SAKSALAISEN SIIRTOIHON MYSTISET SIVUVAIKUTUKSET?

Viime päivin sattuneiden maagisten juttujen seurauksena pohdin tossissani: Voiko saksalaisen luomusiirtoihon luovuttajan piirteitä siirtyä ihon uuteen kantajaan?

Kerroin Facebook tutuilleni terveysinvestoinnista, jonka suoritin Vannaksen kaupungissa. Verhosin vereslihalle hiertyneen jalkapöytäni saksalaisella luomusiirtoiholla. Eikä siinä sinänsä mitään, koska jo viikon siirtoiho verhoaa jalkaani kauniisti kuin liina juhlapöytää. Perustehtävänsä eli hankintatarkoituksen sakemannin iho täyttää todella oivasti: ei kipua, ei turvotusta eikä verenvuotoa.

Mystisyys, jos se luomusiirtoihosta johtuu, alkoi viime yönä. Heräsin jokaöiselle klosettireissulle ja astuin kissan sisään tuoman rotan päälle kiroten tapahtunutta. Tässä ei muuten tapahtunut poikkeavaa, mutta käytin venäläistä kirosanaa, jonka sinkosin suustani jiddišin tyylillä - kielellä, jota koskaan en opiskellut enkä hallinnut. Mikäli noitumisen sijaan olisin äännähdellyt jotain muuta, olisin epäillyt uskonnollispohjaista kielilläpuhumista, mutta kiroilla venäjäksi jiddištyyliin murtaen. Päivällä ihmetykseni kasvoi, kun suunnistin robotin tavoin, juurikaan ajattelematta, kohti kirjastoa. Vasta lainaustiskillä havahduin hereille, kun hoksasin seisovani asiakasjonossa Toora kainalossa. Niin ikään olen ryhtynyt liikenteessä sadattelemaan saksalaisille autoille: Kalman tähti, vainaja wankkurit jne..

Voikohan olla, että alennuksella hankitun luomusiirtoihon päiväys oli mennet vanhaksi jo vuosia sitten? Liekö iho peräti senaikaista, kun ylitarjonta haittasi tämän sortin luomutuotteen menekkiä? Ja jos näin lienevät asiat, voiko siirtoihon luovuttajan piirteitä siirtyä ihon vaikutuksesta uuteen isäntäruhoon? Jos jollakin on vastaavankaltaisia kokemuksia sisältä esiin pyrkivästä monikulttuurisuudesta, niin mielelläni vaihtaisin näkemyksiä. Mutta nyt täytyy lopettaa, minulla on kiire etsiä ja katsoa Kymmenen käskyä elokuva!

JOS EI TYHMÄÄ, NIIN AINAKIN OUTOA

Hyvät perustelut saavat hyvälle mielelle, siksipä täällä moni äimistelee asioiden valmistelua ja tapahtumien kulkua vähemmän hyvillä mielin. Muistan kuinka aikoinaan Uudessakaupungissa elettiin keittiökiimaa. Ensin tehtiin siirtokeittiö, muistaakseni yli miljoonalla eurolla, lähes tyhjänä jököttävään kouluun. Seuraavana vuonna tehtiin, noin sadan metrin päähän edellisestä keittiöstä, se keittiö, jossa ruoka valmistettiin. Muistaakseni ensimmäinen keittiö ylitti tuplaten kaavaillut alkuperäiskustannukset ja keittiön rakentaminen alkoi ilman valtuuston lupaa. Hinnasta välittämättä rakentamislupa annettiin valtuustossa jälkikäteen, koska olisi ollut kovin noloa, jos työmaa olisi jäänyt kesken.

Mainittu tapahtui kymmenisen vuotta sitten ja koululaiset saivat muistaakseni 3-4 miljoonalla eurolla keittiöt, joita käytettiin koulupäivittäin. Kaikki sujui mukavasti, kunnes yhtä äkkiä kansalle kerrottiin koulujen, joihin mainitut keittiöt kuuluvat, olevan purkukunnossa. Tämä tuntuu käsittämättömältä, sillä aikoinaan koulurakennuksen kuntoa epäilleet ja laadukkaita kuntotutkimusta vaatineet passitettiin poliisitutkimuksiin. Mainituilla, nyt tuhoamislistalle putkahtaneiden koulujen keittiöiden hinnalla, olisi aikoinaan pistetty kaupungissa esim. monitoimihalliongelma kuntoon.

Jotta keittiökuvio näyttäisi äärimmäisen typerältä tai ainakin oudolta, me puramme suhteellisen moderneja keittiöitä kouluista, joiden kymmenen vuotta sitten luvattiin palvelevan kymmenien vuosien ajan uusikaupunkilaisia koululaissukupolvia, mutta samaan aikaan korjaamme lähes 150 vuotta vanhan koulun kylkeen tehtyä keittiörakennusta, jossa ei tehdä ruokaa, koska kiinteistö kokonaisuuteen kuuluva koulukaan ei enää toimi.

Me siis hävitämme toimivia, käytössä olevia keittiötä, mutta samaan aikaan korjaamme keittiörakennusta, jossa ei tehdä ruokaa vaan se on romuvarasto. Toisaalta puhutaan keittiöiden siirrosta, joten saattaahan olla, että yllätyksiä tarjoava valmistelumme kaavailee, siirtoa helpottavia, pyöriä keittiöiden alle tai valtavaa zeppeliiniä nostamaan ja kuljettamaan niitä. Kun tähän yhtälöön lisätään puukulhojen vaatimat sadattuhannet eurot, riippusänkyjengin käyttöön annettava lähes miljoona, tarvitaan todella hyviä selityksiä, jotta niiden ymmärtäjä tulee hyvälle mielelle.

Jos meillä aikoinaan erehtyi kysymään viikonkin vanhaa rahareikää, tarjottiin kysyjälle ylimielisesti vastaukseksi vanhaa sananlaskua: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Nyt tuolle sananlaskulle voisi antaa päivitettyä pontta: Joka turhaa ja vanhaa korjaa, sitä kirveellä takaraivoon(hamarapuolella kevyesti)! Totuushan on se, että samalla, kun heitimme/heitämme miljoonia euroja totaaliseen älyttömyyteen, laiminlyömme kaupunkilaisille välttämättömän  omaisuuden korjaamisen sekä päivittämisen ja siinä sivussa  nakerramme niin ikäihmisten, lasten, sairaiden elämisentasoa sekä kasvatamme heidän tulevaisuuden verotaakkaansa.

UUSIKAUPUNKI TARVITSEE ORGANISAATIOUUDISTUKSEN!

Jos missä, niin Uudessakaupungissa kaupunkiorganisaation tempaukset eivät pääse onnistumisillaan elämöimään. Niiden ainoa prameus piilee hankkeiden hintavissa perseelleen menoissa. Tuotti tuo organisaatio ihan mitä tahansa, se kääntyy aina kuluksi tai häviää olemattomiin, kuten satojatuhansia veroeuroja imenyt etanolitehdashanke. Viimeinen munaus piilee epäonnistuneessa väestönlisäysyrityksessä. Vaikka kaupunkiimme tupsahti nelisentuhatta työpaikkaa, SEN VÄKILUKU VÄHENI! Päättäjien päissä pitäisi viimeinkin hälytyskellojen soida ja tehdä 43-0 päätöksiä, mutta AIVAN TOISEEN SUUNTAAN!

Jotkut väittävät muuttotappion johtuvan vuokra-asuntopulasta, mutta muistelkaapa tarkemmin. Kun autotehtaan nousu ja värväysbuumi alkoi, oli kaupungissamme satoja tyhjiä vuokra-asuntoja. Niin kaupunki kuin yksityiset vuokranantajat jakoivat asunnot suurin piirtein siinä järjestyksessä kuin kysyntää ilmeni. Niinpä vuokra-asunnoistamme kumpusi pitkälti äijäporukoiden nukkumakämppiä. Ainakin kaupungin olisi pitänyt pistää perheet etusijalle, mutta niin tuskin kävi, koska tilanteemme on, mikä on. Viimeinen kuningastörppö asukkaiden tänne saannin sabotoinnissa oli kaupunginjohtaja, joka liittyi leegioon, joka järjesti bussikuljetuksia esim. Raumalta autotehtaan portille. Olisi edes vaatinut, että bussi tekee mutkan keskustassamme.

