AHNEUS RIKKOI POLITIIKAN JA TUHOSI YHTEISTEN ASIOIDEN HOIDON?

Aikoinaan kuninkaalliset, linnanherrat ja heitä jeesanneet pienemmät kihot hallitsivat valtioita yksinvaltaisesti. He käyttivät valtakunnan tuotosta juuri sen osan minkä tarvitsivat tai halusivat. Valtaeliitti sai kaiken haluamansa läpi oli sitten kyse rakennelmista, tapahtumista tai sodista. Tavalliselle kansalle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi työllä, vyön kiristyksellä ja verellä toteuttaa hallitsevan luokan päähänpistot plus oikut.

Edellä mainitun kuvion takaamiseksi synnytettiin mustakaapujen joukko, joka vallan himossa loi  sääntöjä ja pelkoa kansan nöyryyttämiseksi. Uhkauksilla sekä helvetillä pelottelulla he takasivat massojen nöyryyden. Nämä mustakaavut olivat valjastaneet oman valtansa välineekseen opin, joka nojasi lähimmäisenrakkauteen, heikomman puolustamiseen ja ahneudesta sekä itsekkyydestä luopumiseen. Tietämätön kansa pidettiin tietämättömänä ja niin muutama tuhat yltäkylläisyydessä rypevää kekkulia hallitsi kymmenientuhansien, kaiken työn tekevää, köyhien massaa.

Vaan niinpä kävi, että köyhät oppivat lukemaan. Syntyi kirjapaino, joka lisäsi luettavan tekstin määrää. laajuutta ja sisältöä. Lopulta tuli käänne ja eliitin puntit alkoivat tutista ja päät pudota. Köyhä kansa, jolla ei ollut mitään hävittävää marssi tyranniaa vastaan laulaen:

"Taisteluun, synnyinmaan lapset,

viimeinkin kunnian päivä on tullut!

Meitä vastaan hirmuvallan

verinen lippu on nostettu

verinen lippu on nostettu.

Kuuletteko lähestyvän seutujamme

huudon julmien sotilaiden,

jotka tulevat kyliinne ja koteihinne

leikkaamaan lastenne ja tovereidenne kurkut

Aseisiin kansalaiset!

Aseisiin kaupunkilaiset!

Aseisiin maatyöläiset! 

Muodostakaa pataljoonanne!

Marssikaamme, marssikaamme!

kunnes tyrannin saastainen veri kastelee peltomme

ja siitä itää vapaus maahamme!"

Reippaasti marssien, laulellen ja innokkaasti päitä pudotellen lähdettiin kehittyvälle tasa-arvon tielle. Inhimillisyyttä julistavat aatteet korvasivat ahneuteen, itsekkyyteen ja sokeaan vallanhimoon ylväistä inhimillisyyden tavoitteistaan eksyneet elämänkatsomukset. Maailma  mullistui, harvainvalta vaihtui demokratiaan ja tasa-arvoon. Ihminen opetteli rakastamaan lähimmäistään, yritti jakaa paljosta heikomman hyväksi. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo tulivat ihmisten elämän ohjeiksi ja pimeä itsekkyyden, ahneuden sekä kunnianhimon aika jäi taakse. Enää ei muutama tuhat ahne loisinut ja teettänyt töitä kymmenillätuhansilla köyhillä. Näin on maailmamme muuttunut vai onko?

Maailma kehittyi inhimilliseen suuntaan veljeyttä, vapautta ja tasa-arvoa julistavien aatteiden kasvun ja saavutusten vuoksi. Mutta kuinka on tänään, vaalien alla, Suomessa. Saako työntekijä ansionsa mukaan, onko ihmisellä oikeus valita asuinpaikkansa, onko terveydenhuolto turvattu kaikille, toteutuuko tasa-arvoinen opiskelu, löytyykö varmaa työtä ja tästä työstä varmuus elämän rakentamiselle ja eläkepäiville? Vai elääkö tämän päivän suomalainen samanlaisessa orjuudessa pienen eliitin riistäminä kuin kuin maaorjat aikoinaan vailla realistisia tulevaisuuden varmuutta?

