RYHDYTÄÄN VIIMEINKIN YHTEISTYÖHÖN

Menneet ovat menneitä ja toivottavasti viimeiset unohdettavissa olevat säröt hävisivät menneellä viikolla. Kun Vainio ja Wala istuvat nyt entistä tukevammin asemissaan, annetaan heidän istua ja tuetaan heitä, mutta vaaditaan heiltä samalla avointa ja jämäkkää johtajuutta. Kaupungillamme on yhä mahtavia kehitysmahdollisuuksia. Uudenkaupungin työpaikkaomavaraisuus on 150 prosenttia eli kolmasosa täällä työskentelevistä asuu toisaalla ja maksaa veronsa muualle. Kun nyt verotulomme ja valtionosuudet huitelevat lähes 90 miljoonassa eurossa, voisi summa olla 135 miljoonaa euroa, mikäli kaikki täällä työskentelevät asuisivat Uudessakaupungissa.

Tuskinpa kaikki täällä työskentelevät muuttava koskaan tänne, mutta näistä muualta pendelöivistä saamme helposti kymmenen prosenttia muuttamaan tänne ja heidän myötä verotulomme kasvavat 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Jos saamme heistä kaksikymmentä prosenttia muuttamaan uusikaupunkilaisiksi, kasvavat verotulomme ja valtionosuudet 9 miljoonaan euroon. Tulojen kasvu tapahtuu viiveellä, sillä tammikuun ensimmäisenä päivänä kirjoilla olo ratkaisee, mihin kuntaan kukin veronsa sinä vuonna maksaa. Meillä on, millä kehittää kaupunkiamme, jos sijoitamme tulevaisuuteen. Ani harva lapsiperhe muuttaa paikkakunnalle, jossa lapsilla on huonommat olot kuin nykyisellä asuinpaikkakunnalla. Jos haluamme vahvistaa tulevaisuuttamme, meidän tulee sijoittaa lapsiin ja vapaa-aikaan.

Entäpä jos työpaikkamme katoavat? Eivät ihmiset silloinkaan muuta täältä välittömäst poisi. Ja mikäli asuinpuitteemme ovat hyvät, he eivät muuta täältä pois lainkaan, vaan ryhtyvät pendelöimään muualle. Nyt tarvitaan yhteistyöhenkeä valmisteluun, päätöksiin ja niiden toteutuksiin. Meillä on mellevät mahdollisuudet hypätä kertaheitolla 1980-luvun kaupungista 2030-luvun kaupunkiin -Uudenkaupungin tulevaisuus ja kehitys on kaupungin päättäjistä ja heidän yhteistyökyvystä kiinni!