perjantai 30. kesäkuuta 2023

VALTAMEDIA EROTTI MINISTERIN - TUULAHDUS NAZI-SAKSAN AJOILTA!




Tunnen Vilhelm Junnilan vuosien takaa. Hänen saama kohtelunsa oli valtamedialta ala-arvoista ihmisjahtia. Ennen maltillisena pidetty poliitikko muuttui yhdessä yössä äärikiihkoilijaksi - tämä tapahtui median mielikuvissa, niin ei käynyt todellisuudessa. Jos tämän jälkeen joku puhuu Suomen laadukkaasta ja tasapuolisesta mediasta, hän on valtamedian toimittaja.Tässä maassa on tuomittuja rikollisia/hämärähenkilöitä ollut ja on edelleen merkittävissä asemissa eikä kukaan puutu mitenkään heihin, ovat medialle mukavia ja sopivia. Sen sijaan käydään mutu/mahdollisesti pohjalta Junnilan kimppuun syytellen häntä vaikka mistä, hänestä tekevät luonneanalyyseja jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät ole sanaakaan vaihtaneet V. Junnilan kanssa. Härskeimmät tyypit näkevät symboleja ja viestintää jopa pukeutumisessa - tämä on kerrassaan ainutlaatuinen ja mittakaavassa mammuttimainen ihmisjahti, jonka kohteena on valtamedian jahtaama yksinäinen ihminen.

Kaikessa epäinhimillisyydessään kyseessä on Suomen historian kuvottavin yhteen viattomaan ihmiseen kohdistuva hyökkäys. Valtamediamme käytös jättää varjoonsa jopa Hitlerin ja Stalinin propagandakoneistojen härskiyden ja Uudenkaupungin Sanomat. Koomisinta tässä epäinhimillisessä mediapainostuksessa on se, että koko kansaa Junnilan päälle yllyttävä valtamediamme on muka inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden asialla ja puolestapuhuja. Ajatelkaa asiaa Junnilaa tuntevana ihmisenä ja hänen kannalta, ajatelkaa hänen paineitaan, ajatelkaa millaista hänen on lähteä aamulla ulos kotiovesta, kun koko maata on yllytetty käymään hänen kimppuunsa - minusta tässä julmuudenmyllyssä inhimillisyys ja kristillinen lähimmäisen rakkaus ovat unohtuneet meidän äärettömän raa`alta ja tuloshakuiselta valtamedialta.

Minä en kerta kaikkiaan voi hyväksyä, että kenenkään, yksinäisen ihmisen, kimppuun käydään, kuten Junnilan kimppuun on nyt hyökätty. Viimeistään nyt pitäisi kansan silmien aueta ja terästää medialukutaitoa. Meillä on muutama päätoimittaja ja heidän omahyväiset alaiset, jotka ohjaavat kansan mielipidettä haluamaansa suuntaan muissakin kuin tässä asiassa. Minä seison Junnilan tukena viimeiseen asti jo siitä syystä, että on en voi mitenkään hyväksyä sitä, että koko maa usutetaan yhden miehen kimppuun vain siksi, että muutama tunteeton ja häikäilemätön päätoimittaja haluaa niin - elämmekö tasapuoliseen ja oikeaan tietoon perustuvassa demokratiassa! Nyt jos koska pitäisi nostaa keskiöön päätoimittajien vastuu - onko heillä oikeus toimia syyttäjänä, oikeuslaitoksena ja tuomarina? Lopuksi kysyn, mitä maksettiin P. Räsäselle?

RKP VALITSEE PERSUMINISTERIN - PURRA VAIHTOON?!?



            HÄR KOMMER PURRA LÅNGSTRUMP!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?


Jos koska niin nyt häntä heiluttaa koiraa, kun marginaalinen puolue valitsee toisen hallituksen pääpuolueen ministereitä. Nyt jos koska olisi Purra voinut näyttää rohkeutta ja viedä maamme uusiin eduskuntavaalein, mutta mitä vielä, hän nuolee sitä ahteria, jonka kantajan toisen pään kieli lipoi vielä muutama viikko sitten Marinia. Jos kyseessä olisi ollut selkeästi sääntöjä rikkonut tai rikoksia tehnyt poliitikko, niin tapahtuneen olisi ymmärtänyt, mutta tämä oli lyönti vasten demokratian kasvoja. Persujen on syytä perehtyä noloon tilanteeseen, onko tällaista edes koskaan aiemmin tapahtunut.

Mielenkiintoista on nähdä kuinka käy persujen puoluekokouksessa. Nyt olisi aika saada puolueelle jälleen uskottava johtaja ja hän voisi tulla tällä kertaa pääkaupunkiseudun siivestäjien ulkopuolelta. Saas nähdä kuin käy, joka tapauksessa odotan joukkoirtisanomisia puolueesta, joskin toivon malttia ja mielipiteen näyttöä tulevassa puoluekokouksessa 12.-13.8.2023 Tampereella.

torstai 29. kesäkuuta 2023

LAITILASSA ONNISTUU!



Alfred J.Tannerin pari esitystystä: Suuren paikkakunnan meningistä ja elämästä sekä juopottelusta!

Tiistaina vietettiin järjestyksessään ensimmäiset Seutukaupunkien valtiopäivät Laitilassa. Kutsuja myöden tapahtuma oli onnistunut, sillä Fordson salissa saatiin kuulla positiivisia visioita seutukaupunkien tulevaisuudesta aina Kuusomosta asti. Itsellä jäi päällimmäisenä mieleen Tampereen yliopiston professori Arto Haverin osuus ja siinä se ettei ylhäältä annettuihin ennusteisiin tule suhtautua absoluuttisena totuutena ja tulevaisuudenkuvana, koska ne perustuvat aina menneeseen eivätkä huomioi huomisten tuomia muutoksia tahikka yllätyksiä saati kaupunkien mahdollisia uusia omia toimia. Kyseessä oli, toivottavasti jatkoa saavan, tapahtumaketjun ensimmäinen osa, joten Seutukaupunkien valtiopäivät hakevat vielä lopullista ja parasta muotoaan.


