OSAAMATTOMUUS MAKSAA PITOVOIMANA

Kaupunki on myymässä teatterikiinteistöä. Tällainen esitys on tehty valmistelijoiden taholta. Toinen tokaisi, että nyt täytyy katsoa tiukasti ja vain eteenpäin. Minun mielestäni parasta on katsoa taaksepäin sen verran, että emme toista eilen tehtyjä virheitä. Pelkkä hätäinen vilkaisu peiliin ei riitä, sillä Uudellekaupungille tarjotut mahdollisuudet ja niiden onnistunut hyödyntäminen eivät todellakaan kohtaa - kaupungille tajottujen mahdollisuuksien ja onnistumisen väliin mahtuu armottoman valtava juopa. On siis tarkan syväanalyysin paikka eli katsottava totuutta suoraan silmiin ja nostettava kaikki ongelmat kaikille avoimeen tarkasteluun. Älyttömyys valmistelussa tulee estää ja torjua, se kuuluu päättäjän osaan. Pohditaanpa asioita perehtyen menneeseen!

Ensinnäkin teatteri, mitä sille on tapahtunut? Aikoinaan lähemmäs kymmenen bussia toi yhteen esitykseen vieraspaikkakuntalaisia maksavia teatterin ystäviä - tämä oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Teatterivieraat ostivat lipun, söivät aterian, ottivat muutaman hömpsyn ja käyttivät paikkakunnan yritysten palveluita ennen kotimatkaansa. Teatterin tarjoamat elämykset olivat kaupungilta selkeä sijoitus, joka toi korkona kaupunkiimme vuosittain tuhansia ostovoimaisia vieraita. Sen sijaan, että puhutaan teatterikiinteistön myynnistä, pitäisi mieluumminkin puhua teatterin paremmasta hyödyntämisestä eli, tässä tapauksessa, ottaa mallia omasta onnistumisesta, siis hunaijaisesta menneestä!

Aikoinaan teatteriamme tarjontaa hallitsivat esim. Heli Laaksosen näytelmien ensi-illat ja jopa suurtuotanto, kuten Sound of Music tai vaikkapa islantilaisen näytelmän Suomen ensi-ilta. Teatteri eli kaupungista ja kaupunki teatterista, kukaan ei kyseenalaistanut sen arvoa tai merkitystä Uudellekaupungille. Myös teatterin markkinointi piti sen parfemmin kuin hyvin esillä. Tätä täydensivät laajan huomion teatteriystävienpiirissä saaneet Olli Haapalan ammattitaitoiset arvostelut, joiden pelkään taustatyöhön, upposi melkoisesti aikaa. Jokaisen joka edes leikillään ehdottaa teatterikiinteistön myyntiä, tulisi perehtyä kiinteistön tarjoamiin mahdollisuuksiin, joista on meidän lähihi/herstroriassa mainiota esimerkkejä.

Kyseisen kiinteistön myynnin esittäjä ei ole vähääkään uusikaupunkilaisten asukkaiden asialle - hän leikkaa kaupunkimme pito/vetovoimaa. Toisaalta esityksen ymmärtää, koska hänhän ei tunne kaupunkia, kun ei edes ole eikä halua olla uusikaupunkilainen. Esityksellään hän pyrkii vain ja ainoastaan turvaamaan oman ja lähipiirinsä tulotasot ja tulojen jatkuvuuden. Päättäjien olisi viimeinkin hoksattava valmistelun todelliset motiivit, kun talousongelmien konkreettisen kuntoon saattamisen esiin nostoa ja esittämistä jarrutetaan ja osan valmistelua voidaan tulkita puuhailevan jopa valtuuston päätösten vastaisesti. Jos me annamme teatterin pois, siitä ei käypää hintaa saa ja se on ikuisesti pois. Eikö olisi valmistelulta ja päättäjiltä olisi järkevämpää satsata teatteriin suhteen ja vaatia siltä tuottoisia toimia kaupunkilaisten etujen mukaisesti. Laadukas teatteri on aina ollut osa uusikaupunkilaista identiteettiä eikä sitä voi myydä edes ajatustasolla.

Tavallaan osaamattomuus ruokkii pitovoimaa. Kun neidän valmistelun tuotokset aiheuttavat muualla lähinnä naurunpurskahduksen ja säälin sekaisia kyyneleitä, estää se, kuten on käytännössä todettu, virkakunnan halun päästä muualle töihin kantamasta vastuuta, täällä tehdystä, onnettomasta valmistelustaan, jonka jäljiltä kaupungin talous on raunioina. Näin osaamattomuus vankistaa pitovoimaa, joka tekee valmistelun tunareista eroon pääsyn entistä hankalammaksi. Samalla sen rinnalle syntyy työntövoimaa, jonka johdosta kaupunki menettää asukkaita, olemassa oleviin mahdollisuuksiin nähden, rajuakin rajummin. Tätä ilmiötä ruokkii lisäksi sekin, että muut kunnat noukkivat meidän valmistelulaarista ne harvat jalokivet, jotka siten, viemällä osaamisensa jo asukkaita plusmerkkisesti palvelevaan kaupunkiorganisaatioon, jättävät oman valmistelumme entistä ankeampaan osaamisvajeeseen. Tämä puolestaan kasvattaa takamatkaamme kilpailussa asukkaista, kun mainitun kaltainen pitovoima kasvaa yhä väkevämmin negatiivisemmaksi ja samalla asukaskatoa ruokkiva työntövoima saa uutta puhuria siipiensä alle - OLEMME OMAN VALMISTELUMME VANKEJA!