UUSIKAUPUNKI TARVITSEE ORGANISAATIOUUDISTUKSEN!

Jos missä, niin Uudessakaupungissa kaupunkiorganisaation tempaukset eivät pääse onnistumisillaan elämöimään. Niiden ainoa prameus piilee hankkeiden hintavissa perseelleen menoissa. Tuotti tuo organisaatio ihan mitä tahansa, se kääntyy aina kuluksi tai häviää olemattomiin, kuten satojatuhansia veroeuroja imenyt etanolitehdashanke. Viimeinen munaus piilee epäonnistuneessa väestönlisäysyrityksessä. Vaikka kaupunkiimme tupsahti nelisentuhatta työpaikkaa, SEN VÄKILUKU VÄHENI! Päättäjien päissä pitäisi viimeinkin hälytyskellojen soida ja tehdä 43-0 päätöksiä, mutta AIVAN TOISEEN SUUNTAAN!

Jotkut väittävät muuttotappion johtuvan vuokra-asuntopulasta, mutta muistelkaapa tarkemmin. Kun autotehtaan nousu ja värväysbuumi alkoi, oli kaupungissamme satoja tyhjiä vuokra-asuntoja. Niin kaupunki kuin yksityiset vuokranantajat jakoivat asunnot suurin piirtein siinä järjestyksessä kuin kysyntää ilmeni. Niinpä vuokra-asunnoistamme kumpusi pitkälti äijäporukoiden nukkumakämppiä. Ainakin kaupungin olisi pitänyt pistää perheet etusijalle, mutta niin tuskin kävi, koska tilanteemme on, mikä on. Viimeinen kuningastörppö asukkaiden tänne saannin sabotoinnissa oli kaupunginjohtaja, joka liittyi leegioon, joka järjesti bussikuljetuksia esim. Raumalta autotehtaan portille. Olisi edes vaatinut, että bussi tekee mutkan keskustassamme.

Entäpä mitkä ovat kaupunkiorganisaation onnistuneet käytännön toimet asukaslukumme kasvattamiseksi? -NIITÄ EI OLE! Rakennustyömaat jäävät kesken kuten Idi Aminin Ugandassa: toisaalla tyhjä monttu kasvaa horsmaa ja yhtäällä, vuosien odottelun jälkeen, kaavaillun rakennuksen paikalle nousee valtava kivitalonkokoinen sepelikasa. Samalla viranhaltijat virittelevät ihania riippusänkyjä, hirttävät tuoleja puihin ja sabotoivat henkilöautoliikennettä keskustassa, johon ei ole paikallista joukkoliikennettä. Katsottiinpa toteutumien positiivisuutta millä mittarilla tahansa ei voi muuta kuin todeta: KALLISTA, MASENTAVAA ja HYÖDYTÖNTÄ!

Muistelen kaiholla Kosken aikaa, jolloin usein aamukuudelta kävimme keskusteluita. Keskustelujen sävy ei aina häikäissyt sävyisyydellään, mutta ne keskittyivät kaupungin kehittämiseen. Välillä korotettiin ääntä ja ihan tosissaan. Samoin oli laita sivistyspalvelujohtajan kera, Mannerheimin silmien alla, edenneissä keskusteluissa. Silloin harmitti, mutta nyt ymmärrän, että organisaatio kuunteli uusia näkemyksiä, Koski teki jopa aina muistion, kun istuimme suunnittelemassa kaupungin tulevaisuutta.

Nyt tilanne vaikuttaa koko lailla toiselta. Pieni piiri kertoo suunnitelman, jota tuttu toimittaja ylistää ja tämän jälkeen orjamoraaliset eliitin tukijat hyökkäävät ylistämään pienen piirin ideaa. Homman edettyä toteutukseen sama upeata, valtavaa, lurps, lurps -ketju toistuu. Niinpä mikään tärkeä saati kaupunkilasisille välttämätön ei etene. Niiden sijaan tuolit ja sateenvarjot nousevat taivaalle, muutaman kympin riippusänkyjä viritellään puihin ja puukulhoihin upotetaan yhteistä rahaa. Näin keskustelu käännetään pois olennaisesta ja kunnallistekniikka rapistuu, kiinteistömassa kasvaa sekä rapistuu. Kaiken kukkuraksi siinä sivussa hössötetään jotain sihyä, vaikka nykymenon seurauksena sille ei löydy käyttöä ja lopulliset maksajatkin ilmaantuvat kuntaliitoksen takaa.

Uudenkaupungin päätännässä idean todelliselle arvolle ei anneta vähäisintäkään painoarvoa. Ainoastaan, idean valmistellut, esittäjä merkitsee jotain. Näin rullaa valmistelumme ja jos näin rullataan jatkossakin, saa Uusikaupunki eittämättä maailman tumpeloimman kaupungin tittelin sekä kokee vuosisadan bankrottin. Sen sijaan, että nykymeiningin valmistelut siunataan toistuvasti äänin 43-0, päättäjiemme tulisi yksimielisesti vaatia kaupunkiorganisaatioomme täysremonttia. Organisaatiomme huippu on niin onneton ettei voida puhua edes johtajuusongelmasta, koska huipulta ei löydy todellista johtajaa. Muuten virkahenkilöstömme syyttely on täysin turhaa, sillä heillä ei ole päätöksenteossa yhtään ääntä, jopa viranhaltijapäätökset voidaan luottamushenkilöiden äänin jyrätä. Mutta näinpä ei käyne, joten kuljemme kohti kaupunkiorganisaatiovaaleja!