Seutukaupunkien valtiopäivästä soisi jäävä pysyvä, joskin kehittyvä, jokavuotinen tapahtuma. Ehkäpä maakuntien sisällä olisi hyvä järjestää muutamia kulmakunnan sisäisiä seutukuntatapahtumia. Esim. Varsinais-Suomen osalla jättäisin kuitenkin Salon ja Turun pois tapahtumasta. Etenkin jälkimmäinen huseeraa maakunnassa yhtä itsekkäästi ja samoin seurauksin kuin känninen elefantti kristalliesinenäyttelyssä. Enkä tiedä tarvitaanko tapahtumissa pääkaupunkiseudulle muuttaneita savolaisia haitarinsoittajia ja tunnin junaa härskisti lobbaavaa maakuntajohtajaa - eivät he ole asiantuntijoita vaan yhden ajatussuunnan manipuloijia. Tunnin junasta parhaan puheen piti Laitilan Pertti Pokki, kiitos siitä hänelle ja kiitos kaupunginjohtaja Kattelukselle kutsusta!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2023

VASEMMISTORASISMIN HYVÄKSYVÄ VALTAMEDIA!


    Prideviikon kunniaksi päästetään ääneen vihreänä kansanedustajanakin vaikuttanut, siksi kaiken                                                                                  anteeksi saava, PPP.


Valtamediamme käytös on puolueellisuudessaan kerrassaan pöyristyttävää. Jos vasemmalla tapahtuu ylilyönti, valta media ymmärtää teon ja pyrkii vähättelemään sen kuoliaaksi, jos jotain, edes vähänkin epäilyttävää tapahtuu oikealla, paisutellaan se valtaviin mittoihin. Muistakaa al-Tae joka tarjosi kuolemaa juutalaisille, puolille islamilaisista ja homoille. Onko kukaan ei ole koskaan niin julmasti, karkeasti, suoraan ja selkeästi hyökännyt vähemmistöjä kohtaan - tuskin Hitler tai Himlerkään nuorina toivat rasismiaan noin selkeästi esiin? Vilhelm Junnilalle sattui vaaleissa tietty numero, josta hän laski leikkiä ja tilaisuudessa, jossa hän puhui, oli Aurajoen vastarannalla äärioikeistolaisiksi leimattua väkeä. Mainittujen al-Taen ja Junnilan ulostulojen mittasuhteen ovat aivan erilaiset, mutta media ei näe tai halua kertoa sitä!

Nytkin YLE Radio Suomessa päästettiin ääneen entinen demarivaikuttuja, joka muka asiantuntijana kauhisteli ministerin puheita ja "kavereita". Toinen saa anteeksi julmat hirmupuheet, kun sattuu olemaan stadilainen demari - ensimmäinen ei saa livää tulkintojen kauhisteluun perustuvaa ulostuloaan, kun sattuu olemaan naantalilainen persu. Siinä kiteytyy ja paljastuu valtamediamme kaksinaamainen epärehellisyys. Kuvitelkaapa, jos joku persu olisi julkaissut joskus samanlaisen levyn kuin vihreä kansanedustaja Pirkka Pekka Petelius nuorempana tai tehnyt samankaltaista pilkkaa vähemmistöistä parhaaseen tv-katseluaikaan, olisiko persulle piisannut ymmärrystä? Suomalainen valtamedia saa hävetä käytöstään, jos omahyväisyydeltään siihen kykenee. Älkää hyvät ihmiset uskoko tarkistamatta mihinkään mitä valtamedia teille syöttää, jos radiosta kuulette kellon olevan kaksi, niin varmistakaa sekin omasta kellostanne!



sunnuntai 25. kesäkuuta 2023

TEHDÄÄN HITLERILTÄ VÄLIIN JÄÄNYT HYVÄ TEKO!




Yleinen käsitys, jonka mukaan julkisyhteisön huono johtaja voi tehdä vain huonoja ratkaisuja, ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa oikeaksi todentuu se, että mitä onnettomampi johtaja, sitä suuremman positiivisen kertapäätöksen ja teon hän voi tehdä. Kuvitelkaapa vaikka herra Hitleriä, eikö olisi ollut verrattoman hyvä tempaus, jos hän olisi jo 1933 todennut, ettei minusta ole tähän hommaan, tulee enemmänkin sutta, sekundaa, rajusti raunioita ja murhetta, jos minä uusine ajatuksineni ryhdyn yhteisömme johtajaksi. Vaan kävi kuten kävi eli herra Hitler jäi virkaansa, koska hänen taustajoukkonsa eivät missään vaiheessa kannustaneet miestä itsekriittiseen pohdintaan. Tässä kuten muissakin vastaavissa tapauksissa ratkaiseva osa vastuusta kuuluu huonon johtajan nöyrille ahterinnuolijoille, ketkä tyytyvät turvaamaan pääsääntöisesti omaa asemaansa. Tuntuu pahalta todeta näin, mutta joskus on parempi, että yksi kuula laulaa kuin hullu ruumiskasan päällä nauraa.

