MERJA KOSKI OLI MYÖS OIKEASSA

Meidän kaupungillamme on Suomessa huomattavasti keskimääräistä paremmat kehitysnäkymät. Meille on todellakin tullut ja tulossa uusia työpaikkoja. Ongelmamme on osaamattomuus niiden muuttamisessa asukkaiksi. Hölmöilymme näyttää väistämättä johtavan siihen, että Uudenkaupungin asukkaiden veroilla, omaisuuden myynnillä ja palvelujen alasajolla rahoitettujen työpaikkojen hyöty valuu naapurikunnille. Nykytyylin sijaan meidän tulisi toimia niin, että kuntalaisten piikkiin toteutetut hankkeet muuttuisivat sijoitukseksi eikä taloudelliseksi rasitteeksi.

Päätöksentekoomme pinttynyt osaamattomuus sekä kyvyttömyys järjelliseen yhteistyöyöhön,  nähdä tulevaisuuteen ja poliittinen puoluekeskeinen nurkkakuntaisuus ovat kaupunkimme kehityksen totaalinen jarru. Kaiken päätöksenteon takana on voimakkaimpana toimintamallina: MINÄ JA MUN PUOLUE - MEILLE KAIKKI MAHDOLLINEN, OSAAMISESTA VIIS! Puolueissa kaikki nähdään mustavalkoisena jo ennen kokouksia; rintamalinjat tai pikemminkin käpykaartilaiskuopat,  on kaivettu niin syviksi, ettei yhteistä säveltä kaupungin talouden oikaisemiksi ja kehittämiseksi voi löytyä. Tässä vikaa on niin oikealla kuin vasemmalla. Ei edes pyritä löytämään sitä yhteistä nimittäjää, jonka varaan voitaisiin rakentaa, kaupungin parhaaksi tähtäävän, keskustelun avaus.

Meillä oma lukunsa on selän kääntäminen historialle. Historiaan perehtymällä hölmöistä hölmöinkin oppii välttämään virheiden jatkuvan toistamisen, tämä tunnustetaan ja näin toimitaan muualla. Meillä ruikutetaan valmistelun laatua sekä esittelyä, mutta kukaan ei puutu mitenkään mainittuihin asioihin. Olemme kuin hölmöläiset, jotka tunnetuin tuloksin kantavat säkillä valoa synkkään luolaan: ruikutetaan esittelyä - tehdään sen mukainen päätös - ruikutetaan esittelyä - tehdään sen mukainen päätös...., näin meillä on menty vuosia ja mennään edelleen välittämättä tai oppimatta lähihistoriasta yhtään mitään. Jopa viimeisestä valtuuston istunnosta puhuminen on vanhojen kaivelua ja yhteistyökyvyttömyyttä. Tämän seurauksena vallan itselleen rohmunnut hallitus on viemässä ensimmäistä toimintavuottaan pari miljoonaa euroa miinukselle -SILTI HE OVAT MIELESTÄÄN TEHTÄVÄÄN PARHAITA SUURIA SÄÄSTÄJIÄ!

 Jos erehdyt esimerkein osoittamaan, ettei jostain tai jonkun touhuista voi tulla mitään, on se menneisyydessä piehtarointia ja yhteistyökyvyttömyyttä. Se vaan on niin, että joskus maalivahti kannatta vaihtaa kesken pelin! Eikä maalivahtia oteta pois siksi, että se päästi maalin, kaksi tai oli epävarma, vaan siksi, ettei maaleja tule lisää ja joukkue häviäisi peliä! Jos taas yhteistyö on sitä, että täytyy suu supussa rajusti aplodeeraten seurata napapoliitikkojen uhoksi jääviä naurettavia puheita säästöistä, olen minä mieluimmin äänekkäästi erimieltä, vaikka se kuinka ärsyttäisi punakaartin johtoa tai porvarihiippareita. En tule koskaan kuulumaan heidän johtamaan, vallan puolueelta perineitä herroja sokeasti tottelevaan, hattiwattilegioonaan. Sen sortin tyyppejä riittää valtuustossa ja lautakunnissa riittämiin. Valtuuston kokouksen teho asioiden hoidossa on kaupunkilaisen kannalta verrattavissa Tupperware kutsuihin, joista kupit ja kipot unohtuivat!

Oikeisto on oikeassa siinä, että taloutemme oikaisemiseksi täytyy tehdä jotain, muuten olemme kriisikunta ja muut tulevat pistämään taloutemme kovalla kädellä kuntoon. Oikeiston konstit talouden kuntoon saattamiseksi ovat vain itsestään selviä, laiskuutta asioihin paneutumiseen osoittavia, toteamuksia ja näiden muuttamista prosenteiksi ja henkilöiksi.  Vasemmisto on oikeassa siinä, että meidän täytyy talouden oikaisemiseksi puuttua rakenteisiin ja kehittää kaupunkia sen positiivisia tulevaisuuden näkymiä hyödyntäen. Mutta missä ovat vasemmiston käytännön esitykset? -Ei missään, niitä ei ole. Vasemmalla jatketaan kaupungin upottanutta hallipolitiikan sokeaa siunaamista ja oikeiston säästövaatimukset loppuvat, kun puheeksi tulee esim. golf tai kaveripiirin kekkerit! Tällä itsekkäällä haparoinnilla, johtamisvajeella, luomiskyvyttömyydellä ja lapsellisella kinaamisella kaupunkimme talous ei korjaannu koskaan, mutta sen sijaan väkipako sekä velkaantuminen Uudessakaupungissa jatkuu ja ahdinko syvenee. Ainoa kaupunkilaisen edun kannalta varma vihje lienee: Jos sinulla on talo, myy se nyt, sillä pian sen hinta romahtaa. Näinhän käy, kun kaikki vireillä ja rakenteilla olevat kerrostalohankkeet tulevat myyntiin ja vuokrakerrostalo asuntojen tarjonta alkaa.

Ratkaisun löytäminen ongelmiimme ei ole mahdotonta. Kun otamme lähtökohdaksi oikeiston esiin nostaman äärimmäisen huolestuttavan taloudellisen tilanteen ja lähdemme korjaamaan sitä, ilman mustavalkoajattelua, Merja Koskenkin, esiin nostamilla positiivisilla asioilla, on homma toteutusta vailla valmis. Tarvitsemme nurkkakuntaisuuden sijaan yhteistyötä kaupungin parhaaksi. Käytännön esimerkkejä eri vaihtoehdoista on kymmeniä, mutta ne on jo esitetty, joten eipä piehtaroida menneisyydessä vaan tähdätään tulevaisuuteen, jota ei itsenäisellä Uudellakaupungilla, ilman muutosta, taida olla! SIITÄ KIITOS TASAPUOLISESTI NIIN OIKEALLE KUIN VASEMMALLE, KESKUSTAA UNOHTAMATTA!