Entäpä mitkä ovat kaupunkiorganisaation onnistuneet käytännön toimet asukaslukumme kasvattamiseksi? -NIITÄ EI OLE! Rakennustyömaat jäävät kesken kuten Idi Aminin Ugandassa: toisaalla tyhjä monttu kasvaa horsmaa ja yhtäällä, vuosien odottelun jälkeen, kaavaillun rakennuksen paikalle nousee valtava kivitalonkokoinen sepelikasa. Samalla viranhaltijat virittelevät ihania riippusänkyjä, hirttävät tuoleja puihin ja sabotoivat henkilöautoliikennettä keskustassa, johon ei ole paikallista joukkoliikennettä. Katsottiinpa toteutumien positiivisuutta millä mittarilla tahansa ei voi muuta kuin todeta: KALLISTA, MASENTAVAA ja HYÖDYTÖNTÄ!

Muistelen kaiholla Kosken aikaa, jolloin usein aamukuudelta kävimme keskusteluita. Keskustelujen sävy ei aina häikäissyt sävyisyydellään, mutta ne keskittyivät kaupungin kehittämiseen. Välillä korotettiin ääntä ja ihan tosissaan. Samoin oli laita sivistyspalvelujohtajan kera, Mannerheimin silmien alla, edenneissä keskusteluissa. Silloin harmitti, mutta nyt ymmärrän, että organisaatio kuunteli uusia näkemyksiä, Koski teki jopa aina muistion, kun istuimme suunnittelemassa kaupungin tulevaisuutta.

Nyt tilanne vaikuttaa koko lailla toiselta. Pieni piiri kertoo suunnitelman, jota tuttu toimittaja ylistää ja tämän jälkeen orjamoraaliset eliitin tukijat hyökkäävät ylistämään pienen piirin ideaa. Homman edettyä toteutukseen sama upeata, valtavaa, lurps, lurps -ketju toistuu. Niinpä mikään tärkeä saati kaupunkilasisille välttämätön ei etene. Niiden sijaan tuolit ja sateenvarjot nousevat taivaalle, muutaman kympin riippusänkyjä viritellään puihin ja puukulhoihin upotetaan yhteistä rahaa. Näin keskustelu käännetään pois olennaisesta ja kunnallistekniikka rapistuu, kiinteistömassa kasvaa sekä rapistuu. Kaiken kukkuraksi siinä sivussa hössötetään jotain sihyä, vaikka nykymenon seurauksena sille ei löydy käyttöä ja lopulliset maksajatkin ilmaantuvat kuntaliitoksen takaa.

Uudenkaupungin päätännässä idean todelliselle arvolle ei anneta vähäisintäkään painoarvoa. Ainoastaan, idean valmistellut, esittäjä merkitsee jotain. Näin rullaa valmistelumme ja jos näin rullataan jatkossakin, saa Uusikaupunki eittämättä maailman tumpeloimman kaupungin tittelin sekä kokee vuosisadan bankrottin. Sen sijaan, että nykymeiningin valmistelut siunataan toistuvasti äänin 43-0, päättäjiemme tulisi yksimielisesti vaatia kaupunkiorganisaatioomme täysremonttia. Organisaatiomme huippu on niin onneton ettei voida puhua edes johtajuusongelmasta, koska huipulta ei löydy todellista johtajaa. Muuten virkahenkilöstömme syyttely on täysin turhaa, sillä heillä ei ole päätöksenteossa yhtään ääntä, jopa viranhaltijapäätökset voidaan luottamushenkilöiden äänin jyrätä. Mutta näinpä ei käyne, joten kuljemme kohti kaupunkiorganisaatiovaaleja!

VIIHTYVYYS PAREMMAKSI - MUUTTOKYNNYS ALEMMAKSI!

Muuttaisitko sinä kaupunkiin, jossa rakennuskohteet eivät etene, ne muistuttavat joko hylättyä rakennushanketta muistuttavaa monttua tai murskaamoa - jossa yritysten sijaan, keskusta tarjoaa tyhjiä liikekiinteistöjä ja keskeisimmillä paikoilla rokotetaan vanhoja tuoleja - jossa vanhat vesijohdot paukahtelevat tavan takaa - jossa terveyskeskuksen tilasta ei tiedetä mitään ja vielä vähemmän tiedetään kaupungin historian suurimmasta rakennushankkeesta.

Uudenkaupungin työpaikkojen määrä kasvoi muutamassa vuodessa tuhansilla asukkailla, joten negatiivista väkiluvunkehitystä tulee pitää osoituksena onnettomasta osaamattomuudesta ja surkeista toteutuksista. Riippusänkyihin ja puukuppeihin satsaamisen täytyy loppua ja suunnata hullutuksiin varatut 900 000 euroa järkevästi. Saimme torin lisäksi rantavirityksen, jonka pintamateriaali rajoittaa sen käyttöä. Kun vielä huomioimme pelkistetyn rantarakennelman DDR-tyylisen askeettisuuden, on paikallaan pohtia määrättyjen tahojen kykyä tarjota ja toteuttaa kaupunkilaisia palvelevia hankkeita.

Kaupunkimme asukasluku kääntyy väkisinkin jonkimoiseen nousuun, mutta jos haluamme äijäporukoiden nukkumakämppien muuttuvan kaupungille veroja maksavien perheiden asunnoiksi, täytyy ryhtyä toimimaan järkevästi. Jos kaupungilla on varaa vuokrata kalliita liiketiloja keskustasta, vuokrattakoon ne tuolien sijaan kaupunkilaisia palvelemaan esim. viihtyisäksi lapsiparkiksi. Jos kaupungilla on 900 000 euroa ekstraa, senkin voisi käyttää vaikkapa ikäihmisiä palvelevan nonstop taksiliikenteen kehittämiseen.

KIITOS AL-TAEE PALJASTUKSISTASI!

Al-Taee antoi opinnoistaan väärää tietoa, hänen maailmankuvansa oli "väärä" muuhun ehdokasryhmään ja oppiarvostaankin hän antoi väärän kuvan. Sopii kysyä: Oliko kyseisessä herrassa mitään aitoa? -Kyllä, hän on ihka aito Hussein al-Taee ja meidän tulee kiittämän häntä siitä ruljanssista, jonka hän veti läpi, kesti ja jolla hän opetti meille tavallisille pulliaisille niin paljon.

Eikös ole niin, että jokainen meistä sanoo vapaaehtoisesti sen, mitä mieltä on. Niin varmasti teki al-Taeemmekin ja antoi vapaasti ilmaistun mielipiteittensä näkyä vuositolkulla kaikkien katsottavana. Miehen vapaasti esitetyt näkemykset eivät ole yhtä omieni kanssa, mutta mielestäni al-Taeella on oikeus esittää mielipiteensä. Nyt häntä jahdattiin inkvisitiotyyliin ja ajettiin peräti sairaalakuntoon. Hänen täytyi muuttaa mielensä ja elämänkokemuksiin perustuvat näkemyksensä, sillä hän näytti vihervasemmiston silmissä kerettiläiseltä! Soisi kansan hoksaavan, minkälaisen aikamme inkvisitiota muistuttavan epäinhimillisen painostuksen jälkeen Hussein al-Taee myönsi mielipiteensä vääriksi. Pulpahtaa pakostakin mieleen historian juttu: "Se pyörii sittenkin". Vihervasemmisto pitäköön mielessään: ainahan al-Taee voi palata alukeperäiseen mielipiteeseensä!

Nyt joku pohtii syytä kiittää Hussein al-Taeeta, miestä joka julisti totaalista  positiivista palturia itsestään ja kaiken kukkuraksi änkesi valehtelemalla eduskuntaan ja joka rauhaturvatyössä ei saanut rauhaa aikaiseksi, vaan päin vastoin vei perherauhan ainakin yhdestä ellei kahdesta kodista! Al-Taeelle kiitos, sillä hän osoitti hölmöimmällekin kansalaiselle selkeästi : ettei valtamediamme ja sen kärkitoimittajat pystyy ammattitaitoiseen, syvälliseen, luotettavaan journalismiin, kun kyse on median, ns. älymystön ja eliitin omimasta mukavasta tyypistä - Ahtisaaren toimisto on ainoastaan pellelafka, joka ei tutki työntekijöidensä taustoja edes vähimmässä määrin - pääkaupunkilaiset äänestävät mielestään mukavia tyyppejä, jotka ovat poliitikkoina täysiä Urpoja, kuten Petelius, Kaikkonen, Kari, Sarkomaa jne. eduskuntaa. Joten lopputulemana totean: MEIDÄN VALTAMEDIAMME AMATÖÖRIMÄISYYDESTÄ JA TULOSHAKUISUUDESTA JOHTUEN SE TIEDON SIJAAN LUO ÄÄNESTÄJILLE MIELEISIÄÄN MIELIKUVIA - TÄMÄ TIEDONPUUTE VIE DEMOKRATIALTA KAIKKI TOIMINTAEDELLYTYKSET!

