KOVUUS PUUTTUU, METSÄÄN MENNÄÄN!

Luottamusmiestoiminnassa ei hienoilla ajatuksilla tai tulevaisuuden visioilla ole mitään virkaa, jos pitää päänsä kiinni. Ei riitä, jos toreilla ja turuilla esittelee ratkaisumalleja ja lupaa ajaa kuntalaisten asiaa, mutta valtuustossa ja lautakunnissa sekoittuu hiljaisten hattivattien  massaan. Ikävä kyllä näitä politiikan hattivatteja on suurin osa valtuutetuista. He ovat pelkkiä puoluejohdon ja/tai virkahenkilöiden säälittäviä marionetteja.

Koomisin tilanne sanan syönnistä tapahtui viime valtuuston istunnossa. Eräs tyyppi uhosi vieressä istujille lehtereillä, ettei hän ikinä voisi hyväksyä mitään noin härskiä. Tuli tauko ja valittiin jäävien tilalle uusia valtuutettuja. Kuinkas kävi? Alta vartin tämä tyyppi käänsi kelkkansa ja äänesti isojen puoluekihojen käskyn mukaisesti juuri toisin, kun oli uhonnut. Pohtikaapa sydämissänne, mikä on tällaisen ihmisen merkitys kuntalaisten edunvalvojana ja vaalilupausten pitäjänä?

Puolueiden sisällä luottamushenkilöitä painostetaan varsin rajusti. Sama koskee virkakoneistoa. Kun nämä yhdistetään ja kuvioon sotketaan vielä natsiopein toimiva media, vaaditaan yksittäiseltä valtuutetulta melkoisesti, jos hän haluaa ajaa kuntalaisten asiaa esim. vastustamalla, laajasti hyväksyttyä, osamaatonta ja kaupungintaloutta katastrofiin ajavaa valmistelua.

Kuinka voit suuressa puolueessa esiin tuoda ja siten oikaista esittelyssä olevaa selkeää ääliömäisyyttä, jos oman puolueen kihot ovat aina sokeasti esittelijän takana? Entäpä jos valtuustossa vastustat esittelijän päätöntä valmistelua ja hän heiluu huomenna esihenkilönä työpaikallasi? Kun koko organisaatio käyttää häikäilemättömästi hyväkseen kaikkia painostuskonsteja, vaatii yksilöllinen toiminta melkoista kovuutta.

Kovuus ei ole häiriköintiä eikä itsekkyyttä, jos sen taustalla on oman asian esiintuominen kokouksia häiritsemättä. Sen sijaan se on  häiriköintiä, jos kantaansa tai asioita esiin tuovalta kuntalaisten edustajalta evätään puheoikeus. Näin meillä on käynyt esim. viime valtuustokaudella ainakin yhdessä lautakunnassa.

Jo ehdokkaaksi lähtiessä on paikallaan pohtia oman kovuuden riittämistä yhteisten asioiden hoidossa. Samalla sopii pohtia toimiiko työelämässä sellaisessa asemassa, että joutuu poliittisen painostuksen kohteeksi ja sen seurauksena pettää äänestäjille antamansa lupaukset. On turha lähteä hattivatiksi ja tehdä itsestään nimetön, mielipiteetön ja muiden johdatettavissa oleva vaalilupaukset syönyt mitättömyys, jota kukaan ei edes muista. Vai kuinka monen hattivatin nimen sinä muistat?