TEHDÄÄN HITLERILTÄ VÄLIIN JÄÄNYT HYVÄ TEKO!

Yleinen käsitys, jonka mukaan julkisyhteisön huono johtaja voi tehdä vain huonoja ratkaisuja, ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa oikeaksi todentuu se, että mitä onnettomampi johtaja, sitä suuremman positiivisen kertapäätöksen ja teon hän voi tehdä. Kuvitelkaapa vaikka herra Hitleriä, eikö olisi ollut verrattoman hyvä tempaus, jos hän olisi jo 1933 todennut, ettei minusta ole tähän hommaan, tulee enemmänkin sutta, sekundaa, rajusti raunioita ja murhetta, jos minä uusine ajatuksineni ryhdyn yhteisömme johtajaksi. Vaan kävi kuten kävi eli herra Hitler jäi virkaansa, koska hänen taustajoukkonsa eivät missään vaiheessa kannustaneet miestä itsekriittiseen pohdintaan. Tässä kuten muissakin vastaavissa tapauksissa ratkaiseva osa vastuusta kuuluu huonon johtajan nöyrille ahterinnuolijoille, ketkä tyytyvät turvaamaan pääsääntöisesti omaa asemaansa. Tuntuu pahalta todeta näin, mutta joskus on parempi, että yksi kuula laulaa kuin hullu ruumiskasan päällä nauraa.

Murheellista on po. sektorilla vallitseva kierrätyskarsastus. Vaikka onneton johtajaa osaa lukea yksikkönsä kehityksen murheellisia tunnuslukuja ja yrittää tehdä tilaa itseään pätevämmälle seuraajalle hakien muita tehtäviä muualta, ei tämä onnistu, kun kukaan ei huoli häntä. Olisiko luotava jonkin sorttinen sekundajohtajien kierrätysjärjestelmä, jottei heidän osaamisvaje aja johtajien työnantajia yt-neuvotteluihin ja selvitystilaan. Täytyisi myös pohtia sitäkin vaihtoehtoa, että onko vika sittenkin meidän järjestelmässä, johon ko. johtajien tyyli ei vaan sovi. Voisiko heidän osaamisensa toimia mainiosti muualla, esim. Pohjois-Koreassa tai Kongon kansantasavallassa: Ehkäpä noihin maihin ja niiden julkishallintoon meillä epäonnistuneet johtajat sopisivat yhtä mainiosti kuin Mugabe Zimbabween - he ovat vain syntyneet väärään paikkaan ja joutuvat sen takia kärvistelemään kriittiikin paineiden alla.

Huonon johtajan pitovoiman murtamiskonsteihin voi löytää malleja vaikkapa urheilusta, jossa maksetaan siirtokorvaus, jotta joukkue saa hyvän pelaajan. Jospa po. tapauksessa maksettaisiin siitä, että joku ottaa huonon johtajan. Tai miltäpä tuntuisi, jos jossain uhrattaisiin vaikkapa 100 000€ siihen, että huonosta johtajasta tehtäisiin Kuningatar Maudin maan maaherra. Siellä ei tarvitse pelätä sen enempää jäävuoreen törmäämistä kuin väestölle aiheutettuja ongelmia tai väestökatoa, sillä ko. seudulla vallitsee ikuinen talvi, ikirouta eikä siellä ole vakituista asutusta. Eräs vaihtoehto huonon johtajan unelman toteuttamiseksi tarjoutuu headhunterin lahjomisesta. Jos kuitenkin julkisyhteisössä kohotetaan onnettoman johtajan asemaa ja palkkaa eli pitovoimaa lisätään tietoisesti, saattaa taustalta löytyä päättäjän ja johtajan välinen lähes normaali juttu, joka ei ratkea ennen kuin kaksikko astuu vaaleaan pinkkiin asuun pukeutuneena ja hiukset punaruseteilla koristeltuna ulos kaapista. No, nyt on aika lopettaa tämä loputtomaksi kääntyvä jaaritus ja toivoa, että johtajan ongelma nousee esiin ja laajempaan keskusteluun jonkun aloitteellisen päättäjän aloitteesta - eiköhän aloitteellisuutta löydy!