KAUPUNKILAINEN ENSIN!

 

Lisättäisiinkö harkintaa/osaamista valmisteluun ja järkeä päätöksen tekoon, siinä tarjolla oleva vaihtoehto nykyiseen. Meillä pyritään parantamaan kaupungin notkahtavaa taloutta äärettömän erikoisin keinoin, joka tuskin toteutuu ilman jinniä. Henkilöstöpäällikkö esittää esim. teatterin myyntiä. Ainoa mitä hän tuolla esityksellään osoittaa on se, ettei hän ole käynyt teatterissamme teatteriesityksiä katsomassa. Kun tutkailemme kaupunkimme nuorisotyöntekijöiden määrää ja nuorisotilojen aukioloa, tuntuu ihmeelliseltä, mihin tarvitsemme viittä nuorisotyöntekijää, jos nuorisotilat sulkeutuvat pääsääntöisesti klo. 17.00 keskustassa ja kylistä ne puuttuvat lähes kokonaan. Paikat auki vai väkeä pois - mielummin ensimmäinen vaihtoehto!

Jos lukioon päässeistä oppilaista kaksikymmentä prosenttia jatkaa kouluaan muualla, jos lukiomme rankingsija on 273, jos somessa nousee esiin koulujemme kiusausongelmat ja vieläpä koululaisia kerrotaan kuljetetun kaupungin kustantamalla katsastamattomalla autolla, sopii pohtia opetustoimen tilaa kokonaisuudessaan. Oletteko havainneet elinkeinoelämässämme kehittymistä esim. monipuolisuuden suhteen tai kuinka kaupunkimme markkinointi näkyy maailmalla, kun vastaus on ettei mitenkään, sopiiko tuokin toiminta sektori ottaa suurennuslasin alle tarkasteluun. Kun edellisiin lisätään kirjastoremontti, A-sairaala, lahoava lankkuranta, kaupungin tulevaisuuden murskaavat talousnäkymät, niin eikö olisi kohtuullista kääntää tarkistava säästökatse johtoryhmän ja sitä nolosti nöyristelevään puheenjohtajistoon.

Edellä mainitusta on seurannut se, että, mahtavista kehitys mahdollisuuksista huolimatta, olemme muuttotappiokunta, jonka taloutta varjostavat synkkääkin synkemmät talouskoettelemukset. Kun tähän tilanteeseen on ajauduttu arvioisin ensin kaupunkiorganisaation johdon kyvykkyyttä tehtäviensä hoidossa - ovatko he parantaneet kaupunkilaisten elämistä ja olemista olemassa olevien mahdollisuuksien mukaisesti? Tähän eivät voi vastata myönteisesti edes he, ketkä yrittävät taseella maksaa kaupungin kuluja! Onko esim. paikallaan tarkistaa kaupunginjohtajan reilun kymppitonnin kuukausiansiota, kun hänen organisaatiostaan hävisi lähes 60 prosenttia sote-uudistuksen myötä ja onko hallituksen esittelijä rikkonut lakia, kun ei ole tuonut po. asiaa pykälänä kaupunginhallitukseen?

Muitakin huomioita rohkenen tehdä. Jos pääsemme pian eroon talousjohtajasta, joudumme luopumaan hallintoasiantuntijasta, niin emmekö voi yhdistää näitä tehtäviä lisäten siihen myös henkilöstöjohtajan tehtävät. Näin saavutettaisiin ns. säästö, joka lienee noin viiden tavallisen kaupungin työntekijän keskipalkan verran. Jos opetustoimen tehtävät hoitaa jatkossa, kuten joillakin muilla paikkakunnilla, vaikkapa lukion rehtori, löydämme lisää merkittävää säästöpotentiaalia. Entäpä elinkeinojohtaja, voisiko hänen tehtävänsä siirtää kaupunginjohtajalle, elinkeino-osaamisellahan hän tänne ratsasti? Toisin kuin henkilöstöjohtaja, minä lähtisin muokkaamaan kaupunkiorganisaatiota siihen kuosiin, että vähemmillä kallispalkkaisilla johtajilla se palvelee kaupunkilaisia entistä edullisemmin, mutta ennen kaikkea paremmin!

Mielestäni meillä on oiva mahdollisuus uudistaa osaamattomuudellaan pitovoimaansa kasvattanutta kaupunginjohtoa. On kuitenkin turha luulla, että organisaatiojohto itse tähtää mihinkään muuhun kuin oman olemisensa turvaamiseen muuttumattomin ehdoin. Vain siten, että suuntaamme taantumuksellisen johtomme aktiivisuuden brežneviläisen pysähtyneisyyden ylläpidosta positiiviseen tulevaisuuden vahvaan valmisteluun, käännämme kaupungin kurssia ja vältämme törmäyksen jäävuoreen. Meillä on luonto ja kohta puitteetkin puolellamme, joten onnistuminen muutoksessa ja sen jälkeisessä valmistelussa on lähitulevaisuuden päätöksenteon laadusta kiinni. Odotan etenkin kaupunkisuunnitteluvaliokunnalta paljon, siinä määrin positiivisia ja luovuudesta voimaa hakevia ovat olleet sen kokoukset!