KAUPUNKISUUNNITTELU VAI KEHITYKSEN JARRU?

Uudessakaupungissa tapahtuu kummia. Viimeinkin täällä suunnitellaan jotain merkittävää parantamaan kaupunkilaisten elinpuitteita. Vuosikymmenien laiminlyönti on jättänyt kaupunkimme pahasti paitsioon elämisen puitteiden suhteen. Tämän seurauksena olemme tehneet historiaa Suomen kiinnostavin, parhaat kehitysedellytykset omaava kaupunki on taantunut ja menettänyt asukkaitaan. Olemme tehneet hölmöyden Suomen ennätyksen, mutta viimeinkin kaupunkilaiset ovat saamassa verorahoilleen jotain muuta kuin maksamisen riemun ja selityksiä.

On ihmeellistä, että valmistelija/esittelijä tarjoaa kaupunkilaisille kolmea vaihtoehtoa Pohitullin rakennusprojektin suhteen. Yleensä luottamushenkilöille on tarjottu vain yhtä vaihtoehtoa tyyliin Tontonmäki, jättituulimyllyt! Minulle nyt tarjotut vaihtoehdot eivät kelpaa kuten ne eivät kelpaa kaupunkisuunnittelullekaan. Syyt kelpaamattomuuteen ovat perin erilaiset. Kuten yleensä kaupunkisuunnittelu vastustaa kaikkea, niin se vastustaa nytkin kaikkia kolmea esitystä. Minä taas vastustan sitä, että monitoimitalo jää suunnitelmissa optioasemaan ja onko kyseinen kombinaatti oiva sijoituspaikka päiväkodille?

Meillä on huutava pula moderneista sisäliikuntapaikoista ja ne täytyy saada kerralla kuntoon. Kun kerran rakennetaan, täytyy rakentaa kunnollista ja huomioida tulevaisuus. On aivan turha väsätä mitään välttävää rakennelmaa, joka jää muutaman vuoden päästä pieneksi tai vanhanaikaiseksi. Jos  haluamme tämän kaupungin kasvavan hallitusti, täytyy meidän satsata puitteisiin ja palveluihin. Eikä meidän tarvitse arpoa tai empiä, mitä meidän tulee kasvun takaamiseksi tehdä, sillä asian tiimoilta on tehty tutkimuksia. Jos emme itse luota kasvuedellytyksiimme ja kasvun mahdollisuuksiin, ei siihen usko kukaan muukaan ja tämän seurauksena väkimäärämme vähenee jatkossakin plus huoltosuhteemme vinoutuu entisestään.

😈Otetaanpa ote kaupunkisuunnittelun esityksestä, joka koskee mm. vuosia puolityhjänä ollutta ja skulahtanutta koulurakennusta:
 

 "Viikaisten koulu ja Pohitullin koulu ovat esimerkkejä oman aikakautensa

koulurakentamisen historiasta. Viikaisten koulun julkisivut edustavat aikakauden koulurakentamisen parhaimmistoa ja se viestii omalla tavallaan ainutlaatuisesta ympäristöstä. Koulun sisätilat eivät poikkea mitenkään perusratkaisuiltaan uudisrakennuksesta ja koulun sisätilat ovat hyvällä suunnittelulla muutettavissa

oman näköisiksi, persoonallisiksi oppimisympäristöiksi, jotka kasvattavat juuri meidän Uudenkaupungin koululaisia. Rakennus seisoo ylväästi Rauhankadun

päässä katsoen ruutukaava-alueelle, jonne se on katsonut jo useiden sukupolvien ajan."

Sen ymmärtää, kun puhutaan vanhojen rakennusten ikkunoiden puupokista, mutta ei koululaitoksemme ja kaupunki voi jämähtää 1950-luvulle. Jos kaupunkisuunnittelu on kyennyt suoltamaan jotain toteutunutta aikaiseksi, puhutaan pääsääntöisesti fiaskoista. Tontonmäen lisäksi kukkasina täytyy mainita virkahenkilön kaverin uimarannalle noussut omakotitalo ja ökyomakotitalon hintainen urheilukentän klosettikombinaatti.  Jokainen voi kuvitella etteivät kyseiset viritelmät saa ihmisiä muuttamaan Uuteenkaupunkiin tahikka paranna uusikaupunkilaisten elinoloja.

 
Kun katsomme kaupunkisuunnittelun saavutuksia ja etenkin sitä, ettei se ole saanut aikaiseksi mitään sellaista uutta tai hyvää, joka parantaisi kaupunkilaisten elämää, on käsittämätöntä, että samaan aikaan kaupungin omistama kiinteistömassa on paisunut kohtuuttoman suureksi.

Mielestäni on viimeinkin ryhdyttävä pohtimaan, onko kyseinen yksikkö nykyisellään uusikaupunkilaisille silkka hyödytön kulu ja siten välittömästi uudistettava kaupunkilaisia hyödyttäväksi toimijaksi.

Linkki: 

Kaupunkisuunnittelun lausunto Viikaisten yhtenäiskoulun rakentamisesta