KUKA SÄRKI KAASUPUTKEN - USA, QATAR vai...?

 Venäjältä Saksaan vievän kaasuputken räjäyttäminen on käsittämätön vahingonteko. Miljardien eurojen kahden valtion välinen energiakädenojennus on pois pelistä. Tuskin kummastakaan putken omistajamaasta löytyy idioottia, joka olisi posauttanut tämän maakaasuväylän pois pelistä. Etenkin Venäjälle kaasuputken tuhoutuminen olisi katastrofi, sillä se jäisi kaasumarkkinoilla pitkälti harvojen suurten ostajien markkinoille. Kiina, Intia ja Turkki, suurina venäläisen kaasunostajina, pääsisivät neuvottelupöydässä todennäköiseen sanelijan asemaan.

Myös Ukraina hyötyisi tilanteesta melkoisesti, jos räjähtäneet kaasuputket poistuisivat välitysmarkkinoilta. Kulkisihan tuolloin Venäjän ja Saksan välinen merkittävin kaasuväylä juurin Ukrainan kautta. Mutta eiköhän kärähtämisen pelko ja sen seuraukset saa Ukrainan pidättymään moisesta tuhotyöstä. Norja ja Algeria kuuluvat suuriin hyötyjiin, mikäli itänaapurimme putoaa putkineen pois Saksan kuvioista. Toisaalta tuntuisi käsittämättömältä, jos Norja lähtisi moiseen tempaukseen mukaan enkä usko Algeriankaan pohtivan saati edes kykenevän kaasuputken räjäyttämiseen kyseisillä vesillä.

Tuskin räjäytyksen takaa löytyä esim., varsin maltillisesti oman maan ulkopuolella toimiva, Kiinanakaan, vaikka putken poistuessa kuvioista, se pääsisi hallitsevaan asemaan venäläisen kaasunostajana. Väkisinkin katse kääntyy kahteen hämärävaltioon. Ensinnäkin Qatar on, eurooppalaisittain tarkasteltuna, kaikissa toiminnassaan vähintäänkin kyseenalainen maa ja sehän teki juuri LNG:stä sopimuksen Saksan kanssa. Toinen, valtaansa ja etupiiriään, surutta ja seurauksista välittämättä, puolustanut/kasvattanut valtio on USA, joka huseeratessaan murhaa valtioiden päämiehiä ja pommittaa valtiota kivikaudelle. Oli miten oli, nyt kaivataan Lahtisen ja konekiväärin lisäksi syyllistä!

VIKTOR ORBAN PELASTAA SAKSAN?

Paljon parjattu Unkarin presidentti Viktor Orban on tehnyt, muista poiketen, sopimuksia Venäjän kanssa. Unkari saa edullista energiaa, kuten aiemmin, samoin maahan nousee parhaillaan venäläisten suunnittelema ydinvoimala. Näistä diileistä Orban ja Unkari saa ottaa vastaan kitkerän katkeria nootteja ja jopa uhkauksia EU:n suunnalta. Sen sijaan omassa maassaan presidentti nautti kansalaistensa luottamusta. Tätäkin perustellaan Orbanin vahvalla mediahallinnalla, mutta totuus kai on se, että Unkari on luovinut EU:n energia kriisistä isommat karikot kiertäen.

Venäjä ei siis upota Unkaria eikä Orbania, mutta tekeekö sen EU sulkemalla tukivarahanat Unkarilta? Toisaalta Orbanin hengen heimolaiset lisäävät hiljalleen kannatusta EU:n alueella, viimeksi näin kävi Italiassa menneenä viikonloppuna. Saattaako käydä jopa niin, että muutaman vuoden ja lukuisten vaalien jälkeen EU:n valtioiden enemmistön suhtautuminen Venäjään onkin muuttunut samaksi, mitä Orban edustaa nyt ja kuinka käy silloin erittäin pahaan energialiriin ajautunee Saksan ja sitä sokeasti aina peesaavan Suomen?

Saattaako Orban jo tehdyillä tempauksillaan pelastaa, energiapulansa kanssa kuolinkouristuksissa kiemurtelevan Euroopan sairaan miehen, Saksan? Voiko ennakoida niin surullisesti/onnellisesti/ironisesti, että saksalaiset pelastaa jossain vaiheessa talvien kalseudelta unkarilainen ydinvoimala, jossa venäläinen mylly jauhaa sähköä Saksan kansan sähköpatterein lievittäen sikäläistä vihreää talviviima?

VOIHAN VI..., VARIKKO - mikään ei muutu!

Linkki: 

QUO VADIS UUSIKAUPUNKI?

Kaupunkimme edessä odottavat mm. koulukompleksin tuomat kulut, ne on päätetty, joten nyt tulisi turvata kyky kustantaa kompleksi. Itse näen meillä olevan kaksi, ratkaisuun vievää, tutkintalinjaa, jotka eivät sulje toisiaan pois: kulujen karsiminen ja tulojen kasvattaminen. Eiköhän kaikki muista vaaliestradeilla,  vaaleissa 26-17 voittaneen, oikeiston luvanneen, että enää ei tehdä impulsiivisesti kaikkea kivaa, vaan keskitytään harkitusti ja vastuullisesti olennaiseen. Kahdeksanmiljoonaa euroa varikon siirtoon tuntuu suuruudeltaan vallan maagisen mystiseltä megasummalta. Ilmeisesti nykyisen varikon alla on kultasuoni, muuten moisen summan heittäminen varikon siirtoon vaikuttaa kululta eikä sijoitukselta, joka sikiää jossain kohtaa tulevaisuutta reheväksi voitoksi.

