VALTAMEDIA SIISTIYTYI JA MITÄTÖITYI?

                     USEIN TIEDOTUKSELLA ON IHMEELLINEN VOIMA JA TAVOITTEET!!

On säälittävän koomista kuinka vapaata sanaa ja sen käyttäjien ulostulosävyjä kritisoidaan sellaiselta taholta, joka itse suitsee keskustelua ja vaikenee tuloshakuisesti totuudesta - tyyli on kuin vanhasta Saksasta ja 1930-luvulta. Kun kritiikkiä heittäneen tahon toimintaan usea lukija liittää irvokaan tuloshakuisuuden, suoranaisen ammattitaidottomuuden tai totaalisen journalistisen kunnianhimon puutteen, ei voi kuin äärettömän murheellisin mielin painaa pään alas ja siteerata Raamatusta Matteuksen tekstiä: Ota ensin tukki omasta silmästäsi, senkin teeskentelijä. Vasta silloin näet niin tarkasti, että voit ottaa tikun toisen silmästä.

Sanokaapa yksinkin kerta, viime vuosilta, kun paikallismediamme on tehnyt jutun äänestyksen jälkeen syntyneestä päätöksestä, jututtaen sen molempia osapuolia voittajia ja tappiolle jääneitä. Meidän ykkösmediamme voidaan ristiä kiistatta kritiikittömäksi virkakunnan äänitorveksi. Kaikki kaupungissa suunnitellut ja toteutetut älyttömyydetkin se uutisoi valtavana sukseena, vaikka kaikki menisi totaalisesti ahterilleen. Totuus kaupungin tilaan löytyy Uudenkaupungin vertaamisesta Idi Aminin Ugandaan: kaupungin keskusta on kuin sodan jäljiltä: murskekasoja, kuin pommikuoppia muistuttavia keskeneräisiä rakennuste sokkeleita, keskeneräisiä taloja tai pikemminkin tönöjä - muualla rannasta löytyy hyvien veronmaksajien asuntoja tai viihtymiskeitaita kaupunkilaisille, meillä marketti parkkipaikkoineen ja veneiden säilytyspaikka - meillä keskustan liikenne on takunnut vuosia - kirjastoa remontoidaan kohta neljättä vuotta - A-sairaala on aivan oma lukunsa. Käytäntö on munausta munausten perään ja siitä vaietaan.

Jos uutisointi olisi tasapuolista ja realistista eikä faktojen sijaan idioottimaisiin mielikuviin nojaavaa haihattelua, epäonnistumisten silottelua ja piilottelua, ei syntyisi epätietoisuutta ja huhuja, joista kirpakat kannanotot kumpuavat. Kun hanke toisensa jälkeen media kehuu kuin vajaan älyn himmeiden väläyysten tuotoksia, jotka jotkainen täyspäinen näkee tuhoon tuomituiksi kuluiksi jo suunnittelupöydällä, on selvää, että niitä myös vastustetaan. Kun syntynyt kritiikki ja keskustelu vailla vaihtoehtoja esitetylle hankkeelle suljetaan pois mediasta, siirtyy se ns. vapaaseen mediaan - eikö tämä ole itsestään selvää ja syy some keskustelulle on median yksipuolisen uutisoinnin alulle siittämää.Kun kaupungin alamäkeä on jatkunut vuodesta 1990, jolloin sen väkiluku oli 18 432 ja nyt se on laskemassa alle 15 000 eikö ole selvää, että useimmat alkavat ihmetellä, miksei valmistelun laatuun puutututa?

Uudenkaupungin kehitystä katsoessa pitää ihmetellä tänne jääneiden kaupunkilaisten pitkämielisyyttä ja uskoa mediaan ja päättäjiin, jotka yhä antavat kaupunkia upottavalle valmistelulle hymistelevän hyväksynnän. Jos oltaisiin jääkiekossa, maalivahti olisi vaihdettu jo aikaa sitten tai hänelle olisi sanottu: tule nyt edes oikealle puolelle maalia äläkä syöttele kiekkoja vastutajan hyökkääjien lapoihin ja lopeta omien pelaajien hakkaaminen mailallasi. Mutta meillä ei saa kritisoidan mitään epäonnistuneista luomuksista, joita tänne on ripoteltu varmaankin kymmenillä miljoonilla euroilla 1990-luvulta asti. Kun käännämme katseemme historiaan ja lähdemme kelaamaan tapahtumia kaupungin sijoituksista avaruusalusten ilmastointiin, Suureen seikkailuun, Kolibriautoon, Kuntoileville jne. jne. ei voi muuta kuin kysyä: MISSÄ OLI TASAPUOLINEN FAKTOIHIN NOJAAVA MEDIA?