SUPERTÖPPÄRIT KORVATTAVA ONNISTUJILLA!

 Jos joku olisi Merefestien kulta-aikana ennakoinut, että vielä koittaa se aika, kun Noperlan pellolla vierailee yhtenä viikonloppuna enemmän väkeä kuin Uudessakaupungissa koko kesänä, olisi hän joutunut rytmikkään ja sitäkin laajemman sotilasnaurun kohteeksi. Tänään mainittu ennakointi voidaan todeta todeksi eikä se naurata. Suoraan todeten sen täytyisi itkettää kaiken rahoittajaa uusikaupunkilaista veronmaksajaa!

Päättäjien sopisi hiukan pohtia minkälaiseen ammattitaitoon veronmaksajien rahaa syydetään. Totuushan piilee siinä, että mitään uutta ei Uudenkaupungin vetovoimassa ei ole tapahtunut. Olemme jämähtäneet neuvostoaikoihin ja vieläpä neuvostotyylillä, jossa tutut toverit saivat hyvät hommat, vaikka heillä ei olisi pienintäkään edellytystä niiden hoitamiseen. Viimeistään nyt soisi hälytyskellojen soivan päättäjiemme päissä ja lopettaa loputon satsaus loputtomasti toistuvien epäonnistumisten maakareihin.

Luulisi, että tuottamattoman tai paremminkin negatiivista tulosta vahvasti tuottavan yksikön väki vaihdettaisiin tai ainakin sen taloudellisia edellytyksiä rajoitettaisiin, mutta meillä toimitaan juuri päin vastoin: Lyödään lisää rahaa heille, keillä epäonnistuminen on verissä - NYT 900 000 EUROA! Päättäjänä, minä kääntyisin Noperlan ihmeen luojan puoleen ja esittäisin hänelle kolme kysymystä:1. Minkälaista vilinää sinä saisit aikaiseksi keskustaamme 900 000 eurolla? 2. Minkälaisen voiton tekisit 900 000 eurolla? 3. Mikä on provisiosi kaavaillusta voitosta? Kun katsoo miehen aiempia tekoja, uskoisin hänen pistävän 900 000 euroa poikimaan ja tuolla tuloksella päivittäisin vaikkapa kaupunkimme kunnallistekniikkaa!

VERENLUOVUTUKSELLA KÖYHILLE: 500€/kk

Huomattava osa luovutetusta verestä lurahtaa osaksi lääketeollisuuden miljardi tuottoja. Myös meidän SPR myy osan verestä plasmateollisuuteen. USA:ssa verestä maksetaan selkeää rahaa luovuttajille ja verentrokaus firmat mainostavat avoimesti, että jokainen voi verellään tienata 200$/kk. USA:ssa verenluovuttajien kontrolli perustuu tietokonekyselyyn ja verenpaineen mittaukseen. Jos hoksaa vastata tietokoneen kaikkiin kysymyksiin ei ja verenpaine on kunnossa, kelpaa tarjokas veribusineksen alkulähteeksi.

Suomessa leipäjonot kasvavat, koska köyhyyskin kasvaa. Jospa soisimme meidänkin köyhimmälle osalle väestöstä mahdollisuuden parantaa elämisentasoaan omalla verellä eli sen sijaan, että verenluovutuksen hyöty rojahtaa nyt SPR:n tilille ja sen ökypalkkaisten johtajien hyödyksi. Jospa eduskunta turvaisi jokaiselle oikeuden hyötyä itse omasta verestään. Käsittääkseni veri on very henkilökohtainen juttu eli siinä, missä jokaiselle taataan oikeus omien sukuelinten taloudelliseen hyötyyn ilman välittäjää, voisi perustellusti vaatia jokaiselta oikeutta omaan vereensä. Tarvitsemme siis lain, joka sananmukaisesti estää kapitalistia rikastumasta imemällä köyhän kansan verta!

Kun katsoo kansainvälistä veriteollisuutta ja siinä liikkuvaa rahaa, voisi selkeästi povata, Amerikan-tahtiin toimivalle, verenluovuttajalle jopa 500€/kk lisäansioita. Tällainen tienaamismahdollisuus nostaisi sadattuhannet suomalaiset köyhyysrajan yläpuolelle, kohottaisi merkittävästi köyhien elämänlaatua ja kykyä ostaa ja kuluttaa eli osa verirahasta siirtyisi verojen kautta valtiolle. Tietenkin Amerikan-tahtinen verenluovutus aiheuttaa luovuttajalle mm. pääkipua ja vastaavaa, mutta sekin lienee parempi kärsiä tyhjällä vatsalla pääkipua, joka syntyy ahdistavasta tulevaisuuden epävarmuudesta!

KORVATAAN VAPPUSATANEN VERIVIISSATASELLA!

Suomi ei kuulu enää mihinkään lintukotojen kastiin. Luisumme voimakkaammin pois siitä yhteishengestä, jolla selvittiin sodat, maksettiin sotakorvaukset ja rakennettiin tasa-arvoinen hyvinvointimaa. Vaikka maamme rikkaus on moninkertaistunut niistä ajoista, jolloin kaikkialle Suomeen rakennettiin uimahalleja, jäähalleja, kouluja, lentokenttiä ja niin herra kuin narri istui tulojärjestyksessä terveyskeskuksen jonossa odottamassa nopeaa ja laadukasta hoitoa, ei meillä ole varaa eläkkeensä jo maksaneiden ihmisten laadukkaaseen hoitoon, vammaisten inhimilliseen kohteluun saati vientiteollisuuden duunarien perustarpeiden tyydyttämiseen esim. Äänekoskella, Kemijärvellä, Uudessakaupungissa.

Olemme luoneet ja luomassa Suomesta pikku-Amerikkaa, jossa, alkuperäisväestö ajetaan ahtaalle,  tuloerot kasvavat, pienelle joutavalle eliitille tehdään, tavallisen kulkevaisen selkänahasta revityillä varoilla metroja, kirjastoja, museoita, tunneleita kivihiilienergiaa jne.. Kun kerran olemme eriarvoisuuden tiellä siivestävien rikkaiden rikastuessa ja köyhien köyhtyessä ja heidän yhteiskunnallisten palvelujen huonontuessa, voimme samalla ottaa aimo askeleen, kohti eriarvoisuuden huippua ja ryhtyä yhteiseksi hyödyksi sananmukaisesti imemään köyhien verta.


Valtamedia vaikenee, joten harva tietää, että samaan tyyliin kuin meillä kansa luovuttaa verta SPR:lle, joka myy siitä tehtyä plasmaa maailmalle, USA:ssa vastaavan busineksen takaa löytyvät liikeyritykset. Suurin ero SPR:n ja jenkkityylin välillä piilee siinä, että amerikkalaiselle luovuttajalle maksetaan verestä toisin kuin suomalaiselle luovuttajalle, jonka verellä SPR tekee miljoonabusinesta. Amerikassa köyhät tienaavat helposti pari sataa taalaa kuukaudessa, kun he menevät kuin lypsettävät lehmät sovittuun aikaan luovuttamaan verta.

Jospa mekin ottaisimme verenluovutuksessa käyttöön jenkkijujun eli antaisimme jokaisen suomalaisen vapaasti hallita ruumista ja sen tuotoksia. Valtiovalta voisi kilpailuttaa, ulkomaalaistuttaa Suomen veribusineksen jo sillä verukkeella, että nyt homma pyörii melkoisen monopolivetoisesti. Koska kyseinen liiketoiminta on äärimmäisen tuottoisa miljardibusines, voisivat päättäjämme vaatia, SPR:lle virtaavasta, veripotista pientä osuutta luovuttajalle. Esim. viisisataa euroa kuukaudessa, joka voitaisiin vähentää eläkkeistä tms., tuntuisi varsin kohtuulliselta.