Kulujen karsinan sopii aloittaa kiinteistömassastamme, joka syö valtavat summat ja vieläpä tulevaisuudessa kasvavan summan rajallisia verovarojamme. Sopii pohtia ihan rehellisesti, mitä hyötyä kumpuaa kaupunkilaisille sellaisista kiinteistöistä, jotka eivät liity kaupungin tarjoamiin palveluihin tai asukkaiden viihtymiseen. Viimeinkin täytyy keskittää toimintoja, toimipaikkoja ja tehtäviä, jotta pystymme maksimoimaan tehokkuuden eli tarjoamaan entistä edullisemmin entistä parempia palveluita ja elämän puitteita kaupunkilaisille. Myös yhteistyö naapurikuntien ja yksityisen sektorin seurana avaa mahdollisuuksia petrata ja tehostaa kaupunkiorganisaation toimintaa. Kuinka olemme huomioineet kasvavat sähkökulut Uudessakaupungissa - jääkö se päätökseen hankkia sähköpakettiauto 70 000€:lla?(auton hinta ulkomuistista, oikaiskaa, jos tarvetta)

Henkilöstöpolitiikan suhteen täytyy olla vastuullinen. Jos joku suoritustason työntekijä on antanut kymmenet vuodet työpanoksensa kaupunkilaisten parhaaksi, en voi hyväksyä hänen heittämistä kilometritehtaalle vain siksi, että jossain toisaalla rahaa tuli hassattua und on päätetty hassata tuottamattomasti. Ehkä päättäjien tulisi kuulla suoritustasoa ja luottaa sen vuosikymmenien aikana kokemuksen kautta täydentyneeseen osaamiseen - voimmeko siis keventää palkallista käskijäkaartia siirtämällä vastuuta käytännön toteuttajille? 

Henkilöstöjohtajamme totesi, ettei organisaation johtamiseen vaikuta vähääkään organisaation suuruus. Siis vaikka organisaation koko putoaa alta puoleen, ei se vaikuta johtajien työmäärään tai vastuisiin. Tämä pätee varmasti toisinkin päin eli voiko sama henkilöstöjohtaja vastata Uudenkaupungin sijasta myös naapurikuntien henkilöstön rekrytoinnista ja muusta henkilöstöön liittyvästä toiminnasta. Olisiko siis paikallaan ryhtyä neuvotteluihin yhteisen henkilöstöjohtajan etsimisestä? Tässä tarjoutuisi oiva säästömahdollisuus, joka palvelisi kaikkia Vakka-Suomen kuntia ja keventäisi kaikkien mukaan lähtevien kuntien verotaakkaa.

Aivan oman mahdollisuutensa kulujen karsimiseen ja muuttamiseen tuloiksi tarjoaa katseen kääntäminen kiinteistöihin. Viimeinkin niiden tarve täytyy kartoittaa kunnolla ja pistää myyntiin ne kiinteistöt, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat kuluja kaupunkilaisille. Tähän asti toiminta on, päätöksistä huolimatta, ollut suunnaltaan päinvastaista - kiinteistöjen myynnin sijaan, kaupunki on haalinut itselleen uutta kiinteistömassaa. Siinä sivussa esitetään 8 miljoonan euron upottamista varikon siirtoon. Käytännössä tämä ajaa kaupungin talouden niin ahtaalle, että en pidä mitenkään realistisena, että kaupunki pitäisi jatkossa hallinnassaan ja kunnostaisi Raatihuoneen. Valmistelumme sai minut juuri nyt  päätymään Raatihuoneen pikaiseen myyntiin. Toisaalta, kyseessä on alkujaan yksityinen rakennus, joten se vain palautuu alkuperäiseen käyttöönsä.

Kaupungin tulevaisuuden kannalta tärkeintä on suunnitelmallisuus. Tällä en tarkoita mitään huuhaa strategiaa - vuonna 2030 20300 asukasta. Tuollainen on lähinnä noloa: ensin tehdään ja julkaistaan suurella uholla strategia, mutta mitään konkreettista uutta ei tehdä sen eteen ellei siksi lasketa ontuvia selityksiä, miksi kaikki lirahti lahkeisiin. Väkisinkin tulee mieleen vanha iloinen, mokissaan suuri ja mahtava, Neuvostoliitto, kun vielä vaalien jälkeenkin jatketaan samaa idioottimaisuutta vedoten yhteistyöhön. Ei vaalilupausten periksi antaminen ole mitään yhteistyötä, se on luikurimaista pettämistä vain siksi, että kokouksissa olisi kivaa ja saamme, hinnasta välittämättä, kaupunkiin yhä kaikkea kivaa.

