VIISI KERTAA TONTONMÄEN TAPPIO ODOTTAA KULMAN TAKANA?

Muistomerkki virkamiesosaamisesta elinkeinosektorilla: Kiskot vievät etelään - ei meillä!

Kaupunkimme omistelee runsaasti osakeyhtiötä, jotka eivät aina tuota kaupunkilaisille kovinkaan hyvää tulosta palveluina, rahana, uusina asukkaina, verotuloina tai työpaikkoina. Viimeinen osakeyhtiöpommi räjähti Tontonmäen osalta. Vähintään miljoona ellei peräti kaksimiljoonaa on euroissa kaupunkilaisille koituvan vahingon suuruus. Pahimmillaan voidaan puhua yhden veroprosentin menevän Tontonmäen töppäilyjen kuittaamiseen.

Tontonmäen kanssa saman toimitusjohtajan vetämän Yardian tilitiedot näyttävät sangen murheellisilta. Yhtiön tietoja ei joku aika sitten saatu millään jakeluun, mutta nyt ne ovat kaikkien nähtävillä. Yardian tulot ovat romahtaneet sadoillatuhansilla euroilla. Kun yhtiön liikevaihto koostuu pääsääntöisesti vuokrasaatavista, voi perustellusti olla huolissaan yhtiön vuokralaisten taloudellisesta tilasta. Mikäli huoli realisoituu, on odotettavissa melkoinen suonen isku ellei peräti aortan katkaisu kaupunkimme talouteen. Kaupungilla on tiettävästi noin viidenmiljoonan euron takaukset po. vuokralaisille. Pahimmillaan puhutaan kahden ja puolen veroprosentin suuruisesta riskistä.

Osakeyhtiöt elävät omaa elämäänsä ja ovat siten tietoineen ja päätöksineen  kaukana kaupungin luottamushenkilöistä, jotka yleensä pääsevät vain takaamaan em. yhtiöiden  lainoja kaupunkilaisten piikkiin. Yardiasta kaupunki omistaa vajaat 90% ja kuitenkin yhtiön kolmen jäsenen hallituksessa on vain yksi kaupungin luottamushenkilöedustaja. Pankin ja jostain kumman syystä, virkahenkilöstön edustaja täyttävät muut po. yhtiön hallituksen jakkarat. Lienee paikallaan mainita, että luottamushenkilöjäsenkin hallituksessa on entinen virkamies.

Osakeyhtiön hallituksen on toimittava yhtiön ja sen omistajan etujen mukaisesti. Sopii kysyä: Kävikö näin Tontonmäen osalta, onko näin käynyt ja käymässä Yardian osalta? Aikoinaan valtuustossa ehdotettiin kaupunginyhtiöihin laajempaa luottamushenkilöedustusta.Tuolloin ehdotus tyrmättiin luottamushenkilöiden sitoutumisen puutteella ja heidän osaamisen puutteella. Puhuttiin jopa vastuuvakuutuksista, joita luottamushenkilöt tarvitsisivat mahdollisten aiheuttamiensa vahinkojen kattamiseksi. Kun nyt katsotaan tilannetta toteutumien perusteella, olisi ainakin vastuuvakuutuksella käyttöä, jos sellainen jollain olisi.

Omistamiensa yhtiöiden kautta kaupungille toteutuneet ja pahimmillaan toteutuvat riskit antavat aihetta kiihkottomaan pohdintaan siitä, onko näissä yhtiössä kaupunkilaisten etua parhaiten palveleva edunvalvonta ja operatiivinen osaaminen. Totuus on se ettei menestyvien yritysten ja elinkeinoelämän onnistumisten takaa löydy massiivista virkahenkilöstön edustusta. Ensinnäkin yhtiöissä, joissa kaupunki on mukana, täytyy olla kaupunkilaisten vaaleilla valitsemista henkilöistä koostuva vastuullinen enemmistö. Toiseksi hallituspaikat eivät ole palkkioita vuosikymmenien nöyrästä puolueen eteen tehdystä nöyrästä, kaupunkilaisten rahoittamasta työstä. Puusuksihiihtäjien aika on ohi, siksi hallituksiin tarvitaan tässä päivässä eläviä, aikaa seuraavia ja avoimutta kannattavia vastuunkantajia.

Kaupunkilaisten takausten ja kaupungin toimintojen kannalta keskeisissä yhtiöiden hallituksissa olisi syytä olla
vähintään viisi jäsentä plus virkahenkilöjäsen. Virkahenkilöpuolella meillä löytyy tämän alan osaamista ja tietoa aina sivistyspalvelujohtajaa myöten, joten luulisi kaupungin yhtiöiden hallitukseen löytyvän muitakin virkahenkilöitä kuin esim. entisiä palopäälliköitä. Koska kaupunginjohtaja johtaa kaupunkia, näkisin kamreerittaren sopivaksi hallituksen jäseneksi.

Oikealla istuu runsaasti menestystä niittäneitä yrityselämän osaajia(Kontu, Nikula, Järvinen). Myöskään vasemmalla sopivuus vajetta ei ole esim. aikaa seuraava suuren tehtaan pääluottamusmies ja kansainvälisissä ympyröissä kouliintunut tohtoriska. Oman ratkaisevan panoksensa tiedoillaan ja perusteellisuudellaan yhtiöiden toimintaan ja kaupunkilaisten varojen edunvalvontaan yhtiöiden hallituksissa antaisi Juha Aaltonen. Ongelmamme ei ole osaamisvajeesta vaan päätöksenteossa, joka tähtää omaan, kaverin/toverin tai puolueen eikä kaupungin etuun.