TYÖTTÖMYY$ POI$ VIIDE$$Ä MINUUTI$$A

Hallitus päätti, että tulevaisuudessa työttömiä jututetaan muutaman kuukauden välein. Tämän pitäisi motivoida työttömiä hakemaan työpaikkoja, joita ei olet tai lisätä po. työpaikkojen määrää ja niin se tekeekin: Tulevaisuudessa tarvitaan lisää työttömien jututtajia. Jos työttömät pistettäisiin jututtamaan toisiaan viiden minuutin välein, häviäisi työttömyys kokonaan. Se vaan on äärimäisen ikävää, että em. kuvio ei tuota mitään lisäarvoa yhteiskunnalle ja mikä on vielä ikävämpää em. kuvio maksaa eli syö Suomen olemassa olevia taloudellisia voimavaroja.

Me voimme luoda virkamiesvoimin mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja lakeja, joiden seurauksena sikiää töitä, mutta nämä työt eivät rikastuta Suomelle, vaan päinvastoin rajoittavat entisestään yhteiskuntamme perustoimintoja. Suomessa pitää viimeinkin tunnustaa, että on työpaikkoja jotka tuovat lisää töitä ja on työpaikkoja, jotka vain syövät perustyöpaikkojen tuottamaa tulosta. Lisäksi Suomessa täytyisi lopultakin hoksata etteivät virkahenkilöt luo tuottavia työpaikkoja, vaan käyttävät tuottavien työpaikkojen  tulosta. Lopultakin pitäisi pistää piste jatkuvasti byrokratiaa ´kasvattavalle käytännölle, jossa ensin toisaalla alennetaan verotusta ja seuraavaksi sama otetaan toista kautta takaisin ja lopuksi päädytään samaan verotukseen miinus uuden syntyneen byrokratian kulut.

Koko homman lähtökohdaksi täytyy ottaa Suomen vientiteollisuuden tuotto ja suhteuttaa siihen muun yhteiskunnan menot eli meidän on joko taattava vientiteollisuudelle entistä paremmat toimintaedellytykset tuottaa tai vaihtoehtoisesti meidän täytyy laskea muun yhteiskunnan kuluja - muita vaihtoehtoja ei ole. Nyt hallitus on kuristamassa yritysten toiminnallista tulosta ja laskemassa yritysten työntekijöiden verotusta. Kun samalla hallitus tekee yrityksiin sijoittamista kannattavammaksi, ajaudutaan väkisinkin tilanteeseen, jossa suomalainen työ ei tuota, mutta sijoittaminen kannattaa. EU:n sisällä tästä seuraa väistämättä se, että suomalaiset eivät kohdista sijoituksia suomalaiseen vaan ulkolaiseen yritystoimintaan.

Millään verokevennyksillä, yhteiskunnan rahoittamilla kikkatyöpaikoilla tai kurssittamisella Suomea ei nosteta nykyisestä taloudellisesta suosta, sillä me rahoitamme yhteiskunnan perustoiminnot verotuloilla. Ja jos haluamme ostaa ulkomailta jotain, on meidän kyettävä tienaamaan siihen tarvittavat varat. Yrityksille ja niiden työntekijöille on kyettävä tarjoamaan investointi-, veronmaksu., ja kulutuskykyä. Se päästäänkö tähän energian hintaa laskemalla, maan sisäisellä tulojen oikaisulla tai vastaavilla on sivuseikka, mutta se on fakta, että meidän on saatava tämän maan tuotannollinen yrityselämä kannattamaan ja turvaamaan sen ja yritysten työntekijöiden veronmaksukyky.

Mikäli emme tee mitään em. suuntaista jatkaen jo vuonna 2008 alkanutta loputonta hyvinvointiyhteiskuntamme alasajoa, on aivan turha kuvitella, että toisiamme hoitamalla tai paapomalla saamme parannettua Suomen taloudellista tilaa. Niinikään on turha kuvitella, että pärjäisimme ilman sairaanhoitajien, poliisien, lääkäreiden jne. tuottamia palveluita. Meidän pitäisi tunnustaa se, että jotkut ammattikunnat ovat tälle yhteiskunnalle välttämättömiä ja muutamat ammattikunnat ovat pykäliin ja byrokratiaan perustuvaa mitään tuottamatonta silkkaa yhteiskunnallista kulua. Jos pelkästään tämä hoksattaisiin ja saataisiin oikealle tolalle, olisimme Suomeen tulevaisuuden suhteen vahvassa myötäpuhurissa!