Niin kaupunkiorganisaation muutosten kuin kiinteistömassankin tarkastelun ohessa meidän tulee keskittyä vakavasti kaupunkimme kehittämiseen. Uudessakaupungissa tulee tehdä realistisia visioita, joita on myös pyrittävä toteuttamaan. Perusfakta kumpuaa siitä, että tänne täytyy saada uusia asukkaita. Siihen vaaditaan onnistunutta maankäyttösuunnitelmaa, satsaamista vapaa-ajanpuitteisiin sekä etenkin vahvaa pasnostusta opetuksen laatuun ja ennen kaikkea tarvitsemme onnistunutta markkinointia. Jos emme osaa viestiä tai markkinoida, ei kukaan saa tietää siitä, vaikka tarjoaisimme mahtavia tontteja tai maailman parasta opetusta lapsille. 

Meillä on myös paljon onnistumisia, vaikka joskus tuntuu, että polskimme jossain epäonnistumisen meressä. Urheiluseuramme vetävät tänne viikottain satoja vieraspaikkakuntalaisia, samoin tekee teatterimme. Näitä tukemalla, puhumme sijoituksesta, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin. Muistakaapa teatterimme takavuosien Heli Laaksonen ensi-illat, tuolloin Crushellin piha oli täynnä busseja, joiden matkustajat ohjattiin teatteriesityksen päätyttyä ruokailemaan ja kaupunkimme puoteihin. Kun katsomme urheilua ja esim. teatteria, olemmeko syöneet rahoituksen murentamisella niiden voimaa ja siten kurjistaneet kaupunkimme viihtyisyyttä. Teatterimme ohjelmiston keveys tuo mieleen kesäteatterien näytelmät. Olisiko pieni lisäsatsaus teatteriin paikallaan, tuolloin sen ei näytelmävalinnoissa tarvitsisi pelata varman päälle ja teatterimme pääsisi entiseen asemaansa ja saisi vieraspaikkakuntalaiset teatterimatkalle kaupunkiimme. 

Tietenkään teatteri tai urheiluseurat eivät voi pelastaa kaupungin taloutta, mutta kohtuullinen satsaus niihin tuo piristystä muuallekin kuin talouteen. Satsaus vapaa-aikaan torjuu kuvan Uudestakaupungista maailman lopun meiningin ja kuoliaaksi säästämisen kaupunkina ja mahdollistaen hallitun väestökasvun kaupungissamme. Jos katsotte Naantalia ja Raumaa, huomaatte meillä olevan paljon sellaista maata, joka täälläkin voitaisiin, edellä mainittujen kaupunkien tavalla, käyttää asumiseen. Voisimme ottaa esimerkkiä vaikkapa Pyhärannasta, jossa kartoitetaan tyhjien asuntojen kuntoa ja määrää, jotta niihin saataisiin uusia asukkaita.

Se ettemme ole käyttäneet kasvun takaavia voimavarojamme on omalla tavallaan vahvuus, sillä voimme ilman riskiä tehdä sen, missä muut ovat onnistuneet. Tämä tulisi huomioida valmistelussamme ja tätä tulisi päättäjien yhdessä vaatia valmistelijoilta. Kaupungissa on poliittista voimaa rakentaa parempien palvelujen ja viihtyisämpien puitteiden Uuttakaupunkia, joten näen tulevaisuutemme valoisana kehityksen plus kasvun mahdollisuutena. Ideoita ja menestymisen mahdollisuuksia löytyy varmasti, joten nyt hyödyntämään niitä, jotta ne alkavat kukoistamaan mahdollisimman nopeasti!

OIKEENLAISTA TEKEMISTÄ TAI TÄÄ POLKU EI VIE MIHINKÄÄN!

Strategiat ovat kivoja suunnitella ja laulunsanat mukavia hoilottaa. Sopivassa laitamyötäisessä ja kivassa kaveripiireissä, kansan maksaessaessa, on kiva puuhastella kaikenlaista. Oikeanlaisesta keskinäisestä kemiasta ja yhteen hitsautuneesta porukasta kumpuaa esiin mitä mielikuvituksellisempia visioita. Momentumit ja jäävuoret vilahtelevat teksteissä kuten vuonna 2030 20 300 asukasta.

Kuntalaisten maksammista suurista kemukuluista sopii oppia sen verran, että selitysten sijaan on vaadittava tuloksia. Selitykset eivät palvele kuntalaisia eikä selityksillä kustanneta kuntalaisten palveluja tahikka viihtyisyyttä. Vastuuttomien taivaanrannan maalarien, omituisten selitysten ja niiden omituisten tarjoajien sijaan kaipaamme vastuunkantoa kera kehityksen.

Miten sinä tulkitset oheista tilastoa, vastaa ihan rehellisesti, kertooko se osaajien mahtavista onnistumisista vai äärettömästi töppäilevien tunarien eksymisestä saman suunnittelupöydän ääreen? Missä vaiheessa kaupunkilaisten varojen massiivinen multituhlaus täytyy lopettaa ja on pistettävä piste miljoonia euroja maksaneiden selitysten kuuntelulle ja muutettava ratkaisevasti kurssia, onko nyt se aika, jolloin kissa viimeinkin nostetaan pöydälle? Pohdi nyt ihan rauhassa oheista taulukkoa etenkin sen suhteen kuinka hyvin olemme onnistuneet kaupungin kehittämisessä?

