Pätevä tekijähenkilö etsitytyy lähes aina sille tasolle, jossa se voi päästää lahjansa ja tietotaitonsa esiin. Urheilussa osaajista maksetaan rutkat summat, kun heitä hamutaan omiin riveihin viemään seuraa menestykseen. Yksityisellä sektorilla häärivät nupinjahtaajat. He tarkkailevat yrityskentän nousevia innovaattoreita ja huipputekijöitä. Nämä tyypit ovat listatut ja kun tarvetta ilmenee, he siirtyvät tasoiseensa tehtävään, jakamaan osaamisensa hedelmiä yrityksen työntekijöiden turvaksi, osakkeenomistajien riemuksi ja posan kasvattamiseksi. Toisin on julkisella sektorilla, jolla jotkut jämähtävät kykyjään, ainakin itse arvioide, alhaisemmalle tasolle - joku on mielestään kyvykäs hoitamaan kokonaista maakuntaa, mutta joutuu, kenties kohtalon oikusta, tyytymään kuihtuvan ja kälysen tuppukylän johtajan vetoiseen nurkkahuoneeseen ja saa kaiken kukkuraksi kuulla tyytymättömien tyyppien ja harmistuneiden heppujen purnausta.
Arvioitaessa julkisella sektorilla majailevien johtajien rekrytoimisprosessia urheiluun tai yksityiseen selktoriin piilee niisä yksi vinha ero. Urheilussa ja yrityselämässä osaaminen ja kokemus näyttelevät valittavan kohdalla hallitsevaa roolia. Julkisella sektorilla riittää, kun olet sopiva, osaamisella ja kokemuksella ei ole vähäistäkään merkitystä etenkin, kun valitaan julkisen sektorin korkeinta johtoa: Tiettävästi pohjolan korkein julkinen virka löytyy naapurimaasta, tuosta läntisestä - sikäläinen kuningas saa palkkansa kansalta eikä valintakriteerit juuri päätä huimaa, se riittää, kun putkahtaa maailman valoon oikeasta kolosta oikeaan aikaa. Onneksi pienemmissä tehtävissä valintakriteerit ovat edes hiukan vaativammat.
Jos tehtävään valittavalta ei edellytetä niinkään osaamista tai kokemusta kuin sopivuutta lienee selvää, ettei häneen voida kohdistaa samoja onnistumispaineita kuin esim. yksityisellä sektorilla ja urheilussa. Tästä puolestaan seuraa se ero, kun urheilussa huonosti pelaava maalivahti ja yrityselämässä tyrivä johtaja vaihdetaan, julkisella sektorilla johtaja saa jatkaa - jossain täytyy osata ja onnistua, toisaalla riittää, että edes näyttää siltä, että on yrittänyt. Kyseessä on äärettömän varma tulonlähde, jonka pysyvyys on vankkaa kuin betoni. Se betoni, josta on tehty seinä, jota vasten poliittiset vastuunkantajat teloitetaan. Vai onko niin, että koko suhtautuminen julkisen sektorin työhön ja etenkin siihen kohdistuvat tulosvaatimukset ovat aivan väärät?
Kunnathan ovat his/herstoriallinen jatke kirkolliselle toiminnalle eli1800-luvun loppupuolella syntyivät kunnat ja ne organisaatioineen ottivat haltuunsa kirkon tehtävät opetuksessa, köyhäin hoidossa ja vähän muussakin. Tulisiko meidän huomioida nykyisiä kuntia ja niissä palkkaa nauttivia henkilöitä kirkollisen toiminnan jatkeena eli he ovat vain nappuloita maailman kaikkeuden pelilaudalla, jonka kulun ja käänteet Jumala on jo ennalta määrännyt. Onko siis aivan sama, kuka hoitaa esim. opetustoimea, sillä jo ammoisina aikoina on alan rankingsijoitukset, Jumala viisaudessaan asemoinut, sama pätee talouteen ja kunnallistekniikkaan - et tiedä aikaa, etkä hetkeä, koska vesijohto pääkadulla paukahtaa tai kirjastoremontti valmistuu. KAIKKI ON KORKEIMMAN KÄDESSÄ!
Suhtaudummeko virkahenkilöihimme liian maallisesti ja vieläpä yksikulttuurisesti. Jospa virkahenkilömme ovat mystisiä, mutta hyviä Jinnejä - islamilaisten eräänlaisia puolienkeleitä tai pikemminkin henkiolentoja ja olisiko siinä oikea lähtökohta pohtia suhtautumista virkahenkilöiden asemaan, oloihin ja etuihin? Entä, jos lisäämme tuohon kristinuskon enkelikäsityksen. Ovatko virkahenkilöt jumalallisten koettelemuksten tuojia ja onko meidän otettava kaikki tarjottu nöyrinä vastaan tai saamme muuten saamme tuta helvetin tulta? Eli kuten Jumala koetteli Aabrahamia vaatimalla tämän uhraamaan poikansa, koetteleeko Jumala meitä vaatimalla meitä uhraamaan lapsemme huonon opetuksen alttarilla? Tätä asiaa voisi kehittää ja pyörittää loputtomiin joten lienee kohtuullista lopettaa tämä ajatusleikki Ison Kirjan tulkintaan: Katso Jaguaareilla, Lexuksilla leikkiviä virkahenkilöitä, he eivät kynnä eivätkä kylvä, sillä sinä ruokit heidät ja sinä pidät heistä huolta työllä, joka on maustettu hiellä, itkulla, tuskan turvotuksella, saatanallisilla saivareilla ja hammasten kiristyksellä sekä muulla inhalla kärsimyksellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!