Jokainen voi ottaa paikallismedian julkaisut vaikkapa 1990- luvulta alkaen ja tutkaille lehden uutisointia. Sen yksipuolisempaa tiedottamista, joka tähtäsi muutaman valtaan päässeen kellokkaan ajatusten/hankkeiden tukemiseen, ei ole ollut missään muualla Suomessa. Jos joku erehtyi edes kysymään tarkennusta po. valmistelijoiden hankkeisiin, hänet leimattiin henkilökohtaisesti epäkelvoksi kaupunkilaiseksi, pahaksi ja kaikkea muuta kuin tolkun ihmiseksi. Media puuttui valheella ja vaikenemiselle kaupunkilaisten tulevaisuuteen ja se sotkeentui jopa puolueiden sisäisiin asioihin. Tuolloin julkaistiin mm. tutkintapyyntöjä  selvinä tuomioina ja kun tutkintapyynnöt eivät edenneet, niistä vaiettiin. Media romutti mielipidettä muokkaavalla uutisoinnillaan useiden ihmisten talouden ja teki heidän elämästään helvettiä vain siksi, että sen suosikki tyypit saisivat munia ja mellastaa vapaasti kaupunkilaisten rahoilla. 

Jotta ymmärtäisi tämän päivä vasllitsevan poliittisen keskustelun tyyliä, on parasta perehtyä histroriaan. Kun tutkit menneiden vuosien valheellista uutisointia, tekstaripalstan anonyymien latelemia satoja alatyylisiä  solvauksia, joissa hyökkäyksen kohteena on nimeltä mainittu henkilö, huomaat helposti, että meidän ykkösmediamme on luonut toimintakulttuurin, jossa anonyymit hankaloittavat pilkalla, ivalla ja törkeillä valheilla tavallisten kaupunkilaisten arkea ja vapaa-aikaa. Se, että valtamedian taholta nyt tuomitaan jotkut anonyymien kirjoitukset, on joko tietämättömyyttä tai jo 1990-luvulla alkanutta tietoisesti puolueellista mediavaikuttamista. SIIS:  Ota ensin tukki omasta silmästäsi, senkin teeskentelijä. Vasta silloin näet niin tarkasti, että  voit ottaa tikun toisen silmästä.

Enkä kehoita perehtymään meidän mediahistoriaan koston mielessä, sillä menneet ovat menneitä, vaan siksi, että siitä otetaan viimeinkin oppia ja lopetetaan valmistelumme suoltava, jo 1990-luvulla alkanut miljoonia euroja kaupunkilaisille kustantanut, munausten ketju. Media on yleisessä  ymmärtämisessä ja ilmapiirin luomisessa keskeisessä asemassa ja määrää etenkin valmisteluun kohdistuvan keskustelun määrän ja tyylin. Totuushan on niin, että mitä enemmän tietoa, sitä vähemmän spekulointia ja siitä kuoriutuvaa provosointia. Vihjeeksi voin todeta, jo säästömielessä, toimittajalle; sen sijaan, että ajaa Mörneen kahville lehdistötilaisuuteen, eikä edes perehdy pöytäkirjoihin, joista pintapuolisesti maalaa ja liittää jutun, hän jää toimitukseen ja tutkii  pöytäkirjaa syvällisemmin ja jos kokouksessa on äänestetty, esittää äänestyksessä hävineille päätäjille kysymyksen sähköpostissa: kui sä noi esitit ja äänestit. Kun kysymykseen saa vastauksen, maalaa sen ja liittää juttun loppuun. Ensinnäkin näin pääsee helpolla ja toiseksi julkaisee päättäjän itse kirjoittaman vastauksen, ei omaa tulkintaa päättäjän näkemyksistä plus perusteista.

Nyt olisi paikallaan tehdä juttua hallintosäännön valmistelusta ja sen käänteistä - tehdäänkö sitä 15 000 uusikaupunkilaisen etua silmällä pitäen vai virkajohdon työolot, tulot ja edut mahdollisimman hyvin turvaten. Jo ensimmäisessä valtuustoryhmän puheenjohtajien kokouksessa esitettiin eräältä taholta päätavoitteeksi johdon, jonka johdettavista työntekijöistä häviää 60 %, palkkojen kohtuullistaminen ja hallinto-organisaation supistaminen. Paikalla ollut virkahenkilö(miksi yleensä oli paikalla) ei kirjannut tätä ylös eikä sitä haluta nostaa esiin. Kaikki etenee kaupunkilaiset unohtaen virkhenkilöiden tavoitteet huomioiden ja ne turvaten. Po. projektiin on valjastettu maan eittämättä paras alalla toimiva konsulttiyhtiö, joten koko hommaa ja sen lopputulosta voidaan perustellusti ounastella: ON HOMMATTU REKKA KULJETTAMAAN LAPIOLLISTA HIEKKAA!