UUDENKAUPUNGIN URHEILU JUHLAKUNTOON!

Uudenkaupungin tapa juhlia on säästäminen: Areenan rakentamisen sijaan annetaan koulun liikuntasalille juhlava areena nimi ja niin säästettiin areenan rakennuskustannukset. TÄMÄ HERÄTTÄÄ HILPEYTTÄ MUUALLA - SEKÖ ON JUHLAVUODEN TARKOITUS?

Uudenkaupungin urheilussa juhlavuoden juhlahetket ovat olleet varsin harvassa. Onneksi junioriurheilumme kukoistaa ja tarjoaa melkoisella lajikirjolla nuorille ja lapsille moninaisia mahdollisuuksia hyvien harrastusten parista. Ainoastaan liikuntapaikkojen rajallisuus väijyy mustana peikkona hyvää nuorisotyötä tekevien seurojen tulevaisuutta. Tältä pohjalta Uudenkaupungin tulisi pohtia nykyajasta jälkeenjääneiden liikuntapuitteiden kehittämistä. Mainituissa toimissa ripeys nousee arvoonsa, jottei seurojen vara- ja toimintakapasiteettia jouduta siirtämään nuorityöstä puitteiden rakentamiseen.

Meillä uuden vastustamisen seurauksena aika ajoi ohi liikuntapaikkojemme nykyisten vaatimusten. Ikävimmin tämän kokivat jalkapalloilijat, joille yksimielinen nuoriso- ja liikuntalautakunta tarjosi aikoinaan Suomen edullisinta täysmittaista tekonurmea. Hallitus veti ruksin mainitun hankkeen päälle ja lopulta UPK joutui itse kustantamaan sekä rakentamaan tekonurmen. Eikä tässä kaikki, sillä tuolloin hallitus ja sen tukijat päättivät lopettaa ja myös lopettivat nuoriso- ja liikuntalautakunnan sekä lopulta potkut sai jopa nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja.

Nyt hallituksen puheenjohtajana häärii sama tyyppi kuin tekonurmea torpattaessa ja lautakuntaa lopetettaessa. Eikä luottamus liikuntamyönteisyyteen nouse, kun päättäjien pöydässä istuu perinynnyjen lisäksi mm. tyyppi, joka aikoinaan tokaisi hallipulasta: Jos on hallipula, niin seura ja vanhemmat kerätköön rahat itse! Katsoessanne hallituksen pöydän ympärillä istuskelevia liikunta- ja nuorisovastaisia päättäjiä, ei liene yllättäväkään ihme, jos liikuntasuunnitelmat pysyvät taas kerran suunnitelmien asteella. Tilanne ei ole ylevä saati vähääkään juhlallinen 400-vuotisjuhlia viettävän kaupungin seurojen kannalta.

Aikoinaan nuoriso- ja liikuntalautakunnassa istui nuorisosta ja liikunnasta tosissaan välittäviä luottamushenkilöitä, jotka pistivät itsensä peliin: Siivonen, Varjo, Jefimoff, Haapasalo, Segerroos, Nikula, Koltz jne.. Enää ei ole koko lautakuntaa, samoin urheilu- ja nuorisotyöstä kiinnostuneet päättäjät puuttuvat. Kun vielä todetaan mainitun sektorin laadukkaasta valmistelijasta luovutun, näiden seurauksena puuttuu tieto ja, taito ja kiinnostus nuoriso- ja liikuntatoimen kehittämisestä - kaikkea hoidetaan Crushell hengessä Crushell-väki vetoisesti.

Meillä ei osaavat ja kiinnostuneet päädy päättäjien paikoille, vaan itseriittoiset ja julkisuuden kipeät linssiluteet. Tämä pätee myös aikuisten urheilun taustalla, jossa samat hemmot heiluvat samoin surullisin tuloksin vuodesta toiseen. Näiden tyyppien seurauksena Uusikaupunki ei saa myönteistä julkisuutta. Laji jonka pitäisi kirkastaa kaupunkimme menestyksekästä kilpeä,  onkin lommo tuossa kilvessä. Muutamien itsekkäiden päättäjien vuoksi Uusikaupunki jää kehityksessä jälkeen ja munaa maineensa maanlaajuisesti. Urheilussa vallassa keikkujat ihmetyttävät eniten, sillä heidän tueksi tai vaihtoehdoksi meiltä löytyy, seurojen ulkopuolelta, todistetusti valtakunnan kirkkainta osaamista niin jääkiekon kuin koripallon saralta!