Murheellista on po. sektorilla vallitseva kierrätyskarsastus. Vaikka onneton johtajaa osaa lukea yksikkönsä kehityksen murheellisia tunnuslukuja ja yrittää tehdä tilaa itseään pätevämmälle seuraajalle hakien muita tehtäviä muualta, ei tämä onnistu, kun kukaan ei huoli häntä. Olisiko luotava jonkin sorttinen sekundajohtajien kierrätysjärjestelmä, jottei heidän osaamisvaje aja johtajien työnantajia yt-neuvotteluihin ja selvitystilaan. Täytyisi myös pohtia sitäkin vaihtoehtoa, että onko vika sittenkin meidän järjestelmässä, johon ko. johtajien tyyli ei vaan sovi. Voisiko heidän osaamisensa toimia mainiosti muualla, esim. Pohjois-Koreassa tai Kongon kansantasavallassa: Ehkäpä noihin maihin ja niiden julkishallintoon meillä epäonnistuneet johtajat sopisivat yhtä mainiosti kuin Mugabe Zimbabween - he ovat vain syntyneet väärään paikkaan ja joutuvat sen takia kärvistelemään kriittiikin paineiden alla.

Huonon johtajan pitovoiman murtamiskonsteihin voi löytää malleja vaikkapa urheilusta, jossa maksetaan siirtokorvaus, jotta joukkue saa hyvän pelaajan. Jospa po. tapauksessa maksettaisiin siitä, että joku ottaa huonon johtajan. Tai miltäpä tuntuisi, jos jossain uhrattaisiin vaikkapa 100 000siihen, että huonosta johtajasta tehtäisiin Kuningatar Maudin maan maaherra. Siellä ei tarvitse pelätä sen enempää jäävuoreen törmäämistä kuin väestölle aiheutettuja ongelmia tai väestökatoa, sillä ko. seudulla vallitsee ikuinen talvi, ikirouta eikä siellä ole vakituista asutusta. Eräs vaihtoehto huonon johtajan unelman toteuttamiseksi tarjoutuu headhunterin lahjomisesta. Jos kuitenkin julkisyhteisössä kohotetaan onnettoman johtajan asemaa ja palkkaa eli pitovoimaa lisätään tietoisesti, saattaa taustalta löytyä päättäjän ja johtajan välinen lähes normaali juttu, joka ei ratkea ennen kuin kaksikko astuu vaaleaan pinkkiin asuun pukeutuneena ja hiukset punaruseteilla koristeltuna ulos kaapista. No, nyt on aika lopettaa tämä loputtomaksi kääntyvä jaaritus ja toivoa, että johtajan ongelma nousee esiin ja laajempaan keskusteluun jonkun aloitteellisen päättäjän aloitteesta - eiköhän aloitteellisuutta löydy!

lauantai 24. kesäkuuta 2023

JOHTAJUUDEN POISTUMINEN SUO TILAA PIMEYDELLE!

Näin vuoden valoisampana aikana passaa pohtia valon merkitystä ja sen kasvattamista, niin että kasvava kirkkaus muuttaa synkästä murheenpolusta valon valtatien, jota pitkin jokainen vaeltaja löytää iloisia onnistumisten etappeja elämänsä mausteeksi. Jo Friedrich Nietzsche totesi pienten tekojen olevan ratkaisevassa asemassa, kun teemme toisten ja omasta elämästämme positiivista valossa etenevää riemun vaellusta. Kun katsomme tekemisiä niin valtakunnan kuin kaupunkimme tasolla, lienee kohtuullista muistella, koska valtaan päässeet ovat olleet vilpittömiä hyväntekijöitä, pitäneet sanansa tai edes yrittäneet pitää kiinni siitä, mitä tuli luvattua, entäpä olemmeko nähneet jonkun uhrautuneen aikaansa ja pistäneen itseään peliin vastapuolen edustajan vuoksi - muistaako kukaan tällaista?

Mennään ajassa reilut pari vuotta taaksepäin, sieltä löydämme poliittisesti harvinaisen positiivisen valoilmiön. Taisi olla viime valtuustokauden viimeinen kokous, jossa käsiteltiin lähes spektaakkeliksi kasvanutta mitätöntä episodia: luottamushenkilön puoliso vilahti ulkopuolisilta suljetun teams kokouksen ruudussa. Tuolloin elettiin korona-aikoja ja sen seurauksena kokouskäytännötkin muuttuivat melkoisesti. Siis niin vaan kävi, että joku vilahti teamsruudussa ja vaikka se ei mihinkään vaikuttanut alkoi verraton kasvava some/kuppilaölinä. Kuinka ollakaan, esiin nousi Mies, joka oli käyttänyt aikaansa, älyään, luovuuttaan sekä osaamistaan ja niiden seurauksena lopetti moisen asian penkomisen estäen jopa sen menon oikeusportaisiin.

Kyseessä on oiva esimerkki tavasta jolla voimme tuoda valoa toisen ihmisen elämään. Epäitsekkyyden lisäksi toisen vuoksi toimimiseen tarvitaan luonnollisesti älyä ja rohkeutta. Kun mainitun kaltainen inhimillisyys tapahtuu politiikassa yli puolue ja blokkirajojen, osoittaa moisen tempun tekijä nousevansa muiden yläpuolelle - kyse on todellisesta johtajuudesta, joka perustuu pyyteettömyyteen, aitoon haluun puhdistaa koko pesä eikä ainoastaan omia nurkkia. Yleensä tällaiset vedot tapahtuvat vaalien alla ja vaalitulosta silmällä pitäen. Niin kävi nytkin ainoastaan sillä erolla, että kyseinen henkilö ei tähdännyt vaalitulokseen vaan poliittisen areenan puhdistamiseen muita varten. Kaikki sujuikin hyvin, tuli selkeä vaalivoitto. Tulevaisuus oli taivaita myöden auki loistavalle tulevaisuudelle, mutta kun tuo keskeinen vaikuttaja jäi pois, on kaikki sekaisin: areena sotkussa, kukaan ei tiedä kuka kyräilee tai vie ja ketä - se on selvä, että kaikki tehdyt idioottimaiset päätökset, syntynyt tora ja taantumuksellinen sekamelska perustellaan sillä, että kokoukset sujuvat sutjakasti ja hyvässä yhteishengessä. Tekojen valolla on paikkansa ja sitä kaivataan keskikesän lisäksi tummenevaan syksyyn!

torstai 22. kesäkuuta 2023

KAIKKI ON SOVIDDU - VAI ONGO?

