Uudessakaupungissa on aina eletty näin: kaupunginhallitus sopii ja säheltää palkka-asioiden kimpussa. Jo viime valtuustokaudella hallitus harrasti tämän sortin sähläystä, isolla toleransilla ja tietenkin palkkoja ylöspäin nostaen. Pelin henki oli suurinpiirtein se, että mitä älyttömämpiä ideoita ja kuntalaisille kalliimpia ratkaisuja valmisteltiin, sitä ruhtinaallisempia olivat myösvalmistelijoiden palkankorotukset ja kannustinlisät. Jokainen voi tarkistaa kaupungin toteutuneesta tuloksesta, että näin pääsääntöisesti toimittiin.
Jopa Tontonmäen valmistelijoille ja toteutuksen junttaajille lyötiin tonnitolkulla rahaa kouraan, taisipa suurimmat kannustinlisät olla kaliperia 10 000€. Siittä vaan, ei huolta huomisesta -periaatteella, jaeltiin rahaa menneellä valtuustokaudella, joka päättyi miltei kymmenenmiljoonan euron miinukseen. Aivan oma lukunsa oli täysin tulevaan työhönsä kokemattoman kaupunginjohtajan palkkaaminen: Hänelle täytyi lyödä enemmän rahaa kouraan kuin edeltäjälleen. Näin myös kävi, mutta virkalimusiinia johtaja ei sentään saanut waikka yksi weijari ehti sellaisen jo luvata.
Nyt käydään armotonta vääntöä hälytysrahoista. Osapuolina häärivät kaupunginhallitus ja työntekijät. Julkisuudessa hallitusta jopa syytetään potilastusvallisuuden vaarantamisesta ja toisaalla uhataan jättää työt ja potilaat, jos hälytysrahaa ei tule. On aivan oikein, että työntekijät saavat sen, mitä heille kuulluu. Yleensä palkoista on sovittu valtakunnan tasolla, joten kaupungin hallituksen rooli miltei neuvotteluosapuolena tuntuu lähinnä oudolta. Ei kai kaupunginhallituksen tehtävänä ole neuvotella jokaisen kaupungin työntekijän kanssa palkasta?
Kaupunginjohtaja on kaupunkilaivan kapteeni ja hänelle kuuluu se, että työntekijäorganisaatio toimii tehokkaasti kitkatta ja kivutta. Tämä tuntuisi vieläpä helpolta tehtävältä - sen kun noudattaa valtakunnallisia sopimuksia. Suoraan sanoen kaupunki on ajautunut ihmeteltävään tilanteeseen, joka kertoo vain ja ainoastaan organisaation huipun kokemattomuudesta ja säälittävästä osaamattomuudesta. Näin meillä syntyy ongelmia, mitä muualla ei ole.
Politiikassa voi puhua ja esittää mitä vaan, mutta teot tulevat esiin vain ja ainoastaan äänestyksissä. Tämä on syytä huomioda taloudesta keskustellessamme. Ketkä äänestivät eli tekojen avulla ajoivat kaupungin nykyiseen tilaan, jonka seurauksena on realistinen pakko venyttää euroa? Ketkä ovat äänestäneet Novida sähläysten ja älyvapaan esisopimusten puolesta eli olleet valmiita syventämään kaupungin talodellista vajetta neljällämiljoonalla eurolla? Ketkä olivat valmiita päättämään kahden
kahden vuokrakerrostalon rakentamisesta kaupungin piikkiin eli valmiita lisäämään kymmenellä miljoonalla eurolla kaupungin taloustaakkaa? Ketkä ovat olleet syytämässä rahaa ja vastuita oluthalleihin ja yrityshaihatteluihin eli aiheuttamassa miljoonien eurojen lovea kaupungin vastuihin ja varantoihin?
Kaupungin rahat ovat yhdessä ainoassa potissa. Kun tuosta potista otetaan rahaa yhteen tarkoitukseen, on se kaikkiaalta muualta pois. Mitä enemmän potista on otettu pois johonkin muuhun kuin peruspalveluihin, sitä ahtaammalla ovat peruspalvelut, niitä tarvitsevat kaupunkilaiset ja peruspalveluita tarjoavat työntekijät. Kaupungin tuloksellinen toiminta turvataan vastuullisilla päätöksillä eikä populistisilla ja katettomilla vaalivalheilla.
Eikös kaupunkimme vastuuttoman ja äärioikeistolaisen politiikan takana ole juuri ne tahot, keiden pitäisi pitää huolta siitä, että mm. hoitajat saavat ilman ongelmia sen, mitä heille kuuluu? Onkohan nyt lipsahtanut erään puolueen politiikka täysin ohjelman ja vaalilupausten vastaiseksi? Toisaalta onko se mikään ihme, jos hallituksessa ollaan sotkemassa kaupungin taloutta ja sitä kautta ajamassa hotajia ahtaalle, kun päättäjänä istuu yksityisen laitoksen johtaja, JOKA VIELÄ VAALEISSA VASTUSTI JYRKÄSTI YKSITYISTEN PALVELUJEN KÄYTTÖÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!