sunnuntai 26. elokuuta 2018

UUSIKAUPUNKI MONIKULTUURISTUU!

Autotehdas antoi Uudellekaupungille mahdollisuuden. Viime valtuustokaudella pistettiin kaupungin talous suht` hyvään kuntoon. Saman valtuustokauden loppuvaiheessa syntyi päätös kaupunkimme modernisoinnista. Nämä tekijät yhdessä antoivat kaupungista ulospäin positiivisen signaalin, jota korosti muussa maassa kasvua ja positiivisuutta haitannut syvä lama. Tuli vaalit ja sen seurauksena valtaan nousi omasta asemastaan kiinnostunut, kaupungin kehittämisestä vähät välittävä jäärä porukka, joka onnistui vesittämään kaiken hyvän, mitä edellinen valtuusto sai suunnitteille! Lama meni muuallakin ohi ja niin myös tämä kaupunki jätti mahdollisuutensa käyttämättä. Tuhansista uusista työpaikoista huolimatta, ihmiset eivät muuttaneet tänne asumaan.

Katsokaapa minkälaisien rakennusten kaava sallii nousta kaupunkiimme. Osa uusista, parakkileiriä muistuttavista rakennusviritelmistä tuo mieleen vankileirien saariston, joten kuinka pysyvää niihin kohdistuvaa asumiskiinnostusta sopii odottaa? Varsinkin, kun parakkikylien yhteyteen ei ole rakennuttu minkään kaltaisia viihtymisviritelmiä, niin eipä ne juuri houkuttele pidempiaikaiseen asumiseen saati edistä pysyväksi uusikaupunkilaiseksi muuttamista. Me muistelemme kaihoisasti 1970-luvun kasvuaikoja, mutta unohdamme, että tuolloin kaikkien tänne muuttaneiden kotiseudun asuntoihin tullut vesi, ei ollut viemäreitä, sähkökin saattoi puuttua eikä tavallisissa talouksissa omistettu auto saati kahta. Noista oloista muuttaminen työn perässä Uuteenkaupunkiin oli koko perheen voitto. Tänään asiat ovat rajusti toisin.

Jos suunnittelemme kaupunkimme kasvua, meidän tulee tarkastella niiden ihmisten elämisen nykytaustoja, keiden haluamme tänne muuttavan ja rehellisesti pohdittava: Muuttaisitko sinä heidän oloistaan, tutusta ympäristöstä, meidän oloihin: terveyskeskuksessa henkilökunta sairastuu, koulut ovat purkukunnossa, uimahalli päästetty purkukuntoon, vapaa-ajan puitteet jämähtäneet 1980-luvun tasolle. Muuttaisitko sinä esim. Salosta, Raumalta tai Turusta perheinesi näihin oloihin matalapalkkaisen työn perässä. Tuskin muuttaisit ja tuskinpa muuttohaluasi lisää em. puutteiden korjausten jatkuva laiminlyönti ja vero miljoonien hakkaaminen aivan toisarvoisiin asioihin. Tilastot kaupunkimme väestömuutoksesta puhuvat edellä mainittujen faktojen vaikutuksesta.

Autotehtaan uusi pääjehu lienee kiertänyt maailmaa ja nähnyt meidän kaupunkimme, kun hän pyytää apua Uudeltakaupungilta. Johtaja tuskin haluaa kaupungin suojaavan nykyistä voimakkaammin Mersuja lokin paskoilta vaan haluaa jotain autotehtaan työntekijöille. Kun mies vielä toteaa työntekijöiden tulevan muista kulttuureista, hänen sanomisensa voidaan tulkita niin, ettei suomalaiset tai muut länsimaiset muuta Uudenkaupungin kaltaiseen kaupunkiin, josta aika on ajanut ohi jo kymmeniä vuosia sitten.

