VINKSAHTANUT PÄÄTÖKSENTEKO JOHTAA DEMOKATUIHIN!

Miksi mikään ei etene - miksi kaupunkilaisten raha  pakenee harakoille - miksei kaupunki kasva, vaikka sinne syntyi tuhansia uusia työpaikkoja - ELI MIKSEI MIKÄÄN MUUTU? Pieni tarkastelu poliittisiin kuvioihimme avaa vastauksen em. kysymysketjuun. Ennen vaaleja uusia nuoria ehdokkaita mainostetaan uusina tuulina, ketkä tuovat raikkautta päätöksentekoon. Vaalien jälkeen läpimenneille uusille tekijöille todetaan tylysti: NYT SINUN TÄYTYY OPETELLA KUINKA YHTEISIÄ ASIOITA HOIDETAAN. Uudet valtuutetut komennetaan takariviin vanhan vallan takaajiksi. Jos uusi valtuutettu alkaakin toimia vaalilupausten mukaisesti, käy hänelle kuin Rainer Tähtiselle aikoinaan demareissa - mies jäi yksin omassa ryhmässä vaikka välillä paperit lentelivät sanojen vakuudeksi valtuustossa.

Jos uusi kyky nousee kertaheitolla huipulle aina hallitukseen asti, kuuluu hänen lojaalisuutensa vanhan vallan vankkumattomana tukijana ennalta warmistettuihin asioihin. Isossa ryhmässä yksittäinen valtuutettu, kuka pistää kaupunkilaisen edun puoleen ja konsensuksen edun edelle saa toimia, mutta jos hän vahingossa pääsee hallitukseen tai alkaa saamaan tukea muualta, joutuu hän omiensa ja konsensus porukoiden painostuksen kohteeksi. Juha Aaltosen valtuustohistoria kertoo karun esimerkin tämän sortin käytännöistä. Vuosien saatossa systeemimme kääntyi niin, että puolueen etu ja kaupunkilaisen etu ajautuivat selkeään ristiriitaan. Kun vielä huomioidaan puolueiden kaveri/toverihissi, jossa et saa astua ylemmän varpaalle vaan joudut tukemaan häntä sokeasti vaikka omat ajatuksesi toteuttaisivat kaupungin etua paremmin, olemme synnyttäneet käsittämättömän systeemin - Äly, mielikuvitus ja tieto häviävät aina poliittiselle hierarkialle. Jos ottaisimme esimerkin hevospuolelta: Meillä sikisi systeemi, jossa pyritään jalostamaan mahdollisimman hidasta hevosta!

Toimintatyylimme noudattaa seuraavaa toteutusuraa: Jos ei valmistelu ei tyydytä hallitusta eikä hallitus kykene entraamaan sitä laadukkaammaksi, perustetaan toimikunta, joka koostuu virkahenkilöistä ja hallituksen pöydän ympärillä istujista eli samoista tyypeistä, ketkä eivät kyenneet laadukkaaseen valmisteluun ja sen muokkaamiseen kaupungin ja sen asukkaiden etuja palvelevaksi. Jos epäonnistujia löytyi aluksi reilut kaksikymmentä ja heistä valitaan toimikuntaan esim. viisi, ei voi mitenkään perustella, että mainitun toimikunnan myötä tieto, taito, mielikuvitus tai osaaminen kohoaisi huimemmaksi. Tämän väittämän karmean totuuden paljastaa mmainitun mallin mukaan kyhätty onneton elinkaarimallipoppoo, joka ei vieläkään kykene antamaan vastauksia Juha Aaltosen tai Varpen antamiin kysymyksiin!

Hannah Arendt luonnehtii politiikan korkeammaksi toimeksi, jossa ihminen käyttää yhteisen hyvän eteen koulutuksensa, älynsä, kokemuksensa ja mielikuvituksensa sekä siinä sivussa kunnioittaa muiden yhteisten asioiden hoitoon osallistuvien vastaavia ominaisuuksiaan. Meillä tämä muuttui täydeksi utopiaksi. Ainoastaan oma vallanhimo ja oman aseman tavoittelu näyttää päättäjistämme tärkeältä. Kukaan heistä ei välitä pyrkyryydenkiihkossa vähääkään omista rajoitteistaan saati, että kunnioittaisi toisten luottamushenkilöiden itseään parempia apuja. Kaiken tämän takaavat nöyrät nuoleskelijat, ketkä toivovat kielensä tarpeeksi rusketuttua pääsevänsä vaikkapa lautakunnan puheenjohtajaksi. Kun hallituksessa kaiken huipuksi istuu onnettomien valmistelijoiden alaisia, voi paletin rahoittaja kaupunkilainen enää ainoastaan pelätä pahinta, toivoa vähemmän pahaa tai muuttaa pois!

Edellä mainitulla tyylillä valtaan päässeet päättäjät muistuttavat ravihevosia, jotka starttaavat jopa autolähdöstä väärään suuntaan kaviouralle. Heidän kaikki kykyynsä ja tarmonsa rajoittuu oman aseman säilyttämiseen. Kun omat kyvyt eivät riitä, äänestetään, oman maineensa menetyksen pelossa, asiantuntijalautakunnan päätökset nurin. Sinänsä koomista, että puolueet, jotka istuttivat lautakuntaan alan parhaat osaajat äänestävät tämän päätökset nurin. Eikä tässä kaikki, sillä lautakunnan osoittautuessa hallitusta kirkkaasti osaavammaksi ja peräti sitkeäksi, lopetetaan se kokonaan. Näin ajaudumme tilanteeseen, jossa hetken mielijohteesta ja täysin epädemokraattisesti syntyy demokatuja ja jätetään kaupungin edun vastaisesti kiinteistöjä myymättä. Tässä pisteessä voidaan todeta päättäjien eksyneen armottoman kauas demokratiasta ja kaupungin sekä sen asukkaan parhaaksi toimimisesta. Eikä tämä rustaus koske pelkästään yhtä isoa puoluetta tai päättäjää!