Uudellakaupungilla on ollut mahtavat kasvun megamahdollisuudet ja muuta ei voi todeta kuin sen, että momentumit ovat vilistäneet kaupungin ohi, meidän kökkiessä jäävuorella. Taulukko puhuu karua kieltä tämän väittämän puolesta:

KULTAINEN KÄDENOJENNUS VAI KORVAUSVAATIMUS?

Yleensä työssään armoton tunari saa pikaisesti lopputilin. Yksikään liikennöitsijä ei katsele kauan bussikuskia, joka aikataulussa pysymisen plus perille pääsemisen sijaan tarjoaa loputtomia ja epäuskottavia selityksiä. Fudut tulee huonolle kuskille ja pahimmillaan jopa korvausvaatimus aiheutetusta vahingosta. Julkisella puolella tilanne on aivan toinen jo valinta hetkellä. Yksityisen painottaessa bussikuskilta, ajokortin lisäksi, kokemusta ja osaamista julkisella puolella voidaan valita tehtävään mukava kaveri, vaikka vailla kokemusta.

Joskus tuntuu, että mitä isompi tehtävä sitä marginaalisempi vastuu. Jo johtajasopimuksessa taataan johtajan töppäyksen varalta hänelle maagisen mahtavat edut puolen vuoden tai koko vuoden palkka lyödään johtajalle kouraan, mikäli hän töppää niin pahoin, että kenkä heilahtaa. Melkoisen ruhtinaallinen palkinto huonosti tehdystä työstä, eikä se mitenkään linjaudu bussikuskin, joka toistuvasti romuttaa autonsa, kohteluun - tulee kenkää ja kaiken kukkuraksi pahimmillaan rävähtää maksettavaksi ruhtinaalliset korvausvaatimukset.

Voisiko johtajasopimuksia päivittää etteivät ne jatku vuosikymmenestä toiseen ja voisi päivityksen tehdä ainakin siinä tapauksessa, jossa johtajan aikaansaannokset muistuttavat hulluna posliinikaupassa kännissä riehuvan kahelin elefantin tuiman tuhoisia aikaansaannoksia? Esim. kunnassa paras mittari onnistuneelle johtamiselle löytyy kunnan positiivisesta kehityksestä - tapahtuuko muuttovoittoa, onko talous vankalla pohjalla, paranevatko palvelut ja pysyykö henkilökunta positiivisesti kehittyvän kuntaorganisaation palveluksessa? Entäpä, jos kaikki nämä näyttävät punaista ja johtajakin hakee muualle töitä? -Eivätkö moisen johtajuuden jatkumisen takaavat päättäjät ole enemmänkin osa hyvä veli -kuviota kuin kuntalaisten parhaaseen päätöksissä tähtääviä luottamushenkilöitä?

KUNTATUHERTAJILLE PALKKA TUHERRUKSEN MUKAAN!

 Tulevan epävarmuuden varalta, sen tuomien haasteiden yli selviämiseksi, kaupunkialuksen jokainen sauma täytyy tutkia ja jokainen löytynyt vuotokohta pitää tarkasti tukkia. Muuten aluksemme ui syvässä kunnes hukkuu ja vie kaikki tuhannet kaupunkilaiset mukanaan. Meren ollessa ihan rannas, korostuu tuolloin aluksen kapteenin osaaminen ja hänen tarjoamansa osaamisen hinta. Jos purtemme välttää karikot, kiertää jäävuoret matkatessaan myötätuulessa menestyksen aalloilla, voi hyvin kaupunkilaisia palvelevan kapteenin ja hänen uskollisuutensa sekä esikuntansa palkita ruhtinaallisesti.

Entäpä, jos komentosillale asteli kapteeniksi epäonnistumisia selittelevä kokematon tuhertaja, jonka uskollisuudesta tuhansia kaupunkilaisia kohtaan kertoo se, että hän haki töitä muualta? - Silloin hänen tekemisensä ja tekemisen hinta tule mitata rehellisesti, avoimesti sekä tarkasti ja jos tarvetta ilmenee, saattaa se kohtuuden kuosiin. Vai epäiletkö, että kaupunkilaisen etu toteutuu silloin, jos jostain kuukausittain toistuvasta työsuoritteesta, joka voidaan saada 6 000 €:lla, maksetaankin 12 000€? Vuositasolla saatamme puhua jopa 72 000 säästöstä pelkkien palkkakulujen suhteen, jos tähän lisätään oheiskulut, käsitellään jo 100 000 € säästöä. Sikäli mikäli perataan kaikki johtoportaaseen suunnatut euromääriset ylisuoritteet, saatetaan päästä satoihintuhansiin euroihin - ehkä puoleen miljoonaan euroon, jolla voidaan parantaa konkreettisesti tavallisen kuntalaisen lakisääteisiä palveluita, kodin ympäristöä tai harrastusmahdollisuuksia usw.

