VALLANHIMO JA SITÄ HAMUAVAT ITSEKKÄÄT KELTAISET IDIOOTIT

Tuossa jouluaatonaaton julkaisussa mikään ei pitänyt paikkaansa, jopa otsikko valehteli - tutkintapyynnöistä vain toisen syyttäjä hyväksyi käsittelyyn eikä sekään johtanut oikeussaliin. Mitään kirjoitettua valhetta ei koskaan oikaistu, vaan parjaus jatkui julkaisun milipidepalstoilla ja jopa pääkirjoituksissa. Maininnan arvoista lienee sekin, että lehdelle antamaani kommenttia ei koskaan julkaistu, vaikka sitä anteassani paikalla  oli kuulemassa Turun Sanomien toimittaja.

Politiikassa kaikki haluavat valtaa, joukossa piisaa heitä, keille valta ja sen kautta näkyminen on tärkeämpää kuin vallan käyttö yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Tämä käy nyt julkisuushakuisuuden kautta hyvin ilmi, kun media jakaa, vaalimenestystä luvaten, palstatilaa istuville poliitikoille. Osasta poliitikkoja tämä on väärin, kun taas toinen porukka tarttuu siihen vallanhimon kiiluessa silmissä. Katsokaapa nyt kuinka pieni päättäjien piiri julkaisee mediassamme tiheästi toistuen omia juttujaan. Miestäni hyvät välit johonkin päätoimittajaan tai kirjoitustaito eivät saa ratkaista vaalimenestystä. Median tulee toimittajien avulla nostaa jokaisen ehdokkaan ajatukset ja näkemykset kaiken kansan puntaroitavaksi ja vaalien ratkaisijoiksi. Ajatelkaapa kuinka tasapuolisesti ehdokkaiden saama julkisuus toteutuu, kun toiset tarjokkaat ovat saaneet tekstinsä julki kymmenet kerrat ja eräät ehdokkaat esiintyvät po. julkaisussa pelkkänä maksettuun vaalinumerona. Suoraan sanoen on itsekkään idioottimaista esiintyä pienessä ja noin läpinäkyvässä piirissä kuin nyt jotkin luottamustapaukset esiintyvät, mutta vallanhimo on se, mikä kyseisiä persoonia ajaa moisen palstatilan käyttöön.

Näitä kirjoituksia arvioitaessa, niissä paistaa esiin pyrkimys näyttää lukijalle inhimilliseltä plus yhteistyökykyiseltä sekä sivistyneeltä sivistyneiden siteeraajalta. Kun hieman paneudut tekstin sisältöön und tyyliin, niin havaitset tekstin suoltajan olevan muita, omilla ehdoilla, ylhäältäpäin hallitseva ja valistava opettaja, kenelle äänestäjät ovat lähinnä kirjoittajan ympärillä pyöriviä idiootteja, joita on pakko liehitellä. Valtaapitävillä on omasta mielestään oikeus opastaa kansaa teksteissä sekä kanavoida kirjaimin omaa erinomaisuuttaan, tietenkin samalla tuomiten vastapuolen tyyppi/tyypit kateelliseksi ja kelvottomaksi viholliseksi, jonka ainoa motiivi vallassa roikkumiseen piilee ikiaikaisessa kostossa kirjoittajan ajatussuuntaa ja poliittista sektorin jäseniä kohtaan. Kun tuollaista lukee rivien välistä voi helposti päätellä kyseisten vallankäyttäjien todellisen yhteistyökyvyn ja motiivin vallassa pysymiselle. Kaupunkilaisen parhaaseen tähtäävä konkretia tuntuisi parhaalta tekstiltä, mutta silläpä ei lukijan silmiä hellitä, vaan mitään sanomattomien korulauseita ja kaupunkilaisen arjen unohtavaa saagaa singotaan median välityksellä. Näiden sijaan ehdokas todellakin voisi valistaa äänestäjiä selkeistä vaihtoehdoista, joita hän kannattaa tulevana valtuustokautena. Näinhän ei tehdä, sillä tämä muistuttaa vain syödyistä vaalilupauksista vai oletko havainnut talouden tai palveluiden parantuneen, johdon tehostetunteen, entä onko meitä pian 20 300 - niin lupaukset muuttuvat äänestäjän korvissa kuten laulukin mannapuurosta ja mansikasta polkuun, joka ei vie mihinkään.

Entäpä tämä kirjoitus, miten sitä tule arvioida? -Tämä kuuluu sarjaan mitään aikaansaamattoman, jonninjoutavan valtuuston, jonninjoutavaan ryhmään kuuluvan jonninjoutavan valtuutetun vartin tekstisylkäisy sunnuntaiaamun ratoksi. Mutta otetaan lopuksi esiin jotain positiivista verratessamme nykyhetkeä ajan haudan nielemien hetkien kirjoitelmiin. Kuten mainitsin, toimittajan tehtävä on nostaa esille tasapuolisesti ja rehellisesti kunkin päättäjän tavoitteita ja aikaansaannoksia. Jos nyt ollaan journalistisessa pusikossa, niin aikoinaan tässä kaupungissa ajauduttiin ja hukuttiin kuusikon keskellä velloneen valheiden suon syvyyksiin. Liitteenä hyvän joulun toivotus median hyvältä haltijalta eli suomalaista journalismia kuvottavimmillaan. Tuohon juttuun voi vain kommentoida, ettei mikään johtanut oikeussaliin eli mikään ei pitänyt paikkaansa eikä kaikki ns. tutkintapyynnötkään pitäneet paikkaansa. Onneksi tänään kaikki on paljon paremmin, mutta ei kuitenkaan riittävän hyvin!