 


                        Kelmien luolassa paksulle luottamuspaikasta kiitokseksi luovutettu libbalaggi!

Joku ulkopuolinen saattaa hämmästellä, kuinka voimistuvat hekotukset kasvavat entisestään, kun selvä vaalivoitto uhrataan inhan pyrkyryyden ja kuvottavuuden alttarille. Kävipä nimittäin niin, että alkuviikosta yksi hyväkäinen ponnahdutti kätensä ylös ja sanoi: Nyt täytyy luottamuspaikkoja kierrättää ja kierrättää niin, että minä saan parhaat paikat. Tämä siitä huolimatta, että kaikki on soviddu jo kaksi vuotta sitten kesällä. Ja tuo sopiminen oli niin vastenmielistä, että hallituksen pöydän ympäriltä löytyy vähintään kaksi sellaista tyyppiä, ketkä eivät kuuna päivänä unohda käytyjä neuvotteluita niiden oksettavan iljettävien käänteiden vuoksi. Nyt, jotta totuuden avulla saavutetaan yleinen ymmärrys ja kumotaan valheen vankkurit ojaan, on paikallaan avata hämmästyttävät tapahtuman laineet, joiden mainigit keikuttavat päätöspaattia vielä vuosien jälkeen ja  jonka - ah niin moni mielellänsä olisi antanut toistamatta valua ajan hautaan.

Palautan teidät tällä saagalla kahden vuoden takaiseen perjatai-iltaan. Iltaan, jonka tapahtumat muokkasivat koko päivästä legendaarisen pitkänperjantain - tuolloin näet pitkäkin eikä ainoastaan paksu kärsivät. Samaisen illan ikimuistoisuus on myös ikuistettu ennakkoon parempien perjantaiden toivossa vinyylille: The Easybeats - Friday On My Mind. Mutta itse asiaan, jonka piti olla taas kerran soviddu. Pitkä ja paksu odottivat viestiä, jonka olisi kuulunut kuulua jo tunteja sitten, mutta jota ei kantautunut. Lopulta, kun yhdestoista hetki koitti soivat kellot ilmaisten viestin saapumisen: Pitkä ja paksu taustajoukkoineen kutsuttiin seuraavaksi aamuksi kelmien keitaaseen neuvottelemaan sopimuksesta, joka oli soviddu, mutta sitä ei sittenkään oltu soviddu! Niin pitkä väkensä herätteli ja joukkonsa aamuksi kokosi, samaa paksukin koetteli, mutta joku osan joukoista jo sammutteli.


Lauantai aamu aukesi kauniina kuin Edvard Griegin Aamutunnelma. Kaksi neuvottelijaa seuralaisineen matkusti kohti esitettyä sopimislupaikkaa: todellista kelmien kerhoa - kansan rahoilla rakennettua tulen liekeillä maksettua, kansalta hankittua ja osittain kansalle vuokrattua rakennusta. Vieraita ei odottanut kuuma kahvi saati edes haalea tee. Isännät alkoivat paasaamisen: He halusivat luovuttaa oman merkittävän johtajan paikkansa vastapuolelle. Tästä paksu kimpaantui ja ääntä korottaen sekä sadatellen tyrmäsi ajatuksen saaden ratkaisevaa tukea pitkältä. Isännät halusivat neuvottelutauon, joka heille suotiin. Palattuaan takaisin oli jälleen kaikki soviddu niin, että merkittävä johtajan paikka pysyi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti isäntien hallussa. Paikkansa säilyttänyt isäntä ojensi paksulle libbalagin palkkioksi, puheesta, joka turvasi hänen jo aiemmin sovidun aseman edelleen sovidduna.



Hymyssä suin ja tyytyväisenä sovidduun alkoi keskustelu siitä, että mennäänkö yhdessä vai erikseen ilmoittamaan vastapuolelle syntyneestä sopimuksesta. Pitkä esitti, että mennään porukalla kertomaan, niin säästetään myös vastapuolen aikaa. Tämä sopi paksulle, mutta isäntien edustaja totesi: kun meidät on huomenna erikseen sinne kutsuttu, niin mennään paikalle kutsujen mukaisesti erikseen. No kaipa sitä voidaan näinkin toimia tuumivat pitkä ja paksu esikuntineen. Ja niin kävi, että seuraavana päivänä ensin paksu kävi kertomassa vastapuolelle, että meidän puolella kaikki on soviddu. Tämän jälkeen pitkä seuralaisineen ilmaisi, että kaikki on soviddu. Lopulta pitkän ja paksun poistuttua vastapuolen pakeilta aamun isännät riensivät tapaamiseen ja mitä ilmeisimmin  kertoivat: MITÄÄN EI OLE SOVIDDU!

