Aiemmin pidin lupsakalta vaikuttanutta persupuheenjohtajaa Suomen poliittisen historian härskeimpänä tyyppinä ja itsekkäimpänä demokratian hyväksikäyttäjänä. Näkökantaa täytyy tarkistaa, kun huomioi viime vaalit ja niiden jälkeiset tapahtumat. Enkä nyt härskeimpinä pidä persujen puoluejohtoa tai persujen turkulaisia kansanedustajia, ketkä eivät pistäneet tikkua ristiin puolustaakseen, valtamedian valheilla moukaroinutta, persuministeriä. Tarkoitan ex-pääministeriä, joka vaalikampanjassaan mitätöi hallituskumppaneille annetut äänet ja kerättyään vaalilupauksillaan yli 35 000 henkilökohtaista ääntä, jätti koko politiikan ja lensi saamansa poliittisen maineen siivittämänä kansainvälisiin jetset-piireihin, joissa hän nyt elostelee luxusautojen nahkapenkeillä ja poseeraa julkkisjulkaisuissa kuin joku filmitähti. Köyhien puolustamisella kerätyillä äänillä saatu asema muuttui harvinaisen härskisti kohtuuttoman kalliiksi ökyelämäelosteluksi.
Ehkäpä kaikki tuo vielä menee Suomessa, vaikka tuskin muualla, mutta sitä en ymmärrä, että kyseinen ex-pääministeri haukkuu Suomea maailmalla varsin avoimesti, voimakkaasti ja valheellisesti joksikin sovinismin Mekaksi, vaikka his/hertoria kertoo maamme kuuluneen aina tasa-arvon eturintamaan. Syynä moiseen lienee se, että somessa ei hyväksytty ex-pääministerin käytöstä, toisin kuin valtamediassa, joka piti sitä mahtavana pääministeri-instituutin ravisteluna. Kiitos valtamediamme täysin kritiikittömän suhtautumisen po. entiseen poliitikkoon, häntä markkinoitiin seksikkäänä rockstarapääministerinä. Tämä upposi uusia linssiluteita kaipaaville kansainväliselle lehdistölle, mutta lukuisat suomalaiset olisivat haluneet vastuullisen ministerin, kenen ykkösasia on suomalaisten elämisen olot ja tulevaisuuden turvaaminen. Valtamedian kautta, ex-pääministeri haukkui arvostelijoitaan boomereiksi, kunnes väänsi krokotiilin kyyneleitä vaatiessaan itselleen iloa ja valoa. Lopulta, epäolennaisuuksiin tarttuneen, valtamedian ansiosta Suomi ajautui muihin pohjoismaihin nähden taloudelliselle takamatkalle ja tätä aikaansaannosta media tahdo myöntää vieläkään.
Valtamediamme voisi kantaa vastuunsa tunnustamalla ex-pääministeriuutisointinsa nojanneen todellisuuden sijasta illuusioista kummunneihin mielikuviin. Valtamedian päätoimittajien sopisi pohtia sitä joukkoa, jonka äänestyskäyttäytymiseen po. media vaikutti kylvämillään utopioilla ja sitä kuinka se moisella toimituslinjallaan nakertaa omaa ja suomalaisen demokratian uskottavuutta. Mitähän tuumivat ex-pääministeristä reilut 35 000 hänelle äänensä antanutta ja mitä he tuumivat valtamediasta, joka sai heidän äänensä katoamaan maailman jetsetpiireihin. Olisiko valtakunnan valtamedialla kohtuullista tarkistaa linjaansa, joka mässäilee suurin suupaloin sen uskottavuutta. Mielestäni media voisi nostaa framille vaikkapa seuraavat pari asiaa: Missä on ja miten voi ex-pääministerin lapsi - voiko ex-pääministeri nauttia Suomen kansallisuudesta, jos tämä on hänen mielestään niin vastenmielinen, kun hän antaa maailmalla ymmärtää?
Mielenkiintoista tekstiä. Sitten ihan toinen asia. Mikä tarkoitus on Youtube-upotuksilla näissä blogeissa?
VastaaPoistaTäältä katsoen juttusi on täyttä asiaa, vaikka kirjoitankin tätä Pitkänsillan Itäpuolelta. Kiitos sekä jutusta että upotuksistasi, kuten kiitos myös kommentoijille, jotka ovat aina oikeassa.
VastaaPoistaFingerborityylistä aivojumppa kun tekee niin oivaltaa musiikin liittyvän tekstiin. Prinsessa 65 on julkkisten perään
VastaaPoistaKiitos lukijoille ja jäljen kommenttiosioon jättäjille. Eihän nuo musiikkivalinnat aina mene putkeen, mutta tavoitteeni on tarjota musiikkia, jolla on jokin yhteinen tekijä tarjoamaani tekstin välillä. Ja mukavaa alkavaa viikkoa Pitkänsilla taakse täältä, yllättäen ilmestyneiden, hankien keskeltä!
VastaaPoistaEi kai ihmiseltä voi kansalaisuutta viedä hänen mielipiteidensä perusteella. Siis ellei hän ole tehnyt maanpetokseen rinnastettavaa rikosta. Jos voisi, niin tässä oltaisiin kohta leukaa myöten keltaisessa nesteessä itsekukin. Se mitä voitaneen tehdä, on vaikuttaa siihen, ettei häntä enää valita mihinkään luottamustehtävään tässä maassa, vaikka tänne joskus palaisi.
VastaaPoista