KAIKKI ON SOVIDDU - VAI ONGO?

 

                        Kelmien luolassa paksulle luottamuspaikasta kiitokseksi luovutettu libbalaggi!

Joku ulkopuolinen saattaa hämmästellä, kuinka voimistuvat hekotukset kasvavat entisestään, kun selvä vaalivoitto uhrataan inhan pyrkyryyden ja kuvottavuuden alttarille. Kävipä nimittäin niin, että alkuviikosta yksi hyväkäinen ponnahdutti kätensä ylös ja sanoi: Nyt täytyy luottamuspaikkoja kierrättää ja kierrättää niin, että minä saan parhaat paikat. Tämä siitä huolimatta, että kaikki on soviddu jo kaksi vuotta sitten kesällä. Ja tuo sopiminen oli niin vastenmielistä, että hallituksen pöydän ympäriltä löytyy vähintään kaksi sellaista tyyppiä, ketkä eivät kuuna päivänä unohda käytyjä neuvotteluita niiden oksettavan iljettävien käänteiden vuoksi. Nyt, jotta totuuden avulla saavutetaan yleinen ymmärrys ja kumotaan valheen vankkurit ojaan, on paikallaan avata hämmästyttävät tapahtuman laineet, joiden mainigit keikuttavat päätöspaattia vielä vuosien jälkeen ja  jonka - ah niin moni mielellänsä olisi antanut toistamatta valua ajan hautaan.

Palautan teidät tällä saagalla kahden vuoden takaiseen perjatai-iltaan. Iltaan, jonka tapahtumat muokkasivat koko päivästä legendaarisen pitkänperjantain - tuolloin näet pitkäkin eikä ainoastaan paksu kärsivät. Samaisen illan ikimuistoisuus on myös ikuistettu ennakkoon parempien perjantaiden toivossa vinyylille: The Easybeats - Friday On My Mind. Mutta itse asiaan, jonka piti olla taas kerran soviddu. Pitkä ja paksu odottivat viestiä, jonka olisi kuulunut kuulua jo tunteja sitten, mutta jota ei kantautunut. Lopulta, kun yhdestoista hetki koitti soivat kellot ilmaisten viestin saapumisen: Pitkä ja paksu taustajoukkoineen kutsuttiin seuraavaksi aamuksi kelmien keitaaseen neuvottelemaan sopimuksesta, joka oli soviddu, mutta sitä ei sittenkään oltu soviddu! Niin pitkä väkensä herätteli ja joukkonsa aamuksi kokosi, samaa paksukin koetteli, mutta joku osan joukoista jo sammutteli.

Lauantai aamu aukesi kauniina kuin Edvard Griegin Aamutunnelma. Kaksi neuvottelijaa seuralaisineen matkusti kohti esitettyä sopimislupaikkaa: todellista kelmien kerhoa - kansan rahoilla rakennettua tulen liekeillä maksettua, kansalta hankittua ja osittain kansalle vuokrattua rakennusta. Vieraita ei odottanut kuuma kahvi saati edes haalea tee. Isännät alkoivat paasaamisen: He halusivat luovuttaa oman merkittävän johtajan paikkansa vastapuolelle. Tästä paksu kimpaantui ja ääntä korottaen sekä sadatellen tyrmäsi ajatuksen saaden ratkaisevaa tukea pitkältä. Isännät halusivat neuvottelutauon, joka heille suotiin. Palattuaan takaisin oli jälleen kaikki soviddu niin, että merkittävä johtajan paikka pysyi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti isäntien hallussa. Paikkansa säilyttänyt isäntä ojensi paksulle libbalagin palkkioksi, puheesta, joka turvasi hänen jo aiemmin sovidun aseman edelleen sovidduna.

Hymyssä suin ja tyytyväisenä sovidduun alkoi keskustelu siitä, että mennäänkö yhdessä vai erikseen ilmoittamaan vastapuolelle syntyneestä sopimuksesta. Pitkä esitti, että mennään porukalla kertomaan, niin säästetään myös vastapuolen aikaa. Tämä sopi paksulle, mutta isäntien edustaja totesi: kun meidät on huomenna erikseen sinne kutsuttu, niin mennään paikalle kutsujen mukaisesti erikseen. No kaipa sitä voidaan näinkin toimia tuumivat pitkä ja paksu esikuntineen. Ja niin kävi, että seuraavana päivänä ensin paksu kävi kertomassa vastapuolelle, että meidän puolella kaikki on soviddu. Tämän jälkeen pitkä seuralaisineen ilmaisi, että kaikki on soviddu. Lopulta pitkän ja paksun poistuttua vastapuolen pakeilta aamun isännät riensivät tapaamiseen ja mitä ilmeisimmin  kertoivat: MITÄÄN EI OLE SOVIDDU!

Neuvottelut jatkuivat niin, että kerta toisensa jälkeen se minkä kolmas osapuoli kertoi pitkälle ja paksulle sovidduna, revittiin uudelleen auki. Tämä toistui niin usein, että paksu kertoi sarvia piilottelevalle kyykäärmekieliselle kelmille, että katso nyt vaalikonetta, jotta huomaat, että tässä toiset ovat minua teitä lähempänä, joten lopeta valehtelu ja katala pelaaminen, jos haluat sopimukseen kansamme. Niinpä taas kerran kaikki oli soviddu ja keräännytty vastapuolen tiloihin hoitamaan lopullinen, kaiken seuraavaksi valtuustokaudeksi sitova, allekirjoitus sopimukselle. Vielä tässä vaiheessa kyykäärmekielinen sarvipää repi sopimuksen auki ja kiristi valtuustopaikan sukulaiselleen. Paksun pinna petti, kun jälleen kerran soviddu ei pitänyt paikkaansa, myös vastapuolen neuvottelijat kammoksuivat kyykäärmekielisen sarvipään törkeää käytöstä. Paksu yritti ottaa yhteyttä neuvotteluissa unohdetun osapuolen edustajaan, mutta tämä, nyt jo edesmennyt, veteraanitekijä ei kyennyt sairaushoitojensa vuoksi vastaamaan. Niinpä kävi, että tuohon päättyivät kaksi vuotta sitten käydyt neuvottelut ja viimeinkin kaiken piti olla sovittu. Ja paskan marjat, tämän viikon alussa homma revittiin jälleen yllättäen auki ja mitä irvokkaimmalla tavalla: minä haluan, että nyt kierrätetään paikkoja MULLE.....