Kuntalain, joka vaatii luottamushenkilöiltä kuntalaisten parhaaksi toimimista, mukaan päättäjien on, vuodenvaihteen keventäessä organisaatiota, pakko tarkistaa palkkoja tai toisin toimien he rikkovat lakia. Johdon palkoista tinkiminen on äärimmäisen helppoa silloin, kun he ovat hakeneet muualle töihin, eivätkä he ole päässeet hamuamaansa virkaan. Heidän osaamisensa on mitattu selkeästi muualla ja omassa organisaatiossa heidät voidaan nyt hinnoitella uudelleen. Pallo on kaupunkilasisten edun puolella; voidaan tehdä ota tai jätä -tarjous. Vuodenvaihteessa tapahtuvat muutokset kuntien tarjoamissa palveluissa mahdollistavat organisaatiomuutokset, jotka esim. tavalla voidaan hallintosääntöä valmisteltaessa suunnata verovaroja palvelemaan paremmin kaupunkilaisia.

MOMENTUM MENI - NAVIGOINTIA JÄÄVUORELTA JÄÄVUORELLE

 Kaikki paikkakunnat toivovat osalleen muhevan mukavaa ja mahtavaa myötätuulta eli perustyöpaikkoja, jotka mahdollistavat hallitun kasvun kautta positiivisen kehittymisen. Nämä takaavat niin vanhoille kuin uusille paikkakuntalaisille entistä paremmat palvelut ja puitteet elämiseen, jotka puolestaan ruokkivat kasvua edelleen. Tarvitaan vain tuo positiivinen alkupuhuri, niin kehittyminen ja kasvu alkavat lähes itsestään. Tuskin mistään voi löytyä paikkakuntaa, jonka perustyöpaikat kasvat tuhansilla ja silti sen väkimäärä laskee - yhtälöhän on aivan ylisurrealistinen und mahdoton vai onko näin?

Perustyöpaikkojen nopea kasvu vaatii niiden siunaamiksi osuneelta kuntaorganisaatiolta osaamista ja ketteryyttä, jotta se voi maksimoida ja moninkertaistaa perustyöpaikat nopeasti jopa kolminkertaiseksi. Huonommallakin organisaatiolla kasvu on taattu, mutta se ei ole enää niinkään hallittua ja kehittyminenkin vie, syntyvien ongelmien ja kyvyttömyydestä niiden korjaamiseen, massiivisesti aikaa. Joka tapauksessa hieman normaalia huonompikin organisaatio kykenee paikkakuntalaisia hyödyttävään kasvuun.

Jossain kuulemma pääsi käymään peräti niin, uskokaa tai älkää, että kaupunkiorganisaation navigointikyvytön komentosillan väki ja heitä suitsineet luottamushenkilöt ohjasivat paikkakunta-aluksen synkän mustalla surkeudellaan menestyksen kirkkaudesta pimeille mustan usvan vesille ja momentumin sijaan paikkakuntaparkki törmäili jäävuoriin niin pahasti, että se vuotaa vieläkin ja asukkaat pakenevat siitä hädissään. Onnistuneet ratkaisut ja menestyksen kiertäneen paikkakunnan asukkaat joutuivat kuulemaan pohjattomia selityksiä ja saavat katsella mitä irvokkainta päätöksentekoa. Ja kuka jaksaa loputtomiin kuunnella osaamattomien tuhertajien selityksi?

Luottamushenkilöiden tehtävä on olla paikkakuntalaisten luotettuja virkakunnan vahteja. Jo paikkakunnan valmistelu/toteutusorganisaatiota rakentaessaan heidän tulee raakata tylysti löysät rakennuspalikat kovien plus laadukkaiden tiilien tieltä. Jos luottamushenkilöt, siis päättäjät, eivät toimi vastuullisesti paikkakunnan kehitys pysähtyy, se muuttuu totaalisen taantuvaksi palveluja karsivaksi jatkuvan väkikadonpaikkakunnaksi ja lopulta koko, löysien tiilien, organisaatio luhistuu ajautumalla taloudellisen selvitystilan kautta jonkun isomman tai paremman asiansa osaavan paikkakunnan osaksi.

Perustyöllä ja mahtavat mahdollisuudet käyttämätön paikkakunta, muuttuu teollisuusalueeksi, johon tullaan muualta töihin, mutta ei asumaan. Siinä myös syy siihen, miksi väki muuttaa häpeillen pois paikkakunnalta, joka väsäsi verorahoilla kaikkea kivaa, vaan ei juurikaan mitään paikkakuntalaisille hyödyllistä. Kokonaisen paikkakunnan epäonnistuminen vaatii onnistumista patoloogisilta päättäjätunareilta, ketkä eivät voi mitenkään sietää sitä, että joku pyrkii nostamaan ongelmia esiin, jotta ne saadaan korjattua ja paikkakunta vetovoimaiseksi. Jottei tähän tilaan ajauduttaisi ja jotta tuosta onnettomasta olotilasta päästäisiin ulos, täytyy paikkakunnalla käydä jatkuvia muutosneuvotteluja - muuten se on vain epäkelpojen virkahenkilöiden mielivaltainen leikkikenttä, jossa harvenevien paikkakuntalaisten ainoaksi rooliksi jää valmisteluorganisaation korkeiden palkkojen ja toistuvien miljoona munausten maksaminen.

VIRKAHENKILÖ KERMALLE YLIPALKKAA - JATKUUKO SE?

