KYLÄKORRUPTIO REHOTTAA?

Politiikkaa pidetään reiluna yhteisten asioiden hoitona, jossa kaiken keskiössä piilee kunnan ja asukkaiden etu. Kuinkas muuten joskus jossain kaukana ajaudutaan tielle, millä kuntalaiselle lankeaa kustantajan rooli ilman, että hän itse hyötyy maksamistaan suoritteista. Vaasan Yliopisto teki tältä pohjalta tutkielman, joka valaisee suomalaisten kuntien päätöksenteon mahdollisia pimeyksiä eli kuntalaisten antaman vallan ja varojen kanavoimista pienille piireille.

Kunta menetti yrityksiä, työpaikat hävisivät, väki muutti vikkelästi muualle, mutta silti kaupunki keikkui yrittäjäystävällisempien joukossa ja jopa aivan kärjessä. Sopii pohtia, mikä kumma mahdollistaa moisen harhakuvitelman? - Ensinnäkin tarvitaan muutamia aktiivisia yrittäjiä, ketkä mobilisoivat muut yrittäjät äänestämään kaupunkinsa yrittäjien ykköspaikkakunnaksi. Toiseksi tarvitaan media, joka toitottaa päivät päästään valheellista ykkösasemaa ja vaikenee kaupungin todellisesta tilasta. Kolmanneksi tarvitaan pieni rinki päättäjiä, ketä manipuloivat puolueensa yhtymään median katteettomaan suitsutukseen ja vaikenemaan ikävistä faktoista.

Tuntuu uskomattoman koomiselta tai vähintäänkin sairaan itsetehostuksen huipulta, jos kunta haluaisi julkisuutta väkisin ja vasten todellisuutta elinkeinoelämän Mekkana tai yrittäjien maanpäällisenä paratiisina. Koomisuus vaihtuu itkuun ja paikallisten parahduksiin, jos todelliset faktat yritysten murheellisesta tilasta ja osaamattoman elinkeinopolitiikan seurauksista lyödään julki kaikille kaupunkilaisille.  Voisi äkkipäätä epäillä, että kaiken takana piilee päättäjien armoton typeryys ja hillitön hölmöys sekä hyväuskoisuus, mutta entäpä sitten,  jos taustalta löytyy rahaa, ja kunniaa?

Periaatteessahan kukaan ei hyödy siitä, että joku kunta paistattelee valtakunnan elinkeinoykkösenä vastoin todellisuutta. Päin vastoin kaikki tämä maksaa ja sitä enemmän se maksaa mitä murheellisempaa elinkeinotulosta ylistetään mahtavana elinkeinomenestyksenä. Kaiken takana piilee sairaudenasteelle kohonnut julkisuudenkipeys, omanarvontunteen kohottaminen ja epätoivoinen hyväksymisenhakeminen. Kun pohdimme kuviota, jolla epäonnistuminen voidaan mediassa muuttaa ja poliittiseksi vallaksi, alkaa hyötyjiä löytymään.

Kuvitellaanpa kuvitteellinen kuvio, jonka keskiöön kuvittelemme Peter Pan -syndrooman (Puer aeternus) uhrin eli henkilön joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Tämä uhri haluaa huomiota ja hyväksyntää, kuten hiekkalaatikolla leikkivä "ainoa lapsi". Jostain kumman syystä esimerkkiheppumme halua päteä saralla, josta hän ei tiedä eikä tunne tuon taivaallista eli hän pyrkii saamaan tunnustusta maailman johtavana elinkeino-Jeesuksena, inhimillisenä onnistujana, merkittävänä hyväntekijänä. Sopivassa asemassa, sopivien kaverien avulla ja sopivalla paikkakunnalla heppumme voi saavuttaa maagisen erehtymättömän elinkeinogurun aseman.