Neuvottelut jatkuivat niin, että kerta toisensa jälkeen se minkä kolmas osapuoli kertoi pitkälle ja paksulle sovidduna, revittiin uudelleen auki. Tämä toistui niin usein, että paksu kertoi sarvia piilottelevalle kyykäärmekieliselle kelmille, että katso nyt vaalikonetta, jotta huomaat, että tässä toiset ovat minua teitä lähempänä, joten lopeta valehtelu ja katala pelaaminen, jos haluat sopimukseen kansamme. Niinpä taas kerran kaikki oli soviddu ja keräännytty vastapuolen tiloihin hoitamaan lopullinen, kaiken seuraavaksi valtuustokaudeksi sitova, allekirjoitus sopimukselle. Vielä tässä vaiheessa kyykäärmekielinen sarvipää repi sopimuksen auki ja kiristi valtuustopaikan sukulaiselleen. Paksun pinna petti, kun jälleen kerran soviddu ei pitänyt paikkaansa, myös vastapuolen neuvottelijat kammoksuivat kyykäärmekielisen sarvipään törkeää käytöstä. Paksu yritti ottaa yhteyttä neuvotteluissa unohdetun osapuolen edustajaan, mutta tämä, nyt jo edesmennyt, veteraanitekijä ei kyennyt sairaushoitojensa vuoksi vastaamaan. Niinpä kävi, että tuohon päättyivät kaksi vuotta sitten käydyt neuvottelut ja viimeinkin kaiken piti olla sovittu. Ja paskan marjat, tämän viikon alussa homma revittiin jälleen yllättäen auki ja mitä irvokkaimmalla tavalla: minä haluan, että nyt kierrätetään paikkoja MULLE.....

sunnuntai 18. kesäkuuta 2023

YMMÄRRÄ HYVÄÄ VIRANHALTIJAA - JINNIÄ

Pätevä tekijähenkilö etsitytyy lähes aina sille tasolle, jossa se voi päästää lahjansa ja tietotaitonsa esiin. Urheilussa osaajista maksetaan rutkat summat, kun heitä hamutaan omiin riveihin viemään seuraa menestykseen. Yksityisellä sektorilla häärivät nupinjahtaajat. He tarkkailevat yrityskentän nousevia innovaattoreita ja huipputekijöitä. Nämä tyypit ovat listatut ja kun  tarvetta ilmenee, he siirtyvät tasoiseensa tehtävään, jakamaan osaamisensa hedelmiä yrityksen työntekijöiden turvaksi, osakkeenomistajien riemuksi ja posan kasvattamiseksi. Toisin on julkisella sektorilla, jolla jotkut jämähtävät kykyjään, ainakin itse arvioide, alhaisemmalle tasolle - joku on mielestään kyvykäs hoitamaan kokonaista maakuntaa, mutta joutuu, kenties kohtalon oikusta, tyytymään kuihtuvan ja kälysen tuppukylän johtajan vetoiseen nurkkahuoneeseen ja saa kaiken kukkuraksi kuulla tyytymättömien tyyppien ja harmistuneiden heppujen purnausta.

Arvioitaessa julkisella sektorilla majailevien johtajien rekrytoimisprosessia urheiluun tai yksityiseen selktoriin piilee niisä yksi vinha ero. Urheilussa ja yrityselämässä osaaminen ja kokemus näyttelevät valittavan kohdalla hallitsevaa roolia. Julkisella sektorilla riittää, kun olet sopiva, osaamisella ja kokemuksella ei ole vähäistäkään merkitystä etenkin, kun valitaan julkisen sektorin korkeinta johtoa: Tiettävästi pohjolan korkein julkinen virka löytyy naapurimaasta, tuosta läntisestä - sikäläinen kuningas saa palkkansa kansalta eikä valintakriteerit juuri päätä huimaa, se riittää, kun putkahtaa maailman valoon oikeasta kolosta oikeaan aikaa. Onneksi pienemmissä tehtävissä valintakriteerit ovat edes hiukan vaativammat. 

Jos tehtävään valittavalta ei edellytetä niinkään osaamista tai kokemusta kuin sopivuutta lienee selvää, ettei häneen voida kohdistaa samoja onnistumispaineita kuin esim. yksityisellä sektorilla ja urheilussa. Tästä puolestaan seuraa se ero, kun urheilussa huonosti pelaava maalivahti ja yrityselämässä tyrivä johtaja vaihdetaan, julkisella sektorilla johtaja saa jatkaa - jossain täytyy osata ja onnistua, toisaalla riittää, että edes näyttää siltä, että on yrittänyt. Kyseessä on äärettömän varma tulonlähde, jonka pysyvyys on vankkaa kuin betoni. Se betoni, josta on tehty seinä, jota vasten poliittiset vastuunkantajat teloitetaan. Vai onko niin, että koko suhtautuminen julkisen sektorin työhön ja etenkin siihen kohdistuvat tulosvaatimukset ovat aivan väärät?

Kunnathan ovat his/herstoriallinen jatke kirkolliselle toiminnalle eli1800-luvun loppupuolella syntyivät kunnat ja ne organisaatioineen ottivat haltuunsa kirkon tehtävät opetuksessa, köyhäin hoidossa ja vähän muussakin. Tulisiko meidän huomioida nykyisiä kuntia ja niissä palkkaa nauttivia henkilöitä kirkollisen toiminnan jatkeena eli he ovat vain nappuloita maailman kaikkeuden pelilaudalla, jonka kulun ja käänteet Jumala on jo ennalta määrännyt. Onko siis aivan sama, kuka hoitaa esim. opetustoimea, sillä jo ammoisina aikoina on alan rankingsijoitukset, Jumala viisaudessaan asemoinut, sama pätee talouteen ja kunnallistekniikkaan - et tiedä aikaa, etkä hetkeä, koska vesijohto pääkadulla paukahtaa tai kirjastoremontti valmistuu. KAIKKI ON KORKEIMMAN KÄDESSÄ!