 Kaupunkiorganisaation nykyjohdon ei tarvinnut laittaa kortta ristiin sen 60% osan puolesta, joka organisaatiosta siirtyy nyt  hyvinvointialueen vastuulle. Poistuva toiminto pyöri ihan itsellään omaa elämäänsä rasittamatta mitenkään kaupungin johtoa. Sen minkä kaupunginjohtoporras ja päättävät saivat, nyt toisaalle siirtyville, palveluille aikaiseksi, oli ainoastaan kaupungin budjetissa tehty alibudjetointi, joka sekin ilmestyi, ilman organisaatiojohdon pikkusormen heilatutustakaan, hallituksen ja valtuuston päätettäväksi. Tähän johtopäätökseen tulee väkisinkin sen seurauksena, kun virkahenkilöstön kärkihemmot nyt julistavat, ettei tuo 60% poistuminen kaupungin tekemisistä vaikuta vähääkään johtajiston tuleviin tehtäviin.

Kuinka on, täytyykö kuntalaisten etua valvovien luottamushenkilöiden kunnostautua luottamuksensa arvoisesti ja vaatia takautuvasti 60 prosentin palkkaosuutta takaisin kaupungin johtavilta virkahenkilöiltä, kun he, itse avoimesti kertovat, että eivät hoitaneet tehtävänsä vastaamalla koko kaupungin johtamisesta, vaan keskittivät kaiken työpanoksensa ainoastaan, nyt jäljelle jäävään 40 prosenttiin. Vai onko kaupunkilaisten kannalta parempi ratkaisu, jos johdon palkkoja leikataan siten, että he tulevaisuudessa saavat reilun palkan tekemästään työosuudesta eli vuodenvaihteen jälkeen 40 prosenttia nykyisin maksettavasta palkasta?

Mielestäni virkamiesjohdon perustelut antavat hyvät perusteet ko. pohdinnalle ja kuntalaki vaatii virkamiesesitysten pohjalta selkeästi jopa toimia, jotta kaupunginhallitus hoitaisi tehtävänsä vastaamalla vastuullisesti kaupungin taloudesta valtuusto tähtäämällä päätöksessään kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Hallintosääntöuudistus tarjoaa hallituksen plus valtuuston enemmistölle mahdollisuuden lunastaa sen muutoksen, jota vaaleissa luvattiin ja jolla oikeisto ratsasti selkeään 26-17 vaalivoittoon. Saas nähdä koska po. vaihtoehdot saapuvat hallituksen kautta valtuuston aprikoitaviksi.

HALLINTOSÄÄNÖN VALMISTELUN JARRUTTELUSSA RIKOTTU LAKIA?

 Minulla heijastuu ajatusten valkokankaalle väkisinkin sellainen synkkä mielikuva, että organisaatiomme falskaava johto yrittää vetkuttelulla turvata omaa asemaansa tilanteessa, jossa sen alaisista toiminnoista katoaa 60 prosenttia. Mielestäni tulevan muutoksen vuoksi tulee tarkistaa niin organisaation yläpään palkkoja kuin tarvittavan henkilöstön määrääkin. Kun tähän lisätään kaupunkiorganisaatiomme valmistelun kutemat ja kuoriutuneet miljoona kömmähdykset, meillä on huutava yli 15 dB:n(kipuraja) muutostarve!

Kuntalain mukaan kunnanhallituksen selkeä päätehtävä on vastata kunnan taloudesta ja luottamushenkilön on saman lain mukaan toimittava kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Onko kaupunkilaisten edun mukaista antaa oikeuden selvittää vai onko, noudattavatko meillä valmistelusta vastaava viranhaltija ja puheenjohtaja kuntalakia? Julma totuus löytyy seuraavasta lauseparista: Meillä valmistelu toimi äärettömän hitaasti ja nyt on kohtuuton hoppu valmistella hallintosääntöä. Sopii myös kysyä olisiko hallintosäännön valmistelu edennyt vieläkään ilman Rauno Aaltosen valtuustoaloitetta?

KUNTALKI 3-luku:

23  §

Kunnanhallitus

Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja, jollei johtosäännössä toisin määrätä, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa.

Kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty kunnan muu viranomainen antaa tarvittaessa ohjeita kuntaa eri yhteisöjen, laitosten ja säätiöiden hallintoelimissä edustaville henkilöille kunnan kannan ottamisesta käsiteltäviin asioihin.

KUNTALKI 5-luku:

32  §

Kunnan luottamushenkilöt

Kunnan luottamushenkilöitä ovat valtuutetut ja varavaltuutetut, kunnan toimielimiin valitut jäsenet, kunnan kuntayhtymän toimielimiin valitsemat jäsenet sekä muut kunnan luottamustoimiin valitut henkilöt. Tehtävänsä perusteella kunnan toimielimen jäseneksi valittu kunnan viranhaltija tai työntekijä ei kuitenkaan ole kunnan luottamushenkilö.

Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. Luottamushenkilön tai henkilön, joka on ehdolla muuhun luottamustoimeen kuin valtuutetuksi, on valtuuston tai asianomaisen toimielimen pyynnöstä esitettävä selvitys seikoista, joilla voi olla merkitystä hänen vaalikelpoisuutensa tai esteellisyytensä arvioinnissa.

