WAKAVAN VAPUN VAKAVAT $ANOMAT!

Vappua vietettiin aikoinaan kevään ja kesän alkamisen eli kasvamisen juhlana. Saksassa juhlaan kyettiin sekoittamaan jopa noidat. Nykyään vappuna juhlittaneen jokaisen toimivan yhteiskunnan perusarvoja: opiskelijoita eli tietoa ja työläisiä eli tekemistä. Ilman ensimmäistä toinenkin on turha ja päinvastoin.

Jokainen yhteiskunta tarvitsee tietoa ja tekemistä ja yhteiskunnan kehittyminen edellyttää tiedon ja taidon kasvua. Kasvava tieto ja tekeminen eivät kuitenkaan ole toimivan yhteiskunnan tae, sillä tietoa ja työtä osataan tarvittaessa käyttää väärin. Vaikka tietäjiä ja tekijöitä olisi kuinka runsaasti, jopa kymmeniämiljoonia alansa huipputietäjiä ja tekijöitä, voi yksi sairasmielinen, vainoharhainen ja edesvastuuton ihminen tuhota kaiken tiedon ja tekemisen mahdollistaman hyvän.

Pahimmillaan tieto ja tekeminen, joka parhaimmillaan loisi puitteet suurelle hyvinvoinnille, tasa-arvolle ja inhimillisyydellä voi kääntyä musertavan päinvastaiseksi laajaksi tuskaksi. Kaikki osaaminen ja pitkälle hiottu tekemisen koneisto voidaan valjastaa mielipuolisen tuhon massiiviseksi levittäjäksi. Kaikkeen tähän pahaan voidaan tieto ja tekeminen ajaa vapaehtoisesti. Kammottava vääryys ja pahan valta sekä maailman palo voi alkaa vapaista vaaleista - Tämä kaikki meidän on syytä muista Aadolf Hitlerin kuoleman vuosipäivän jälkeenkin.

Miten tiede ja työ kyettiin aikoinaan valjastamaan suuren hävityksen taakse? Olisiko kansalaiset äänestäneet hitleriläisiä valtaan, jos he olisivat tienneet, mikä odottaa muutamien vuosien päässä? Oliko Hitlerin valtaannousu äänestäjien vika ja oliko tuolloin oikein todeta: KANSA ON PUHUNUT - PULINAT POIS!?

Yhteiskunta ei kehity ilman tietoa ja työtä eikä demokratia toimi kansa hyväksi, jos siltä puuttuu tieto. Rohkea, rehellinen und vastuullinen media olisi katkaissut Hitlerin lennon. Oli vain ja ainoastaan julkisesta sanasta kiinni, että hulluus ja pahuus pääsivät valtaviin mittoihin. Eikä median osuus pahuuden valtaan pääsyssä rajoitu ainoastaan Hitleriin. Yleensä suurten kärsimysten ja ihmisten mielipuolisten tekojen takaa löytyy joko manipuloiva tai totuudesta vaikeneva yhden totuuden media.

Demokratiassa median on jaettava totuudenmukaista tietoa ja näin taattava yhteiskunnan toimiminen. Median on oltava ulkopuolinen tarkkailija, joka tarkkailee vallanpitäjiä ja vallankäyttöä. Media ei koskaan saa olla osa valtakoneistoa, silloin se väistämättä muuttuu manipuloijaksi, jonka päämääränä on vallassa pysyminen ja vallan kasvattaminen. Mitä enemmän median tukema vallankäyttö on ristiriidassa kansan edun kanssa, sitä manipuloivampaa, valheellisempaa ja valikoivampaa on median uutisointi.

On helppo puhua äärimmäisestä pahuudesta, kun kaivetaan esiin natsien mittavia rikoksia ja sitä tukenutta mediaa. Pahuus on määritelty hyvyyden vastakohdaksi eli se on jotain päinvastaista lähimmäisen rakkaudelle, auttavaisuudelle, pyyteettömyydelle, omien virheiden myöntämiselle, lähimmäisen huomioimiselle, vaatimattomuudelle, yhteisöllisyydelle jne.. Kyse natsien toiminnassa oli suuresta vallasta ja suuresta pahuudesta. Kuinka kaukana tämä pahuus on nykypäivistä ja omista ympyröistämme? Onko pahuus pienempää ja hyväksyttävää pienissä asioissa, jos sitä käytetään kuntatasolla eikä globaalisti? Entä onko pahuus perusteltua, kun muut ei tiedä siitä?

Meillä mennään vaaleihin valheella ja niiden jälkeen todetaan keskustelu ja kysymykset vaientaen: Pulinat pois, kansa on puhunut. Meillä vielä maksamattomia asioita ei saa nostaa esille eikä niistä saa kysyä, todetaan vain: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Miksi normaali keskustelu ja sitä vaativat ihmiset julistetaan pannaan? Miksi meillä ei voida myöntää silkkaa faktaa, että harjoitettu elinkeinopolitiikkamme oli suuren suuri ja kaupunkilaisille kallis epäonnistuminen? Miksi normaali demokratia ja siihen liittyvä tiedotus on meille täysin vierasta? Miksi samaa virheiden tekoa jatketaan ja tuetaan valheellisella tiedottamisella?

Onko meillä kaiken mystisen tiedottamisen sekä totuudesta vaikenemisen sekä selkeän valehtelun takana itsekkyys, vallan menettämisen pelko, kyvyttömyys virheiden myöntämiseen, valtaklikin tukeminen, median valta-aseman säilyttäminen jne. eli onko meillä yksinkertaisesti todettuna vallalla pahuus?  Vastaus löytynee siitä, miksi media valehtelee ja kuka näistä valheista hyötyy.

Oma outoutensa on siinä, miksei mediaa saada uudistettua vaikka se jo uudistettiin. Yt-neuvottelujen kierteessä olevan lehtitalon selvitystilaa kohti kulkeva julkaisu, jonka korkeasti ammattitaitoinen henkilökunta voisi kääntää nousuun, jättää henkilökuntansa osaamisensa käyttämättä ja turvautuu onnettomaan ulkopuoliseen "toimittajaan" . Eikö tämä ole sama kuin heittäisi myllynkiven hukkuvan kaulaan tai irrottaisi uppoavasta veneestä tapin?

Mikä kaikki voi olla kaiken tämän takana? Juuri on heitetty pussista päältä pois kaksi mätää sipulia. Tuliko tilalle yksi uusi mätä sipuli ja eikö toista mätää sipulia heitettykään pois ja tuleeko se suurin mätä sipuli takaisin? Vai onko mahdotonta saada kaupunkiimme osaajaa, tietäjää ja tietoa, joka osaisi käyttää julkaisun työntekijöiden työtä ja tieto?

"Aina lyövät korvalle toisiaan
todellisuus
ja sanomat uus
Mihin kaikkeen ihminen pystyykään
Luo maailman ihan vain mielellään
Oi, mahtavuus!
Näin syntyi sanomat uus
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?
Liike vai staattisuus
vai sanomat uus?"(Muokaten JL:n tekstiä)

KAIKILLE HIENOA WAPINA VAPAPAATA VAPPUA!