Muu maailma ja jopa Eurooppa on lähtenyt selvälle talouden nousu-uralle. Sen sijaan Suomessa kasvu on ollut kituliasta. Viimeinkin myös täällä teollisuuden tilaukset ennakoivat selkeää talouden nousua. Pienellä viiveellä Suomen alkanut viennin ja teollisuuden kasvu heijastuu koko kansantalouteen. Tätä kasvua tuskin haluaa kampittavat EK tai ammattiliitot.
Menneiden vuosien lama pysyy suomalaisten mielissä, samoin sen aikana vallassa olleet päättäjät. Kun nyt Suomi lähtee nousuun niin Demarit ja Vihreät muistetaan lamasta, mutta ei laman jälkeisestä noususta. Vihreät, joiden vaaleissa lisäpaikat perustuvat pitkälti vaalipiirimuutoksiin, saavat aina ääniä pääkaupunkiseudun cityvihreiltä haihattelijoilta. Mutta kuka kaipaa urpilalaisjungerilaista ylimielistä rakkausteoriahöttöä tai nykyistä mitättömyyttä? Ei kukaan ja se on näkynyt ja näkyy edelleen.
Demarien toivo on uusissa tyypeissä ja uusissa tuulissa. He pystyvät kääntämään puolueesta Persuihin vievän duunarivirran, jos vaan pääsevät valtaan. Tähän jossiin Demarien menestys taitaa kaatuakin, sillä puolueessa vääntöä käydään akselilla Urpilainen-Rinne. Molempien taustajoukot eivät näe ympärillä olevaa maailmaa eivätkä kuuntele kansaa vaan keskittyvät edessä olevan puoluekihon ahterin, jota nuollaan kamppaillen kieli pitkällä siitä kenen kieli on ruskein.
Perussuomalaisilta ei tarvita mitään ihmempää suoritusta, kun he automaattisesti ovat SAK:n viestinviejiä hallituksessa. Tähän mennee vajaa vuosi ja tuon jälkeen SDP on arkkua kantta vailla vailla valmis. SDP:n kumarrus ns. keskiluokkaa kohtaan oli kumarrus tyhjään ja pyllistys työväestölle. Suutari pysyköön lestissä ja työväenpuolue työväenpuolueena. Nykytyylillä on vain ajan kysymys, koska SAK saa ensimmäisen perussuomalaisen puheenjohtajan.
Joku saattaa pitää edellä esitettyjä kaavailuja haihattelun, mutta muistakaa: hajosi se Neuvostoliittokin. Parhaimmillaan SDP:llä oli eduskunnassa yli sata paikkaa, joten alamäki on ollut raju. Jyrkältä loppupudotukselta ja hajaantumiselta Demarit voi pelastaa ainoastaan Persujen äärimmäisen rankka muniminen eli vaalisanojen syönti sekä keskeisistä periaatteista luopuminen.
Hyvä esimerkki SDP:n tyylistä ovat vaalipuheet ja käytäntö, ne eivät ole samassa linjassa ja karu esimerkki löytyy Uudestakaupungista. Toreilla huudetaan parempaa nuorten asemaa, puolustetaan lasten oikeuksia sekä vedotaan vanhuksiin lupauksilla yhteiskunnan takaamista palveluista ja hoivasta. Totuus on äänestyksissä aivan muuta: Lapsilta lopetetaan koulut, nuorison ja liikunnan rahoista säästetään, mutta samaan aikaan näin saadut säästöt syydetään mm. alkoholia valmistavaan yritykseen jne.. Aivan oma lukunsa on myös se, että vaalipuheissa eniten vanhuksista huolissaan oleva veroparatiisiyhtiöillä ikäihmisiä pelotteleva Demari, menee yksityisen hoivayrityksen palvelukseen ja äänestää samaan suuntaan päättäjänä.
Uudessakaupungissa Demarien lasku on ollut äärimmäisen merkittävää, samoin paikallisten Persujen nousu. Uudessakaupungissa Persuilla oli jo siinä vaiheessa viisi valtuutettua, kun muualla vasta suunniteltiin ja uumoiltiin jytkyjä. Jos katsomme kevään vaaleja, voidaan nähdä Persujen olevan jo nyt kaupungin toiseksi suurin puolue. Kuntavaaleissa samalla kannatuksella puhtaan yli kymmenestä valtuustopaikasta ja keskeisestä puheenjohtajan tuolista. Onkin vain politiikan arkkitehdistä kiinni, kuinka seuraavissa kuntavaaleissa käppyrät piirretään ja nouseeko Persut ykköseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!