Kaavailemani systeemin mukaiset verenluovutuskerrat toteutettaisiin Suomessa nykyistä tiheämmin. Se aiheuttaisi pientä häikkää luovuttajille, kuten väsymystä, kevyttä pääkipua, pyörtyilyä ja yleisen aktiviteetin laskua; mutta toisaalta: mehän olemme kansainvälisesti tunnustettu kivunhoidon kehitysmaa ja vaisut väsyneet ihmiset sopeutuisivat vähä-äänisesti ja nöyrästi rooleihinsa pääkaupungin ruokajonoissa tai puurtaessaan pienellä palkalla vientitehtaissamme. Työttömille, vammaisille ja eläkeläiselle voitaisiin laissa säätä verenluovutuspakko, joka vähennetään yhteiskunnan korvauksista. Rikolliset voisivat maksaa kolttosensa ja niistä aiheutetut kustannuksen verta luovuttamalla. Näin, mitään yhteistä hyvää tuottamattomat, rikas kermamme voisi edelleen rikastua vähänevä veristen köyhien kustannuksella.

VALTAMEDIA UNOHTI: BREXIT VAPAUTTAA KAUPPAA

Valtamedia antaa kaikelle kansalle sen kuvan, että brexitin toteutuessa Britannia katoaa maailman kartalta. Julkinen sana uhkaili lääkkeiden loppumisella ja Suomen metsäteollisuustuotteiden myynnin hiipumisella. Tosiasiassa reilut 64 miljoonaa brittiä jatkaa elämäänsä tarpeineen ja tuotoksineen. He pyyhkivät brexitin jälkeenkin ahterinsa, niistävät nenänsä ja tuottavat edelleen lääkkeitä ja vastaavia.

Nyt Suomi ostaa ja myy tuotteensa Yhdistyneistä Kuningaskunnista EU-sopimusten mukaan. Mikäli Berxit toteutuu, saavat suomalaiset yritykset käydä vapaasti kauppaa brittien kanssa. Mielestäni tämä lisää kaupankäynnin vapasutta eikä rajoita sitä. Jos tähän asti olemme joutuneet myymään briteille wc-paperin ja näsdyykit Ranskan ja Saksan määräämään EU-hintaan. Nyt voimme sopia itse po. tuotteiden hinnan. Luonnollisesti sama pätee toisinkin päin eli Iso-Britannian tänne kauppaamiin tuotteisiin.

Merkittävä muutos brexitin toteutuessa löytyy veroparatiisien vähenemisessä, sillä Britanniasta näitä veronkierron mahdollistamia paikkoja löytyy jopa keskeltä Lontoota. Kokonaan emme veroparatiiseista eroon, sillä niitähän löytyy Luxemburgin, Irlannin ja Hollannin hallitsemilta alueilta. Jostain kumman syystä tavallista EU-kansalaista veroilla kurmoottava EU ei ole kiinnostunut po. maiden veroparatiiseista, jotka se "unohti" 17 maan mustalta listalta. Lopuksi voimme todeta ykskantaan, ettei juuri mikään muutu brexitin myötä huonompaan suuntaan, vaan Suomi voi käydä tulevaisuudessa vapaasti kauppaa brittien kanssa.

Linkki:

 EU:n mustalista veroparatiiseista

MINNE KARKAAVAT HOITAJAT JA HEIDÄN PALKAT?

Lähes kaikki vaativat sairaanhoitajille ja muille alan työntekijöille parempia palkkoja. Hoitohommissa ainoastaan lääkärien palkkaus lienee kunnossa. Sopii pähkäillä kuinka suomalaisten päättäjien arvomaailma muuttui niin, ettei lähimmäistä ja hänen hoitajaansa arvosteta. Totuushan löytyy siitä, että esim. ikäihmisiä kaltoin kohtelevan hoitoyritysketjun johtajat saavat kerätä miljoonia euroja ilman, että heitä vaadittaisiin tilille virheistään saatikka, että heiltä otettaisiin muiden huonolla kohtelulla saavutettu taloudellinen hyöty takaisin.

Ruotsissa ja Norjassa hoitajat tienaavat 5 000 euroa kuukaudessa ja meillä paritonnia vähemmän ja kun vielä hoitajien työolot ja työmäärät retajavat pahasti täällä, onko ihme, jos Suomessa po. hommia kartetaan. Samaan aikaan esim. suomalainen vanhus, joka on ennakolta maksanut vanhuudenpäivänsä ruhtinaallisesti, saa onnetonta hoitoa ja pahimmillaan saattaa kuolla hoivabusineksen kaltoin kohtelemana. Hoitokuvion ainoat voittajat löytyvät niiden johtajista, jotka miljoona palkkiolla kanavoivat tuoton verottajan ulottumattomiin veroparatiiseja hyödyntäville sijoittajille.

Suomen valtio romuttaa omilla toimillaan yhteiskuntamme rakenteita edesauttamalla työntuloksen karkaamista verottajan ulottumattomiin ulkomaille. Samalla työtätekeviltä vaaditaan vyön kiristystä eli pahimmillaan palkanalennuksia und lomarahan leikkauksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tavalliset duunarit, joiden veroilla kustannetaan yhteiskunnan perustoiminnot, tienaavat vähemmän ja maksavat vähemmän veroja. Nykytyylillä emme voi koskaan pistää hoitosektoriamme kuntoon, koska yhteiskuntamme vähät välittää siitä, mitä varten se on luotu.

Meillä puhutaan verohelpotuksista, mutta käytännössä tämä puhe ei koske duunareita tai pienyrittäjiä vaan sijoittajia ja miljoonia tienaavia johtajia, jotka, kuten hoiva-alan ikävät tapaukset osoittavat, saavat jopa, ilman oikeudellisia seurauksia, tappaa asiakkaitaan tehdessään businesta esim. vanhusten maksamilla eläkevaroille. Vaikka Suomi koko ajan rikastuu, kykenee se tarjoamaan kansalaisilleen päivä päivältä huonompaa perusturvaa.

Kansalaisia motivoidaan hyväksymään yhteiskuntamme huonontunut palvelutaso ja kasvava turvattomuus vetoamalla tulevien ikäluokkien pienenemiseen. Meidän tulisi estää veronkierto ja valuuttapako takasamalla perustyötätekeville ihmisille turvalliset ja riittävät ansiomahdollisuudet, joista maksamillaan veroilla he pitävät yhteiskuntaa kasassa. Totuus on se, ettei kukaan pätkätyösuhteilla osapäiväisillä ansiolla kykene ostamaan asuntoa ja lähde perustamaan perhettä saatikka lisääntymään. Meidän tulisi tehdä tuhti verouudistus perustyön eli vienti/hoiva/turvallisuus/liikenne/ eduksi ja verovarojen kohdennus. Kun tavallinen suomalainen saa tavallisesta työstä riittävän palkan ja hänen maksamiaan veroja käytetään häntä hyödyttävästi alkaa Suomi pyöriä terveesti plus kansa lisääntymään. Myös nykypuheet, todellisuudessa vain sijoittajia hyödyttävästä, työperäisestä maahanmuutosta osoittautuvat silloin turhiksi!

Linkki:

Sairaanhoitajan palkka on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin

Yli 70 000 hoitajaa vaihtanut alaa

PELKISTETTY UUSI SATAMA - TUULAHDUS DDR:stä?

Kaksi skulahtanutta riippusänkyä sai tien toiselle puolelle kaverikseen kaksi tyhjää tuolia. Näin taitavasti kaupunkimme keskustaa elävöitetään!

Taustalla vanha Pakkahuone ja edessä epäkäytännöllinen puuviritys, joka estää mm. moninlle Uudessakaupungissa käviöjöille perinteeksi tulleen puuvenetapahtuman järjestämisen tutuilla sijoillaan. Saimmmeko torin rinnalle sataman, jossa epäonnistunut materiaalivalinta rajoittaa miljoonainvestoinnin käyttöä?

Pelkistettyä ja kivistä 1980-luvun tyyliin. Sataman toteutus ei juurikaan sovi vanhan puukaupungin maineella ratsastavan paikkakunnan historialliseen ilmeeseen!

Kauneus on katsojan silmissä siinä missä kauheuskin. Pohtikaapa nyt ihan rehellisesti satamamme uudistamista ja sitä kuinka hyvin se sopii veneilijöille portiksi vanhaan puutalokaupunkiin. Mielestäni pelkistetty lopputulos näyttää armottoman karulta ja epäkäytännölliseltä. Olisin toivonut satamastamme tulevan silmiä hivelevä ja turisteja keräävän linkin historiallisten puutalojemme und merenkulun välille enkä linkiksi Uudestakaupungista karmeimpaan kiviseen ja betoniseen 1980-luvun DDR arkkitehtuuriin.

