MAAKUNTIEN HARAKIRIT TAKAAVAT STADIN KASVUN!

Pääkaupunkiseudun kasvattamisesta johtuen maakuntien peruspalveluita ajetaan vauhdilla alas. Tästä kärsivät eniten maakuntien lapset, sairaat, vammaiset ja ikäihmiset. Häikäilemätön yhteiskuntamme niistää mainittujen, puolustuskyvyttömien ryhmien kustannuksella miljardeja euroja tuottamattomaan aikamme neuvosto-Moskovaan, jonka ihmiset ovat kuin entisaikojen, tuottavaa työtä tekemättömät, mutta etuoikeuksista nauttivat keskiajan, aateliset. Luonnollisesti inhimillisintä olisi pysäyttää moinen kehitys, mutta eihän siitä sovi edes keskustella, tämän takaa valtamediamme, joka tukee epäinhimillisesti haihattelevaa vihervasemmistoa sekä etenkin niitä piirejä, jotka repivät suunnattomat voitot pääkaupunkiseudun pahoinvoiville asukkaille suunnatuista tuista ja rakennushankkeista, unohtamatta jonnin joutavaa viihdepuolta, jota pidetään pystyssä mm. Yle-pakkoverolla.

Esim. ay-liike ei mene koskaan lakkoon mainitun epäinhimillisen yhteiskunnallisen ongelman vuoksi, koskapa ay-liike ja sen pomot niittävät vuosittain satojamiljoonia euroja pääkaupunkiimme suunnattua vuokra-asumistukea. Eikä tähän ongelmaan ole tarjottu parannusta oikealtakaan. Vaikka ylivoimaisesti suurin osa kansaedustajista valitaan maakunnista, sieltä muutosta ei tulossakaan. Tämä onnettomien tunarien lauma on kiinnostunut ainoastaan äänistä, sen jälkeen he kääntävät selkänsä maakuntien asukkaille. Sote-uudistus on viimeinen naula hyvinvointi-Suomen arkkuun, meillä ei enää maakunnissa voida hyvin tai edes eletä kelvollisesti. Sairaita, vammaisia ja ikäihmisiä sijoitetaan epäinhimillisen kauas lähimmistään saamaan kyseenalaista hoitoa. Elämme käsittämättömän julmia aikoja, joiden suurille poliittisille linjauksille emme voi yhtään mitään - olemme Suomen maakunnissa samanlaisen kyydityksen kohteena kuin jotkut väestöryhmät 1930-luvun Saksassa.

Jotta maakuntien asukkaiden toiveita huomioitaisiin jotenkin, on meidän kyettävä itse tekemään ehdotuksia, joissa hyväksytään valtamedian ja eduskunnan pääkaupungille siunaama jatkuva taloudellinen kasvu ja sen viihteen koskemattomuus. Kuinka olisi, jos yhteiskunta maksaisi meille vaikkapa siitä, että suostuisimme kuolemaan sen verran nuorina, ettemme rasita yhteiskuntamme taloutta. Onhan tosiasia, että nykyisillä hinnoilla syöpäpotilas, jonka hoito maksoi jo kahdeksan vuotta sitten 500,00€/vuorokausi, tulee kohtuuttoman kalliiksi ja siten ruuhkaikäluokan ikääntyessä em. ryhmään kuuluvien maakuntien asukkaiden terveys uhkaa pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä, palveluja, kansallisoopperan tukia 250,00€/myyty lippu jne.. Voisimmeko siis tehdä harakiri-diilin valtiovallan kanssa tyylillä: Jos suostun kuolemaan seitsemänkymppisenä, saan 150 000 € vanhuudenpäiville ekstraeläkettä. Tähän voitaisiin liittää optio: Jos sairastun syöpään, saa minut siinä tapauksessa tappaa jo aiemmin, mikäli yhteiskunnan ja pääkaupungin etu näin vaatii? Luonnollisestikaan ikäihmisen teloituksen/kuoleman jälkeen valtiolta saatu 150 000€ ei kuulu vainajan jäämistöön ja perillisille, vaan se voitaisiin suunnata vaikkapa perustettavalle säätiölle, joka turvaa Linnanmäen laitteiden turvallisuuden ja kehittymisen, onhan se noloa, jos siellä joku saisi vaikka mustelman.

LINKKI: Suomalaiset saavat syöpähoitoa 95 prosentin alennuksella