Sipilä puhui hallitusta muodostettaessa uusista tuulista ja uusista menetelmistä, joilla Suomi nostetaan siitä taloudellisesta suosta, jonne se EU:n kanssa valui pitkälti Olli Rehnin talouskomisaarikauden aikana. Tuota taustaa vasten tuntuu lähinnä kummalliselta, että Olli Rehn istuu nykyisessä hallituksessa ja vieläpä elinkeinoministerinä. Miehen kyvykkyyttä elinkeinoarviointeihin kuvaa paljolti se, että hän perustelee ministeriasemaansa mm. kertomalla olevansa varaosaliikkeen omistajan poika.
Kokoomus puolestaan lähtee uudistuksiin vailla yhtään uutta ministeriä. Vanhan tuhontien viitoittelijat jatkanevat tutulla köyhät kyykkyyn tiellä? Toivo paremmasta suunnasta kohdistuu lähinnä Sanni Grahn-Laasoseen, joka sai säästöt huomioiden kaikkein kinkkisimmän ja hankalimman pestin eli opetusministerin salkun. Kokoomuksen valinnoissa eniten ihmetyttää tohtoritason ympäristö/energiatietäjän, suunsa auki saavan, Eija-Riitta Korhola poissaolo - miksipä hän ei saanut hoidettavakseen ympäristövastuita? Osoittaako tämä sen, että Kokoomuksessa kaveruus ajaa ohi pätevyyden ja tiedon?
Persujen osalta käytännön tietämys elämästä nousee esiin Hanna Mäntylän ja Jari Lindströmin valitsemisessa ministereiksi. Nämä ministerit ovat eläneet ja henkilökohtaisesti kokeneet niitä lähihistorian kovia ongelmia, jotka useinmiten ovat ministereille vain ikäviä persoonattomia lukuja ja numeroita. Molemmille ministereille harppaus yhteiskunnan hierarkiassa on valtava, mutta kerrankin ministerinä on todellisia KANSANEDUSTAJIA - ensimmäinen Torniosta ja toinen Kuusankoskelta. Timo Soini ulkoministerinä näytti heti kättelyssä, ettei hän ole sokeasti haukkumassa Venäjää ja ajamassa Suomea Natoon.
Opetuksen ja koulutuksen onnistuneesti toteutetut leikkaukset vaikuttavat uuden hallituksen suurimmalta haasteelteelta. Luotan kuiten forssalaisen Sanni Grahn-Laasonen luovuuden ja jämmäkkyyden voittavan helsinkihenkisten virkahenkilöiden mielikuvituksettomuuden. Kauhukuvien sijasta lienee paikallaan odottaa jotain positiivista opetusuudistuksista.
Skeptisimmin suhtaudun hallituksen osalta Suomen kilpailukyvyn parannusyritykseen. Sipilällä on tietämystä, mutta entä nämä: EU:ssa elämää piilossa ollut, tehtävässä karkeasti epäonnistunut entinen komisaari ja hopealusikka syyssä syntynyt "perijätär" - mikä voi olla heidän antinsa elinkeinoelmänä kehittämiselle ja Suomen kilpailukyvyn parantamiselle? Onko valtakunnan hallituksessa sama tilanne kuin Uudenkaupungin hallituksessa - paras käytännön tietämys elinkeinoelämästä tulee pääluottamusmieskokemuksen kautta.
Hallitus on kuiten kasassa ja sen haasteet ovat valtavat, siispä annetaan halitukselle aikaa, odotellaan positiivisin mielin Suomen kääntymistä nousuun. Muistetaan myös se, että he ketkä nyt ovat eniten haukkuneet hallitusta, ovat järjestään myös juuri heitä, kenellä oli jo aikaisemmin mahdollista pistää Suomen asiat kuntoon. Toisin kuiten kävi ja heidän suurin negatiivisuuden syy ja pelkonsa lienee uuden hallituksen onnistuminen. Jos näin käy, niin etenkin Demarit ovat silloin marssineet laholle lankulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!