MIKSI DEMOKRATIAMME EI TOIMI VAI TOIMIIKO?

Machiavelliä voidaan tulkita siten, että hänen mielestään demokratia on taistelua kansan ja eliitin välillä. Tavallaan kyse on jatkuvasta taistelusta vallasta, jossa eliitti haluaa anastaa kansalta ja päin vastoin kansa eliitiltä. Joskus jako linjat erottuivat selvästi aateliset vs. rahvas ja köyhät vs. rikkaat. Ryhmät edustajineen olivat selvästi sitä, mitä sanoivat olevansa. Toisin on tänään: aateliset ovat hävinneet lähes tyystin, mutta köyhiä eivät enää edusta vallan huipulla köyhät vaan heidän riveihinsä asettuneet hyväpalkkaiset edusmiehet. Niin köyhien kuin parempituloisten väestönosien edustajien koulutus/tulotaso on huipulla lähes identtinen. Kun aikoinaan köyhiä edusti eduskunnassa kivimies Aarne Saarinen ja metsätyömies Niilo Halonen, ei heidän kaltaisiaan löydä valtakunnan nykyeliitistä. Samalla yhteiskunta on menettänyt tasa-arvon pyrkivän ja kulkevan kehityssuuntansa.

Aikoinaan eli vielä 1980-luvulla, kun valtakunnan ja sen asukkaiden tulotaso oli murto-osa nykyisestä, luotiin peruskoulujärjestelmä rakennuksineen, tiestö, lentokentät, jää/uimahallit, kaikille kuuluvat ja kaikkia lähellä olevat terveyspalvelut. Nyt, kun valtakunta ja sen asukkaat ovat rikastuneet, sairaanhoidon taso on laskenut ja ihmisiä jopa kuolee vanhustenvarastointiparakeissa, vammaistensyrjänsiirtopisteissä. Voikin lakonisesti todeta, että demokratia ei toimi silloin, kun köyhät eivät pidä itse vallan huipulla köyhien puolta. Katsokaamme Marinin  hallituksen epäselvää toikkarointia, joka oli valtavassa ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita ns. köyhien asialla ollut SDP aikoinaan edusti ja muistelkaa persujen vaalilupauksia köyhien suuntaan, toteutuiko kovinkaan moni asia tavallisen Pulliaisen elämässä mainittujen lupaustenantajien päästyä nyt valtaan?

Machiavelliä voi tulkita niinkin, että päästessään käyttämään valtaa ns. rahvas rauhoittuu kantaessaan vastuuta päätöksistä. Myös vapauden merkitystä po. ajattelija korostaa demokratiassa. Mutta vapautta on vain siellä ja heillä kenellä on runsaasti ja todellisia vaihtoehtoja ja kaikille tarjoutuvia tilaisuuksia tehdä esityksiä ja päästä päättämään. Vaikka edellä mainittuihin lisätään oikeus käyttää luovuutta, ei demokratia toteudu ilman kontrollia ja avoimuutta, päättelee Machiavelli. Demokratia on kuin tie, joka mutkittelee ja muuttuu vieden yhteiskuntaa eteenpäin. Demokratia voi myös päättyä oman toimensa eli kansan päättäjille antaman mandaatin seurauksena. Hyvä esimerkki tästä on Hitlerin valtaannousu sekä sen seuraukset. Juuri tässä tapauksessa kaikkeen vaikuttivat sattumat ja kontrollin puute. Jos tuolloin Saksassa olisi ollut jonkin sortin kansantribuuni tai kriittinen media, olisivat historian sivut saattaneet sisältää vähemmän veren punaa ja tuskan mustaa.

Jos tutkailemme tilannetta nykypäivän Suomessa, on väärin kutsua tätä toimivaksi demokratiaksi, koska puolueet ovat muokanneet systeemin, jossa ilman niihin liittymistä poliittiseen valtaan pääsy on äärettömän vaikeata. Koska meiltä puuttuu ns. rahvaan etujen valvoja kansantribuuni maan väestö eriarvoistuu koko ajan. On alueellista, taloudellista ja muuta epätasa-arvoa, jotka rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia toimia vapaasti luovana yhteisön parhaaksi päätöksissään pyrkivänä yksilönä. Kyseisen kuvion ohessa on syntynyt ammattipoliitikkojen joukko, he haluavat valtaa vallan vuoksi eli lupaavat mitä tahansa saadakseen mahdollisimman korkean paikan vallan huipulla. Vaalien jälkeen, kun paikat on jaettu, vähät välitetään lupauksista - tuntuuko tutulta? Joskus meillä valtiovalta piti huolen monipuolisesta ja -arvoisesta julkisesta sanasta - lukuisia ajatussuuntia rahoitettiin ja siksi media oli aina vallan vahtikoira. Tänään valtaeliitti turvaa asemansa mediaan käyttämällä yhteisen rahan kanavoinnilla, taaten näin tasa-arvoisesti kaikelle kansalle pakkoverolla kustannettua Käärijää ja Sorjosta.

Taka-askelia on siis otettu ja sen seurauksena meille on syntynyt hyvin tienaava poliittinen eliitti, joka ponnistaa paremmille tulonlähteille kuntatasolta. Tämän vuoksi meilläkin syntyy ihmeellisiä päätöksiä ja niitä valmistelevia kuppikuntia. Vallasta on tullut itse tarkoitus ja vallan hamuamiseen kaikki keinot ovat sallittuja, koska todellinen kriittinen päätöskontrolli ei saa tilaa mediasta, joka avaisi päätöksenteon hämärät ja umpipimeät epäkohdat tavalliselle äänestäjälle. Härski sopivalle kaverille kanssa ja siinä sivussa oikealle toverillekin -kuvio elää ja vahvistuu päivä päivältä. Meillä keskeisimmät kaupungin talouteen vaikuttaneet ja pienen piirin valtaa tukeneet päätökset saatettiin hallituksesta valtuuston päätettäviksi pääsääntöisesti äänin 7-4, jotkut jopa äänin 8-3 ja 9-2. Eikä nyt puhuta mistään oikeisto vasemmisto akselista vaan siitä oikeiston vasemmistoa tukevasta porukasta, joka näyttää ennen vaaleja näytti vilkkua oikealle, mutta kääntyy aina päätöksenteossa vasemmalle. Kauas olemme eksyneet siitä ihanteesta, jolla Hannah Arendt ylistää poliittiseen toimintaan lähtijöitä: Se on ihmisen olemassaoloa puhtaimmillaan. Hän puolustaa politiikkaa vapaana toimintana, jossa oma luovuus, järki ja omantunto antavat mahdollisuuden tuoda elämän kokemukset, ammattitaidon ja ihmissuhteet yhteisön parhaaksi. Pohtikaapa tuota ja arvioikaa sen sopivuutta tarkasteltaessa jokaista valtuutettua yksitellen - mikä on motiivi olla mukana politiikassa ja ovatko päätökset vahvistaneet `kuvaa valtuutetun osaamisesta, kykyä ja toimintaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Jotenkin sopisi, että päättäjien sopisi täällä pukeutua mustaan ja ajaa mustilla sielun värisillä autoilla.