opetustoimen hapuilevaan hallintoon ja harmaaseen valmisteluun. Nyt jos koska kaupunkimme tarvitsee kansainvälistä kokemusta ja näkemystä eikä sitä tuo Ankelo vaan Laaksonen. Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua, jos lastemme asema ja kaupunkimme kehittyminen hiukankin kiinnostaa.

Sen sijaan, että odotetaan kunnallisneuvoksettaren ja Walan neuvottelupöydästä putoavia murusia, on syytä nousta itse neuvottelupöytään ja nousta yhdeksi sen aktiiviseksi tekijäksi eli todelliseksi neuvottelijaksi. Kuten edellä olen esittänyt, ei pitäisi olla epäilystä vetäjistä eikä tilanteen pitäisi olla edes hankala: KAUPUNGIN KEHITTÄJILLÄ ON 23-20 NEUVOTTELUETU!