Demokratiassa, jonka voimalla suomalainen yhteiskunta tahoillaan lyllertää eteenpäin, eivät johtajat valitse itseään. Voikin todeta, että useimmiten johtajan syyttämisen sijaan parempi syytösten osoite löytyisi hänen valitsijoistaan ja syyttämistä parempi vaihtoehto tarjoutuisi johtajanvaihtamisesta. Vaihtamisesta on keskusteltava kokemusten kartuttua riittävästi. Tuolloin voidaan verrata onnistumista ihan konkreettisten asioiden suhteen. Politiikassa, jossa ollaan äänestäjien luottamushenkilöitä, tämä tarkoittaa käytännössä annettujen vaalilupausten toteutumista vai onko ne semminkin annettu periksi yhteistyön hengessä eli vaalilupaukset nautittiin kuntalaisten piikkiin vain siksi, että kokoustaminen olisi kivaa ja luonnikasta.
Johtajaa valittaessa sopii pohtia niin tarjokkaiden kykyjä kuin omaa motiivia ja roolia johtajanvalinnassa. Äänestänkö kaveria vai äänestänkö häntä siksi, kun sain itse jotain vai onko äänestyspäätökseni perusteena oma laiskuus ja halu miellyttää enemmistöä? Ovatko nämä tärkeämpiä motiiveja kuin äänestäjille vallantavoittelussa annetut lupaukset. Jokaisen sopii tutkia sydäntään ja käyttää järkeään, kun ottanut vastaan mandaatin ajaa ihmisten etua heidän parhaaksi. Vain paneutumalla tapahtuneeseen ja pohtimalla siltä pohjalta johtajuuden tulevaisuuden vaikutuksia, voimme päätyä parhaaseen johtajavalintaan.
Väärästä johtajavalinnasta kärsii koko yhteisö, se ei saa sitä, mitä sille luvattiin. Yhteisön jäsenet tuntevat itsensä petytyksi, tämä taas näkyy tulevissa vaaleissa ja kukahan silloin on syyllinen? - No, tietenkin onneton johtaja, näin toitottavat johtajan valinnan takana olleet kumppanit korostaen: minä kyllä epäilin aluksi tyypin kykyjä, mutta kun muut uskoivat häneen, niin minäkin annoin kaverille mahdollisuuden. Näin johtajasta tulee loppujen lopuksi kaikkien epäonnistumisten äiti ja jopa poliittinen henkipatto. Sopiikin tosimielellä pohtia: ollaanko aina rehellisin mielin pyrkimässä kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen vai ollaanko tietoisesti kaivamassa jollekin poliittista hautaa ja tekemään hänen eläkepäivistä yhtä helvettiä? Kun on ihmisistä kyse, inhimillisyyttä valintoihin!
Niin no, olet toki oikeassa, ettei johtajan valinta ole mikään kakunpala. Mutta käytössä olevat valintakriteerit ovat varsin persiillään. Asia näyttäisi olevan niin, että näitä 'management' -johtajia on yleensä kyllä tarjolla; heistä valitseminen on aina pikälle arpapeliä. Todellisen 'leadership' johtajan seulominen hakijoista - jos heitä ylipäänsä on - vaatii seulojilta melko tarkkaa psykologista silmää ja ennakkoluulottomuutta. Pitkän valtiohallinnon palveluksessa tehdyn uran aikana olen tavannut neljä luontaista johtajaa, 1 nainen ja 3 miestä. Näitä kaikkia yhdistää poikkeuksellinen älykkyys ja horjumaton tilannetaju. Toki muitakin, proxy ominaisuuksia voisi eritellä. Mutta ei luontainen johtaja ole mitenkään välttämättä oikea valinta jäykkään organisaatiorakenteeseen.
VastaaPoistaKiitos käynneistä ja Olavi Koskelalle kommentista! Olitiikassa se se poliittisen johtajan valinta vasta mystistä on.
VastaaPoista