VOIKO USA:n TURVATAKUISIIN LUOTTAA?

Yleensä suurvallat pitävät mitä lupaavat vain silloin, kun osapuolena on toinen suurvalta. Tämä koki Suomi karvaasti 1939 alkaneiden sotien yhteydessä. Alkujaan, silloinen suurvalta Iso-Britannia, lupaili Suomelle tukeaan, mutta lopulta jopa julisti Suomelle sodan. Toinen alkujaan apua lupaillut suurvalta USA alkoi aseistamaan Suomea moukaroinutta Neuvostoliittoa. Kolmannen suurvallan Saksan nerokkaan johtajan, kuten tuolloin maamme presidentti totesi, levittämä sateenvarjo ei loppujen lopuksi pahemmin suojannut Suomea. Suoraan sanoen, kuten historian kirjat osoittavat Saksa valheita levittäen jopa ajoi Suomen sotaan.

Tuoreempia vastaavanlaisia esimerkkejä suurvaltojen roolista löytyy useita. Onko tavalliselle syyrialaiselle isoakaan riemua siitä, että sen kumppanina ja turvatakuiden antajana häärii Venäjä? Kiina puolestaan velkaannuttaa omaa etua ajaessaan Afrikan maita. Ja entäpä USA, se on pettänyt lupauksensa kurdeille, afgaaneille, irakilaisille ja ajoivatpa Mogadishussa lammaspaimenet USA:n hampaisiin asti aseistetut joukot pakosalle ja niin Somalia jäi yksi ongelmineen. Voiko todeta ykskantaan, että pieni maa ei voi/saa luottaa suurvaltoihin?

Olisiko Suomella edes pieni mahdollisuus lopettaa historiallinen rähmällään olo eli suomettuminen johonkin suurvaltasuuntaan ja etsiä turvakseen pienten valtioiden rinkiä. Kuvio voisi alkaa kehitellä Ruotsin kanssa, jonka jälkeen sitä voisi hallitusti tunnustellen kasvattaa muihin pohjoismaihin. Ehkä koko ajatus tuntuu äärimmäisen idealistiselta utopialta, muttatoisaalta historian tutkiskelu opettaa, etteivät suurvaltojen turvatakuut ole sata prosenttiset ja aina löytyy selkkauksista sodatta selvinneitä pieniä maita - nämä maat ovat harvemmin olleet liittoutuneita jonkin suurvallan kanssa!