Parakkien rakentamisen ja kaavoittamisen sijaan meidän tulisi hyödyntää ryteikköisiä rantoja asumiseen ja vapaa-aikaan. Uskon, että autotehtaan tuhansista uusista työntekijöistä jotkut olisivat kiinnostuneet myös edullisista maaseudun rauhassa sijaitsevista omakotitalotonteista. Ainoastaan asumispuitteisiin ja palveluihin satsaamalla saamme kaupunkiimme länsimaisia ja suomalaisia asukkaita, joiden muuttokynnys on korkeampi kuin esim. vailla turvaa ja virikkeitä olevien leirien tarjoamat puitteet. 

Uudenkaupungin ongelmat löytyvät päivittämättömästä kunnallistekniikasta, kaupungin velasta, korkeasta veroäyristä ja kaupungin jämähtämisestä 1980-luvun palvelutasolle. Jos nostamme veroprosenttia tai säästämme palveluiden asukkaiden elämisen puitteissa, väkilukumme tulee vähenemään. Jopa ikääntyviä uusikaupunkilaisia hoitavat ja palvelevat työntekijät asuvat siellä, missä elämä on mukavampaa ja halvempaa. Tämä koskee vain suomalaisia ja länsimaiseen elämisentasoon tottuneita lajitovereitamme. Kuten olette kaupoissa havainneet, vierasmaalaisia perheitä tapaa niissä yhä useammin. Heille kaupunkimme palvelutaso passaa mainiosti.

Viimeistään nyt meidän täytyy ryhtyä tomerasti korjaamaan niitä virheitä, joita päättäjämme ovat suoltaneet aina 1990-luvulta saakka. Tehtävä ei missään tapauksessa muodostu helpoksi, sillä vuosikymmenien virheinvestoinnit ja laiminlyönnit lankeavat korjattavaksi. Ratkaisu ongelmiin ei löydy niiden piilottamisesta ja hakkaamalla miljoonia euroja riippumattotouhuihin ja vanhaan kunnantaloon. Meidän täytyy aivan oikeasti puuttua todellisiin ongelmiin, nostaa ne esiin ja etsiä niiden korjaamiseksi suunnitelma. Se, että joku päättäjä tai yrittäjä tykkää maata yhteisillä rahoilla ostetuissa riippusängyissä ja hehkuttaa sitä julkisuudessa, on kuvottavan itsekästä ja yhteisen edun vastaista kaupunkilaisten halveksimista.

Palataan vielä autotehtaan uuden johtajan lauseeseen, jossa hän haluaa kaupungilta apua. Kaupungin päättäjien jatkaessa nykytyylillä tuo apu tulee muodostumaan yhteisillä rahoilla tapahtuvista minareettien, basaarien jne. rakentamisesta. Lisäksi meidän tulee tarjota kouluissamme erikielistä opetusta esikoulusta alkaen ja meidän tulee palveluissa huomioida kirjavaksi muuttuva kielivalikoimamme. Sama koskee myös vieraiden kulttuurien noteeraamista yhteiskunnan järjestämissä palveluissa ja puitteissa. Jos emme varaudu näihin tänään ja toteuta niitä huomenna, pääsee piru irti ylihuomenna vai joko se pääsi eilen irti?

Nähdäkseni voimme vielä itse ratkaista ongelmamme hallitusti, mutta tosiasioiden peittely ja illuusiossa eläminen tekee siitä päivä päivältä hankalampaa. Kuten Juha Aaltonen toteaa ja Esa Aaltonen korostaa, meillä piisaa tekemistä ja varallisuutemme on rajallista. Juha Aaltonen on nostanut näitä asioita esiin jo parikymmentä vuotta ja hänet on aina haukuttu negatiiviseksi pahan ilman linnuksi. Jos ongelmiimme olisi puututtu edes kymmenen vuotta sitten, Juha Aaltosta pidettäisiin nyt suurena sankarina. Tehkäämme selkeä suunnitelma kaupungin palveluiden, kunnallistekniikan ja elämisen puitteiden päivittämisestä sekä liittäkäämme suunnitelmaan rohkea, mutta realistinen kehityssuunnitelma, niin pidämme käsissämme ratkaisupalloa itse. Jos vielä odottelemme, huomaamme kuinka ikävää on herätä talvella kasakan nauruun - siinä eivät kesäiset hetket riippusängyssä lämmitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!