Ottakaamme esimerkiksi vaikkapa asianajajat, heitä lienee noin kaksituhatta tämän päivän Suomessa ja he tienannevat keskimäärin noin reilut 200€/h. Vastaavasti jossain vientiteollisuudessa työskennellään reilun kymmenen euron tuntipalkalla. Onko valtava tuloero mitenkään  perusteltua? Onko asianajan työn yhteiskunnallinen merkitys niin valtava, että sen sopii maksaa kaksikymmentä kertaa enemmän kuin tavallisen duunarin työn? Onko yhteiskunnan tehtävä taata mainitun tuloeron säilyminen?

Oletko koskaan syönyt asianajan viljelemää viljaa, asianajajan leipomaa leipää, ajanut hänen valmistamaa autoa, saanut häneltä hoitoa sairauteen, kävellyt hänen auraamaa katua tai oletko sinä koskaan nauttinut mistään konkreettisesta, jonka asianajaja on saanut työllään aikaiseksi? Voidaanko perustelleen osoittaa, että 2 000, yhteiskunnalle mitään konkreettista lisäarvoa tuottamatonta asianajajaa tienaa saman verran kuin 40 000 maatamme toiminnassa pitävää. tavallista duunaria? 

Kuinka paljon meillä on yhteiskunnassamme asianajajien kaltaisia täysin tuottamattomia tai yhteiskuntaa kohtuuttomasti kuppaavia ammattikuntia esim. ahneita heikomman tuskalla ja hädällä härskisti rikastuvia epäinhimillisiä lääkäreitä sekä häikäilemättömän itsekkäitä pappeja, jotka ovat valmiita viemään köyhältä viimeisen ihokkaan saadakseen itselleen seitsemännen tai sadannen ihokkaan?

Suomi alkoi nousta sotien jälkeen yhteistyöllä, kasvoi ja oli miltei kuin iso  kibbutsi, jossa jokainen jäsen antoi kykyjensä mukaan ja sai tarpeensa mukaan. Suomalainen hyvinvointi rakennettiin silloin, kun työläiset olivat vallassa työväenpuolueissa ja patruunat sekä yrittäjät oikeistopuolueissa. Puolueissa ei ollut elämältä piilossa kasvaneita elämän teoreetikkoja, jotka mutu pohjalta muka ajoivat äänestäjiensä asioita. Oli valtava yhteishenki; tältä perustalta erilaiset elämänkokemukset ja käytännön tietämykset nostivat Suomen hyvinvointivaltioksi.

Viimeisinä vuosikymmeninä ahneiden sarvipäiden kahmittua vallan itselleen lähimmäisenrakkauteen nojaavat liikkeiden arvot romuttuivat ja lopulta ne vieraantuivat kansasta. Onko sama tapahtunut suomalaisessa politiikassa? Olemmeko siirtyneet pimeän keskiajan kaltaiseen tilaan, jossa linnanherrojen kaltainen porukka hallitsee ja höynäyttää tavallista suomalaista, joka tekee työt ja kiristää vyötä valtaeliitin niin määrätessä ja elostellessa.

Enkä nyt tarkoita, että meidän tulisi vihata tai kadehtia työtä tekemätöntä tai kohtuuttomasti yhteiskuntaa siivestävää poliittista eliittiämme. Eiväthän he riko lakeja tai pykäliä, neljän vuoden jaksoissa he saavat valtakirjan sinulta ja minulta - MUTTA ONKO HEISTÄ SINUN EDUSMIEHIKSESI KANSANEDUSTAJIKSI?

"Hän on poliitikko, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei valtaansa hän kaukaa enää saa -
Hän saa sen sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada vääryyttä koskaan loppumaan..."

Kannattaisiko siis kokeilla kerrankin muutosta ja äänestää vanhojen naamojen tilalle tavallista kansaa eikä samoja arjesta eksyneitä ammattipoliitikkoja tai jo vallassa keikkuneita kieroja juristeja, ahneita lääkäreitä und omahyväisiä ja moraalittomia irstailijoita.