KIEROILIJAT KIEROILEE EETTISIÄ OHJEITA

Kuntiin ja kaupunkeihin väännetään parhaillaan eettisiä ohjeita ja väännöstä vastaa kieroilijat maakunnista ja kunnista. Politiikkahan on laji, jossa voivat pärjätä hekin joilta puuttuu businesvainu, lahjat urheilla, taiteilla tai tieteillä. Kärsivällisyydellä ja kieroilulla politiikassa voi päästä pitkälle, koska tässä lajissa epäonnistumiset, vaalivalheet ja vastapuolen faktat voi aina mitätöidä onnistuneilla mediasuhteilla. Myöskään tulosvastuu ei konkretisoidu politiikassa. Aina voi nostaa veroja tai todeta: jos emme olisi näin hyviä, olisimme entistä isommassa lirissä ja tuhon omia.

Politiikassa valehteleminen, anteeksi muunnellun totuuden, esittäminen on arkea. On lähinnä koomista, että tyypit, jotka valehtelevat tiuhaan ja rankasti, mutta eivät myönnä valehtelevansa alkavat luoda sääntöjä itselleen - vähän kuin piru säätäisi helvetin lämpötilaa itselleen paremmaksi. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin eihän mitään eettisiä sääntöjä tarvita, sillä laki sanelee kuin tulee toimia ja jokaisella omatunto pitää huolta harrastamansa poliittisen tyylin puhtaudesta ja siitä viekö se manalan suuntaan ja helteisempään huomaan vain taivasten tantereelle iloisten temmellysten tykö.

Sivusta jonkun vuoden seuranneena voin todeta politiikassa mukana olevista löytyvän paljon ihan tavallisia ja ihan rehellisiä suomalaisia, jotka ovat lautakunnissa ja valtuustoissa maan hiljaisia vain siksi, että joutuvat nielemään oman rehellisyytensä junttaajien ja ryhmäpäätösten paineessa. Toiminnassa jossa valhe on arkea ja kieroilu hyve, on yksi asia, johon en totu ja jonka harjoittajia en voi sietää. Nämä tyypit petaavat asemaansa pistämällä sanoja toisten suuhun eli kertomalla, se sanoi sitä ja tuo tätä vaikka se olisi sanonut tätä ja tuo sitä. Tuolla tavoin asemaansa petaavat pitäisi ryhmien omin voimin ulostaa politiikasta - he myrkyttävät ilmapiirin, tiedottamisen ja kun kaikki heidän toimintansa perustuu valheeseen ja kieroiluun eipä siitä ole juuri koskaan muille mitään hyvää seurannut.