Heppumme täytyy päästä sellaisen kunnan johtoon, jossa häntä ympäröivät sopivat päättäjät, yrittäjät ja etenkin heppumme tulee tuntea tyyppi, kuka hallitsee paikallista tiedottamista. Mitä mielikuvituksellisemman idean elinkeinoheppu esittää, sitä mahtavampana ja edistyksellisempänä vetona tiedotuskaveri lanseeraa esityksen julkisuuteen. Media markkinoi uusia elinkeinohankkeita sellaisella suitsutuksella ja tyylillä, että jo ennakkoon kaikki hankkeiden kyseenalaistajat leimataan hulluiksi. Jos ja kun elinkeinohepun hankkeet rojahtavat ahterilleen, media vaikenee epäonnistumisista ja hehkuttaa elinkeinohepun uusia virityksiä.

Ajan kuluessa päättäjät siunaavat kymmeniä poskelleen menneitä kuntansa elinkeinokuvioita ja siten he istuvat elinkeinohepun ja median kanssa samassa veneessä. Viimein kaikki suojelevat toisiaan ja kiittävät mediaa vaikenemisesta. Tämä helpottaa päättäjien työtä kustantaa epäonnistumiset veronkorotuksilla, taksojen nostoilla sekä veronmaksajien omaisuuden myynnillä. Kaikki peitetään lumeuutisilla, joissa julistetaan elinkeinogurun olematonta mahtavuutta ja hänen paikkakuntansa ylivertaista yritysystävällisyyttä. Otsikot sumentavat kansan, jopa vaaleissa ja päättäjäksi päästään ongelmista vaikenemalla makkaraa kansalle jakaen.

Äkkinäin pohtii koko esitystä typeräksi ja vilkkaan mielikuvituksen tuottamaksi sairaaksi salaliittoteoriaksi. Samoin suhtautuu asioihin kansa, jolta vaietaan totuus epäonnistumisista. Faktojen esittäjät puolestaan leimataan mediassa vainoharhaisiksi kaheleiksi ja kateellisiksi räyhäsieluiksi. Vilkaisu kuihtuvaan katukuvaan lisää skeptikkojen määrää, samoin epäilyksiä herättävät kunnassa alas ajetut palvelut sekä jälkeenjääneet ja lahoava infra. Kuvitteellisen kunnan kuvitteellisiin kuvioihin voidaan perehtyä luomalla kuvitteellisia kuvioita vallankäytöstä ja siihen liittyvästä viestinnästä.

Kuvitteellisen paikkakunnan kuvitteellinen yrittäjäyhdistys valitsee vuosi toisen jälkeen kotipaikkansa maansa parasta elinkeinopolitiikkaa harjoittavaksi kunnaksi nostaen elinkeino-Jeesuksen mahtaviin sfääreihin. Hehkutettu guru saa kunnia, mutta mitä saa yrittäjäyhdistys? -Kun kaupunkiin saapuu esim. teatterivieraita, opastetaan heidät sopivasti elinkeinogurua jalustalle nostaneiden yrittäjien liikkeisiin. Kaupunki tankkaa autonsa gurulle ystävällisen yrittäjän huoltoasemalla. Kun kuvioon kuuluu myös media, saavat keskeiset gurumyönteiset yrittäjät siitä asevelihintaan palstatilaa ja luonnollisesti kunnan varoilla kompensoidaan mainittu asevelihinta.

Heitetäänpä vielä koppuun hurja kuvitteellisen paikan kuvitelma kehiin. Aikansa yrittäjäyhdistyksen nokkatoiminut ja elinkeinogurua tauotta ylistänyt nokkahenkilö saa palkinnon työstään: Hänestä tehdään kaupungin palkkalainen ja hän pääsee hääräämään ihan tapahtumien keskiöön. Asemassaan hän palkitsee omia ja elinkeino-Jeesuksen varauksettomia tukijoita. Nämä tukijat saavat makkarakojuilleen ja poliittisen sanoman levitykseen parhaat paraatipaikat entiseltä yrittäjien nokkanaiselta.  Mutta eihän Suomessa ole korruptiota, jos joku toista väittää on se kateellisten räyhäsielujen katkeruuden tuottama salaliittoviritelmä.

Vaasan yliopiston linkki: Kansalaiset epäilevät piilokorruptiota monissa kuntien asioissa