Suhtaudummeko virkahenkilöihimme liian maallisesti ja vieläpä yksikulttuurisesti. Jospa virkahenkilömme ovat mystisiä, mutta hyviä Jinnejä - islamilaisten eräänlaisia puolienkeleitä tai pikemminkin henkiolentoja ja olisiko siinä oikea lähtökohta pohtia suhtautumista virkahenkilöiden asemaan, oloihin ja etuihin? Entä, jos lisäämme tuohon kristinuskon enkelikäsityksen. Ovatko virkahenkilöt jumalallisten koettelemuksten tuojia ja onko meidän otettava kaikki tarjottu nöyrinä vastaan tai saamme muuten saamme tuta helvetin tulta? Eli kuten Jumala koetteli Aabrahamia vaatimalla tämän uhraamaan poikansa, koetteleeko Jumala meitä vaatimalla meitä uhraamaan lapsemme huonon opetuksen alttarilla? Tätä asiaa voisi kehittää ja pyörittää loputtomiin joten lienee kohtuullista lopettaa tämä ajatusleikki Ison Kirjan tulkintaan: Katso Jaguaareilla, Lexuksilla leikkiviä virkahenkilöitä, he eivät kynnä eivätkä kylvä, sillä sinä ruokit heidät ja sinä pidät heistä huolta työllä, joka on maustettu hiellä, itkulla, tuskan turvotuksella, saatanallisilla saivareilla ja hammasten kiristyksellä sekä muulla inhalla kärsimyksellä!



lauantai 17. kesäkuuta 2023

HALLITUN KASVUN KAUPUNKI!




Pääomapako pääkaupunkiseudun kiinteistö on alkanut ja kiihtyy siitä huolimatta, että pääkaupunkilaisvetoinen valtamedia väittää po. pakoa väliaikaiseksi. Nyt koittaa maakuntien kasvun aika ja varsin useille paikkakunnille on alkanutkin pakkautumaan väkeä, joka haluaa pois keinotekoisesti pakkokasvatetulta pääkaupunkiseudulta. Myös meidän on kyettävä tarttumaan kiinni ja ottamaan osamme maakuntiin kohdistuvasta kasvutulvasta. Ja totta tosiaan, meillä on mitä tarjota - nyt on rohkean ja innovatiivisen markkinolinnin aika, sillä aika on meidän pulellamme ja meidän. Ottakaamme viimeinkin ratkaiseva askel kasvu-uralle! Nyt, jos koska ei saa jäädä tuleen makaamaan saatikka ylitsemme pyyhkivän muuttovyöryn rusikoimaksi.

Kun katsomme mihin muilla paikkakunnilla varakkain väestö on rakentanut asuntonsa ja vertaamme sitä omiin ryjärantoihimme, hylättyihin saariin ja muihin käyttämättömiin mahdollisuuksiimme, niin on vain itsestämme kiinni, kuinka nopeasti nostamme Uudenkaupungin uuteen kukoistukseen ja kuinka korkealle haluamme elämisen laadun täällä kohoavan. Positiivisin mielin yhteistyötä ystävät, toverit, miehet, naiset, heput ja henkilöt - pistetään asiat yhdessä kuntoon. Loppujen lopuksi meidän ainoa uhkamme piilee siinä, että olemme sokeita omille mahdollisuuksillemme, käännämme niille selkämme ja lähdemme harmaalle tarkan euron -tielle ja kapsahdamme kuoliaaksi säästämisen kautta onnettoman ohdakkeiselle kiihtyvän väkikadon synkälle kujalle!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

VALTUUSTOKAUSI PUOLESSAVÄLISSÄ!




On aika arvioida ja kiittää valtuutettuja/luottamushenkilöitä/valmistelijoita menneestä kahdesta vuodesta. Kaupungin väkiluku laski, lukioranking sijoitus romahti ja talous näkymät näyttävät hälyttävän huonoilta. Eli suoraan sanoen, kaikki vaalilupaukset petettiin menneen kahden vuoden aikana ja hallintosäännöllä taattiin saman alamäen jatkuminen kenties entistä jyrkempänä. Joten eipä ole aihetta henkseleiden paukutteluun tai juhla-aterioihin. Tuskinpa se ketään lohduttaa, mutta voin kertoa, että sen verran mennyt kausi, siihen liittynyt viime päivien viestintä ja palaute harmittaa, että eipä ole tullut juurikaan nukuttua kahtena viime yönä.

Eniten kehityspaitsioon ajautumisessa harmittaa oma jokseenkin keskeinen rooli, kun paikkoja eli päättäjistön roolia asemoitiin. Eli eipä voi siinä vaiheessa isommin selitellä, kun on itse ollut yksi niistä kokeista, joka on hämmentänyt ja lopulta kaatanut tämän keiton liedelle. Tästä jatketaan ja toivotaan, jotta Uudestakaupungista on jotain jäljellä, kun saadaan kulunut valtuustokausi loppuun. Joskin pelkään, että tämä vallitseva yhteistyö, joka on tärkeämpää kuin kuntalaisten etu, ratkaissee alamäkemme muuttumisen vapaaksi pudotukseksi.

Toivotaan siis ihmettä, eikä mitään palavaa pensasta, kuten Raamatussa, vaan vaikkapa sitä, että muualta töitä hakevat viranhaltijamme pääsisivät pois täältä. Tuo mahdollistaisi kaupunkimme valmistelun muuttumisen virkaväen hyysäämisestä kaupunkimme asukkaita hyödyttäväksi kehitykseksi. Eikä varmaankaan olisi pahitteeksi, jos tämä meikäläisen, jo manan maille paremmin kuuluva, ikäluokka antaisi tilaa nuoremmille, itsekin kaupunkimme tulevaisuudessa eläville, päättäjille, kuten Laura Kontu - Jaana Reijonsaari-Korsman - Mikko Saari. Uskon heidän läheltä nähneinä oppineen, ettei päämäärätön ja omaan etuun tähtäävä yhteistyö palvele kaupunkiamme!