Toivon vilpittömästi olevani näkemykseni keralla yksin uuden satamamme suhteen ja toisin kuin omassani, haluan teidän knupeissanne syntyvän mielikuvan aivan jostain muusta kuin DDR:ssä sijaitsevan lautatarhan tyhjästä lastaussillasta, joka odottaa Simsoneilla, MZ:lla Trabanteilla ja Warreilla saapuvia sahureita töihin. Silti rohkenen ihmetellä, voiko tässä kaupungissa tehdä kaupunkilaisten miljoonilla ihan mitä vaan, jos saa ohjattua hankkeeseen rahaa eräästä säätiöstä?

MAHDOTONTA SIHYSÄHINÄÄ MAHDOTTOMASTA SIHYSTÄ!

Timo A. Järvinen esittää loogiset perusteet koulu/uimahalli/liikuntahallitarpeelle. Kun päätös rakentamisesta tehtiin, Uudellakaupungilla oli autotehtaan synnyttämä imu, jota ruokki edellisen valtuuston kaupungin kehittämispäätös Uudenkaupungin historian taloudellisesti suurimmalla hankkeella. Kymmenien vuosien jälkeen Uudenkaupungin väkiluku kääntyi jopa kasvuun.

Huomioiden tuolloinen kaupunkimme väkiluvun orastava positiivinen väestökehitys voidaan sihypäätöstä pitää järkiratkaisuna. Kaikille tuli yllätyksen väestökehityksen jatko ja kääntyminen negatiiviseksi kaupungissa, johon syntyi tuhansia uusia työpaikkoja. Tämä osoittaa murheellisella tavalla varsin alhaiseksi valmistelutason, jolla Uudenkaupungin virkahenkilöstön huippu räpeltää päivästä viidenteen. Tavallaan Järvinen osoittaa elinkaariperusteissaan saman murheen todetessaan kaupungin olevan kilpailukyvytön verrattuna yksityisiin toimijoihin.

Ikävä kyllä kaupunkiorganisaatiomme kyvyttömyyden laajuus ja vahvuus on paljon mittavampaa kuin Järvinen aavistanee. Se vie pohjan sihy tarpeelta siitä yksinkertaisesta syystä, että väki kaupungissamme vähenee ja tekee moisen hankeen tarpeettomaksi ja taloudellisesti mahdottomaksi. Elinkaarimallivouhkaamisen sijaan, meidän tulisi saattaa kaupunkiorganisaatiomme kuntoon edes siinä määrin, että se kykenisi takamaan kaupunkilaisten alkeelliset perustarpeet, joihin eivät kuulu tuolien ripustaminen puihin, riippusänkyjen virittely puistoihin saati liikenteen sabotointi jollain demokatuverukkeella. Kaupunkimme virkahenkilöstö tarvitsee tuuletusta, muuten olemme pian kriisikunta ja osa Laitilaa tai Raumaa.

Tämä päivä ja YLE:n maakuntaradio osoitti julmalla tavalla sen, minkälaisessa valhekuplassa monet meistä elää. Uudellekaupungille nauretaan muualla oikein röhötyyliin, tänne ei haluta muuttaa mistään hinnasta ja pahiten kalskahti lähetyksessä korvaan: Onneksi pääsin Uudestakaupungista pois! Meidän tulee viimeinkin aukaista silmämme pienen eliittimme pienen piirin omahyväiselle tyylille tehdä itsekkäästi yhteisiin paikkoihin jotain lystiä ja kivaa. HEI HALOO: Nyt tähän huhaatouhuun on annettu 900 000 € rahaa. Valmistelijoiden älyttömyydet, jotka tekevät kaupungistamme kansallisen naurukohteen ja kasvattaa muuttokynnyksen Uuteenkaupunkiin ylipääsemättömäksi juopaksi, täytyy äärimmäisen äkkiä lopettaa.

On aivan selvä, että kaupunkimme kasvaa, viranhaltijoiden älyttömyyksistä huolimatta jonkin verran. Mutta jos haluamme vahvaa halittua kasvua, vaatii se hallittua otetta niin valmistelijoilta kuin päättäjiltä. Me tarvitsemme rantarakentamista rantaryteikköihimme, me tarvitsemme markkinointia, jotta saamme maaseutumme eläväksi, me tarvitsemme esim. uusvanhan kaupunginosan ja me tarvitsemme suuren rakennushankkeen keskustaan: vaikkapa tornitalon tai kaksi, joista löytyy parkkipaikkoja, liiketiloja, asuntoja, terveyskeskus/sairaala, senioriasuntoja, palveluasuntoja, hotelli näköalaravintoloineen.

Uusikaupunki täytyy nostaa rohkeudella ja luovuudella kasvu-uralle. Sen täytyy tapahtua niillä realiteeteilla ja ne sudenkuopat välttäen, mitkä Tarmo Kangas mainitsee tekstissään: MEIDÄN TÄYTYY OLLA ROHKEITA JA AVARAKATSEISIA, MUTTA EMME SAA OLLA TYPERIÄ UTOPISTEJA, JOTKA HÄVITTÄVÄT KAUPUNKIMME SUOMEN KARTALTA! Me tarvitsemme nyt Timo A. Järvisen parasta osaamista. Unohtakaa mahdolliset ennakkoasenteet ja kääntäkää ajatuksenne miehen kykyihin: KENELLEKÄÄN MUULLE TÄKÄLÄISELLE EI MAKSETA SAMANLAISIA SUMMIA PUHUMISESTA JA NEUVOITTELEMISESTA KUIN JÄRVISELLE!

Lakituvassa Järvinen kykenee esittämään asiat niin, että istuva oikeuden puheenjohtajatuomari tuntee olevansa idiootti, jos hän on Järvisen kanssa eri mieltä. Totuus on se, että Järvinen kykenee myymään vaikka hanhen paskaa harakoille ja hyvällä katteella. Jos meillä on tällainen tyyppi talkooissa mukana, käyttäkäämme häntä ilman ennakkoluuloja. Pistetään Timo A. Järvinen neuvottelemaan suurten rakennusfirmojen kanssa tornitalohankkeesta. Minä uskon, että hän selviää tehtävästä voittajana. Tämän jälkeen voimme perustellusti ryhtyä pistämään kaupunkiamme kokonaisvaltaisesti kuntoon ja sitä myötä sihykin nousee kasvavassa, kuntoon saatetun kunnallistekniikan, kaupungissa realistiseksi ja tarpeelliseksi.

Viimeinkin Uudessakaupungissa täytyy asioihin paneutua laajasti. Ei riitä, että tänään sauhutaan sihystä, huomenna puuastioista, ylihuomenna ripustetaan riippusänkyjä ja ensiviikolla kohelletaan jotain muuta. Me tarvitsemme kaupunkiimme johto-organisaatiota, joka pitää hommat kuosissa ja takaa monialaisen kehityksen. Me tarvitsemme myös Tarmo Kankaan realismia. Me tarvitsemme hallittua mediaosaamista ja viestintätaitoa, jottei tämän päiväinen kaupunkimme naurunalaiseksi tekeminen ei toistu. Homma on ihan hanskassa, kun pistämme oikeat ihmiset oikeisiin hommiin - UUDENKAUPUNGIN KASVU ALKAA HUOMENNA, JOS TEEMME OIKEAT PÄÄTÖKSET TÄNÄÄN!

Timo Järvinen SIHYILEE!

Tarmo "Tarzan" Kangas SIHYILEE!

Sami "Chávez" Laaksonen SIHYLEE!

KESKUSTAN KEHITTÄMINEN VAATII MITTAVIA SATSAUKSIA!

Usean kaupungin keskustat näivettyivät prisma/citymarketvetoisten ostoskeskusten synnyttä. Ne vetivät imussaan Dressmannit, Din skot, H&M:t jne.. Isot erikoisketjut, jotka mainostavat valtakunnallisissa tv-lähetyksissä täyttivät/täyttävät kuihtuvan printtimedian jättävän aukon. Tämän seurauksena uudet ostoskeskukset vetävät väkeä niin maakunnista kuin palveluista kuihtuvista keskustaajamista.

