Kohti talkooyhteiskuntaa ja pakolaistalkoita

Joskus kunnat ja vastaavat luotiin tasoittamaan tavallisen tallaajan epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä johtuvia elämän tilantehia. Tämä ulottui myös opetukseen. Tavallisista pulliaisista tuli tuon myötä tasavertaisempia, he uskalsivat jopa korottaa ääntään aatelisia ja muita kihoja kohtaan, kun eivät enää olleet näiden vapaaehtoisen työn ja talkoohengen varassa.

Meillä järjestettiin mellevät talkoot ja kaupunki saatiin isolla porukalla siistiksi. Kyseessä on semminkin hieno tapahtuma, joka lisää mukavasti yhteishenkeä ja tekemisenmeinikiä kaupunkimme eteen. Siivoustapahtumasta ei siis löydä moitteen sijaa ellei kysessä ole paluu talkooyhteiskuntaan.

On sinäänsä mielenkiintoista, että seurat ja järjestöt, jotka toisaalta saavat kaupungilta rahaa toisaalla tekevät talkootyötä, jotta kaupunki säästää rahaa. Eli jääkö luppoaikaa päätoiminnasta, kun amatöörit ryhtyvät tekemään ammattilaisten töitä talkoilla. Johtuuko tämä luppoaika kaupungin maksamista avustuksista? Olisiko parempi keskittyä siihen mitä osaa ja mistä saa avustusta?

Jonkimoisena taloustalkoona voi pitää sitäkin, että rahallisesti osallistuu hyväntekeväisyyskeräyksiin. Norjassa putkahti esiin erialainen talkoohenki, kun reilut 30 000 kansalaista ilmoittivat vastaanottavansa ja huolehtivansa pakolaisesta. Kun meillä huudetaan kolmattasektoria hätiin ja sille sälytetään yhteiskuntamme perinteisesti hoitamia tehtäviä, olisiko hyvä ottaa eräänä vaihtoehtona mallia Norjasta eli ökyt ottaisivat esim. vastaan pakolaisia ja kustantaisivat heidän olemisensa?

Vai voisiko lama-Suomen taakkaa kansainvälisten vastuiden osalta jakaa suunnitelmallisemmin ja painottaa tätä vastuunkantoa esim. yhteiskuntamme yltäkylläisyydessä ja väljästi asuviin jäseniin. Useinmiten juuri hyvätuloiset kannattavat kansainvälistä humanismia ja pakolaisten vastaanottoa, mutta pakolaiset asutetaan lähes poikkeuksetta heidän maahatuontia vastustavan köyhemmän väestönosan sekaan. On aivan selvää, että tästä syntyy skismaa, kiukkua ja jopa väkivaltaisia reaktioita.

Voitaisiinko Suomessa säätää jopa laki, jonka mukaan pakolaisia on otettava talouksiin, joissa asutaan väljemmin kuin 50 neilö per asukas ja ylimääräistä tilaa jää yli 50 neliötä? Tuolloin pakolaiset saisivat laadukkaan ja ystävällimielisen asuinympäristön. Samalla yhteiskunnan pakolaisiin käyttämät varat jäisivät oman väestön heikoimpien aseman kohentamiseen.

Yhden sortin talkootyönä voidaan pitää sitäkin, kun lähdetään vieraille maille heilumaan ilman realistista korvausta. Varsinkin silloin tällainen talkootyö on melkoinen henkilökohtainen panostus, kun uhrauksen hintana on oma henki. 60 Suomen kansalaista on lähtenyt Syriaan sotimaan omien kannattamiensa arvojen puolesta. Pitäisikö heille nostaa hattua tai heristää nyrkkiä vai olisiko aihetta pohtia mikä on mennyt vähemmän hyvin niin meillä kuin muualla?

Talkoista ja niiden motiiveista voidaan olla montaa mieltä, mutta meidän siivoustalkoiden jälkeä ei voi moittia. Siksi kiitos seuroille, järjestöille ja niiden sadoille jäsenille, jotka kaunistivat kaupunkimme. Puhdasta tuli ja rahaa säästyi. Ikävä kyllä samaan aikaan toisaalla tapahtuu toisin. Kun yleensä matkustellaan omilla rahoilla juhlimaan, nyt osa porukasta lähtee juhlimaan kaupungin rahoilla. Niin ovat erilaiset pyrkimykset ja näkemykset eri ihmisillä yhteisten asioiden hoidosta eli politiikaasta - ensimmäiset puhaltava yhteen hiileen ja toiset losottavat siihen niin, että rakko soi!