Hyvää kesää ja anteeksi!

tiistai 6. kesäkuuta 2023

OPETUS UBER ALLES

SOTE-uudistuksen myötä kuntien erääksi merkittävimmistä tehtävistä jää opetuksen järjestäminen. Opetuksen saralla tullaan todennäköisesti käymään kovin taistelu myös kuntien välisen muuttoliikkeen voitosta. Voihan joku paikkakunta satsata punanmustasti ihmeelliseen keskustaan tai lahoavaan lankkurantaan. Mutta jo lähihistoria osoittaa po. haihattelun masentavan epäonnistuneeksi - poismuuttavien asukkaiden mieli on murheen musta ja kunnan talous punoittaa vereslihalla. Silti tuo punamusta veturi vetää kaupunkia kohti tuhon kuilua vaikka jokainen näkee, että edessä on pudotus ja syvän rotkon pohja.

Nousiainen nousi julkisuuteen lukionsa menestyksellä ja kunta käyttää Hesarin juttua mainosvalttinaan. Ja mikä on rintaa röyhistellessä, kun on lukiokisan ykkösenä. Toisaalla toinen, se  punamustavetoinen, kunta nousee valtakunnan julkisuuteen nuorten liikkumisen rajoittamisella. Kumpihan näistä kunnista vetoaa paremmin asuinpaikkana esim. lapsiperheisiin ja muuttaakohan lapsiperhe sellaiseen uuteen paikkaan, jossa lapsella on nykyistä kotipaikkaa huonommat harrastus/opiskeluolot tai muut elämisenpuitteet? Aprikoikaa tuota ihan rauhassa tykönänne! Vai löytyykö vetovoimatekijä juhlallisesta onttoutta kumisevasta, kuntalaisten lompakkoa syövästä, opetuksen tasosta varoja niistävästä ylimitoitetusta rakennuksesta?

Kuntien käyttämä tieto on julkista ja kaikkien nähtävillä. Asian ollessa näin ihmetyttää kovasti, miksei menestyvien kuntien valmistelijoiden ratkaisuja kopioda sinne, missä valmistelu tuottaa pelkkää sutta ja sekundaa? Vähän sama, kun jääkiekossa suomalainen kolmosdivisioonan joukkue ei ottaisi vastaan ilmaiseksi tarjottua NHL-maalivahtia. Siis jos tarjolla on ykkösluokan tietoa vaikkapa opetuksen kehittämisestä ja sitä kautta kunnan saattamisesta kasvu-uralla, niin miksei käytetä sijaluvun yksi saavuttanutta valmistelua mallina, vaan tyydytään valmisteluun, joka pyörii sijaluvulla noin 200.? No tämä on juuri sitä järjellä selittämätöntä punamustaa päätöksentekoa, jonka ainoa tavoite on ........!

maanantai 5. kesäkuuta 2023

PÖLHÖLÄ$$Ä $ÄÄ$TETÄÄN

Missään ei olla niin vekkuleita työnsuunnittelussa kuin Pölhölässä. Etätyön myötä syntynyt kaukoajattelu, kohdistuu etenkin työnteon aiheuttaman rasituksen minimointiin. Etätyö mahdollisti sen ettei tarvis mennä töihin ja nyt löydettiin sitä täydentävä systeemi, joka vähentää kotiin jääneiden viranhaltijoiden tekemisentarpeen lähes olemattomiin. Pölhölässä kehitetty ratkaisu on kerrassaan mullistava. Se minimoi työntekijän jättämän hiilijalanjäljen lähes olemattomiin niin töissä kuin työmatkoilla - enää ainoastaan tilipäivinä Pölhölän palveluksessa olevat, alhaisen verotuksen kunnissa asuvat, virastoveijarit joutuvat poistumaan kotoaan työn seurannaisen vuoksi.


Pölhölän valmistelijoiden ja päättäjien luomiskyky suosii uniikkia suunnittelua. Kunta hankkii keskeltä kaupunkia nuorisotiloja ja kieltää nuorten saapumisen po. tiloihin ja kas kummaa nuorisosta vastaavat Pölhölän palkkalaiset voivat hoitaa homman etänä kotona. Kirjaston remontti on kestänyt vuosia ja nyt, valmistelusta tihkuneiden tietojen mukaan, ollaan luopumassa väistötiloista ja kas kummaan tämäkin porukka voi siirtyä kokonaisuudessaan uuteen työtyyliin ja nauttia työstä etänä kotona. Moniin Pölhölän paikkoihin on ilmestynyt kyltti: EI TALVI KUNNOSSAPITOA. Oikein sijoitettuna nämä kyltit yhdistettynä etätyöideaan mahdollistavat yhä useamman pölhöläläisen pomon työskentelyn etänä kotona aina lumen aurausta myöden.

Eikä tässä kaikki, sillä Pölhölän valmistelussa innovaatiot sinkoilevat niin, että väkisinkin osa niistä paiskautuu kaiken kansan nähtäville. Huhujahan ne ovat aina siihen asti, kunnes paikallinen maaginen media on ne hehkuttanut julkisuuteen ja manipuloinut oivalluksille pölhöimmänkin pölhöläläisen vankkumattoman tuen. Mutta nyt näiden valmistelijoiden kammioista tihkuneiden ns. huhujen mukaan Pölhölän uimarannoille on tilattu kylttejä: EI UINTIOPETUSTA KESÄISIN - EIKÄ KESÄKUNNOSSAPITOA! Kyseiset suunnitelmat eivät vaikuta pölhöläläisten palveluihin vähääkään. Kuten aiemminkin pölhöläläiset saavat palvella ja rahoittaa valmistelijaeliitin elämistä ja olemista! Myös turistit huomioidaan Pölhölässä: TERVETULOA, MUTTA VAIN HEVOSELLA, JOLTA ON RIISUTTU KAUKOGRANIITTIA SYÖVÄT KENGÄT!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

TARKLA OPETTAA - OPPIIKO HALLITUS?