Kunnan valtion luottamustoimeen valitsemasta henkilöstä on soveltuvin osin voimassa, mitä kunnan luottamushenkilöstä säädetään.

40  §

Virheellinen menettely luottamustoimessa

Jos luottamushenkilön voidaan todennäköisin perustein epäillä syyllistyneen toimessaan virkarikokseen tai muuten menetelleen siinä velvollisuuksiensa vastaisesti, kunnanhallituksen on vaadittava asianomaiselta selitys sekä tarvittaessa ilmoitettava asiasta valtuustolle. Asiasta on viipymättä tehtävä rikosilmoitus, jos kysymyksessä on ilmeinen virkarikos.

Valtuusto voi tutkimuksen tai oikeudenkäynnin ajaksi pidättää luottamushenkilön toimestaan. Ennen valtuuston kokousta voi pidättämisestä väliaikaisesti päättää valtuuston puheenjohtaja

HALITSEMATONTA HALLINTOSÄÄNNÖN VALMISTELUA

 Hallinnon ollessa huonoa, täytyy hallintosäätöä muuttaa. Nyt joku saattaa kysäistä: millä mittarilla voimme päätellä hallinnon laadun? Jos kaupungin elinkeinoelämä tarjoaa mahtimahdollisuuden kaupungin kasvulle, verotulojen lisäykselle eli sen nykyisten plus uusien asukkaiden palveluiden parantamiselle sekä elämisen puitteiden parantamiselle, mutta kaupunkiorganisaatio ei saa tästä kiinni, vaan päin vastoin kaupunki velkaantuu ja pysyy muuttotappioisena, silloin hallinnon laadussa riittää mätäpaiseita puhkaistavaksi und kasvaimia karsittavaksi.

Meillä hallintosääntöuudistusta on siirretty ja siirretty organisaatiojohdon taholta vuoden. Tämä on tapahtunut vaikka kaksi hallituksen jäsentä on toistuvasti pyrkinyt hoputtamaan po. valmistelua. Kammottavinta lienee se, että päättäjien annettiin pitkään ymmärtää jonkinlaisen valmistelun etenevän kulisseissa. Murheellinen totuus rävähti esiin alkukesästä, kun virkakunnan kihot esittivät valtuustoryhmille: Tehkää te hallintosääntöehdotukset, niin rakennetaan koko kuvio siltä pohjalta. Hallintosäännön suhteen hukattiin kokonainen vuosi valmisteluaikaa.

Sote-uudistus astuu voimaan 1.1.2023, joten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän on pakko muutamassa kuukaudessa siittää ja synnyttää uusi hallintosääntö. Kiireen vuoksi päättäjien täytyy keskittyä vain niihin asioihin, joiden täytyy valmistua vuodenvaihteeksi, kaikki muu tulee jättää tuonnemmaksi. Ensimmäiseksi on varmistettava, että kaupunki ei joudu esim. sopimusrikkomuksiin tms. eli uudistuksen tieltä täytyy purkaa kaikki mahdolliset padot. Jos luottamushenkilöt eivät viimeinkin ota tässä valmistelussa selkeää johtajuutta ja tee hallintosääntöön merkittäviä uudistuksia, me jatkamme nykytyylillä ja olemme nykyorganisaation vanki pitkälle tulevaisuuteen.

Päättäjät ovat 14 000 uusikaupunkilaisen luottamushenkilöitä, eivät virkahenkilöiden ja kaupunkilaisten parhaaksi heidän tulee tehdä päätöksiä. Jotta tämä onnistuisi luottamushenkilöiden tulee pitää käsissään kaikki päätöksenteon langat. Virkahenkilödiktatuuri ja sieltä kumpuavat idiotismin hullutukset täytyy hallintosäännön avulla teilata. Korostan vielä Uudenkaupungin menettäneen kaiken vetovoimansa asuinpaikkana ja jopa työnantajana. Tällaiseen jamaan kaupungin ajanut organisaatio ei yksinkertaisesti voi, ilman selkeitä muutoksia, jatkaa 1.1.2023.

Sen sijaan, että joku johtoryhmä tai muu kuppikunta alkaisi valmistelemaa ja varmistelemaan itselleen työpaikkaa täytyy esiin ottaa kaupunginhallituksen osaaminen. Siellä istuu juristeja, henkilöstöjohtajaa jne. eli osaamista, kokemusta plus tietämystä hallituksesta pulppuaa paljon enemmän kuin kaupungin nykytilaan ajaneella virkahenkilöjohdolla. Joku saattaisi epäillä, että hallintosäännön valmistelu ajettiin tietoisesti vallitsevaan kiiretilaan, jotta organisaation kihot voivat marraskuussa päättäjien eteen paperin ja sanoa: Ottakaa, ette voi muuta, koska kaiken täytyy olla kunnossa vuoden vaihteessa. Tästä johtuen totesin eilen po. virkamiesvalmistelusta etteivät pukit voi olla kaalimaan vartioina!

YDINTUKIKOHTA HELSINKIIN - MITEN OLISI MALMIN NURKKA?

