Suomessa tai kunnissakaan vaalit, vaikka äänestysytuloksen aikaansaama muutos entiseen olisi äärettömän raju, tuo muutos kovin harvoin kovinkaan merkittäviä muutoksia. Meillä eletään saman jatkumon, joka toistaa eilistä huomenna, kohti hamaa loppua - saadaanko tuo kehitys poikki?. Tämän taantumuksen takaa ja takuuhenkilöinä piileskelevät ministeriöiden virkahenkilöt. Vai luuleeko joku ihan oikeasti, että jollain poliitikolla on kykyä muodostaa edes päälinjaa kaikesta siitä, mitä eduskunnassa päätetään tai etenkin siitä, mitä keltainen, Raamatun paksuinen, budjettikirja sisältää. Eikä tätä muuttanut edes Marinin hallituksen ministereiden valtava avustajien määrä. Heiltäkään ei löytynyt kykyä haastaa ministeriöiden vallasväkeä.
Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi syvällisen ja kattavan tutkimuksen siitä, kuinka Suomi on kehittynyt sekä kehittyy siellä, missä ministeriöiden virkahenkilöt asuvat, mistä he ovat pääkaupunkiseudulle muuttaneet, missä heidän lapsensa käy koulua, missä heidän kesämökkinsä ovat ja minkälaisia tauteja he ja heidän lähipiirinsä sairastavat. Joissain maissa virkakunta ministeriöissä vaihtuu välittömästi vaalien jälkeen. Meillä tämä porukka on betonoinut asemansa ja he istuvat valtaamissaan paikoissaan, toisiaan tukien, turvaamassa oman plus tuttavien edut, yhtä vahvasti kuten 1600-luvun aateliset. Sopiikin pohtia, millä pääsisimme po. ongelmasta eroon; olisiko aika siirtää ja hajauttaa hallintoa vai löytyykö ratkaisu virkahenkilöiden oman edun tavoitteluun roomalaiskatolisesta kirkosta ja ehkä muutenkin nykyisen henkilökeskeiseen aikaan sopivasta virkahenkilöiden selibaatista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!