Jopa niinkin suuret keskukset kuten Hämeenlinnan ykköskortteli, ovat tyhjentyneet kaupunkien laidalle syntyneiden ostoskeskusten vuoksi. Myös Mikkelissä pyritään elvyttämään keskustaa. Molemmissa paikkakunnissa päätettiin jo muutama vuosi sitten radikaaleista toimista. Mikkelissä mm. puretaan vanhoja rakennelmia ja Hämeenlinnan keskustaan kaavaillaan kaksitoistakerroksisia rakennuksia. Kyse on suurenluokan hankkeista, joilla pyritään turvaamaan/elvyttämään kaupunkikeskuksia.

Mikkelissä ja Hämeenlinnassa keskustan kehittämisen perusta liikkuminen on kunnossa. Kaupunkien keskustoihin pääsee niin henkilöautolla kuin julkisilla kulkuvälineillä. Ilman näitä vaihtoehtoja on turha kuvitella ympäri vuoden toimivia ostos/palvelukeskuksia. Tärkeintä on henkilöautoilla liikkuminen, sillä harva meistä viitsii raahata kaupasta toiseen perhettä plus ostoksia ja palata kantamuksineen bussilla kotiin. Nettikaupan nopeuden ja luotettavuuden kehittyminen lisää ostoskeskuksen haasteellisuutta ja siten vaatii niiden tarjonnalta elämyksellisyyttä.

Uudessakaupungissa keskustan suunnittelu toteutuksineen meni niin poskelleen kuin vain voi mennä. Realiteettien täydellinen unohtamisesta koomisia piirteitä saava amatöörimäisyys paistaa keskustasuunnittelumme toteutuksessa. Uudessakaupungissa bussit tulivat keskustaan, mutta ne eivät kuljeta sinne ihmisiä vaan R-kioskille paketteja, sillä seurauksena, että painavat autot hajottivat Koulukadun alla kulkevat vanhan vesijohdon - Yksi yrittäjistä joutui sulkemaan liikkeensä vesivahinkojen vuoksi.

Uudenkaupungin ratkaisujen nurinkurisuus Hämeenlinnaan ja Mikkeliin verrattuna korostuu vilkkaimman risteyksen ja eniten asiakkaita keskustaan tuovien parkkipaikkojen sulkemisella henkilöautoilta: NIIDEN TILALLE TEHTIIN TEKONURMI, JOSSA EI SAA PELATA JALKAPALLOA. Kun tähän liitetään keskuspuistoon ripustetut halvat rättiviritykset, riippusängyt ja puihin hirtetyt tuolit, jokainen vähänkin asioita järjellä ajatteleva ihminen pohtii, miten moinen puuhastelu on voinut saada valtuustolta 43-0 hyväksymisen.

Joukkoliikenteen saaminen Uuteenkaupunkiin on kaupunkimme nykyisellä valmistelukoneistolla täysin mahdotonta, joten keskustan elävöittäminen sen käyttäjiä lisäämällä, täytyy ratkaista muuten. Kuten jokainen havaitsee Alicenkatumme niin jalankulku- kuin autoväylät häikäisevät leveydellään. Jospa ottaisimme niiltä osin Alicenkatua, jossa jalankulkuosuuden leveys sallii, metrin pois kävelijöiltä/pyöräilijöiltä ja tekisimme toisellekin puolta pääkatuamme parkkipaikkoja.

Niin ikään suurimman osan ajan tyhjänä toljottavan torimme käyttö paikoitusalueena tulisi hyväksyä. Ei toria voi pitää tyhjänä vain siksi, että siinä piilee yksi kaupunkisuunnittelun kalleimmista mokista eli tori pinnoitettiin väärällä materiaalilla. Esittämälläni tavalla, parkkipaikkoja lisäämällä, saataisiin Uudenkaupungin keskustaan kymmeniä uusia parkkipaikkoja, jotka toisivat alueelle ostovoimaa turvaamaan nykyiset sekä uudet palvelut. Keskustaamme voisi markkinoiden yhden pysähdyksen asiointipaikkana!

Keskustamme tulevaisuuden isossa mittakaavassa ratkaisee sen totaalinen uudistuminen, jossa meidän täytyy ottaa oppia Hämeenlinnasta ja Mikkelistä. Riippumattojen sijaan tarvitsemme suuria muutoksia eli, kuten jo Juha Aaltosen kanssa kaavailimme, esim. tornitaloa, jossa liiketiloja, asuntoja ja esim. terveyskeskus sekä hotelli näköalaravintoloineen. Ymmärrän ettei meidän tällä väestöpohjalla tule havitella lukuisia jopa yli12 kerroksisia tornitaloja Hämeenlinnan tyyliin, ehkäpä yksi kymmenkerroksinen rakennus riittää aloittamaan kaupunkimme keskustan elävöittämisen.

Jokainen hoksaa ettei rättejä puihin ripustelevalla, riippusänkyjä puihin virittelevällä, ihmisten liikkumista rajoittavalla keskustankehittämisorganisaatiolla ja sen tuotokset 43-0 siunaavalla päättäjillä ole vähäisimpiäkään realistisia mahdollisuuksia mittavien positiivisten muutosten aikaansaamiseksi kaupunkimme keskustassa. Me tarvitsemme uusia tuulia ja uusia tekijöitä nykyisten puuhapirkkojen ja heitä sokeasti kaikessa hännystelevän taantumuksellisen sisäpiirin sijaan.

Uudenkaupungin kesän yhdeksi positiiviseksi puoleksi voimme nostaa iltatorit. Ehkäpä nekin toimisivat paremmin ja aiheuttaisivat vähemmän ruuhkaa, jos iltatorit järjestettäisiin joko torilla tai toisella puolella Pasklahtea ns. sirkuskentällä. Nyt tapahtuma sijaitsee paikassa, jossa parkkipaikkapuute rajoittaa kävijäkuntaa sekä sabotoi muuta liikennettä. Ehkäpä iltatorista saisi suuremman ja koko maakuntaa yhdistävän jokaviikkoisen kesätapahtuman yrittäjien ja kaupungin yhteistyöllä?

LINKIT:

Hämeenlinnan keskustan elvyttäminen alkoi 2016

Mikkelin keskustan uudissuuntelmat jo ennen vuotta 2010

Hämeenlinnan keskusta uudistuu

Mikkeli muuttui ja kehittyi 50 vuoden aikana.

Hämeenlinna herää Ruususen unestaan – keskustaan suunnitellaan "pilvenpiirtäjiä"

NEUVOSTOLIITON KIROUS JUURTUU SUOMEEN!

Kaikki muistavat kuinka joskus ammoisina aikoina Lappeenrannan ja Japanin välillä sijaitsi valtio nimeltä Neuvostoliitto. Tuo kommunistien paratiisi, jossa kaikkien ole tarkoitus antaa kykyjensä mukaan ja saada tarpeidensa mukaan kaatui sulaan mahdottomuuteen tyylillä: kaikki antoi mahdollisimman vähän ja yritti saada mahdollisimman paljon. Aikoinaan neuvostomeininki herätti hilpeyttä lännessä, mutta toisin on tänään - NEUVOSTOLIITON ASENNEVAMMAISUUTTA KYLVETÄÄN TÄMÄN PÄIVÄN SUOMEEN, JOSSA SE ITÄÄ HUOMENNA!

Meidän täytyy pikaisesti puuttua maassamme itävään velttouteen, joka siementää maamme työpaikkoja pahemmin kuin Suomen tulevaisuuden uhkaksi nostettu vieraslaji lupiini. Jos emme osaa suomalaistaa Neuvostoliiton satelliittimaista tänne pesivää velttoilua ja tosissaan työtätekevien kansalaisten siivestämiskulttuuria, odottaa meitä sama kohtalo kuin Neuvostoliittoa. Yksinkertainen tosiasia on niin, ettei mikään yhteiskunta voi antaa yhteisestä potista jäsenilleen enemmän kuin jäsenet pottiin tuottavat!

HALLITUKSEN SYKSYINEN HAJOAMINEN VARMISTUI!

Sipilän onneton perintö nakertaa keskustapuolueen kannatusta, joka viime mielipidemittauksessa romahti alemmas kuin koskaan puolueen historiassa. Sipilän perinnön keulakuvana häärii, ketkuna tuomittu, Kaikkonen. Hänen lisäkseen hallitusneuvottelija Sipilä jätti murheelliseksi perinnöksi kaverinsa ja entiset takuumiehensä valtiosihteereiksi. Keskustaväki käänsi selkänsä mm. Rehulalle ja Tiilikaiselle, mutta Sipilä järjesti heille kansanedustajaakin parempipalkkaiset jobit - TÄMÄ JOS MIKÄ KISMITTÄÄ KESKUSTAKENTTÄÄ!