Suomessa vallitsee, gallupien mukaan, ylivoimainen kannatus NATO:on liittymiselle. Seuraavaksi täytyy synnyttää keskustelu siitä, mitä NATO tuo konkreettisesti tullessaan: tukikohtia, ydinaseita vai riittävätkö pelkät nimet paperissa? Jotta voisimme varautua tänne suuntautuvaan hyökkäykseen, lienee paikallaan, mistä tänne hyökättäisiin ja mitä hyökkääjä haluaisi Suomesta itselleen? Pohtikaamme siis mahdollisen hyökkääjän motiivia, mikä voisi olla sodan arvoinen lisä, jonka hyökkääjä saa Suomesta vai piileekö täällä huonosti kohdeltu suuri etninen joukko, jonka asemaa hyökkääjä hyökkäyksellään voisi parantaa?

Vai onko niin, ettei analyysia puolustustarpeesta tehdä lankaan ja satsataan hiukan niin kuin mutu pohjalta koko ulkopoliittinen ohjelma puolustuskuvioineen. Siis liitymme puolustusliittoon tilanteessa, jossa emme ole selvittäneet syitä, miksi joku uhkaisi maatamme aseellisesti. Menneenkö asiassa eteenpäin peri vihan vai ennakkoluulojen ja omien historian tulkintojen luomien mielikuvien pohjalta? -No turha tuota on pohtia, kun ollaan anomus jätetty, niin olisi noloa se perua. Siis pohtikaamme samalta pohjalta kuinka rakennamme puolustuskuviota Suomessa.

Puolustusliiton imagoon eivät oikein sovi hyökkäysaseet, mutta toisaalta voidaan tulkita: hyökkäyshän on paras puolustus, joten tuolloin hyökkäysvoimaa tarvitaan mahdollisimman paljon. Kuinka olisi ydintukikohta jonnekin, missä sen on turvallinen sijaita. Vihreät arvot huomioiden moista tukikohtaa ei kannata sijoittaa Suomen kauniiseen luontoon. Energiapoliittisesti sen sijoittaminen ydinvoimaloiden lähelle on typerää, emmekä voi riskeerata saaristoamme, emme järviämme saatikka vaaroja ja Lapin taigaa. Olisiko sen paras sijoituspaikka pääkaupunki, siellä ydintukikohta ei haittaisi luontoarvoja ja ihmiskilpi suojaisi ydintukikohtaa ja ydintukikohta suojaisi ihmisiä? Ja jos jotain ikävää sattuisi, niin tuon sattuman vaikutukset olisivat mahdollisimman niukat maamme ruokahuollolle, energian tuotannolle tai vientiteollisuudelle - miten olisi Malmi?

NATO HYVÄKSYY SUOMEN MIEHITYKSEN?

Meillä käytiin kova suukopu NATO:on menosta. Aluksi suurin osa kansasta viittasi liitolle kintaalla, mutta, kiitos Putinin hyökkäyksen Ukrainaan, Suomi aloitti pikaisesti askeltaa kohti sotilasliittoa. Suomi onnistui jopa imaisemaan vanaveteensä läntisen naapurin ja käytännössä molemmat heilahtavat äärimmäisen sähäkästi NATO:n jäseniksi.

Suomen ja Ruotsin tulo liittoon, on saanut aikaiseksi riemunkiljahduksia Virossa: Nyt Suomi hoitaa Viron ilmavalvonnan ja -puolustuksen, kun siitä tulee puolustusliiton jäsen: tällaisia ääniä kajahtelee eteläisestä naapurista, jonka omat puolustusvoimat ei juurikaan miesmäärällä, laadulla tai kalustolla prameile. Väkisin kumpuaa kovimmankin NATO-kannattajan mielen sopukoista kielenpäähän kysymys: Miten Viro voi tarvita Suomea ilmatilansa valvontaan, kun sillä on turvatakuut NATO:lta - mitä lupaukset ja artiklat pitävät sisällään?

Viron pääministeri Kallas totesi pettyneenä, että NATO:n suunnitelmissa Venäjä saisi ottaa Baltian maat haltuunsa, minkä jälkeen NATO:n vapauttaisi maat puolen vuoden kuluessa. Pelottavaa tekstiä pääministeriltä ja sen perusteella voi aiheellisesti kysyä: Minkä laatuiset ovat sotilasliiton Suomelle antamat takuut? Onko Suomen neuvottelijoita vedetty ja vedetäänkö heitä kuin metrin mittaa tai alta lipan, kun sopimusta valmistellaan. Eiväthän meidän kansainväliset sopimukset ja vastuidenjako ole mennyt ihan aina putkeen tai edes sinne päin.

Valtamedia on vain hössöttänyt artiklan tuomasta turvasta ja turvatakuista, mutta mitään konkreettista ei ole kerrottu NATO-sopimuksen sisällöstä. Pahimmillaan Suomi sitoutuu armottoman kalliisiin aseostoihin, lähes puolustuskyvyttömän etelänaapurin turvaamiseen saamatta käytännössä sen kummempia turvatakuita kuin Balttian mailla on nyt. Suurvallat unohtavat tavan takaa, kun niiden oma etu astuu kuvioihin, pienemmille maille antamat lupaukset, joten olisiko Suomen allekirjoittama sopimus julkistettava ja alistettava kansanäänestykseen?

LINKKI:

NATO antaa hyökkääjän miehittää Balttian maat