 Tarkla on tähtäin, hallitus tähtäävä silmä ja valtuusto liipaisinsormi, joka pyrkii lähettämään luodin valittuun maaliin. Tarklan vuosikertomusta lukiessa katse taakse osoittaa, että tähtäävä silmä harittaa pahasti ja liipaisinsormi ei edes teoriassa voi osua menestyksen tuottavaan maaliin, sillä pahasti harittava tähtäävä silmä ei erota metsää puilta, ei menestystä menehtymisestä. Kun katsoo naapurien nakuttavan napakymppejä ja menestystä sekä meidän jatkuvaa harhalaukauksien sarjaa, kumpuaa väkisinkin mielen syöveristä tietoisuuteen kysymys: Olenko tekemässä historiaa olemalla 400-vuotisen kaupungin huonoimman kaupunginhallituksen huonoin jäsen?

Haluan korostaa, että tarkla esiinnostoissaan keskittyy tekemisiin ja tekemättä jättämisiin ei niiden taustalta löytyviin yksittäisiin henkilöihin. On aivan turha syyttää johtajaa/vastaavaa jonkun homman toistuvasta epäonnistumisesta, sillä käytännössä hän ei pitkässä juoksussa vastaa jatkuvista munauksista yksin. Jos hommaan ollaan tyytyväisiä, saa po. tyyppi jatkaa tehtävässä, mikäli ilmenee tyytymättömyyttä, hänet vaihdetaan yleisen edun nimessä - ei kyse ole sen kummemmasta jutusta kuin jääkiekossa maalivahdinvaihdosta. Mutta pian se on tarjolla, joten perehtykää itse tarklan yksimieliseen rustaukseen ja todellakin: perehtykää itse älkääkä tyytykö muiden tekemiin asenteellisiin/valjuihin referaatteihin.


torstai 1. kesäkuuta 2023

PÄÄKAUPUNKISEUDUN IRVOKAS HYYSÄÄMINEN LOPETETTAVA!

Olemme peruuttaneet ajassa taaksepäin pimeään keskiaikaan, jolloin toiset tekivät työt ja ensimmäiset nauttivat niiden hedelmistä. Kun kehäkolmosen ulkopuolella tehdään lähes kokonaan se työ, joka pitää vientimme kunnossa ja turvaa tämän maan elintarvikehuollon. Silti valtiovalta pitää tuon passiivisen alueen, yhteiskuntamme taakan, aikamme neuvosto-Moskovan, kehittymistä tärkeämpänä kuin maakuntien miljoonien työtätekevien ihmisten perustarpeita - maakunnissa ajetaan alas sosiaali- ja terveyspalveluita, kun samaan aikaan Suomen etuoikeutetun passiiviväestön ökykulmaan suunnitellaan raitiovaunureittejä ja vastaavia. Kaikki tämä rahoitetaan maakuntien ihmisten elämää kurjistamalla - kerrassaan pöyristyttävää, eletäänhän vuotta 2023!

Juuri äsken jopa, pääkaupunkiseutu vetoinen muutaman päätoimittajan ohjaama, valtamediammekin myönsi pääkaupunkiseudun asuntokuplan olevan puhkeamassa eli siellä hinnat laskevat muuta Suomea enemmän. Muutama päivä tämän jälkeen asiantuntijat julistavat hintojen kääntyvän pian nousuun. Eiväthän asuntojen hinnat käänny nousuun, koska ihmiset eivät halua asua turvattomissa slummeissa, joissa jopa lapset pahoinpitelevät toisiaan - Helsinki ja Espoo ovat Suomen suurimmat muuttotappiokunnat, tämä on selkeä fakta; siitä ei pääse yli eikä ympäri ja harva ylittää tämän faktan alitusta. Jokaisen sopisi pohtia, koska nämä pääkaupunkimme yltäkylläisyydessä rypevät asiatuntijat ovat viimeksi tienneet jotain - menikö Suomi muutamassa viikossa NATOon, kaatuiko Venäjä muutamassa kuukaudessa pakotteisiin ja koska taloustieteilijämme ovat kyenneet ennustamaa tulevan laman tai määräämään lääkkeet uhkaavan laman torjumiselle? Suomi taisi menettää viimeisen tietävän asiantuntijan, kun Sixten Korkman muutti Ranskaan.

Uudeltamaalta ja Helsingistä valittiin 60 kansanedustajaa ja muualta 140. Luulisi siis olevan täysin selvää, että muutos maamme asioiden painopisteisiin tapahtuu äkkiä : Selkeä enemmistö kansanedustajista edustaa sitä osaa Suomesta, jossa yrittäjät työläisineen sekä heitä ratkaisevasti tukeva julkinen sektori työskentelevät maamme aktiivisen, tuottavan väestön perustarpeiden ja samalla koko maamme puolesta. On syytä painottaa, että pitkällä jänteellä jokainen maakuntiin sijoitettu euro, on sijoitus koko Suomen, myös passiivisen öky-Suomen, tulevaisuuteen. Maahamme täytyy saada aikaiseksi koko yhteiskuntaa ylläpitävä kestävä kehitys eikä se ole sitä, että jonkun täysin turhan kivihiilikulmakunnan odotetaan vain mielikuvissa toimivilla utopistisilla ratkaisuillaan pelastavan Suomen lisäksi koko maailman!