Keskustan kannatuksen upottua reiluun kymmeneen prosenttiin voi todeta puolueen menettäneen perinteisen tukijakuntansa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Maakuntien keskustaväki suhtautuu yhtä vieroksuen vihreisiin kuin perussuomalaisten kannattajat, joten lienee selvä ettei puolueen keskustan hallitukseen meno herätä positiivisia ajatuksia saati riemunkiljahduksia. Syksyn puoluekokouksessa keskustan kenttäväki osoittaa ettei se halua jatkaa Sipilän viitoittamalla tiellä ja antaa puolueen kannatuksen laskun jatkua!

Kaikkonen puuhaa pamflettia, jolla hän yrittää ponnistaa keskustan puheenjohtajaksi. Tämähän käy Kaikkoselta kuin tanssi ja koko kansa tietää ja muistaa ettei tanssi käy Kaikkoselta. Kulmuni nousee puheenjohtajaksi, jonka jälkeen hän ryhtyy ministerinä räväkästi vaatimaan tolkun toimia energiapolitiikkaan ja Suomea elättävien maakuntien kehittymiseen. Tämähän ei vihervasemmistolle käy ja niinpä keskusta lähtee hallituksesta. Syksy jatkuu uusilla vaaleilla, joissa, vihervasemmistoon etäisyyttä ottanut, juurilleen palannut keskusta saavuttaa kohtuullisen kannatuksensa. Vaalien suurin häviäjä on työväestölle selkänsä kääntäneet demarit ja hallitusta ryhtyy kasamaan pääministeripuolue perussuomalaiset!

MANSIKKAKARNEVAALIT ILMAN MANSIKOITA JA KARNEVAALEJA!

Loimaan kaupunki ja yrittäjät osoittavat kuinka markkinointi- ja viestintä osaaminen yhdistetään busineksiin. Kun kaikki toimii tulee, tulee mainetta ja kunnia sekä rahaa! Vajaan 1 400 asukkaan Oripää pystyy järjestämään joka toinen vuosi tapahtuman, joka vetää lähes 100 000 maksavaa kävijää, tapahtuman budjetti lienee reilut viitisenmiljoonaa euroa!

Uudessakaupungissa tehtiin keskiviikkona ennätys, kun mansikkakarnevaaleissa mansikka osuus saavutti karnevaalien tason eli mansikat loppuivat. On varsin naurettavaa puhua karnevaaleista, jos tapahtumassa "myyjiä eli tapahtuman luojia" on parikymmentä eli se, jos mansikat loppuvat kesken, sopii"karnevaali"markkinointiin kuin sian silmä sian päähän. Mansikoiden uupuminen tapahtumista ärsytti niitä hakemaan tulleita ja tämä tyytymättömyys pulpahti esiin somen kautta - NÄINHÄN SE TÄNÄÄN MENEE!

Koomisia piirteitä keskustelu sai siinä, kun yrittäjä perinteisine sometukijoineen uhriutui eli vika olikin ihmisissä, ketkä tulivat hakemaan mansikkakarnevaaleilta mansikoita - HEIDÄN OLISI TÄYTYNYT TYYTYÄ SIIHEN, MITÄ OLI TARJOLLA EIKÄ VAATIA MANSIKOITA. Jokainen tajuaa ettei mansikoiden noutaja ole tyytyväinen, jos hänelle tarjotaan vaikkapa mansikoiden sijaan erialaisia mämmejä. Uudenkaupungin tyylin mukaisesti epäonnistumistaan ruikuttava yrittäjä saa somessa tukea "omiltaan" pieneltä piiriltä, joka typerästi, pettyneitä mansikkakarnevaalivieraita vähätelleen, vetää esiin onnistuneita massatapahtumia.

Uudessakaupungissa on vetovoimaisia ja kymmeniä laadukkaita yrityksiä, joiden palvelut kestävät vertailun maamme laadukkaimpien yritysten kanssa. Näihin kuuluu myös mansikkakarnevaaleissa kompastellut yrittäjä. Ongelman ydin löytyy yrittäjien pienestä kuppikunnasta, joka hallitsee alansa, mutta ei ymmärrä viestintää eikä markkinointia. Kun aloillaan huppuosaavat yritykset eivät viestinnän ja markkinoinnin osaamiseen tukea omasta kaupungista, ollaan nykyisessä tilanteessa: JOS MANSIKKAKARNEVAALEISSA EI OLE MANSIKKAA, ON SE ASIAKKAIDEN VIKA!

Yrittäjien uhriutumisen, marttyyrihengen ja asiakkaiden suoranaisen syyttämisen sijaan, joskus, kuten nyt, olisi anteeksipyyntö paikallaan - kaikki epäonnistuvat joskus ja mitään mullistavaa ja korjaamatonta mokaa ei tapahtunut nytkään. Ehkäpä Uudenkaupungin yrittäjien pienen piirin tulisi fundeerata joukkovoiman kasvattamista eli uusien kasvojen mukaan ottamista suunnitteluun ja toteutuskuvioihin - MITÄ USEAMPI POHTIVA PÄÄ, SITÄ ENEMMÄN AIVOKAPASITEETTIA! Jospa kaupungin infopisteiksi otettaisiin vaikkapa Laitilan Shell, Kalannin SEO ja kaupunginporttina tunnettu ateljeegrilli: Näissä vieraat saisivat tietoa kaupungista ja osaisivat suunnistaa sen tarjoamiin elämyksiin!

Kyräilyn, keskinäisen kisailun ja rusinoiden noukkimisen pullasta sijaan yrittäjien tulisi ryhtyä avoimeen ja toisiaan kunnioittavaan tasapuoliseen yhteistyöhön. Onnistumisen perusta löytyy Uudenkaupungin suurimman ongelman korjaamisesta: PAIKALLISET YRITTÄJÄT EIVÄT SAA OMASTA KAUPUNGISTA EDES VÄLTTÄVÄSTI OSAAVAA TUKEA TOIMINTANSA MARKKINOINTIIN JA VIESTINTÄÄN! Loimaan kaupungin ja yrittäjien PR-esiintyminen OKRA maatalousnäyttelyssä on oiva osoitus onnistuneen yhteistyön, viestinnän ja markkinoinnin muuttumisesta businekseksi samalla kertaa. Ehkäpä kaupunkimme ja sen yrittäjien suurin realistinen haaste voisi olla OKRA-tapahtuman kaltainen sataatuhatta kävijää kiinnostava massatapahtuma - TÄMÄ EI OLE UTOPIAA, ESITIN MOISIA JO 1995!

HOMOJA HYYSÄTÄÄN - VANHUKSILLA EI NIIN VÄLIÄ!

Viime vuoden lopulla valtamedia nosti esiin sen, minkä jokainen asiasta kiinnostunut oli nähnyt jo vuosia somen keskustelupalstoilla. Vanhuksien kaltoin kohtelu pääsi lööppeihin ja media keräsi melkoisen potin. Median kiinnostus vanhuksia huonosti hoitaviin ja härskisti rahastaviin pörssiyhtiöihin lopahti kuin seinään. Syynä lienee pitkälti se, että kyseiset yhtiöt kanavoivat varsin mukavasti mainosrahaa suurimmilla uutisyhtiöillemme.

On paljon helpompi ja taloudellisesti vähempi rikistä hehkuttaa ilmastonmuutosta ja homomarsseja kuin uutisoida maassamme rehottavasta epätasa-arvosta ja heikompien, puolustuskyvyttömien kansalaisten uhraamisesta pörssiyhtiöiden busineksen alttarille - Jos siinä sivussa muutama mummo tai vaari kuukahtaa, ei se haittaa valtamedian kulutta omaatuntoa.

Mielestäni härskeintä on se, ettei kukaan maassamme puutu vanhuksia jopa kuolemaan ajaneiden yhtiöiden peräti miljoonia euroja keränneiden johtajien vastuuseen. Jos tavallinen pulliainen mokaa, saa hän kenkää, tuomion ja joutuu median riepoteltavaksi. Mutta nämä saatanalliset ökykäivärät, jotka keräsivät ikävimmillään miljoonia euroja mummojen ja pappojen tuskalla ja kuolemalla tokaisevat: Sori, lähden eläkkeelle, haluan olla rauhassa miljoonieni kanssa!

