KAVERIT JA TOVERIT PITÄÄ HUOLTA TOISISTAAN, MUISTA VIIS VEISATAAN!

Jos 10-0 hävityn pelin jälkeen totean, että maalivahtimme ei saa mitään kiinni, alkaa keskustelu pelistä: joku puolustelee maalivahtia ja kritisoi puolustusta; toinen puolestaan kehuu vastustajan hyökkääjiä tai pelisysteemiä ja joku on kanssani samaa mieltä maalivahdin onnistumisesta. Intohimoinen keskustelu sisältää debattia, jota hallitsevat näkemykset nähdystä ja kokemukset koetusta. Vaikka tunteet kuohahtavat ja vaikka kaikki keskustelijat eivät välttämättä kannata samaa joukkuetta, käydään keskustelua asiallisesti väittämien perustuen nähtyyn ja koettuun.  Näin normaalit ihmiset keskustelevat asiasta asiallisesti. Kukaan ei vedä ketään oikeuteen, vaikka joskus avoimen keskustelun kiihkeys ja tunteiden kuohahdukset aiheuttaisivat ylilyöntejä. Kaikki keskustelijat ymmärtävät, että nyt puhutaan urheilusta, kaikkien näkemästä pelistä ja kaikki jää siihen.

Entäpä, jos erehdyt ihmettelemään maksetaanko meidän sivistyspalvelujohtajalle siitä, että hänen esittelyllään viedään lapsilta koulut ja romautetaan opetuksentaso ja kouluviihtyvyys? Entä, jos vaadit, että meillä virat täytetään strategian mukaisesti yleisellä haulla eikä kaveria tai toveria suosien? Entä, jos toteat että meillä kaavoitetaan sinne, minne kukaan ei halua rakentaa ja rakennetaan sinne, minne kukaan ei halua muuttaa asumaan? Entä, jos vaadit avoimuutta, jonkinlaista tulosvastuuta ja suunnitelmallisuutta elinkeinovarojen käyttöön? Kaikesta em. on tarjolla selkeät faktat, mutta minkäänlaista keskustelua ei synny. Keskustelu on kiellettyä ja se jopa koetaan kiusaukseksi, häiriköinniksi ja ahdisteluksi!

Kuinka me voimme tehdä demokraattisia päätöksiä, jos asioista ei saa keskustella? Pitäkää mielessänne, että kunnanvaltuusto eli paikallisparlamentti on saanut nimensä latinan kielen sanasta parliamo eli puhua. Jos valtuutettu ei saa puhua tai edes kysyä, teemme koko touhusta epäilyttävää pelleilyä ja epädemokraattista ilveilyä. Jos keskustelun avaukset hukutetaan vastapuolen vaikenemisella, valheilla, tutkintapyynnöillä ja perusteettomalla julkisella häpäisyllä, voidaan pohtia vain debatin tappajien motiivia. Kuten kaikki faktat opetustoimesta, kaavoituksesta, elinkeinopolitiikasta osoittavat, keskustelun tyrehdyttäminen ei voi olla kaupunkilaisten etu. Miksi keskustelut selkeistä ongelmista, aiheutetuista virheistä ja tulevaisuuden vaihtoehdoista tyrehdytetään? Miksi valmistelussa salataan tutkimuksia ja faktoja? Vastaus edellisiin kysymyksiin on äärimmäisen ikävä: MEILLÄ SALATAAN OSAAMATTOMUUTTA! Kun valtuustossa vain viisi valtuutettua haluaa puuttua kaupunkilaisille aiheutettuun satojentuhansien eurojen vahinkoon, puhutaan epädemokratiasta LUOTTAMUStoiminnan irvikuvasta, jossa KAVERIT JA TOVERIT PITÄÄ HUOLTA TOISISTAAN JA VIIS VEISAAVAT KAUPUNKILAISEN EDUSTA!

Systeemissämme oma sijansa on tiedotusvälineiden manipuloinnilla. Kun järjestin tiedotustilaisuuden, jossa AVIn ja lukuisilla muilla faktoilla vahvistin, ettemme Juhan(Aaltonen) kanssa olleet syyllistyneet väitettyyn ja julkisuudessa hehkutettuun työpaikkakiusaukseen, paikalle saapunut ns. toimittaja osoitti puolueellisuutensa väittämällä kiusauksen olevan subjektiivisen kokemuksen. Jos lakiin vedotaan ja sen mukaan meitä syytetään julkisesta työpaikkakiusauksesta, pitää noudattaa sen instanssin päätöstä, josta sitä on lähdetty hakemaan. Mutta tämä ennakkoasenteinen ns. toimittaja ei ollut kiinnostunut ensimmäisestäkään hänelle tarjotusta faktasta, hän ainoastaan hoki kehittämäänsä teoriaa subjektiivisesta kiusauksesta. Jos minä lyön jotain nyrkillä naamaan tämän työpaikalla, se on selkeää pahoinpitelyä, väkivaltaa ja työpaikkakiusausta. Mutta, jos soitan esityslistalle lisätietoja varten kirjoitettuun numeroon, se ei voi olla kiusausta. Ehkä jokutar voi kiusaantua esittämistäni kysymyksistä, mutta tiedonhankinta luottamustoimen hoitoa varten ei voi olla kiusaamista - ei edes subjektiivista sellaista! Kiusaantuminen voi olla subjektiivista, mutta kiusaaminen on laissa määrättyä toimintaa.

Kun kaupunginjohtajaa aikoinaan valittiin, nostin ykkösvaihtoehdoikseni Longan ja Sulkon. Syy oli se, että heille molemmille tärkeintä oli avoin keskustelu ja vaihtoehtoja sisältävä valmistelu. Esim. Sulkko totesi, että hänen kunnissaan valtuutetut ovat kokoontuneet valtuustonistuntojen lisäksi vähintään kahdesti vuodessa. Tässä on dramaattinen ero meidän Koski-Vainio tyyliimme. Yhtään ylimääräistä kokoontumista tai vapaamuotoista tapaamista ei ole järjestetty. Onko syy tähän näin surullinen: Meidän valmisteluntaso eikä sen takana oleva ammattitaito kestä avointa keskustelua! Lisäksi yhteistapaamisissa piilee se riski, että syntyy voimakas, ajatteleva ja aikaansaava oppositio, joka kasvaa enemmistöksi. Nyt muutama puheenjohtajiston tyypähdys kuului ydin ryhmään ja manipuloi puolueensa valtuutetut. Näin syntyi kaupunkilaisten tappioksi päätös hallivuokra-asiassa, näin lopetettiin koulut, näin tehtiin Tontonmäki, näin tehtiin logistiikkakeskuksen tie, näin myytiin tappiolla Novida ELI NÄIN TUHOTTIIN KAUPUNKIMME TALOUS! On täysin nykyisestä kaupunginhallituksesta ja kaupunginjohtajasta kiinni, jatketaanko nykyisellä tiellä kaupungin tuhoamista vai otetaanko meillä käytännöksi valtuutettujen välinen yhteistyö sekä avoin vaihtoja sisältävä asioiden valmistelu ja esittely?