Miksei valtamedia uutisoi näitä härskejä valehtelijoita ja rahastajia kuin Louhimiestä, Hakkaraista ja Kaikkosta? Luulisi, ainakin keskiverto suomalaisen mielestä, tuskalla ja kuolemalla kerätyn hyödyn olevan suurempi rikos kuin kännissä naisen kopelointi tai vaalisekoilu jne.. Mutta mitään ei tapahdu - VALTAMEDIA EI PUOLUSTA EIKÄ MINISTERIT JA PIISPAT MARSSI!

Viimeistään nyt elämme aikaa jolloin valtamedian ja ministereiden tulisi puuttua po. pörssiyhtiöiden yhä jatkuvaan kuvottavaan vanhusten hyväksikäyttöön. Onhan törkeää, kun lupauksistaan huolimatta mainitut rahasammot jatkavat ikäihmisten vastenmielistä kurmoottamista voittoja vuollen. Kansan oikeudentunto huutaa tasa-arvoista kohtelua paljon elämää nähneille kansalaisille. Samoin viimeistään nyt tulisi myös oikeuslaitoksen toimia, tutkia ja tuomita syylliset sekä vaatia korvauksia yhtiöiden, mahtavia voittoja käärineiltä, johtajilta - EIHÄN TÄSSÄ TAVALLINEN KULKEVAINENKAAN SAA PITÄÄ RIKOKSELLA SAAVUTTAMAANSA HYÖTYÄ!

MITÄ PRIDEBUSINES TUOTTI - MINNE RAHAT?

YLE antoi pääuutisissaan Pridetouhulle lähes 8 minuuttia aikaa. Samaan aikaan pidettiin Suomen suurimman puolueen puoluekokous, joka sivutettiin lähes pelkästään maininnalla. Pridevaelluksen kanssa vastaavaan kävijämäärään päässeestä suviseura tapahtumasta todettiin uutisissa: Katso netistä. Jos kyseinen tapahtuma korostaa tasa-arvoa, ei korostus ainakaan uppoa valtamediamme uutisointiin.

Valtamediamme on ampunut menneet viikot kaikelle kansalle kaikelle kansalle Pridehehkutusta. Jos saman media-ajan ja palstatilan olisi joutunut ostamaan normaalien mainostaksojen mukaan, puhuttaisiin miljoonista euroista kenties kymmenistä miljoonista euroista. Tapahtuma sai niin paljon ilmaista mainosta, ettei yksikään suomalainen pystynyt tältä valistukselta välttymään. Siksi väkeä riitti tapahtumassa 100 000 henkilöä.

Jos tapahtuma sai mahtavan ennakkomarkkinoinnin, niin jostain valtamedia ei hiisku. Minua kiinnostaa Pridevaelluksen budjetti, mutta enpä löytänyt sitä. Jos tarkastelemme tapahtuman tukijoita, ei voitane puhua mistään pikkusummista. Tässä vuoden 2018 Priden yhteistyökumppanit olivat Prisma, Karhu, Wella Professionals, Helsingin Sanomat, Radio Helsinki, Stockmann, Clas Ohlson, Clarion Hotels, Tokmanni, Foodora, Taksi Helsinki, dtm, Accenture, Gigantti, Futurice, Burger King, Marimekko, Neste, Happy Joy, Finnkino, Microsoft, SEK, Miltton, Alma Media, Tieto, Kalevala Koru, Lush, KONE, Kingis, More Than Four Reasons, Posti, Estrella ja Weecos.

Valtamedia jäljitti aikoinaan Kaikkosen hämäriä tonneja, mutta miksei se avaa samoin Priden taloutta. Priden sponsorilistasta voi päätellä tapahtuman keräävän melkoisesti tukieuroja. Tavallisena pulliaisella lienee oikeus tietää tapahtuman liikevaihto, koska tapahtumalle antoi merkittävää markkinointitukea, suomalaisten yhteisillä rahoilla pyöritettävä YLE ja suomalaisten suurelta osin omistamat Neste ja Finnair.

Jos valtamediamme vaikenee Pride sopimuksista, ei siitäkään isommin hihkuta, minne rahat menevät. Prideväki ei näytä kovinkaan köyhältä, joten tuskin heitä tarvitsee isommin avustaa koiran kaulapannoilla tai räyhäkkäillä nahkaliiveillä tahikka nänniväreillä jne.. Minua kiinnostaa po. organisaation budjetti, voitto ja etenkin he henkilöt, jotka saavat korvauksen Brideilkamoiden tiimoilta. Itse en ole löytänyt kaipaamiani tietoja valtamediasta, joten jos sinä löydät, pistä kommentti tai vinkkilinkki!

VALTAMEDIA KUIN NAZIMEDIA!

Suomen tiedotusvälineiden tarjonnasta päättää muutama suuremman median päätoimittaja. He valitsevat tehtäviin suosikkitoimittajat, jotka puolestaan valjastavat ohjelmiinsa/uutisiinsa suosikki asiantuntijat ynnä mielipidejohtajat. Toimittajat ja asiantuntijat pysyvät samoina, vaikka heidän "uutistensa" ennakointi menisi kuinka pieleen. Viimeistään USA:n presidentinvaalein lopputuloksen selvittyä median olisi pitänyt vaihtaa toimittajia ynnä asiantuntijoita - NIIN PIELEEN MENI VAALIENNUSTEET!

Jos otamme iltapäivälehdet YLE:n, MTV:n ja pari suurinta sanomalehteä ja niiden päätoimittajat sekä uutispäälliköt, saamme kasaan parikymmentä tyyppiä. Nämä tyypit pitävät huolen siitä, että mediamme toimii tasapuolisesti ja laadukkaasti totuudessa pysyen - kokonaan toinen juttu on se, kuinka hyvin he tehtävässään onnistuvat. Suomessa leipäjonot kasvavat köyhyyden seurauksena.  Kahdeksan prosenttia suomalaisista eli 440 000 meistä elää köyhyysrajan alapuolella. 160 000 suomalaista lasta uhkaa köyhyyden vaikutukset: kiusauksen kohteeksi joutuminen, puutteessa eläminen ja lopulta syrjäytyminen. Koska olette nähneet valtamedian hehkuttavan tätä ongelmaa Pridehehkutuksen määrällä - ETTE KOSKAAN!

Kun lisäämme köyhien lisäksi toiseen vaakakuppiin sairaat, vanhukset vammaiset, kipupotilaat, huomaatte tämän puolen vaa`assa painavan, yhteiskunnallisesti ongelmia mitaten, paljon enemmän kuin ensimmäisen, valtamedian valitseman, Pridepuolen, johon kuuluu lisäksi ilmastonmuutos, metoo, näennäisinhimillinen pakolaispolitiikka, venäjävihan lietsonta, Trumpin pohjaton mollaaminen ja pääkaupunkimme kerskarakentaminen.

Meillä muutama päätoimittaja kavereineen päättä mitä ja miten tässä maassa asiat kerrotaan. Hyvä esimerkki kyseisen poppoon kyvyttömyydestä tasapuolisen ja laadukkaan mediatoiminnan tarjoamiseksi kansalle löytyy viime eduskuntavaaleista, joissa, vaikka presidenttikin esitti ihmetyksensä, puuttui ulko/turvallisuuspoliittinen keskustelu kokonaan. Tavallinen suomalainen muokkaa maailmankuvansa muutaman ihmisen mielihalujen ja mieltymysten mukaan.

Meidän valtamediamme on täysin kyvytön hoitamaan tehtäväänsä laadukkaasti ja etenkin tasapuolisesti. Kaiken kukkuraksi tavallinen pulliainen rahoittaa sen valikoidun tiedon, jolla häntä aivopestään ja joka sivuttaa kansalaisia koskevat todelliset ongelmat. Sinä maksat tilausmaksut ja ostamiesi tavaroiden kautta kustannat ilmoitukset, joilla yksityistä mediaa rahoitetaan. YLE puolestaan kerää lähes 500 miljoonaa euroa pakkoveroa, joten eipä meidän mediakenttämme juuri poikkea Neuvostoliitosta tai nazi-Saksasta. Ja mikä koomisinta, kuten päivällä kuulin, jos sanot kuten yllä kirjoitin: VALTAMEDIA HAUKKUU SINUT NAZIKSI!

LINKIT:

Suomessa on 440 000 köyhää

160 000 suomalaislasta uhkaa köyhyys